Marseille - vuoden 2013 huumekulttuuripääkaupunki

Ranskan toiseksi suurin kaupunki Marseille on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2013. Tällä hetkellä sen lähiöitä hallitsevat Kalashnikovien kanssa heiluvat etupäässä hasista mutta myös muita huumeita myyvät huumejengit.

Poliisi ja huumekauppiaita Marseillessa

Yön laskeuduttua merkitsemätön poliisiauto pyörii ympäri Marseillen pohjoisosien lähiöitä. Joka lähiössä toistuu sama rituaali. Poliisien lähestyessä huudot kiirivät korttelista toiseen, talosta taloon ja rapusta toiseen. Alle 15-vuotiaat lapset vartioivat tarkkoina huumekaupan sujumista. Ajoittain skootterit saattavat poliisiauton ulos alueelta. Lähiöt ovat organisoituneet huumekaupan ympärille.

Kuluneiden kolmen vuoden aikana lähiöissä on käyty sotaa, mikä on jättänyt verta Marseillen kaduille. Poliisipäällikkö Roland Gauze antaa lukuja: "Vuonna 2010 Marseillessa oli 54 murhaa tai murhayritystä, joista 17 liittyi huumejengien kähinöihin. Vuonna 2011 38, joista 20 liittyi jengeihin."

Kulunut vuosi oli suhteellisen rauhallinen lukuunottamatta joulukuuta, jolloin murhattiin viisi 18-38-vuotiasta miestä, joista yksi oli poliisi. Loput neljä olivat jollakin tapaa mukana huumekaupassa ja kaikki murhat tehtiin Kalashnikov-konekivääreillä.

"Kaupassa liikkuu niin helppoa rahaa, että sen edestä jopa tapetaan", selittää poliisin edustaja Yves Robert.

Monet uskovat diilereiden vallan lähiöissä estäneen vuoden 2005 marraskuun mellakoiden räjähtämisen kaupungissa ja poliisi itse epäröi tämän vallan hajottamista voimaa käyttämällä. "Niiden annetaan olla", toteaa yksi poliiseista. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana poliisien huumeiden vastaisten joukkojen määrä on puolitettu.

"Olemme tekemisissä yhä nuorempien, yhä impulsiivisempien ja järjettömämpien tyyppien kanssa", kertoo Roland Gauze. Jokaisessa ryhmässä on tusinan verran iältään 14-25-vuotiaita nuoria. Heillä on oma "tontti", joka jakaantuu useampaan myyntipisteeseen kerrostalojen rappusten alakerrassa.

Jokaista "tonttia" valvoo kurinalainen organisaatio. "Loppujen lopuksi kyseessä on tavanomainen kaupantekomalli, verrattavissa vaikka vuokratyöfirmaan", selittää sosiologi Claire Duport, joka on tutkinut useita vuosia Marseillen pohjoisosien lähiöitä.

Kalashnikov on suosikkiase

Joka aamu pomo suorittaa työnjaon ja varmistaa, ettei kukaan nuku pommiin eikä lusmua. Useimmiten myyntityön hoitaa kaksi ryhmää, jotka vaihtavat vuoroa päivän kuluessa. Vahdit (chouffes), ottavat määrätyt paikkansa ja pysyvät siinä kunnes heidät vaihdetaan. Poliisien viime marraskuussa takavarikoimassa yhden jengin tilikirjassa oli tarkkaan merkitty ylös jopa työpäivän lounaskulut.

Alkuperäinen Kalashnikov kolmijalalla

Organisaatiossa on erikseen myyjät (rabbatteurs) joilla on vastuullaan asiakaspalvelu, huolitsijat (ravitailleurs), jotka vastaavat varastosta ja joiden palkka on muita korkeampi sekä välittäjät (charbonneurs), jotka kuljettavat tuotteet näiden kahden edellisen välillä. Sitten on vielä tuotteiden varastoijat (nourrices) joilla ei saa olla rikosrekisteriä, jotka pysyvät poissa näkyvistä eivätkä ole missään tekemisessä asiakkaiden kanssa. He ovat usein yksinhuoltajaäitejä, joiden on pakko olla mukana kuvioissa turvattomuuden ja köyhyyden takia.

Marseillessa yksinhuoltajaperheitä on yli kymmenesosa kaikista perheistä, mikä on kolme kertaa enemmän kuin Ranskassa keskimäärin. Vuokraan ja ruokaan saamaansa apua vastaan nämä naiset piilottavat huumeita ja joskus myös isoja summia rahaa asuntoihinsa tai kellareihinsa.

Tällaisia verkostoja on kymmeniä, jotka kaikki puolustavat reviiriään ja markkinaosuuttaan tarvittaessa väkivallalla. Kalashnikov on suosikkiase: se on näkyvä ja vaikuttava vallan symboli, joka on korvannut haulikon. Muut automaattiaseet eivät ole syrjäyttäneet sitä uutisista huolimatta. Poliisin takavarikoimat aseet ovat olleet vanhoja ja käytössä kuluneita.

"Ongelma ei häviä pelkillä poliisitoimilla"

Lähiöarkkitehtuuria Marseillen pohjoisosissa

Poliisiratsioissa takavarikkoon saatu saalis on yleensä samanlainen: parikymmentä kiloa kannabista, muutama tuhat euroa ja joitakin aseita. Tuottoisassa lähiössä kaupan tarjoamat kuukausipalkat vaihtelevat vahtien 5000 euron ja myyjien 10000 euron välillä. Muualla kaupungissa on paljon huumekauppiaita, jotka eivät ansaitse 1500 euroa enempää.

"On paljon nuoria, jotka ansaitsevat todellisuudessa hyvin vähän huumekaupalla, mutta he leveilevät sillä, mitä heillä on", kertoo Claire Duport.

Sosiaalityöntekijöillä on hyvin vähän vaihtoehtoja helpon rahan houkutukselle kaupungissa, jossa on pysyviä ongelmia: korkea työttömyys, neljäsosalla työikäisistä ei ole ammattipätevyyttä ja kolmasosa kaupungin asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella alle 832 eurolla kuukaudessa.

"Ongelma ei häviä pelkillä poliisitoimilla", toteaa poliisiliiton edustaja Jean-Louis Martini. Vuosi sitten poliisi hajotti yhden lähiön yhden jengin pidättämällä neljä sen jäsentä sekä takavarikoimalla 25 kiloa hasista ja 6000 euroa rahaa. Myyntipaikka oli auki keskipäivästä keskiyöhön jase tuotti 15000 euroa vuorokaudessa noin 300 asiakkaallaan. Nyt samaa paikkaa pyörittää toinen jengi ja vahdit ovat palanneet töihinsä. Uudella myyjällä on nojatuoli talon edessä. Marseillen lähiöissä kammoksutaan tyhjiön syntymistä, kuten kaikissa maailman lähiöissä.

Lähde: Le Monde 3.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/284-marseille-vuoden-2013huumekulttuuripaeaekaupunki