Marijuanaa numeroina

102 miljoonaa – vähintään kerran elämässään kannabista käyttäneiden amerikkalaisten määrä vuonna 2008.

18 miljardia dollaria – marijuanan pimeiden markkinoiden arvioitu arvo Yhdysvalloissa.

1,4 miljardia dollaria – arvioitu vuosittainen tuotto jonka Kalifornia saisi mikäli se säätelisi ja verottaisi kannabiksen jakelua.

1970 – vuosi jolloin marijuanasta tuli luokan I huume liittovaltion lain alaisuudessa ja sen kasvattamisesta tuli vakava rikos.

46% amerikkalaisista kannatti marijuanan laillistamista lokakuussa 2010.

50% vastusti.

73% amerikkalaisista puolusti lääkekannabiksen laillistamista omissa osavaltioissaan.

23% vastusti.

15 + Columbian liittopiiri - marijuanan lääkekäytön sallivien osavaltioiden määrä.

1,7 miljardia dollaria – lääkekannabiksen kansallisten markkinoiden arvo.

8,9 miljardia dollaria – arvioitu lääkekannabismarkkinoiden arvo viiden vuoden päästä.

92% - Kalifornian ja Coloradon osuus lääkekannabisteollisuudesta.

24,8 miljoonaa – potentiaalisten lääkekannabikseen oikeutettujen potilaiden määrä niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on laillista.

730 000 – lääkekäyttöön kannabista käyttävien potilaiden määrä edellämainituissa osavaltioissa.

858 408 ihmistä pidätettiin kannabislakien rikkomisesta vuonna 2009.

2/3 ihmisistä, jotka ovat joutuneet vankilaan huumerikoksista ovat latinalaisamerikkalaisia tai ihonväriltään mustia, vaikka nämä ihmisryhmät käyttävät ja myyvät huumeita samassa määrin kuin valkoihoiset.

200 000+ – oikeutensa liittovaltion opintotukiin huumausainerikostuomion takia menettäneiden opiskelijoiden määrä.

Lähde:

The Rolling Stone

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/02/29/marijuanaa-numeroina/

Obaman huumebudjetti vuodelle 2013

Obaman vaalilause vuonna 2008 oli "change we can believe in" eli "muutos, johon voimme uskoa". Onko Obaman muutos ollut uskottava huumepolitiikassa?

Obaman hallinto julkaisi ensi vuoden liittovaltion huumebudjetin, jonka mukaan se aikoo tuhlata vuonna 2013 26 miljardia dollaria liittovaltion huumeiden vastaisiin ohjelmiin. Huolimatta valtion velan kasvusta ja budjettivajeesta ei tässä kohtaa löytynyt mitään leikattavaa, vaan huumeiden vastainen tuhlaus kasvaa 1,6%:lla tämän vuoden budjetista.

Budjetti on myös hyvin lähellä tämän vuotista siinä, miten rahat jaetaan kysynnän vähentämisen (hoito ja ehkäisy) ja tarjonnan vähentämisen (kriminaalivalvonta kotimaassa ja muualla) välillä. Vuosikausia samana pysynyt 40/60 suhde on edelleen voimassa, vaikka hieman muuttuneena: ensi vuoden budjetista 41,2% menee hoitoon ja ehkäisyyn ja 58,2% kriminaalivalvontaan.

"Tämä budjetti toistuu vuodesta toiseen. Obaman budjetti on Bushin budjetti, joka oli Clintonin budjetti. Vähän on muuttunut", toteaa Drug Policy Alliancen edustaja Bill Piper.

"Siinä on vähän enemmän sitä vanhaa samaa. On vain pieniä muutoksia rahan jaossa ja hieman enemmän rahaa hoitoon, mutta nyt panostetaan selvästi enemmän kieltolakiin ja 61 miljoonaa dollaria annetaan lisää kotimaassa tapahtuvaan rikoslain täytäntöönpanoon. Obaman hallinto yrittää vakuuttaa, että he ovat hylkäämässä huumesodan ja muuttamassa politiikan painotuksia, mutta budjettiesitys ei tätä todista", luonnehtii Sean Dunagan, joka on entinen huumepoliisin tietoanalyytikko, mutta joka liittyi huumelakia vastustavaan lainvalvontaviranomaisten LEAP-järjestöön.

"Tällä budjetilla tuetaan samoja iänikuisia huumeohjelmia eri hallinnonaloilla, mikä on tavallaan ironista. Kun kongressi vuonna 1988 päätti lailla vahvistaa Valkoisen talon huumetsaarin toimiston, oli ajatuksena se, että huumetsaari valvoisi liittovaltion huumeiden vastaista tuhlaamista ja ohjaisi rahaa tehottomilta ohjelmilta toimivampiin. Monet kongressissa halusivat tällä ohjata rahaa kriminaalivalvonnalta hoitoon ja ehkäisyyn, koska tutkimustulosten mukaan ne tuottavat parempaa tulosta. Tätä ei koskaan tapahtunut", selittää Eric Sterling, Criminal Justice Policy -säätiön toiminnanjohtaja.

"Oikeus- ja kriminaalipuolen virastot ovat selättäneet huumetsaarin, ja hänen ilmoituksensa budjettimuutoksista ovat pelkkää PR:ää ja manipulointia. He esittelevät jotakin 15 miljoonan dollarin ohjelmaa merkittävänä avauksena, mutta sillä ei ole merkitystä koko liittovaltion budjettikehyksessä", jatkaa Sterling.

Oikeusministeriö saa 7,85 miljardia, mikä on 400 miljoonaa dollaria lisää. Oikeusministeriön saamasta rahasta on vankilalaitokselle osoitettu 8% lisää varoja ja myös DEA:n budjetti kasvaa hieman. Pennsylvaniassa toimiva National Drug Intelligence Center menetti toisaalta kaiken tukensa, koska sitä puoltanut kongressiedustaja kuoli.

"Satojen miljoonien dollarien lisäys vankilabudjettiin on todella törkeää. Tällä hetkellä vankiloissa on aivan liikaa sellaisia ihmisiä, joiden ei kuuluisi olla siellä. Obamalla on valtaa säästää satoja miljoonia dollareita lyhentämällä pitkiä vankeusrangaistuksia. Hän voisi leikata budjettialijäämää ja lisätä oikeudenmukaisuutta Yhdysvalloissa."

"Tämä vankilalaitokseen tuhlaaminen on törkeätä. He väittävät, etteivät vangitse pikkudiilereitä ja käyttäjiä, mikä on yksinkertaisesti vilpillistä", Dunagan tilittää.

Pentagonin huumeiden vastaisen toiminnan rahoitus vähenee 200 miljoonalla dollarilla ja olisi silti 1,725 miljardia dollaria vuonna 2013.

Ulkoministeriön huumebudjetti sai kolauksen ja sen tuhlaus vähenee yli 100 miljoonan dollarin edestä 687 miljoonaan. Suurin osa leikkauksesta osuu vaihtoehtoisen kehityksen tukemiseen kun taas ulkoministeriön Bureau of International Narcotics and Law Enforcement Affairs -toimiston kuluja leikataan ainoastaan 6 miljoonalla.

Vaikka ehkäisyn ja hoidon budjetti kasvaa 4,6%, joitakin hoito- ja avustusohjelmia leikataan, mutta rikosoikeudelliset ohjelmat saavat lisää rahaa.

"Minua huolettaa se, että budjetti korostaa huumeoikeusistuimia ja rikosoikeudellista huumehoitoa. Hoito-ohjelmia tukenutta SAMSHA:a aiotaan leikata, mutta vankilassa tehtävään huumevieroitukseen annetaan lisää rahaa", analysoi Piper.

SAMSHA:n tukemia hoito-ohjelmia leikataan 61 miljoonalla 364 miljoonaan dollariin kun huumeoikeusistuimien budjettia nostetaan 17 miljoonalla 52 miljoonaan dollariin ja vankiloiden huumehoito-ohjelmat saavat 16 miljoonaa lisää eli 109 miljoonaa dollaria vuonna 2013.

Uusi budjetti herättää 20 miljoonalla dollarilla henkiin huumetsaarin paljon kritisoidun National Youth Media Campaign -ohjelman, jonka kongressi poisti viime vuonna.

Tämä on vasta ehdotus ja kongressi voi vielä leikata tai lisätä sitä tai sen osia. Mutta budjetti paljastaa tekijöidensä ajatukset. Obama lupasi vaalipuheissaan muuttaa huumepolitiikkaa ja jättää osavaltioiden hyväksymät lääkekannabispotilaat rauhaan. Huumetsaari Gil Kerlikowske aikoi lopettaa huumesodan, mutta heidän ottamansa askeleet siihen suuntaan ovat olleet kovin pieniä ja huomaamattomia.

Lähde: Stop the Drug War 15.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/286-obaman-huumebudjetti-vuodelle-2013

Huumepoliisi soluttautuu Yhdysvalloissa jo lukioihin

Yhdysvalloista on totuttu kuulemaan surullisia tarinoita huumeiden vastaisen taistelun tuhoamista elämistä. Viime viikonloppuna This American Life Show'ssa kuultu tarina on kuitenkin poikkeuksellisen järjetön: Floridan poliisi soluttautui viime vuonna kolmeen lukioon, jossa he osallistuivat oppilaina tunneille, solmivat Facebook-ystävyyksiä ja flirttailivat muiden opiskelijoiden kanssa.

18-vuotias opiskelija nimeltään Justin rakastui kauniiseen 25-vuotiaaseen naispoliisiin. "Pariskunta" kulutti viikkoja flirttailemalla, tekstailemalla ja jakamalla henkilökohtaisia tarinoita.

Eräänä päivänä peitepoliisi kysyi Justinilta polttaako hän kannabista. Vaikka Justin ei itse kannabista käyttänytkään, lupasi nuorimies yrittää hankkia sitä rakastetulleen. Valtion lähettämä valerakas painosti Justinia lähettämällä parin päivän välein tekstiviestejä, joissa hän tiedusteli joko kannabista olisi saatavilla. Lopulta Justin onnistui hankkimaan kannabista, jolloin peitepoliisi yritti tarjota kannabiksesta 25 dollaria. Justin kieltäytyi ottamasta vastaan rahaa ja sanoi kannabiksen olevan lahja. Hetken kuluttua poliisi teki mittavan ratsian ja pidätti Justinin lisäksi 30 muuta opiskelijaa. Lähes kaikkia syytetään pienen kannabismäärän myymisestä peitepoliiseille, josta voi seurata ankara rangaistus.

Tarina ei ole Yhdysvalloissa ainutlaatuinen. 18-vuotias Mitchell Lawrence vietti kaksi vuotta vankilassa myytyään peitepoliisille yhden jointin. Mitchelliin ja hänen kavereiden kanssa "ystävystynyt" peitepoliisi kysyi eräänä päivänä olisiko Mitchellilla myydä hänelle ruohoa. Mitchell antoi poliisille jointin, josta poliisi välttämättä halusi maksaa 20 dollaria, vaikka Mitchell ei olisi halunnut ottaa rahaa vastaan. Nuorukaisen epäonneksi "myynti" tapahtui alle 300 metrin päässä huumevapaaksi julistetusta koulusta, mikä tarkoitti kahden vuoden minimirangaistusta.

Georgian osavaltion koululaitos haastettiin äskettäin oikeuteen laittomista huume-etsinnöistä. Eräässä tapauksessa seitsemäsluokkalainen oppilas oli riisutettu ja tarkastettu muiden oppilaiden edessä, vaikka perusteettoman henkilöntarkastuksen uhri oli pyytänyt yksityisyyttä. Koulun rehtori päätti jatkaa henkilöntarkastusta, vaikka alkuperäisen huumevihjeen antanut toinen oppilas myönsi valehdelleensa.

Huumeiden vastainen taistelu on paitsi mieletöntä myös täysin moraalitonta. 18-vuotiaiden nuorien vietteleminen ja lavastaminen huumerikollisiksi todistavat nuorten tarvitsevan enemmän suojelua huumepoliisilta ja muilta viranomaisilta kuin huumeilta.

Drug Policy Alliance: Kaksi vuotta linnaa yhdestä jointista:

Lähde: AlterNet 15.2.2012 ja MPP Blog 16.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/290-huumepoliisi-soluttautuu-yhdysvalloissa-jo-lukioihin

Tunisian kevät alkaa kannabiksen laillistamisvaatimuksilla

Reilu vuosi sitten Tunisiasta alkanut kansannousujen sarja, arabikevät, järisytti Lähi-Itää ja kaatoi hallitsijoita joiden luultiin pysyvän vallassa ikuisesti käyttämällä brutaaleja ja epädemokraattisia keinoja. Tunisiassa järjestettiin lauantaina 18.2. kannabiksen laillistamista vaatinut mielenosoitus, joka saattaa johtaa samanlaisten vaatimusten nousuun kautta Lähi-Idän.

Tunisialainen Facebook-ryhmä, jossa vaaditaan kannabiksen laillistamista, sai välittömästi lähes 4000 kannattajaa. Se nosti esille aiheen, josta oli mahdotonta keskustella yksinvaltias Ben Alin kaudella. Ryhmän jäsenet vaativat kannabiksen, tunisian murteella zatlan, dekriminalisoimista. Facebook-ryhmän kautta levitettiin tietoa Tunisian parlamentin edessä järjestettävästä mielenosoituksesta.

Mielenosoituksen tarkoitus on painostaa lakiasäätävää kansalliskokousta laillistamaan kannabiksen käyttö.

Mielenosoituksen järjestäjien mukaan Tunisian kannabiksen vastainen lainsäädäntö on tarpeettoman ankara eikä sille löydy vertailukohtaa muualta maailmasta. Tunisiassa voidaan henkilö tuomita vähintään vuodeksi vankilaan sekä 1000 dinaarin sakkoihin, jos hänen verestä löytyy jäämiä kannabiksesta. Tunisiassa lakia kutsutaan nimellä "yksi vuosi ja Vespa", mikä viittaa sakon suuruuteen, millä saisi ostettua skootterin.

Mokhtar Trifi, tunisialainen lakimies ja tunnettu ihmisoikeusaktivisti, sanoo, että suurimmassa osassa maailman maita tiettyjen huumeiden käyttö ja jakelu on kriminalisoitu. Hänen mukaansa tunisialaiset asianajajat ovat kuitenkin huolissaan maan laissa säädetystä minimirangaistuksesta miedon huumeen käyttämisestä.

Tämä estää tuomareita muuttamaan pakollisen rangaistuksen joksikin järkevämmäksi riippuen kulloisestakin tapauksesta. Trifi huomautti, ettei hän ole kuullut mistään aikeesta muuttaa tai poistaa tätä rangaistusta.

"Tämä laki on aiheuttanut paljon kärsimystä tunisialaisille vanhemmille. Meidän täytyy toimia ennenkuin lisää ihmisiä joutuu vankilaan kannabiksen poltosta", lukee mielenosoituksen ilmoituksessa.

Nimimerkki @zatla404, joka on yksi tunnetuimmista kannabiksen laillistamisen puolustajista Tunisiassa, julkaisi blogisivuillaan kirjeen, joka oli osoitettu kansalliskokouksen jäsenille ja jossa hän kuvasi kannabiksen kieltolakia "perustuslain vastaisena, tehottomana ja korruptiota lisäävänä".

Keskustelu ei ole rajoittunut ainoastaan internetin anonyymiin maailmaan. Slim Amamou, joka on kuuluisa tunisialainen blogikirjoittaja ja väliaikaishallinnon lyhytaikainen nuoriso- ja urheiluministeri, ilmoitti julkisessa haastattelussa kannattavansa mietojen huumeiden laillistamista.

Legalize it -liikkeen täytyy kuitenkin ensiksi saada oma mielenosoituksensa lailliseksi. Tunisiassa mielenosoitukseen vaaditaan sisäministeriön hyväksyntä etukäteen ja sisäministeriön tiedottajan mukaan helmikuun 14. päivään mennessä mitään virallista hakemusta ei oltu vastaanotettu. Tiedottaja tähdensi sitä, että mielenosoitus ilman lupaa on laiton.

Legalize Zatla!

Mielenosoitus kuitenkin pidettiin 18.2., mistä todisteena on tämän uutisen alta löytyvä videoklippi Youtubesta. Uutisen mukaan 700 ihmistä kokoontui Bardo-palatsin eteen osoittamaan mieltään Tunisia tuoreelle kansalliskokoukselle.

Kannabiksen vapauttamisen lisäksi mielenosoituksessa vaadittiin monia muitakin asioita, kuten erään vangitun toimittajan vapauttamista ja lisää töitä.

Zatlan eli kannabiksen vapauttamisesta on tullut kiivasta keskustelua herättävä aihe vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen, joka vapautti julkisen keskustelun kaikista tabuina pidetyistä asioista.

Mielenosoituksessa esiintyi mm. suositussa TV-sarjassa esiintyvä näyttelijätär Dejla Douissi, joka toi mielipiteensä esille selvästi ja kuuluvasti:

"Sivistyneissä maissa, kuten USA:ssa ja Kanadassa, kannabiksen käytöstä ei rangaista samalla tavalla. Tunnen erään opiskelijan huippulukiosta, joka kokeili ensimmäisen kerran kannabista. Sattumalta hän joutui huumetestiin ja joutui kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Tämän takia hän reputti kokeissaan. Ihmisoikeusjulistuksessa todetaan, ettei henkilöltä saa ottaa verikoetta ilman hänen suostumustaan."

Youtube 18.2.2012: Tunisiassa järjestetty kannabismielenosoitus:

Tässä ennen mielenosoitusta Youtubeen laitetussa videossa selitetään, ettei kannabiksen käytöllä ole vakavia haittavaikutuksia käyttäjälleen. Siinä selitetään myös, kuinka Tunisian lainsäädäntö on liian ankara nuorille, jotka haluavat kokeilla paria kannabissätkää mutta saavatkin vuoden tai vielä pidemmän vankeusrangaistuksen:

Lähde: All Africa 15.2.2012 ja Tunisia Live.net 18.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/289-tunisian-kevaet-alkaa-kannabiksen-laillistamisvaatimuksilla

Kanada: neljä entistä yleistä syyttäjää vaatii kannabiksen laillistamista

Kanadan Brittiläisen Kolumbian osavaltion neljä entistä yleistä syyttäjää on liittynyt kannabiksen laillistamista vaativaan kansalaisliikkeeseen perustellen kantaansa sillä, että nykyinen lainsäädäntö kiihdyttää väkivallan ja rikollisuuden kierrettä.

Tammikuussa Vancouverin keskustassa sattunut tunnetun gangsterin ampuminen sai yleiset syyttäjät toimimaan: "Tulitus Vancouverin keskustassa huumejoukkojen taistellessa reviireistään on riittävä syy kaikkille Brittiläisen Kolumbian asukkaille ottaa yhteyttä kansanedustajiinsa vaatiakseen uutta politiikkaa, koska nykyinen ei toimi", kommentoi yleisenä syyttäjänä vuosina 2001-2005 toiminut Geoff Plant.

Geoff Plant sekä kolme muuta entistä yleistä syyttäjää - Colin Gabelmann, Ujjal Dosanjh ja Graeme Bowbrick - näkevät suoran yhteyden väkivallan ja Kanadan huumelakien välillä.

"Todisteet kannabiksen kieltolain epäonnistumisesta ovat vedenpitäviä", he kirjoittivat 15.2. päivätyssä kirjeessään Brittiläisen Kolumbian osavaltion pääministerille Christy Clarkille sekä New Democratic Party -puolueen johtajalle Adrian Dixille.

"Todisteena ovat järjestäytyneen rikollisuuden saamat valtavat voitot, laajalle levinnyt jengiväkivalta, nuorison helposti saama laiton kannabis, asuinalueiden turvallisuuden heikkeneminen ja veronmaksajille koituvat koko ajan kasvavat kustannukset."

Yleisten syyttäjien liittyminen Stop the Violence -kansalaisliikkeeseen lisää sen poliittista painoarvoa. Stop the Violence ajaa kannabiksen valvontaa kansanterveyttä korostavassa viitekehyksessä. Liikkeeseen kuuluu kolme entistä Vancouverin pormestaria, nykyinen pormestari Gregor Robertson sekä huumeiden haittoja vähentävässä toiminnassa mukana olevia lääkäreitä.

Stop the Violence -kansalaisliikkeen tuodessa esille vaatimuksiaan kannabiksen laillistamiseksi on liittovaltion hallitus ajamassa läpi uutta lakia Bill C-10, joka koventaa huumepolitiikkaa mm. ankaroittamalla huumerikoksista langetettavia rangaistuksia.

"On onneton yhteensattuma, että samalla kun Stop the Violence -kampanja on lähtemässä liikkeelle, aikoo Kanadan hallitus tehdä täyskäännöksen ja ottaa useita askelia takkapakkia kriminaalipolitiikassa", Plant kertoo.

"On selvää, että näkemystämme vastustetaan, mutta se ei estä meitä viemästä keskustelua suuntaan, jossa hallitus joutuu uudelleenharkitsemaan huumepolitiikkaansa."

Pääministeri Clark aikoo jättää kannabis-asian liittovaltion ratkaistavaksi: "Se kuuluu heidän toimivaltuuksiinsa. Pääministerinä arvostan sitä, että entiset yleiset syyttäjät ovat ottaneet kantaa asiaan, mutta osavaltion pääministerinä aion jättää tämän asian liittovaltion hallituksen ratkaistavaksi", hän kertoi toimittajille lehdistötilaisuudessa.

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/287-kanada-neljae-entistae-yleistae-syyttaejaeae-vaatii-kannabiksen-laillistamista

Hollanti: Haarlemin kannabiskahvilat nousivat kapinaan

Hollantilaisen Haarlemin kaupungin kaikki kuusitoista kannabiskahvilaa ovat nousseet kapinaan Hollannin konservatiivihallituksen kannabispassikokeilua vastaan, joka kieltäisi turistien pääsyn kahviloihin ja tekisi niistä vain Hollannin kansalaisille tarkoitettuja jäsenklubeja. Lisäksi klubien jäsenmäärälle asetettaisiin enimmäisraja.

Hallituksen suunnitteleman kannabispassiohjelman tavoitteena on lopettaa huumeturismi maan rajakaupungeissa sekä vähentää kannabiskahviloiden lukumäärää. Ohjelman piti alkaa jo tammikuussa, mutta sen alkua lykättiin jo toukokuulle ja sen pitäisi laajeta kattamaan koko maa ensi vuoden alusta huolimatta laajasta vastustuksesta. Mm. Amsterdamin kaupunki vastustaa sitä.

Haarlemin kaupungin kannabiskahviloiden omistajien liitto (Team Haarlems' Coffeeshopentrepreneurs, THC) ilmoitti perjantaina, että he ovat päättäneet olla noudattamatta uusia ohjeita rekisteröidä Hollannin kansalaisia kannabiksen käyttäjiksi ja kieltää muiden kuin hollantilaisten pääsy kannabiskahviloihin.

Kannabispassi ajaisi heidät konkurssiin, lisäisi huumeiden katukauppaa ja kannabiksen kotikasvatusta. Liitto on myös tehnyt mielipidekyselyn, jonka mukaan vain 12,4% kannabiskahviloissa kävijöistä aikoo rekisteröityä uuden ohjelman edellyttämällä tavalla, 63% aikoo ostaa kannabiksensa laittomilta markkinoilta ja 21,7% aikoo kasvattaa omat kannabiksensa.

Jos kannabiskahvilat menettävät 90% asiakkaistaan, joutuvat ne konkurssiin, joten kannabiskahviloiden liiton mukaan kannabispassi ei ole heille mikään vaihtoehto. Kahviloiden sulkeminen johtaisi irtisanomisiin, jotka koskisivat suurinta osaa kannabiksen kasvatuksen ja jalostuksen parissa työskenteleviä.

"Emme voi voittaa konkurssia, joten henkilökuntamme, asiakkaamme ja me kannabiskahviloiden omistajat olemme valmiita aloittamaan taistelun oikeusministeri Ivo Opsteltenia vastaan, ennen kuin kaupunkimme kadut joutuvat huumekauppiaiden valtaan", liitto vannoo tiedonannossaan.

Amsterdamissa järjestetään 20.4 suuri mielenosoitus (Amsterdam Weedpass Smokeout Protest) kannabispassia vastaan. 

Lähde: ENCOD 20.2.2012 ja Coffee Shop News

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/285-haarleminkannabiskahvilat-nousivat-kapinaan

Marseille - vuoden 2013 huumekulttuuripääkaupunki

Ranskan toiseksi suurin kaupunki Marseille on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2013. Tällä hetkellä sen lähiöitä hallitsevat Kalashnikovien kanssa heiluvat etupäässä hasista mutta myös muita huumeita myyvät huumejengit.

Yön laskeuduttua merkitsemätön poliisiauto pyörii ympäri Marseillen pohjoisosien lähiöitä. Joka lähiössä toistuu sama rituaali. Poliisien lähestyessä huudot kiirivät korttelista toiseen, talosta taloon ja rapusta toiseen. Alle 15-vuotiaat lapset vartioivat tarkkoina huumekaupan sujumista. Ajoittain skootterit saattavat poliisiauton ulos alueelta. Lähiöt ovat organisoituneet huumekaupan ympärille.

Kuluneiden kolmen vuoden aikana lähiöissä on käyty sotaa, mikä on jättänyt verta Marseillen kaduille. Poliisipäällikkö Roland Gauze antaa lukuja: "Vuonna 2010 Marseillessa oli 54 murhaa tai murhayritystä, joista 17 liittyi huumejengien kähinöihin. Vuonna 2011 38, joista 20 liittyi jengeihin."

Kulunut vuosi oli suhteellisen rauhallinen lukuunottamatta joulukuuta, jolloin murhattiin viisi 18-38-vuotiasta miestä, joista yksi oli poliisi. Loput neljä olivat jollakin tapaa mukana huumekaupassa ja kaikki murhat tehtiin Kalashnikov-konekivääreillä.

"Kaupassa liikkuu niin helppoa rahaa, että sen edestä jopa tapetaan", selittää poliisin edustaja Yves Robert.

Monet uskovat diilereiden vallan lähiöissä estäneen vuoden 2005 marraskuun mellakoiden räjähtämisen kaupungissa ja poliisi itse epäröi tämän vallan hajottamista voimaa käyttämällä. "Niiden annetaan olla", toteaa yksi poliiseista. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana poliisien huumeiden vastaisten joukkojen määrä on puolitettu.

"Olemme tekemisissä yhä nuorempien, yhä impulsiivisempien ja järjettömämpien tyyppien kanssa", kertoo Roland Gauze. Jokaisessa ryhmässä on tusinan verran iältään 14-25-vuotiaita nuoria. Heillä on oma "tontti", joka jakaantuu useampaan myyntipisteeseen kerrostalojen rappusten alakerrassa.

Jokaista "tonttia" valvoo kurinalainen organisaatio. "Loppujen lopuksi kyseessä on tavanomainen kaupantekomalli, verrattavissa vaikka vuokratyöfirmaan", selittää sosiologi Claire Duport, joka on tutkinut useita vuosia Marseillen pohjoisosien lähiöitä.

Kalashnikov on suosikkiase

Joka aamu pomo suorittaa työnjaon ja varmistaa, ettei kukaan nuku pommiin eikä lusmua. Useimmiten myyntityön hoitaa kaksi ryhmää, jotka vaihtavat vuoroa päivän kuluessa. Vahdit (chouffes), ottavat määrätyt paikkansa ja pysyvät siinä kunnes heidät vaihdetaan. Poliisien viime marraskuussa takavarikoimassa yhden jengin tilikirjassa oli tarkkaan merkitty ylös jopa työpäivän lounaskulut.

Organisaatiossa on erikseen myyjät (rabbatteurs) joilla on vastuullaan asiakaspalvelu, huolitsijat (ravitailleurs), jotka vastaavat varastosta ja joiden palkka on muita korkeampi sekä välittäjät (charbonneurs), jotka kuljettavat tuotteet näiden kahden edellisen välillä. Sitten on vielä tuotteiden varastoijat (nourrices) joilla ei saa olla rikosrekisteriä, jotka pysyvät poissa näkyvistä eivätkä ole missään tekemisessä asiakkaiden kanssa. He ovat usein yksinhuoltajaäitejä, joiden on pakko olla mukana kuvioissa turvattomuuden ja köyhyyden takia.

Marseillessa yksinhuoltajaperheitä on yli kymmenesosa kaikista perheistä, mikä on kolme kertaa enemmän kuin Ranskassa keskimäärin. Vuokraan ja ruokaan saamaansa apua vastaan nämä naiset piilottavat huumeita ja joskus myös isoja summia rahaa asuntoihinsa tai kellareihinsa.

Tällaisia verkostoja on kymmeniä, jotka kaikki puolustavat reviiriään ja markkinaosuuttaan tarvittaessa väkivallalla. Kalashnikov on suosikkiase: se on näkyvä ja vaikuttava vallan symboli, joka on korvannut haulikon. Muut automaattiaseet eivät ole syrjäyttäneet sitä uutisista huolimatta. Poliisin takavarikoimat aseet ovat olleet vanhoja ja käytössä kuluneita.

"Ongelma ei häviä pelkillä poliisitoimilla"

Poliisiratsioissa takavarikkoon saatu saalis on yleensä samanlainen: parikymmentä kiloa kannabista, muutama tuhat euroa ja joitakin aseita. Tuottoisassa lähiössä kaupan tarjoamat kuukausipalkat vaihtelevat vahtien 5000 euron ja myyjien 10000 euron välillä. Muualla kaupungissa on paljon huumekauppiaita, jotka eivät ansaitse 1500 euroa enempää.

"On paljon nuoria, jotka ansaitsevat todellisuudessa hyvin vähän huumekaupalla, mutta he leveilevät sillä, mitä heillä on", kertoo Claire Duport.

Sosiaalityöntekijöillä on hyvin vähän vaihtoehtoja helpon rahan houkutukselle kaupungissa, jossa on pysyviä ongelmia: korkea työttömyys, neljäsosalla työikäisistä ei ole ammattipätevyyttä ja kolmasosa kaupungin asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella alle 832 eurolla kuukaudessa.

"Ongelma ei häviä pelkillä poliisitoimilla", toteaa poliisiliiton edustaja Jean-Louis Martini. Vuosi sitten poliisi hajotti yhden lähiön yhden jengin pidättämällä neljä sen jäsentä sekä takavarikoimalla 25 kiloa hasista ja 6000 euroa rahaa. Myyntipaikka oli auki keskipäivästä keskiyöhön jase tuotti 15000 euroa vuorokaudessa noin 300 asiakkaallaan. Nyt samaa paikkaa pyörittää toinen jengi ja vahdit ovat palanneet töihinsä. Uudella myyjällä on nojatuoli talon edessä. Marseillen lähiöissä kammoksutaan tyhjiön syntymistä, kuten kaikissa maailman lähiöissä.

Lähde: Le Monde 3.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/284-marseille-vuoden-2013huumekulttuuripaeaekaupunki

Latinalainen Amerikka: huumekaupan laillistaminen huippukokousten esityslistoilla

Guatemalan uusi presidentti Otto Perez Molina sai kansainvälistä julkisuutta kannattamalla "salakuljetuksen dekriminalisoimista", mikä tarkoittaa suomennettuna huumekaupan laillistamista eli ottamista järjestäytyneeltä rikollisuudelta yhteiskunnan valvontaan. Laillistamista käsitellään seuraavaksi Amerikan valtioiden välisessä huippukokouksessa.

Ehdotus ei tullut tyhjästä vaan kansainvälisen eli USA:n johtaman huumesodan pahiten runtelema Latinalainen Amerikka on jo pitkään ollut kääntymässä sotapolitiikasta vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin huumemarkkinoiden käsittelyssä.

Molina vahvisti lausuntonsa maanantaina 13.2. sanomalla, että "USA ei kykene vähentämään huumeiden kulutustaan, mikä jättää Guatemalalle ainoaksi vaihtoehdoksi huumeiden kaupan ja salakuljetuksen laillistamisen."

Maaliskuussa alkaa Väli-Amerikan valtiojohtajien huippukokous, jossa keskustellaan alueen yhteisestä tulevaisuudesta.

El Salvadorin presidentti Mauricio Funes ilmoitti yhteisessä lehdistötilaisuudessa kannattavansa Molinan esitystä. Palattuaan El Salvadoriin hän tosin veti tukensa takaisin: hän pitää moraalisesti arveluttavana laillistaa huumeet niin, että maanosasta tulisi huumeiden käyttäjien paratiisi.

Guatemalan ja El Salvadorin presidenttejä on myös syytetty opportunismista: he haluavat kiristää USA:ta lisäämään apuaan, koska esimerkiksi Guatemala on mustalla listalla maassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikosten takia. Mutta niihinkin on USA syyllinen käydessään kylmää sotaansa Latinalaisen Amerikan valtioiden maaperällä!

Perezin hallinnon edustajat puolestaan sanovat hänen ymmärtäneen sen, että jos huumeiden kysyntä jatkuu entisellään USA:ssa, ei pienellä maalla ole minkäänlaisia resursseja taistella laitonta huumevirtaa vastaan maailman isoimmille huumemarkkinoille.

"Olemmeko me vastuussa huumesodan käymisestä kartelleja vastaan, jos me emme tuota huumeita emmekä käytä niitä? Olemme pelkkä laittoman kaupan välietappi. Huumeiden salakuljetus ja käyttö eivät ole korkealla Pohjois-Amerikan politiikan tärkeysjärjestyksessä. Huumeongelma on täysin marginalisoitu USA:ssa, mutta Guatemalassa ja muualla Väli-Amerikassa se on hyvin keskeinen ongelma", kertoi Guatemalan entinen varapresidentti Eduardo Stein, joka johti Perezin siirtymäkauden neuvostoa.

Kolumbian ulkoministeri: uusi huumestrategia OAS:n huippukokouksen agendalla

OAS eli Organization of American States pitää kuudennen huippukokouksensa, VI Summit of the Americas'in, Cartagenassa, Kolumbiassa 14. - 15. maaliskuuta.

Kolumbian ulkoministeri Maria Angela Holguin sanoi huippukokousta valmistelevassa tapaamisessa, että huumeiden vastaisen taistelun uudet strategiat ovat esityslistalla.

"Huumesota ei ole ollut niin menestyksekästä kuin sen tulisi olla ja siitä pitää keskustella valtioiden kesken", sanoi Holguin. Hän ei osannut vastata siihen, tuleeko Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos tekemään aloitteen OAS:n kokouksessa. Santos esitti laillistamisaloitteen yllättäen tammikuussa esiintyessään Hay-kulttuurifestivaaleilla Cartagenassa. Holguin ei myöskään täsmentänyt sitä, miten asiaa valmistellaan tässä tapaamisessa.

Myös Kolumbian kongressin puhemies Juan Manuel Corzo on antanut julkisen lausunnon, jonka mukaan maailmanlaajuinen huumeiden laillistaminen olisi "hyvä lääke" ja tämä keskustelu tulisi avata muillakin kansainvälisillä areenoilla.

Osana USA:n talousleikkauksia Kolumbialle myönnettäviä avustuksia huumesodan käymiseksi aiotaan leikata 15%, mikä myös selittää asian saamaa huomiota.

"Kolumbia jätetään yksin käymään huumesotaa. Siksi tämä asia pitää tuoda esille parlamenttienvälisessä liitossa, IPU:ssa ja Latinalaisen Amerikan kuudennassa huippukokouksessa", Corzo lausui.

Miksi sotilashaukat johtavat puhetta lailistamisesta Latinalaisessa Amerikassa?

Meksikon, Kolumbian ja Guatemalan presidentit ovat viime aikoina tulleet julkisuuteen huumeiden laillistamiskehoituksillaan. Heillä on ollut ehdotuksissaan mukana sotilaallinen ratkaisu, jonka mukaan laillistamisen jälkeen rikollisjoukkojen perään lähetetään poliisi- ja sotilasjoukot ennen kuin nämä ehtivät järjestäytyä uudelleen.

Calderon, Santos ja Molina voitaisiin sijoittaa vanhanaikaisella vasemmisto-oikeistoakselilla oikeistoon. Kaikki kolme ovat militaristeja ja he ovat lähettäneet joukkonsa huumeorganisaatioita vastaan. He ovat myös USA:n vankkoja liittolaisia, mutta he ovat nostaneet huumeiden dekriminalisoinnin esille todellisena vaihtoehtona maansa ja maanosansa politiikassa.

Monet entiset poliitikot ovat esittäneet samanlaisia vaatimuksia, mutta heillä ei ole enää juuri vaikutusvaltaa eikä heillä ole myöskään "haukkamaista" uskottavuutta turvallisuusasioissa. Calderonin, Santosin, and Perezin lausunnoilla on enemmän painoarvoa.

Tämä militarisoitu huumeiden laillistaminen ei näytä siltä, mitä liberaalit ja libertaarit ovat kuvitelleet kirjoituksissaan kuluneina vuosikymmeninä. Nämä kolme johtajaa ovat sitoutuneet taistelemaan rikollisuutta ja väkivaltaa vastaan maissaan ja he ovat hyvin tietoisia siitä, että väkivalta ja järjestäytynyt rikollisuus jatkuu dekriminalisoinnin jälkeenkin. Politiikan analysoijat ovat esittäneet, että dekriminalisoidaan huumeet, verotetaan kauppaa ja käytetään rahat armeijan ja poliisin varustamiseen niin, että rikollisia vastaan voidaan toimia entistä voimakkaammin. Näiden suunnitelmien takana on myös liikemiespiirejä, jotka haluavat ottaa täyden taloudellisen hyödyn politiikan muutoksesta. Tämän lähestymistavan kannattajat haluavat siirtyä huumesodasta sotaan rikollisuutta vastaan eikä tässä pidä erehtyä: he todella tarkoittavat sotaa.

Vaikka tämä strategia toteutettaisiin oikealla tavalla, se tulee olemaan ristiriitoja herättävä, siinä vuodatetaan paljon verta ja tehdään lukuisia ihmisoikeusloukkauksia.

Strategian muutos ei tapahdu nopeasti: eri maiden kongressit pitää saada vakuuttuneiksi uuden lähestymistavan hyödyistä ja sitten tarvitaan uusia lakeja. Haukkojen pitää vakuuttaa naapurinsa, joista monet edustavat keskustaa tai vasemmistoa, eivätkä ne välttämättä ole kovin innoissaan näin merkittävästä muutoksesta. Heidän tarvitsee myös saada tukea USA:lta eikä se aio lähteä mukaan näin radikaaliin muutokseen ainakaan nopeasti.

Vaikka olisimme eri mieltä laillistamisen käyttämisestä sodankäynnin välineenä, ovat nämä johtajat avanneet uuden rintaman huumepolitiikan muutoksessa. He tuovat uusia jäseniä mukaan siihen yhteisöön, joka haluaa tehdä jotakin huumeiden kieltolain aiheuttamille tuhoille. Tämä on alku uudelle sotilashaukkojen johtamalle laillistamiskeskustelulle, vaikka huumesodan lopettamista tavoitelleet eivät osanneet ehkä unelmoida tällaisesta ratkaisusta.

Washington vastustaa jyrkästi

USA:n Guatemalan suurlähettiläs antoi lausunnon, jonka mukaan huumeiden laillistaminen ei pysäytä maailmanlaajuisia jengejä, jotka huumeiden lisäksi salakuljettavat ihmisiä ja aseita.

Guatemalan asiantuntija, valtiotieteen professori Anita Isaacs arvioi Perezin äkillisen mielipiteen muutoksen olevan osa "poliittista pelimiehen taitoa", minkä tarkoituksena on painostaa USA:ta lähettämään nopeammin sotilasapua.

Lähde: The Star Tribune 13.2.2012, El Espectador 13.2.2012, Washington Post 13.2.2012 ja Christian Science Monitor 15.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/281-latinalainen-amerikka-huumekaupan-laillistaminen-huippukokousten-esityslistoilla

Lääkekannabiksen laillistaminen vähentää itsemurhia

Kannabiksen laillistamista koskevassa keskustelussa esitetään keskenään ristiriitaisia väitteitä kannabiksen käytön aiheuttamista mielenterveysongelmista ja toisaalta sen lääkinnällisistä vaikutuksista mielenterveyteen. Nyt laillisen lääkekannabiksen on havaittu vähentävän itsemurhia.

Kannabiksen vastustajat väittävät kannabiksen käytön lisäävän masennusta, ahdistusta, psykooseja ja skitsofreniaa. He väittävät myös, että kannabiksen haittavaikutukset ovat pitkäaikaisia ja käyttäjät ovat vaarassa kärsiä heikentyneestä psykologisesta terveydestä myöhemmällä iällä.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on löydetty positiivinen yhteys kannabiksen käytön ja itsemurhiin liittyvien oireiden kuten masennuksen ja itsemurha-ajatusten välillä. Tämä yhteys voi kuitenkin syntyä vaikeasti havainnoitavien tekijöiden kautta tai se heijastaa itselääkintää. Tuore epidemiologisen tutkimuksen analyysi paljastaa, että suurimmassa osassa tutkimuksia käänteisen syy-yhteyden ongelmaa ei ole otettu huomioon eli syy-seuraussuhteen suunta on jäänyt tutkimatta.

Tässä tutkimuksessa käänteisen kausaalisuuden ongelma ja yksilötason huomiota vaille jäänyt heterogeenisyys vältettiin tutkimalla lääkekannabiksen laillistamisen ja toteutuneiden itsemurhien välistä yhteyttä.

Käytännön syynä tutkimukselle oli se, että tähän mennessä ei ole lainkaan tutkittu lääkekannabislakien hyväksymisen vaikutuksia itsemurha-aikeiden toteuttamiseen, vaikka itsemurhat ovat 10. yleisin kuolinsyy USA:ssa.

Tutkimuksen mukaan lääkekannabiksen hyväksyneissä osavaltioissa itsemurhat ovat laskeneet keskimäärin 5% ja 20-29-vuotiaiden miesten kohdalla peräti 11% sekä 30-39-vuotiaiden miesten kohdalla 9%. Lääkekannabiksen hyväksymisen ja naisten tekemien itsemurhien välinen yhteys on epämääräisempi.

Ihmisen kokemat negatiiviset järkytykset vähentävät odotettavissa olevan elinajan hyödyllisyyden kokemista siinä määrin, että yksilö päättää ottaa itsensä hengiltä. Tämä tutkimuksessa havaittu laillistamisen ja itsemurhien negatiivinen yhteys on samansuuntainen sen havainnon kanssa, että kannabiksen käyttö auttaa selviytymään tällaisista järkytyksistä.

Lääkekannabislakien hyväksyminen aiheutti tutkimuksen mukaan alkoholiin liittyvien liikenneonnettomuuksien, alkoholin käytön ja oluen myynnin jyrkän laskun

Tälle on myös vaihtoehtoinen selitys. Lääkekannabislakien hyväksyminen aiheutti tutkimuksen mukaan alkoholiin liittyvien liikenneonnettomuuksien, alkoholin käytön ja oluen myynnin jyrkän laskun. Aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu alkoholin käytön ja itsemurhien yhteys nostaa esille sen mahdollisuuden, että lääkekannabiksen hyväksyminen vähentää itsemurhia vähentämällä alkoholin käyttöä.

Lääkekannabiksen laillistaminen on siten johtanut nuorten miesten henkisen hyvinvoinnin kohentumiseen, mikä heijastuu itsemurhaluvuissa. Lääkekannabislakien kritisoijat ovat usein tuoneet esille sen, että lääkekannabista määrättäisiin myös epämääräisillä syillä, mutta tämä tutkimus osoittaa, että lääkekannabislakien laajentaminen koskemaan myös ihmisen kokemia psyykisiä ongelmia kannattaa.

Itsemurhat skitsofreenikoiden keskuudessa

Edellä mainittua tutkimusta tukee tuore Australiassa tehty tutkimus, jossa selvitettiin skitsofreniapotilaiden itsemurhia.

Itsemurhat ja itsemurhayritykset ovat yleisiä skitsofreniapotilaiden joukossa ja päihderiippuvuuden on havaittu nostavan itsemurhariskiä. Tämä yhteys ei kuitenkaan ole ollut suoraviivainen, eikä sitä ei ole tutkittu tarkemmin.

Tutkimuksessa seurattiin 821 skitsofreniapotilaan elämää ja siinä selvisi, että alkoholiriippuvuudesta kärsivien kohdalla itsemurhariski nousi huomattavan korkeaksi, mutta kannabiksen käyttäjillä tai siitä riippuvaisilla itsemurhariski ei kohonnut. Täten alkoholin väärinkäyttö on skitsofreniasta kärsiville riskitekijä itsemurhariskin lisääjänä riippumatta samanaikaisesta riippuvuudesta muihin aineisiin.

Lapsuusajan traumojen vaikutus aivojen rakenteeseen

Martin Teicherin johtama tutkimusryhmä havaitsi 193 18-25-vuotiasta henkilöä käsittäneessä tutkimuksessa, että lapsuudessa koettu hyväksikäyttö ja pahoinpitely muuttavat kehittyvien aivojen rakennetta surkastuttamalla muistin kannalta oleellisen hippokampuksen alueita.

Tämä löytö voi selittää sen, miksi lapsuudessa koettu stressi nostaa psykiatristen häiriöiden riskiä aikuisena, joihin kuuluu masennus, skitsofrenia, post-traumaattiset stressioireet, riippuvuusongelmat sekä itsemurhat.

Näiden aivoalueiden tiedetään olevan herkkiä stressihormonille, joka ilmeisesti vaikuttaa kehittyvien aivojen solujen ja kudoksien kasvuun. Tämä on ensimmäinen näin laaja ihmisillä tehty tutkimus lapsuuden stressin vaikutuksista aivojen kehitykseen, mutta tämä löydös on yhtenevä eläinkokeissa saatujen tulosten kanssa.

Tällaiset tutkimustulokset osoittavat, että pahoinpitely voi jättää piileviä ja pysyviä vaurioita ihmisruumiiseen. Jos ymmärrämme sen, että lapsen pahoinpitely aiheuttaa piileviä vaurioita, jotka voivat nousta pintaan vuosien kuluttua muistiongelmina, on lasten pahoinpitelyn ehkäiseminen hyvää yhteiskuntapolitiikkaa. Summittaisesti rankaiseva huumepolitiikka ei sitä ole.

Lähde: D. Mark Anderson, Daniel I. Rees & Joseph J. Sabia: High on life? Medical marijuana laws and suicide. January 2012. IZA DP No. 6280, McLean D, Gladman B, Mowry B: Significant relationship between lifetime alcohol use disorders and suicide attempts in an Australian schizophrenia sample ja New Scientist 13.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/283-laeaekekannabiksen-laillistaminen-vaehentaeae-itsemurhia

Pohjoisamerikkalaisista 11% käyttää kannabista

Viimeisten 50 vuoden aikana huumausainesopimukset eivät ole onnistuneet estämäään huumausaineiden laittoman tuotannon globalisoitumista ja laittomien huumeiden ei-lääketieteellistä käyttöä. Maiden, jotka haluavat tehokkaasti ehkäistä huumeiden aiheuttamia haittoja, tulisikin vakavasti harkita huumausainesopimuksista pois jääntiä.

Arviolta 11 prosenttia 15-64 vuotiaista pohjoisamerikkalaisista käyttää kannabista vuosittain, tiedelehti Lancetissa julkaistussa tutkimuksessa todetaan. Queenslandin ja Melbournen yliopistojen tutkijat arvioivat laittomien huumausaineiden maailmanlaajuista käyttöä sekä sen terveysvaikutuksia. Tutkijat raportoivat arviolta noin 10,7 % pohjoisamerikkalaisista käyttävän kannabista vuosittain. He arvioivat, että vähemmän kuin viisi prosenttia maailman väestöstä olisi käyttänyt kannabista viimeisen kuluneen vuoden aikana. Tutkimuksen mukaan ahkerimpia käyttäjiä olivat australialaiset.

Mitä tulee laittomien huumausaineiden vaikutukselle terveyteen, tutkijat kirjoittivat, että “käytettävissä olevan aineiston perusteella suurin osa laittomiin huumeisiin liittyvistä sairauksista liittyy vahvasti ongelmakäyttäjiin, erityisesti ihmisiin jotka käyttävät huumeensa suonensisäisesti”.

Tekijät totesivat, että vain “vähemmistö laittomia huumeita käyttäneistä yksilöistä tulee riippuvaiseksi tai alkaa käyttää niitä suonensisäisesti”, ja he lisäsivät myös, että “riskit kannabiksen käytön kohdalla olivat paljon pienempiä kuin muiden laittomien huumeiden ollessä kyseessä”. He myös päättelivät, että “korkean tulotason maissa laittomien huumeiden osuus sairaustaakasta on pienempi kuin tupakan, mutta suunnilleen samaa luokkaa alkoholin kanssa”.

Pääkirjoituksessa todettiin huumausaineiden kriminalisoinnin epäonnistuneen laittomien huumeiden saatavuuden vähentämisessa. Eikä se ole onnistunut vaikuttamaan positiivisesti laittomien huumeiden maailmanlaajuisiin terveysvaikutuksiin. “Viimeisen 50 vuoden aikana kansainväliset huumausainesopimukset eivät ole estäneet huumeiden laittoman valmistuksen globalisoitumista ja ei-lääketieteellistä käyttöä, eivätkä samat sopimukset ole teollisuusmaiden ulkopuolella tuoneet näitä lääkeaineita saataville lääketieteelliseen käyttöön. Järjestelmä on myös kiistatta huonontanut ihmisten terveyttä ja huumeidenkäyttäjien hyvinvointia lisäämällä huumausainerikoksista vangittujen määrää, estäen tehokkaat vastatoimenpiteet HIV:n leviämisen estämiseksi ruiskuja käyttävien huumeidenkäyttäjien keskuudessa, ja luoden tehokkaan ilmapiirin huumeiden käyttäjän ihmisoikeuksien rikkomista varten”.

Kirjoituksen loppupuolella todetaan: “Kansallisia kokeiluja erilaisiin lähestymistapoihin huumeiden haittojen vähentämiseksi olisi sallittava. Kansainväliset huumausainesopimukset niiden nykymuodossa vakavasti rajoittavat hallitusten valmiuksia osallistua tällaiseen politiikkaan kokeiluissa. — Maiden, jotka haluavat kokeilla erilaisia tapoja säädellä huumausaineiden käyttöä ja vähentää niiden aiheuttamia haittoja tulee harkita vakavasti huumausainesopimuksien ulkopuolelle jättäytymistä. — Kansanterveyden näkökulmasta meidän tulee siirtyä kohti kontrollijärjestelmää, joka on linjassa eri huumeiden aiheuttamien erilaisten haittojen kanssa, ja tulee myös osoittaa ymmärrystä huumeiden käytön ja haittojen erilaisten säätelytapojen vaikutuksille”.

Lähde:

NORML

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/02/19/pohjoisamerikkalaisista-11-kayttaa-kannabista/

Meksikon puolustusministeri myöntää huumesodan virheet

Meksikon puolustusministeri kenraali Guillermo Galvan Galvan antoi Meksikon hallituksen tähän asti suorimman tunnustuksen maan huumesodassa tekemistä virheistä. Puheessaan maan armeijan seremoniatilaisuudessa hän kertoi, ettei maan hallitus enää pysty valvomaan kaikkia osavaltioita huolimatta kymmenien tuhansien sotilaiden lähettämisestä taistelemaan huumekartelleja vastaan.

"Tietysti on tehty virheitä ja niiden tunnustaminen merkitsee uskollisuutta valtiolle. Joissakin maamme osavaltioissa järjestäytynyt rikollisuus on kaapannut valtion instituutioita. Näillä valtioomme kuuluvilla alueilla ne ovat ottaneet yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtimisen hallintaansa."

Edellisellä viikolla USA:n hallitus julisti 18 Meksikon 32:sta osavaltiosta riskialueiksi matkustajille. Meksikon armeijaa ja merijalkaväkeä on myös syytetty ihmisoikeusloukkauksista, ihmisten katoamisista, kidutuksesta ja laittomista teloituksista sodassa huumeorganisaatioita vastaan. Valitukset armeijan toimintaa kohtaan ovat lisääntyneet huomattavasti parin viime vuoden aikana ja Human Rights Watchin viime vuonna ilmestyneen raportin mukaan armeija saa tehdä ihmisoikeusrikoksia "rankaisemattomuuden ilmapiirissä".

Meksikon hallitus vahvisti viime vuoden syyskuuhun mennessä huumesodassa kuolleiden määräksi 47 500, mutta rauhanaktivistien mukaan luku on ainakin 60 000, jossa on mukana tuhansia jäljettömiin kadonneita.

Jengien hallussa jo 71% Meksikosta

Maailman järjestäytyneen rikollisuuden huippuasiantuntija professori Edgardo Buscaglia arvioi Meksikon rikollisjärjestöjen hallitsevan jo 71,5 prosenttia maan kaupungeista ja kylistä korruptoimalla näiden virkamiehistön.

"Vaikka poliisi saisi kiinni murhaajan, pääsee hän tilastojen mukaan 90 prosentin todennäköisyydellä vapaaksi. Meksikon hallinto on äärimmäisen tehoton ja korruptoitunut. Tämä strategia on epäonnistunut täysin", jatkaa Buscaglia, joka on tutkija Columbian yliopistossa USA:ssa. Hän vastusti alun alkaen presidentti Calderonin strategiaa vuonna 2006, jolloin murhamäärä oli vain seitsemäsosa nykyisestä.

"He toimivat röyhkeästi poliisien, poliitikkojen ja kaikkien virkamiesten nenän alla ja selitys tälle löytyy valtiovallan eri tasoilla vallitsevasta tilanteen hyväksymisestä. Tällainen myötäily on lisääntymässä ja rikollisryhmät ovat yhä kykenevämpiä tunkeutumaan paikallishallintoon ja kilpailu vallasta synnyttää väkivaltaa."

"Ongelma on se, että ei oltu tutkittu perussyitä. Vallan vaihtuessa vuonna 2000 maasta katosi pitkäaikaisen yksipuoluejärjestelmän korruptoitunut hallintajärjestelmä. Tämä johti kilpailuun ja väkivaltaan rikollisjengien kesken."

"Italiassa ja Kolumbiassa puolueet sopivat puhdistuksesta eliitin keskuudessa. Italiassa kolmasosa parlamentin jäsenistä asetettiin syytteeseen korruptiosta 1990-luvulla. Kolumbiassa otettiin kiinni melkein yhtä monta myöhempinä vuosina. Mafia ei katoa mutta sitä voidaan heikentää ja saada se täten helpommin käsiteltäväksi. Meksikossa ei ole yhtään kansanedustajaa edes tutkittu."

Heinäkuussa maassa pidetään presidentinvaalit ja kolme pääehdokasta Enrique Peña (PRI), Josefina Vázquez (PAN) ja Andres Manuel López Obrador (PRD) yrittävät irrottautua Calderonin epäsuositusta sodasta. Mutta heilläkään ei ole esittää mitään konkreettista vaihtoehtoa siitä mitä pitäisi tehdä.

"Puolueilla ei ole tähän tarvittavaa poliittista tahtoa. Otetaan esimerkiksi kampanja-avustukset. Kaikki tietävät sen, että joka vuosi maassa pestään valtavia määriä rahaa ja osalla ostetaan poliittista vaikutusvaltaa. Mutta silti Meksikossa ei ole annettu ainuttakaan tuomiota pimeistä vaalirahoista."

"Valitettavasti tilanteen korjaamiseksi tarvitaan suoraa väkivaltaa hallitsevaa eliittiä vastaan ennen kuin se reagoi. Meksikossa eliitti on piiloutunut pääkaupunkiinsa."

Meksiko City on säästynyt tähän saakka kartellien yhteenotoilta. Viime aikoina kaupungin köyhillä alueilla väkivalta on lisääntynyt, mutta hyvin suojatut kaupunginosat ovat toistaiseksi säästyneet siltä.

Lähde: LA Times 13.2.2012, El Universal 2.1.2012, Examiner 11.1.2012 ja Dagens Nyheter 13.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/278-meksikon-puolustusministeri-myoentaeae-huumesodan-virheet

Colorado: no nyt me perustetaan hamppupankki!

Lääkekannabis on laillista 17:ssa USA:n osavaltiossa, mutta teollisuudenalalla on pimeiden markkinoiden luonne -  vain käteinen kelpaa.

Coloradon osavaltion lainsäätäjät harkitsivat aloittavansa erityisen osuustoimintaan perustuvan pankkijärjestelmän. Aloite kuitenkin kaatui heti kättelyssä molempien puolueiden edustajien hermostuttua siitä, että marihuanan ollessa laitonta liittovaltion lain mukaan, eivät osavaltiot pysty auttamaan kasvattajia ja kannabisapteekkeja rahan talletuksessa eikä säilytyksessä.

"En ole varma siitä, pystyykö osavaltio ratkaisemaan tätä ongelmaa", kertoi lakialoitteen esitellyt demokraattinen senaattori Pat Steadman.

Pankit eivät koske marihuanarahaan. Marihuana on laitonta liittovaltion lain mukaan ja marihuanarahan siirtely tai sijoitustoiminta asettaa liittovaltion vakuuttamat pankit alttiiksi vakaville huumesyytteille.

Coloradon lakialoite yritti kiertää liittovaltion kieltolain luomalla osavaltion ensimmäisen osuuskuntamuotoisen rahoituslaitoksen, johon kasvattajat ja kannabisapteekit voisivat tallettaa ja lainata rahaa.

Lakialoite olisi ollut suora haaste USA:n oikeusministeriölle, joka on varoittanut kaiken kannabisrahan siirtelyn olevan laitonta.

Coloradon noin 600 kannabisapteekin ja satojen kasvattajien sekä lukuisien alalla työskentelevien toiveena on osavaltion ratkaisu marihuanarahojen talletusongelmaan.

"Minut on heitetty ulos kolmesta pankista", sanoo Matthew Huron, joka omistaa kaksi kannabisapteekkia ja syötäviä kannabistuotteita valmistavan yrityksen. Yhdessä hänen kannabisapteekissaan asiakkaita tervehtii kassakoneeseen kiinnitetty lappu: CASH ONLY.

Huron maksaa laskunsa tilisiirtoina. Huronin nykyinen pankki, jonka nimeä hän ei kerro, ei tiedä hänen yhtiönsä talletusten taustaa. Mutta ilman tiliä hän ei kykene maksamaan työntekijöidensä veroja.

Pieniä yrityslainoja ei myöskään saa. Rakentaessaan Coloradon vaatiman hallitilan marihuanan kasvattamiseen piti hänen kasvattaa ja myydä marihuanaa rakentamisen aikana maksaakseen laskunsa ja palkkansa.

"Tämä pankkitoiminta on niin hankalaa", huokaa Huron.

Hankalaa ja vaarallista. Kannabisapteekkien ryöstöt ovat harvinaisia, mutta Denverissä toimiva laillistamista ajava Medical Marijuana Industry Group raportoi, että sen jäseniä on seurattu ja joitakin on ryöstetty ilman, että he ovat voineet tehdä siitä rikosilmoitusta.

Kannabisapteekeissa on paljon käteistä tiloissaan, minkä tietävät kaikki, jotka tietävät niissä myytävän tuotteen hinnan.

"Se saa kaikki friikahtamaan. On vastenmielistä sanoa asiakkaille, että käykää nostamassa käteistä rahaa tai me emme voi myydä teille", sanoo denveriläisen Good Chemistry apteekin myymälänhoitaja James Laws.

Osavaltion senaatissa hylätty lakialoite olisi pystyttänyt osuuskuntatyyppisen luottolaitoksen. Ainoastaan luvan saaneet Coloradon marihuanateollisuuden jäsenet ja heidän potilaat olisivat saaneet liittyä osuuskuntaan.

USA:n kongressin muutama demokraattiedustaja kuten Coloradon Jared Polis on esittänyt sellaista liittovaltiotasoista lainsäädäntöä, jonka mukaan lääkekannabislain hyväksyneissä osavaltioissa avattaisiin rahoitustoiminta lääkemarihuanalle. Mutta näkymät ovat huonot.

"Totuus on se, ettei nykyinen kongressi tule käsittelemään tätä asiaa", kertoo Steve Fox, joka on pääkaupungissa Washingtonissa toimivan National Cannabis Association -liiton tiedottaja.

Ilman liittovaltion tukea Coloradon lakialoitteella ei ollut mahdollisuuksia. Lainvalvonta- ja rahoitusviranomaiset todistivat, ettei yksikään osavaltio pysty turvaamaan marihuanarahaa.

Liittovaltion sekaantumisen uhka näyttää kasvavan. American Express ilmoitti viime vuonna, ettei se enää käsittele marihuanaan liittyviä tilisiirtoja liittovaltion syytteiden pelossa.

Sen jälkeen USA oikeusministerin edustaja James M. Cole antoi pankeille suoran direktiivin: "Sellaisesta toiminnasta tulevien rahojen siirtelyyn sekaantuvat voivat rikkoa liittovaltion rahanpesua koskevaa lainsäädäntöä ja muita liittovaltion rahoituslakeja."

Colen direktiivi pelästytti nekin muutamat pienet pankit, jotka olivat vielä mukana marihuanan kasvattajien ja myyjien kaupankäynnissä.

Coloradon lakialoitteen tekijät totesivat, ettei osavaltion osuuskunta ratkaise ongelmaa. Coloradossa on USA:n pisimmälle säädelty marihuanateollisuus ja osavaltion hallinto valvoo kaikkia kannabiksen kasvatuksen ja myynnin vaiheita.  Lääkekannabis tuottaa Coloradolle 20 miljoonaa dollaria verotuloja vuodessa ja työllistää 5000 - 10000 ihmistä. Aloitteen tekijöiden mielestä pankkialoite oli vain looginen seuraava askel.

"Emme luota lainkaan siihen, että kongressi tekisi asialle jotakin. Mutta vaikka olisi kuinka luova, voi osavaltiotasolla päästä vain tiettyyn rajaan saakka", kertoo Steadman.

Steadmanin edustamassa piirissä on useita kannabisapteekkeja ja hän on huolissaan niiden turvallisuudesta jos rahan talletusongelmalle ei tehdä mitään.

"Heillä on säkeittäin rahaa ja marihuanaa. Se on huono yhdistelmä", hän toteaa.

Lähde: Washington Post 14.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/280-colorado-no-nyt-me-perustetaan-hamppupankki

Harvardin yliopiston professori: “Kannabis on täällä jäädäkseen”

Ainoa keino jolla yhteiskuntamme voi hyödyntää kannabiksen täyden potentiaalin, mukaanlukien kaikki lääketieteelliset mahdollisuudet, on vapauttaa se reseptilääkkeitä kontrolloivasta säätelystä ja psykoaktiivisia aineita kontrolloivista rikoslaeista, kirjoittaa Harvard Medical Schoolin professori Lester Grinspoon.

Vuonna 1967, huolestuttuani vaarallisen kannabishuumeen käytön lisääntymisestä, aloin tutkia tieteellistä ja lääketieteellistä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tarkoituksenani saada aikaan objektiivinen yhteenveto aineen kieltämisen pohjana olevista asiatiedoista. Suureksi yllätyksekseni en löytänyt luotettavia tieteellisiä perusteita jotka olisivat oikeuttaneet kannabiksen kieltolain. Väite, jonka mukaan kyseessä on erittäin myrkyllinen aine, perustuu vanhoihin ja uusiin myytteihin. Itse asiassa eräs kannabiksen erityislaatuisista ominaisuuksista on juuri sen huomattavan alhainen myrkyllisyys. Verrattuna vapaasti saatavilla ja käytettävissä olevaan aspiriiniin kannabis on paljon turvallisempaa – pelkästään Yhdysvalloissa kuolee aspiriiniin vuosittain yli 1000 henkilöä, kun taas kannabikseen ei ole koskaan kuollut kukaan missään päin maailmaa.

Itse asiassa, kun kannabis viimein ottaa uudelleen paikkansa USA:n lääkeaineluettelossa – paikka jonka se menetti vuonna 1937 Marijuana Tax Actin astuttua voimaan – sitä tullaan pitämään yhtenä tuon hakemiston turvallisimmista aineista. Tämän lisäksi sitä tullaan lopulta ylistämään “ihmelääkkeenä” aivan kuten penisilliiniä 1940-luvulla. Penisilliini saavutti tuon maineen koska se oli huomattavan ei-myrkyllistä, tarpeeksi suurissa määrin tuotettuna melko edullista ja se oli tehokas monien tartuntatautien hoidossa. Aivan samoin myös kannabis on poikkeuksellisen turvallista ja kieltolain tuoman hinnannousun loppuessa huomattavasti halvempaa kuin konventionaaliset lääkeaineet joita se korvaa ja sen jo nyt vaikuttava hoidollinen monipuolisuus vain jatkaa laajenemistaan.

Kun huomioi nämä ominaisuudet, ei liene yllättävää että kannabiksen lääkinnällinen käyttö kasvaa eksponentiaalisesti ja että jotkut osavaltiot ovat luoneet lainsäädännön joka sallii erilaisista sairauksista kärsivien käyttää ainetta laillisesti lääkärin suosituksesta. Valitettavasti, koska jokainen osavaltio vaatii itselleen oikeuden määrittää mihin oireisiin ja oireistoihin kannabista voidaan käyttää hoitona, monien potilaiden joilla on oikeutetut väitteet tämän kasvin hyödyllisyydestä hoitokeinona, täytyy jatkaa sen käyttöä laittomasti ja siten kärsiä laittomuuden aiheuttamasta lisästressistä ja ahdistuksesta.

Kalifornia ja Colorado ovat osavaltiot joissa on eniten potilaita joille olisi lääketieteellisesti hyödyllistä olla oikeutettuja lailliseen kannabikseen. New Jersey on kaikkein rajoittavin osavaltio, jossa vain pieni osa niistä potilaista jotka pitäisivät kannabista yhtä hyvänä tai parempana hoitokeinona kuin myrkyllisempiä tavanomaisia lääkkeitä jotka se korvaisi, ovat oikeutettuja sen lailliseen käyttöön. New Jerseyn lainsäätäjät saattavat olla peloissaan Kalifornian ja Coloradon lääkekannabisjakelun tilasta, jota jotkut pitävät kaoottisena. Nämä pelot johtuvat vapaammista lääkekäytön säännöksistä näissä osavaltioissa, mikä on johtanut siihen että ainetta on helpommin saatavilla henkilöille jotka käyttävät sitä muihin tarkoituksiin kuin tiukan lääkkeellisesti. Jos tämä on asianlaita, se vahvistaa näkemykseni, että on mahdotonta hyödyntää tämän kasvin täydet hoidolliset potentiaalit, puhumattakaan muista sen hyödyllisistä käyttötarkoituksista, nykyisen turmiollisen kieltolain viitekehyksessä.

Kannabis on täällä jäädäkseen. Ei ole enää pienintäkään epäilystä että kyseessä olisi vain eräs ohimenevä huumevillitys. Aivan kuten alkoholi, kannabis on nyt osa kulttuuriamme, kulttuuria, joka yrittää löytää sopivan sosiaalisen, lainopillisen ja lääketieteellisen suhtautumisen siihen. Meidän on viimein tajuttava, nyt kun yli 21 miljoonaa kannabiksen käyttäjää on pidätetty 1960-luvulta lähtien, useimmat heistä nuoria ja 90 prosenttia tapauksista pelkkiä hallussapitoja, että “sodankäynti” kannabista vastaan ei toimi yhtään sen paremmin kuin alkoholia vastaan kieltolain aikaan.

Monet ihmiset ilmaisevat kärsimättömyyttään liittohallinnon tinkimättömään itsepäisyyteen sen pitäessä kiinni kannastaan, että “kannabis ei ole lääke”. Yhdysvaltojen 50:stä osavaltiosta 13 on jo dekriminalisoinut kannabiksen, ja alkaen Kaliforniasta vuonna 1996 15 muuta osavaltiota sekä Washington D.C. on sallinut potilaille laillisen lääkekannabiksen. Eräissä muissa osavaltioissa on vireillä samankaltaisia lakialoitteita. Nämä osavaltiot kehittävät suurisuuntaista sosiaalista koetta siitä, kuinka parhaiten käsitellä “kannabis lääkkeenä” -ilmiötä, samalla lähettäen voimakkaan viestin liittohallinnon suuntaan. Kunkin osavaltion toimet ovat murtaneet osaltaan kannabinofobiana tunnettua hyvin yleisestä harhakuvitelmaa.

Moraalinen yksimielisyys kannabiksen pahuudesta on muuttumassa epävarmemmaksi ja pintapuolisemmaksi, kenties siksi että niin useat ihmiset ovat kokeneet omakohtaisesti, että kyseessä on suhteellisen vähähaittainen ja erittäin hyödyllinen kasvi. Auktoriteetit teeskentelevät, että kannabiskaupan eliminoiminen on kuin orjakaupan tai merirosvouksen hävittämistä tai isorokon ja malarian poispyyhkimistä. Virallinen totuus on, että kaikki mahdollinen on tehtävä jotta kukaan ei koskaan käyttäisi kannabista – edes lääkkeenä. Mutta on olemassa myös maanläheisempi suhtautuminen kannabiksen käyttöön, joka on huomattavasti sallivampi.

Kannabiksenkäyttäjät eivät ainoastaan ole tottelemattomia huumelakien suhteen, he myös tuntevat perustavanlaatuista epäkunnioitusta niitä kohtaan. He eivät peittele katkeraa mielipahaa laeista jotka esittävät heidät rikollisina. He uskovat että lukemattomat ihmiset ovat joutuneet hallintonsa pettämiksi, ja epäilevät, että nämä “auktoriteetit” eivät ymmärrä juuri mitään kannabiksen niin hyvistä kuin huonoistakaan puolista. Nämä ristiriitaisten tuntojen virtaukset ja vastustus kansalaisten asenteissa kannabislakeja kohtaan ovat luomassa mahdollisuutta muutokselle, eritoten koska kieltolain rahalliset kustannukset ovat niin huikeita ja jatkavat alati kasvuaan.

On myös selvää, että tosiseikat inhimillisistä tarpeista ovat yhteensovittamattomia rikoslailla pakotetun rajanvedon kanssa kannabiksen lääkinnällisen ja muunlaisen käytön välillä. Kannabis ei yksinkertaisesti mukaudu menneen vuosisadan instituutioiden vakiinnuttamiin käsitteellisiin rajoituksiin. Kyseessä on todellinen sui generis -substanssi – onko olemassa toista myrkytöntä ainetta, joka kykenee kohottamaan monia nautintoja, jolla on laaja ja yhä kasvava määrä lääketieteellisiä käyttökohteita ja joka lisäksi edistää joidenkin yksilöllisten kykyjen esiintuomista?

Ainoa käyttökelpoinen tapa tuoda tarjolle tämän merkittävän aineen täydet mahdollisuudet, mukaanlukien sen kaikki hoidolliset ominaisuudet, on vapauttaa se tämänhetkisistä kaksoissäännöksistä – niistä, jotka kontrolloivat reseptillä määrättyjä lääkkeitä yleensä ja erityisistä rikoslain pykälistä, jotka kontrolloivat psykoaktiivisia aineita. Nämä toisiaan vahvistavat lait tuottavat sosiaalisia kategorioita, jotka tukahduttavat kannabiksen ainutlaatuisen monitahoiset potentiaalit. Ainoa keino päästä irti on leikata poikki solmut antamalla kannabikselle sama asema kuin alkoholilla – laillistamalla aikuisille kaikki sen käyttötavat ja irroittamalla se täysin lääketieteellisistä ja rikosoikeudellisista kontrollijärjestelmistä.

Artikkelin kirjoittaja Lester Grinspoon on Harvard Medical Schoolin psykiatrian apulaisprofessori emeritus ja on kirjoittanut teokset Marihuana Reconsidered ja Marijuana, the forbidden medicine. Hän ylläpitää sivustoja www.rxmarijuana.com ja www.marijuana-uses.com.

Lähde:

Cannabis Culture

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/02/16/harvardin-yliopiston-professori-kannabis-on-taalla-jaadakseen/

Lisää lakialoitteita tulossa USA:n marraskuun vaaleihin

Kalifornian toinen lakialoite

Repeal Cannabis Prohibition Act 2012

Tämän lakialoitteen mukaan osavaltion rikoslaki, joka kieltää kannabiksen hallussapidon, käytön, kasvatuksen ja kaupan, pitää poistaa ja asettaa alaikärajaksi 19 vuotta. Osavaltion pitää perustaa Kalifornian kannabiskomissio, joka alkaa hallinnoimaan kasvatusta, kauppaa, lupa-asioita ja verotusta. Sallittu hallussa pidettävä määrä olisi 1,5 kiloa ja kasvatusprojektin koko 10 neliömetriä. Alle 19-vuotiaille myynti ja tarjoaminen sekä ajaminen kannabiksen vaikutuksen alaisena olisivat edelleen rikoksia.

www.repealcannabisprohibition.org

Kaliforniassa ollaan keräämässä nimiä myös three strikes -lain muuttamiseksi tähtäävän lakialoitteen tuomiseksi vaaleihin. Tämä on tarkoittanut kolmannen tuomion olevan automaattisesti elinkautinen, mikä on aiheuttanut vankiloiden ylikuormittumisen ja osavaltion kulujen lisääntymisen. Vuoden 2004 vaaleissa vastaavanlainen esitys hylättiin.

Michigan

The 2012 Michigan Ballot Initiative to End Marijuana Prohibition

Lakialoite muuttaisi perustuslakia siten, ettei yli 21-vuotiaita voisi rangaista kannabiksen käytöstä tai hallussapidosta lukuun ottamatta tilanteita, joissa henkilö päihtyneenä käyttää vaarallista ajoneuvoa tai muuta välinettä.

www.help.repealtoday.org

Missouri

Show-Me Cannabis Regulation

Perustuslain muutosehdotus, joka tekisi kannabiksesta alkoholin tavoin säädellyn, turvaisi lääkekannabiksen sairaille ja sallisi teollisen hampun kasvatuksen.

www.show-mecannabis.com

Montana

Montana First: Ending Criminal Penalties for Marijuana

Lakialoite esittää osavaltion perustuslakiin muutosta, joka olisi kaksi lausetta aikuisten ihmisten oikeuksia käsittelevään kohtaan. Tässä kohdassa viitataan alkoholin nauttimisen oikeuttavaan ikään ja lisäys kuuluu: "Aikuisella ihmisellä on oikeus vastuullisesti hankkia, kuluttaa, tuottaa ja pitää hallussaan marihuanaa, mitä voidaan järkevissä puitteissa rajoittaa, säädellä ja verottaa. Osavaltio ei saa tehdä mistään näistä rikosta eikä asettaa rankaisua näille luukun ottamatta tekoja, jotka vaarantavat alaikäisiä, lapsia tai yleistä turvallisuutta."

www.montanafirst2012.org

Nebraska

The Nebraska Cannabis Initiative

Nebraskan perustuslakiin lisätään lakialoite 19 niin, että se säätelee ja verottaa kaikkia kannabiksen kaupallisia käyttötarkoituksia sekä poistaa kaikki lait, jotka säätelevät kannabiksen yksityistä, ei-kaupallista käyttöä.

www.neprop19.org

Oregon

Oregon Cannabis Tax Act of 2012

The Oregon Cannabis Tax Act 2012 on kansalaisaloite marihuanan säätelemiseksi ja hampun kasvatuksen uudelleen sallimiseksi. Marihuanan julkinen valvonta vähentäisi rikollisuutta aivan samalla tavalla kuin alkoholin kieltolain lopettaminen. Hampun kasvatuksen salliminen uudelleen polttoaineiden, kuitujen ja ruuan tuotantoon tekisi Oregonista edelläkävijän vihreiden kestävän kehityksen teollisuudenalojen kehittämisessä luoden runsaasti uusia työpaikkoja.

www.cannabistaxact.org

Oregon

Citizens for Sensible Law Enforcement: Initiative IP-24

Oregonin toinen lakialoite, IP-24, sallisi marihuanan henkilökohtaisen käytön yli 21-vuotiaille ilman rangaistuksien uhkaa. Lakialoitteessa on useita kohtia, joilla suojellaan lapsia ja yleistä turvallisuutta. CSLE uskoo heidän lakialoitteensa pääsevän marraskuun äänestykseen satojen vapaaehtoisten kerätessä nimiä.

www.ompicampaign2012.org

Washingtonin osavaltio

Initiative 502

Washingtonin osavaltion toinen lakialoite Measure No. 502 (I-502) sallisi luvanvaraisen marihuanan tuotannon, jakelun ja hallussapidon yli 21 vuotiaille, poistaisi ko. teoilta kaikki rangaistukset, verottaisi marihuanan myyntiä ja keräisi kaikesta marihuanakaupasta tulevat verot terveydenhoitoon, päihteiden haittojen hoitoon, päihteiden käytön tutkimukseen sekä koulutukseen.

www.newapproachwa.org

Yllä mainittujen lisäksi Massachusettsissa ja Ohiossa on tulossa äänestykseen lakialoitteet lääkekannabiksen laillistamiseksi. Vaalivuodesta näyttää tulevan vilkas ja TuSKY seuraa tilanteen kehitystä.

Lähde: NORML Blog 9.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/276-lisaeae-lakialoitteita-tulossa-usan-marraskuun-vaaleihin

Huumehoidot, Jumalan rakkaus ja kuolema

Perulaisen Kristus on rakkaus -nimisen huumehoitokeskuksen lukittujen ovien takana pidetyt potilaat paloivat viime viikolla elävältä. Human Rights Watch -järjestön Rebecca Schleifer kirjoitti Huffington Postin artikkelissa tästä hoitolaitoksesta, jonka eristyksessä elävät potilaat joutuivat ensin uskonnollisen painostuksen, fyysisen hyväksikäytön ja lopulta tulipalon uhreiksi.

Useat kristillisen vakaumuksen mukaan toimivat järjestöt tuottavat erilaisia lääkkeettömiä hoito-ohjelmia ympäri maailmaa. Yhteistä näille "hoidoille" on huumeriippuvaisten ihmisarvon laiminlyönti ja Jumalan armoon perustuvat hoitomuodot, joiden tehosta on yhtä paljon näyttöä kuin vapahtajamme neitseellisestä sikiämisestä.

Kristus on rakkaus -hoitolan tapaus on vain yksi esimerkki monista traagisista huumehoitokeskusten tarinoista, joissa huumehoito tarkoittaa kovaa kuria, vapauden rajoittamista ja luentoja potilaiden moraalisesta heikkoudesta, vaikka riippuvaiset tarvitsisivat lääkehoitoa ja terapiaa.

Elävältä palaminen on vieroitushoitopotilaille myös yllättävän yleistä. Venäjällä menehtyi 43 nuorta huumehoitolan asiakasta vuonna 2006, kun hoitohenkilökunta pakeni tulipaloa hyvissä ajoin jättäen huumeriippuvaiset kuolemaan lukittujen ovien ja raudoitettujen ikkunoiden taakse. Paria vuotta myöhemmin tuli pääsi irti samanlaisin seurauksin kazakstanilaisessa huumehoitolassa.

Huumeriippuvaisten tahdonvastaista kristillistä "hoitoa" ei ole kyseenalaistettu näistä tragedioista huolimatta, vaan niitä on pidetty yksittäistapauksina. Human Rights Watchin Rebecca Schleifer toivoo Kristus on rakkaus -hoitolan palon saavan viimein eri maiden päättäjät pohtimaan sellaisten lakien ja käytäntöjen järkevyyttä, jotka mahdollistavat huumeiden käyttäjien hyväksikäytön ja pakkohoidon.

International Harm Reduction Development -ohjelma (IHMRDP) julkaisi äskettäin Hoidettu julmuudella (Treated with Cruelty) -katsauksen, joka sisältää lukuisia kertomuksia huumehoitojen varjolla tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Ympäri maailmaa kerätyt todistukset ruoskintaterapiasta, näännyttämisestä, ketjuihin kahlinnasta ja orjatyöstä ilmentävät mitä kristittyjen "parantajien" ns. tough love -metodi todellisuudessa tarkoittaa. Kuolemia ja vangitsemisia pidetään vain valitettavina, mutta tarpeellisina osina huumeidenvastaista taistelua.

IHMRDP:n dokumentti julkaistiin osana hanketta Campaign to Stop Torture in Health Care, jonka tarkoitus on tuoda julkisuutta sille tosiasialle, että raaka, epähumaani ja alentava kohtelu ovat terveydenhoitojärjestelmässämme paljon yleisempiä ilmiöitä kuin luulemme tai haluamme uskoa. Nämä yleiset menettelytavat ovat paitsi vastenmielisiä myös laittomia ja me pystymme halutessamme lopettamaan ne.

Kristus on rakkaus -hoitolan palo ei vaivanne ihmisiä, jotka uskovat synnin palkkana olevan kuolema. Näillä ihmisillä, jotka luottavat hakkaamisen, näännyttämisen, häpäisemisen ja lukittujen ovien parantavan huumeriippuvuuden, ei saisi olla mitään sijaa huumehoidoista käytävässä keskustelussa.

Lähde: Open Society Foundations 14.2.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/279-huumehoidot-jumalan-rakkaus-ja-kuolema

Vankilavaltio USA

USA:n huumesota on nostanut maan vankimäärää tuhannella prosentilla sen aloittamisesta vuonna 1971 niin, että maassa on tällä hetkellä yli 2 miljoonaa vankia, 25% koko maailman vankipopulaatiosta. Määrä on jo enemmän kuin Neuvostoliiton pahamaineisessa vankileirien saaristossa, gulageissa. Tällainen väkimäärä vastaa yhden valtion väestöä, vankilavaltiota. Vankilat ovat jo niin täynnä, että majoitukseen on jouduttu ottamaan esimerkiksi vankiloiden liikuntatiloja. Puhutaan vankien varastoimisesta (warehousing).

USA:n vankipopulaatiosta 35% on huumeriippuvaisia ja 80% huumeiden käyttäjiä. Käytössä olevat minimirangaistukset ja three strikes -lait ovat aiheuttaneet sen, että suurin osa huumerikoksen takia vangituista on pikkurikollisia.

Julkisten palveluiden ohessa tehdyt mielenterveyspalveluiden leikkaukset ovat aiheuttaneet sen, että vankiloissa on jo enemmän mielenterveyspotilaita kuin mielisairaaloissa. Keskimäärin 80 000 vankia on koko ajan virikkeettömässä eristyksessä, mikä kärjistää vankiloiden mielenterveysongelmia.

Joka vuosi yhteiskuntaan vapautuu 700 000 vankia, joista 2/3 palaa takaisin kolmen vuoden sisällä. Huumeiden käyttäjistä 34% palaa vankilaan vuoden sisällä. Puhutaan revolving door -ilmiöstä: vankilan portista on tullut kuin markettien pyöröovi.

Vankipopulaation vähentäminen tai edes kasvun taittaminen vaatisi laajoja, hyvin rahoitettuja sosiaalisia ohjelmia, uudelleenkoulutusta, vieroitushoitomahdollisuuksia sekä mielenterveyspalveluja. Mutta ainoastaan 12:ssa USA:n 5000:sta vankilasta tarjotaan korkeampaa koulutusta.

Vankiloiden sisäisen huumekaupan arvon arvioidaan olevan 300 miljoonaa dollaria vuodessa. Vaikka vankiloissa tapahtuva huumekauppa ja käyttö on ankarammin kriminalisoitu kuin ympäröivässä yhteiskunnassa, on monissa vankiloissa käytännössä jouduttu dekriminalisoimaan huumeiden käyttö rauhan ylläpitämiseksi, mikä saa huumesodan näyttämään entistä absurdimmalta.

Vankiloiden ahtaus, niitä hallitsevat jengit, huumeriippuvuus, huumekauppa ja mielenterveysongelmat ruokkivat väkivallan kierrettä vankiloissa. Suurin osa eli 95% vangeista vapautuu aikanaan. Mikä vaikutus tällä on ympäröivään yhteiskuntaan?

Vankilat lisäävät ja luovat yhteyksiä rikollisiin ja rikollisjärjestöihin. Ne lisäävät väkivaltaa ja rikollisuutta ympäröivässä yhteiskunnassa ja luovat uudenlaisia jengejä. Vapautuneiden vankien ja ehdonalaisessa olevien tekemien rikosten arvoksi on laskettu 60 miljardia dollaria vuodessa.

Kriminaalikontrollia kiristettiin aikoinaan yhteiskunnan turvallisuuden lisäämiseksi. National Geographicin dokumentti osoittaa, kuinka politiikalla on ollut täysin päinvastainen vaikutus: vankilan vaikutus leviää ympäröivään yhteiskuntaan, josta tulee vankilavaltio.

National Geographicin Prison Nation:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/275-vankilavaltio-usa

Lapsen oikeudet, ihmisoikeudet ja huumesota

Huumesodan tuloksettomuuden ja tuhoisuuden alkaessa valjeta yhä useammille ihmisille kautta maailman, ovat huumehaukat koventamassa väitteitään. Huumesota perustuu valehtelulle ja väärien tietojen levittämiselle. Missään tämä ei ole niin räikeää ja tuomittavaa kuin lapsen oikeuksien kohdalla.

Drug Free Australian (Straight Inc:n perustajat Mel ja Betty Sembler perustivat myös tämän järjestön) edustaja ja Ruotsista käsin toimivan World Federation Against Drugs -järjestön (WFAD) varajohtajaja Josephine Baxter piti Malesiassa kansainvälisessä konferenssissa (International Federation of Non-government Organisations for the prevention of drug and substance abuse, IFNGO) esitelmän lapsen oikeuksista huumepolitiikassa otsikolla "The Rights of the Child: Ensuring a child-centered drug policy is a vital human rights issue for those who influence drug policy".

Esitys sai kritiikkiä osakseen jo konferenssin aikana. Se julkaistiin joulukuussa netissä ja se sisälsi edelleen samoja virheitä ja lisäksi joukon uusia. Virheet alkavat jo ensimmäisessä lauseessa:

"Maailmanlaajuista huumeongelmaa valvotaan useiden maiden yhteistyöllä 100 vuotta voimassa olleella valvontajärjestelmällä, joka perustuu YK:n huumausainesopimuksille."

Tämä on perusvirhe: YK perustettiin vuonna 1945. Se täyttää sata vuotta vasta yli kolmenkymmenen vuoden päästä. Lisäksi nykyinen valvontajärjestelmä perustettiin vasta vuonna 1961. Aikaisemmat sopimukset eivät olleet samalla tavalla rajoittavia vaan niillä säädeltiin muun muassa oopiumin laillista kauppaa. Lukuisia aineita otettiin mukaan vasta 1960-luvulla, toisia vasta 1970-luvulla ja loput 1980- ja 1990-luvuilla.

Baxterin esitelmän mukaan lapsen oikeuksien sopimusta (Convention on the Rights of the Child, CRC) kannatetaan "melkein unlateraalisesti", Baxterin terminologiaa käyttäen. Hän varmaan tarkoitti unilateraalista, mikä sekin on ihmeellinen termi tässä yhteydessä. Baxter luultavasti tarkoitti "universaalista".

Mutta yksikään huumeiden vastainen järjestö ei ole tuonut esille sitä faktaa, että USA ei maailman tärkeimpänä maana ole ratifioinut lapsen oikeuksien sopimusta. Jos ottaisimme tämän sopimuksen vakavasti, vaatisimme Yhdysvaltoja ratifioimaan sen. Mutta yksikään huumeiden vastainen järjestö ei ole vaatimassa tätä!

Baxterin mukaan CRC asettaa kiistattomasti velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan. Sitten Baxter alkaa soveltamaan tätä huumepolitiikkaan.

Baxterin mukaan lapsen oikeuksien sopimus "tuo erityisesti esille laittomien huumeiden aiheuttaman tuhon ja tästä seuraavan lapsen suojelemisen tarpeen".

Sopimus ei ole lainkaan "erikoinen", mutta siinä viitataan huumeisiin, mikä tekee siitä ainutlaatuisen YK:n ihmisoikeussopimusten joukossa. Artikla 33 on tässä yhteydessä merkityksellinen ja sen artiklan eteen Harm Reduction International (HRI) on tehnyt paljon työtä.

Baxter sanoo, että suurin osa YK:n jäsenvaltioista ratifioi CRC:n vuonna 1989. Se hyväksyttiin vuonna 1989, jolloin riittävän moni valtio oli ratifioinut sen niin, että se astui voimaan vuonna 1990. 194 valtiota on tällä hetkellä ratifioinut sen, mutta USA ei ole edes hyväksynyt.

Sitten Baxter väittää virheellisesti tähän em. virheeseen perustuen, että "CRC on laajimmin hyväksytty YK:n sopimuksista". Baxterin pitäisi tutkia biodiversiteettiä suojelevaa sopimusta, miten se on ristiriidassa vuoden 1961 huumesopimuksen sadontuhoamisvelvoitteiden kanssa. Sen on ratifioinut 193 YK:n jäsenvaltiota ja USA:kin on sen hyväksynyt muttei vielä ratifioinut.

Baxter jatkaa väittämällä, että CRC on huumesopimuksia täydentävä. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää, mutta Baxter ei jatka aiheesta. Tilanne on monimuotoisempi.

Seuraavaksi Baxter esittää vakavan syytöksen. Hän esittää, että CRC:n sivuuttaminen on "käyttäjä-keskeisen haittoja vähentävän mallin syytä". Tässä hän sivuuttaa kokonaan USA:n osuuden ja syyttää siis haittojen vähentämisen politiikkaa lapsen oikeuksien hylkäämisestä.

Tämä on vakava syytös. Tähän sisältyy vielä syytös siitä, että haittojen vähentäminen on lisännyt huumeiden käyttöä ja siten lasten hyväksikäyttöä. Tämä ei perustuu mihinkään, mutta Baxter jatkaa ajatustaan mielikuvalla siitä, että korkean kallion juurelle asetetaan ambulanssi sen sijaan, että kallion laelle pystytettäisiin suoja-aita.

"Sen sijaan?" Eikö ambulanssi ole kuitenkin hyvä pitää kallion juurella kaiken varalta?

Baxter pitää Ruotsia ja Britanniaa lapsikeskeisen lähestymistavan mallimaina. Hänen Britanniaa koskeva osuus perustuu siellä vastikään hyväksyttyyn huumestrategiaan, jota yleisesti pidetään liian ylimalkaisena ja heikkona ja joka ei ole vaikuttanut millään tavalla ihmisten tasolla tehtävään työhön. Baxter ei mainitse lainkaan sitä, ettei uudessa strategiassa ole mitään haittoja vähentävää politiikkaa alle 18-vuotiaille. Itse asiassa Baxter leikkaa ja liimaa Britannian strategiaa omaan esitelmäänsä esittämättä viitettä.

Ruotsia käsittelevässä osuudessa Baxter sivuuttaa kokonaan vuosikymmenien sosiaalidemokraattisen politiikan ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ja esittää Ruotsin hyvinvoinnin sen huumepolitiikan seurauksena! Baxter sivuuttaa myös kaikki Ruotsin tekemät virheet. Hepatiitti C:n esiintymisluvut ruiskuhuumeiden käyttäjillä olisi ollut hyvä tuoda esille.

Baxter mainitsee Ruotsin yhteydessä vihdoin USA:n, kuinka Ruotsi ja USA ovat löytäneet toisensa huumesodan tavoitteissa. Mutta hän sivuuttaa kokonaan sen, että USA vastustaa lapsen oikeuksien julistusta eikä ole ratifioinut sitä!

Baxterin viitteet ovat naurettavia ja perustelut laiskasti kyhättyjä. Lapsen oikeuksista käytävään keskusteluun tarvitaan parempaa. Kun Baxter sitten esittää suosituksiaan, kuinka vakavasti niihin voi enää suhtautua?

Ihmisoikeudet ja lapsen oikeudet eivät ole ristiriidassa

Huumesodan kannattajat alkavat olla perusteluineen ahtaalla, mistä osoituksena on tämä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen korostaminen vailla mainintaakaan YK:n ihmisoikeuksien sopimuksesta aivan kuin sopimukset olisivat ristiriidassa keskenään.

Todellisuudessa YK:ssa on arvosteltu huumepolitiikan nykyistä toteutusta ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Viime vuonna YK:n entinen ihmisoikeuksien erikoistarkkailija sekä International Crisis Groupin johtaja Louise Arbour liittyi Global Commission on Drug Policy -ryhmään.

Vuonna 2010 YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija esitti YK:n yleiskokoukselle raporttinsa, jonka viesti oli lyhyesti se, että huumesota on epäonnistunut tavoitteissaan lisätä ihmisten fyysistä ja henkistä terveyttä.

"Anand Grover, YK:n erikoisraportoija jokaisen ihmisen oikeudesta nauttia korkeimmasta mahdollisesta fyysisen ja henkisen terveyden tasosta, korosti yleiskokouksessa raporttiaan, jossa vaaditaan hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä omaksumaan laittomien huumeiden valvontaan ensisijaisesti lähestymistapa, joka korostaa ihmisten oikeutta terveyteen. Hän huomautti, että huumevalvonnan kansainvälinen järjestelmä on yksipuolisesti tavoitellut "huumeetonta maailmaa" viimeiset 30 vuotta. Tämän hetkisen huumevalvonnassa rankaisua korostavan lähestymistavan arviointi osoittaa tämän riittämättömyyden, koska siinä sivuutetaan "huumeiden käytön ja riippuvuuden todellisuus". Siksi ihmisoikeudet ja oikeus terveyteen pitää asettaa kansainvälisen huumepolitiikan keskiöön tasapainottamaan nykyisen politiikan aiheuttamia inhimillisiä kustannuksia."

Tämä oli suuri arvovaltatappio huumesotalobbareille YK:ssa. Siksi huumesodan kannattajat rakentavat retoriikkansa mieluummin lapsen oikeuksien korostamiselle ja kerääntyvät kuuntelemaan toisiaan omiin konferensseihinsa.

Vaikka USA:n valkoisen talon huumetsaari esiintyy näissä huumeiden vastaisissa kokouksissa arvovieraana, ei häntä arvostella lapsen oikeuksien sopimuksen sivuuttamisesta. USA:n kielteinen asenne CRC:tä kohtaan perustuu sille, että USA haluaa rangaista ja tuomita alaikäisiään ja lapsiaan jopa elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Lisäksi monet tiukkaa huumepolitiikkaa harjoittavista valtioista ovat saaneet tehdä varaumia sopimukseen ennen sen ratifioimista niin, että näissä maissa voidaan edelleen värvätä lapsia armeijaan, piestä julkisesti, pakottaa uskontoon jne. Monen huumeiden vastaisia järjestöjä taloudellisesti tukevan yrityksen voitollisuus perustuu lapsityövoiman riistämiseen kehitysmaissa, missä lapsen oikeuksien ja ihmisoikeussopimuksien noudattaminen on olematonta.

Lapsen oikeuksien sopimusta valvoo United Nations Children's Fund (UNICEF), jolla on lähinnä toimivat nettisivut sekä 18 hengen komitea, joka "tarkastelee jäsenmaiden lähettämiä raportteja". Lapsen oikeuksien sopimuksen retorinen korostaminen on tyypillistä huumehaukkojen strategiaa heittää hiekkaa silmille tärkeissä ihmisoikeuskysymyksissä.

Lähde: International Human Rights Association 7.2.2012 ja Josephine Baxterin esitelmä

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/274-lapsen-oikeudet-ihmisoikeudet-ja-huumesota

Sir Richard Branson ja huumeiden laillistaminen

Sir Richard Branson on kiehtova persoona. Ollakseen miljardööriliikemies, hänen politiikkansa on yllättävän mutkikasta. Välillä hän on muistuttanut uusklassista Thatcher-tyyppiä ja toisinaan taas työväenpuoluetta tukevaa ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajaa. Viime viikolla tämä Virgin-korporaation johtaja nosti esille (linkki) politiikassa asian, jonka puolesta hän on taistellut jo vuosia. Hän vetosi brittihallitukseen, jotta huumausainepolitiikkaa vietäisiin liberaalimpaan suuntaan. Mielenkiintoista kyllä, hänen puheensa vaikutti varsin järkevältä.

Branson aloitti juttunsa luonnollisesti kannabiksella. Hän vaati, että kannabiksen dekriminalisointi, säännöstely ja verotus, jotka liberaalien mielissä usein on nähty uudistuksen lähtökohtana, tulisivat tuottamaan laajamittaisia hyötyjä koko yhteiskuntaan. Vastuu huumausainepolitiikasta tulisi siirtää sisäministeriöltä maan sosiaali- ja terveysministerin siipien alle. Tätä väitettä hän pohjusti kysymällä vastustajiltaan, että jos heidän oma poika tai tytär painisi huumeongelmien parissa, etsisivätkö he mieluummin lääkärin apua vai soittaisivatko poliisille? Vastausta jäätiin kaipaamaan. Portugalissa, missä jopa heroiiniriippuvaiset viedään mieluummin sairaalaan kuin vankilaan, huumeiden käyttö on pudonnut puoleen laillistamisen jälkeen. Vuosittain jopa 75000 brittinuorelta viedään tulevaisuus, kun he saavat rikosrekisterin vähäisistä huumetuomioista. Huumeiden käyttäjien käsittely potilaina rikollisleiman sijaan olisi tärkeä ensimmäinen askel tehokkaampaan huumepolitiikkaan.

Dekriminalisoinnin lisäksi Branson sanoi, että säännöstelyn tarve olisi väistämätön. Olen aiemmin väittänyt (linkki), että varovainen säännöstely ja huumausaineiden laillinen myynti olisi tärkein asia, jolla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä. Viime marraskuussa kaksi nuorta miestä kuoli (linkki) otettuaan kuolettavan voimakasta ekstaasia (MDMA) lontoolaisessa musiikkitapahtumassa. Johtuen huumeiden ostamiseen liittyvästä salamyhkäisyydestä, heillä ei ollut mahdollisuuksia selvittää, mitä he olivat ostamassa. Huumekauppiaat eivät ole tarpeeksi huomaavaisia laittaakseen tuoteselostetarroja kauppatavaraan. Tällä hetkellä huumeiden käyttäjillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä heidän käyttämänsä aineet oikeasti sisältävät. Niihin voi olla lisätty myrkyllisiä jatkeaineita, tai ne voivat olla jopa uusia ja täysin testaamattomia huumeita. Syyt siihen miksi ihmiset kuolevat huumeisiin ei ole mitään rakettitiedettä. Laillistaminen ja säännöstely vaatisi valtion lisensoimilta myyjiltä, että heidän täytyy tarjota aitoa ja puhdasta tavaraa, jossa tulee mukana selkeät annosteluohjeet turvallista käyttöä varten. Se olisi voinut pelastaa niiden kahden miehen hengen viime marraskuussa, sekä tulisi pelastamaan lukuisia muita tulevaisuudessa.

Jos vaikka liberaalimpi huumepolitiikka olisikin käytännössä melko suoraviivainen tapaus, taloudellinen puoli sen sijaan on hieman monimutkaisempi. Branson artikuloi perusasiat vakuuttavasti viime viikolla. Sisäministeriön tilastot osoittavat, että 535 miljoonaa puntaa veronmaksajien rahoja käytetään vuosittain huumausaineiden hallussapitoon liittyvien lakien valvontaan. Käänteisesti vain 3% huumekustannuksista aiheutuu terveyspuolen menoista, ja vain 1% liittyy sosiaalitukiin. Huikeat 20% kaikesta poliisin ajasta on omistettu huumeiden käyttäjien ja myyjien pidättämiseen. Tasapaino valvonnan ja hoidon välillä on selkeästi pielessä, ja etenkin näinä karuina aikoina tällaiset luvut ovat erityisen anteeksiantamattomia. Sinä aikana kun hallitus on ristiriitaisesti leikkaamassa sosiaalitukia, miksi hyväksymme holtittoman tuhlaamisen sellaisten lakien ylläpitämiseen, jotka ovat epäonnistuneet rajoittamaan huumausaineiden saatavuutta yhteiskunnassamme? Kuten Branson ytimekkäästi asian ilmaisee, dekriminalisaation kautta säästetyt, ja huumeiden verotuksella saavutetut rahat voitaisiin varmasti käyttää muihin asioihin – “se olisi win-win -tilanne kaikin puolin”.

Sitten tulevat asioiden teknisemmät puolet. Siinä missä ekonomisti Milton Friedman on toki ylistetty hänen uusliberalismin kirjoituksistaan, hänen vähemmän tunnettu tuotantonsa huumekeskusteluun liittyen on myös hienoa. Friedman väitti, että pidätyksen pelko on saanut huumeiden valmistajat tuottamaan aiempaa vahvempia huumeita (linkki). Crack-kokaiinin keksiminen ja kannabiksen vahvemmat muodot (pätee ilmeisesti myös MDMA:han, kuten on käynyt ilmi) ovat hänen mukaansa suoraa seurausta kieltolaista, joka rohkaisee tuottajia tavoittelemaan parempaa riskin ja tuoton suhdetta. Lisäksi, huumeiden kieltolailla on suorat seurauksensa köyhyyden ja väkivaltaisen rikollisuuden aiheuttajana (linkki). Tarjontaa tukahdutetaan kielloilla ja oikeudenkäynneillä, ja sen vuoksi hinnat nousevat. Käyttäjiä pakotetaan riippuvuuksiensa kautta maksamaan kysyttyä hintaa, ja siten he joutuvat hinnoittamaan käyttönsä rikoksilla kun heidät syöstään köyhyyteen. Lopulta ja kieroutuneesti, hallitus käytännössä katsoen suojelee suurimpia huumekartelleja (linkki). Huumeiden tuottaminen ja myynti ovat riskialtista sekä kallista liiketoimintaa, joten ainoastaan organisoituneilla rikollisjengeillä on varaa pysyä pelissä mukana. Kaikki raha menee ylös näissä organisaatioissa, ja se on, kuten Friedman toteaa, “monopolistin unelma”.

Nämä vahingolliset ja ennalta-arvaamattomat kieltolain taloudelliset seuraukset ovat, kunhan ne ymmärtää, melko vakuuttavat. On silti vielä yksi näkökulma, jota kannattaa pohtia: moraaliset seikat. Voi olla että vihaat silkkaa huumeiden käsitettä, ja useimmat ihmiset tekevät niin. Mutta mikä oikeus valtiolla on sanella ihmisille, mitä he saavat tehdä heidän omissa kotioloissaan? John Stuart Mill, suuri vapauden filosofi, tunnetusti julisti, että “valtaa voidaan oikeutetusti käyttää sivistyneen yhteiskunnan jäseniä vastaan ainoastaan silloin, kun heitä estetään vahingoittamasta muita. Riittävä perustelu ei ole se, että näin tehdään yksilön omaksi parhaaksi.” Huumeiden käyttäminen on täysin henkilökohtainen valinta joka ei vaikuta muihin kuin yksilöön itseensä. Voiko valtio siten perustella henkilökohtaisen vapauteen koskemista? Mill sanoisi, että ei. Tämä kysymys ansaitsee pohdiskelua.

Sir Richard Branson on itsenäinen sielu ja riippumaton ajattelija. Viikko sitten useimmat ihmiset olisivat olleet huumausainepolitiikan muutoksia vastaan. Kuunneltuaan sen, mitä Bransonilla oli sanottavana, moni tulee vielä muuttamaan mielipidettään.

Lähde:

Alexander Wickham / Independent-lehden kolumnisti

Lisää luettavaa:

http://www.huffingtonpost.co.uk/2012/01/24/sir-richard-branson-drugs-decriminalise-drugs_n_1226642.html

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/02/12/sir-richard-branson-ja-huumeiden-laillistaminen/