Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman toinen kausi on puolivälissä ja hallintoa uudistetaan viimeistä kahden vuoden jaksoa varten. Oikeusministeri Eric Holder ja apulaisoikeusministeri James M. Cole ovat eroamassa jättäen jälkeensä maailman ensimmäiset lailliset kannabismarkkinat ja ihmisoikeusmyönteisen oikeusministeriön. Neuvotteleva korkea virkamies William R. Brownfield viestittää uudesta kansainvälisestä huumepolitiikasta. Kansainväliset sopimukset pitää muuttaa vastaamaan todellisuutta.
Holder tulee ansioillaan jäämään Yhdysvaltain historiaan oikeusministerinä, joka aloitti edellisen sukupolven luoman epäonnistuneen kriminaalivalvontaan perustuvan huumepolitiikan ohjaamisen uudelle vuosituhannelle.
Holderin kauden saavutuksia:
- Hän vaati poliitikkoja ja virkamiehiä kaikilla tasoilla vähentämään vankien lukumäärää.
- Kannatti kongressin ja vankeuskomission ponnisteluja vankilatuomioiden vähentämiseksi.
- Kannatti uudistuksia, joilla lyhennettiin tuhansien vankien tuomioita ja tehtiin niistä oikeudenmukaisempia.
- Muutti oikeusministeriön käytäntöjä siten, että pakollisten minimituomioiden langettaminen väheni.
- Loi toimintaohjeet, jotka sallivat osavaltioiden laillistaa ja valvoa kannabista ilman liittovaltion sekaantumista.
- Loi ohjeet pankeille, jotta nämä pystyisivät toimimaan osavaltioiden laillistamien kannabisyritysten kanssa.
- Kannusti ponnisteluja saada vankilasta vapautuneet takaisin yhteiskuntaan.
- Ponnisteli “koulusta vankilaan -ketjun” lopettamiseksi, mihin lukeutuu kouluissa harjoitettavan “nollatoleranssipolitiikan” purkaminen yhteistyössä opetusministeriön kanssa.
- Suositteli vankilasta vapautuneiden äänioikeuden palauttamista.
- Kehotti valvontaviranomaisia kouluttamaan henkilökuntaa toimimaan opiaattien yliannostapauksissa ja käyttämään naloxone-lääkettä yliannoskuolemien välttämiseksi.
Tuoreessa CNN:n haastattelussa hän vastasi olevansa “varauksellisesti optimistinen” toimittajan kysyessä, miten hän kokee kahden osavaltion toteuttaman kannabiksen laillistamisen onnistuneen.
Hän jatkoi laatimansa kahdeksan kohdan prioriteettilistan osoittavan liittovaltion tämän hetkisen kannan ja että pelkistä hallussapitotapauksista ei olla kiinnostuneita sillä tasolla. Liittovaltion tärkeimmät prioriteetit ovat alaikäisille myynti, osavaltioiden välinen kauppa ja väkivalta.
Ihmisoikeudet keskiöön
Gupta otti jo vuonna 2011 kantaa huumesotaa vastaan:
“Huumesota on sotaa värillistä kansanosaa vastaan.”
Syyskuussa hän kirjoitti CNN:n julkaisemassa kirjoituksessa:
“Tämä maa on käyttänyt viimeiset 40 vuotta armottomaan ihmisten vangitsemiseen ja vankilassa vietetyn ajan pidentämiseen. Olemme hukanneet kymmeniä vuosia siihen, että kriminalisoimme huumeriippuvaisia, jaamme äärimmäisen kovia tuomioita ja käymme huumesotaa, joka ei ole vähentänyt huumeiden käyttöä.”
New York Times julkaisi viime vuonna Guptan artikkelin, jossa hän sanoi huumepolitiikan muuttamisen “aloittaen kannabiksen hallussapidon dekriminalisoimisesta” olevan tärkeä askel “luotaessa oikeudenmukainen oikeusjärjestelmä, jota rodullinen eriarvoisuus ei horjuta”.
Colen muistio jää historiaan
Myös oikeusministeriön kakkosmies, apulaisoikeusministeri James A. Cole, on vaihtumassa uuteen. Ns. Colen muistio, Cole memo, vuodelta 2013 tulee jäämään kannabiksen laillistamisen historiaan tärkeänä dokumenttina siitä, kuinka liittovaltion hallinto laittoi liian virkaintoisia liittovaltion syyttäjiä kuriin niissä osavaltioissa, joissa kansalaisten enemmistön tahtona kannabis on laillistettu lääkekäyttöön tai kokonaan.
Nyt ennen lähtöään hän puolestaan paimensi Kalifornian osavaltiota tiukentamaan kannabiksen lääkekannabisjakelua.
“Jos ette halua meidän syyttävän kannabiksen käyttäjiä teidän osavaltiossa, tulee teidän kehittää valvontajärjestelmäänne”, Cole sanoi lehtihaastattelussa.
Hänen mielestään osavaltioilla pitää olla tiukat valvontajärjestelmät kannabiksen käytölle ja myynnille, mitkä hänen mielestään selvästi puuttuvat Kaliforniasta. Kaliforniassa vallitsee edelleen vuonna 1996 hyväksytyn lain mukainen henki. Laissa jätettiin kannabiksen käytöstä päättäminen potilaan ja lääkärin väliseksi asiaksi. Tämä on aiheuttanut kirjavan käytännön osavaltiossa paikallistasolla. DEA ratsaa edelleen mielestään laittomasti käyttäytyviä kannabiksen jakelupisteitä.
Colen lista kokoaa ne seikat kannabiksen valvonnassa, joita USA pitää tällä hetkellä tärkeinä nykyisten kansainvälisten huumesopimusten toteuttamisessa.
Uuteen kansainväliseen huumepolitiikkaan
Huumepoliittisesti merkittävimmän lausunnon antoi huomaamaton liittovaltion virkamies kansainvälisessä kokouksessa. Ulkoministeriön kansainvälisen huumepolitiikan apulaissihteeri on William Brownfield, joka johtaa kansainvälisen huumepolitiikan ja lain täytäntöönpanon virastoa, on käytännössä neuvotteleva virkamies kansainvälisen huumepolitiikan huipulla. Brownfield osallistui 9.10. New Yorkissa YK:n yleiskokouksia järjestävän talous- ja sosiaalineuvoston, ECOSOC, kokoukseen, jossa käsiteltiin YK:n huumepolitiikkaa tulevaa UNGASS2016 kokousta varten.
“Ajat ovat muuttuneet vuoden 1961 jälkeen. Meidän pitää olla joustavia pystyäksemme sisällyttämään nämä muutokset politiikkaamme. Meidän pitää sallia erilaisten kansallisten huumepolitiikan muotojen soveltaminen, hyväksyä se, että joissakin maissa on hyvin ankara tapa joidenkin maiden laillistaessa kokonaisia huumeluokkia. Kaikkien näiden maiden pitää pystyä toimimaan yhdessä kansainvälisessä yhteisössä. Meidän täytyy muodostaa yksimielisyys siitä, että mikä tahansa meidän oma lähestymistapamme on - laillistaminen, dekriminalisointi tai depenalisointi - olemme sopineet taistelevamme kansainvälisiä rikollisorganisaatioita vastaan.”
Sitten Brownfield yllättäen kertoo, etteivät huumesopimukset velvoitakaan huumesotaan eivätkä oikeastaan edes huumeiden kriminalisointiin:
“Meidän kaikkien tulee noudattaa näitä sopimuksia, jotka me olemme ratifioineet. Mutta nämä sopimukset eivät ole tiukkoja. Ne on laadittu yli 50 vuotta sitten. Ne sallivat meidän soveltaa niitä kunhan tulkintamme on yhdenmukainen yleismaailmallisen tahtomme kanssa vähentää haitallisten aineiden väärinkäyttöä koko maailmassa.”
Brownfield kertoi Yhdysvaltain hallituksen sopineen Uruguayn hallituksen kanssa tietojen vaihtamisesta siitä, miten kannabiksen laillistaminen vaikuttaa väkivaltaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Toimittajan esittämään kysymykseen siitä, kuinka pitkälle Yhdysvaltain uusi suvaitsevaisuus nyt sitten yltää, vastasi Brownfield, että “Kuinka minä Yhdysvaltain hallituksen edustajana voisin vastustaa sellaista hallintoa, joka sallii kannabiksen laillistamiskokeilun, jos kerran kaksi Yhdysvaltain viidestäkymmenestä osavaltiosta on jo päättänyt kokeilla sitä tietä?”
Kannabiksen uudelleenluokittelu UNGASS2016 agendalle
Näiden lausuntojen merkittävyyttä korostaa se, että Brownfield edustaa hallitusta, joka esimerkiksi vuonna 2006 Bushin hallinnon aikaan painosti Meksikon presidenttiä Vicente Foxia hylkäämään kannabiksen dekriminalisointihanke. Tämän sijaan julistettiin huumesota, jossa kuolleiden lukumäärää ei enää kukaan tiedä yhä uusien joukkohautojen paljastuessa ympäri maata. Tästä verenvuodatuksesta on syyllistetty etupäässä Meksikon korruptoitunutta hallintoa mutta tämä huumesota on seurausta kansainvälisen yhteisön epäonnistumisesta, joka käyttää huumeita, joka pesee huumekaupasta saadut rahat eikä ole pystynyt täyttämään lupausta ihmisoikeuksien kansainvälisestä kunnioittamisesta.
Arvovaltainen Brookings instituutti järjesti Washington D. C:ssä 17.10. korkean tason seminaarin siitä, miten kannabiksen laillistaminen kahdessa osavaltiossa Yhdysvalloissa vaikuttaa kansainväliseen huumevalvontajärjestelmään.
Brookings instituutti julkaisi näistä vaikutuksista raportin ‘Marijuana Legalization is an Opportunity to Modernize International Drug Treaties’, joka toimi seminaarin pohjana. Seminaarin yhteydessä pidettyä julkista keskustelutilaisuutta isännöi toinen raportin tekijöistä, Washington Office on Latin America -laitoksen edustaja John Walsh, toinen tekijä, Brookings instituutin tutkija Wells C. Bennett, Transnational Institute - laitoksen edustaja Martin Jelsma Transform kansalaisjärjestön ja México Unido Contra la Delincuencia -laitoksen edustaja Lisa Sanchez sekä entinen YK:n huume- ja rikostoimiston tutkimusosaston apulaisjohtaja Sandeep Chawla.
Kannabis sijoitettiin I ja IV huumauslistalle vuoden 1961 ns. Single Conventionissa. Kannabis oli noussut kansainvälisen valvontakoneiston puheenaiheeksi vuonna 1912 Kansainliiton aikaan Yhdysvaltain ja Italian nostettua pöydälle “intialaisen hampun ongelma”. Vuoden 1925 toisella oopiumsopimuksella alettiin valvomaan myös “intialaisen hampun”, sen hartsin ja muiden tuotteiden kansainvälistä kauppaa. Sopimus salli kansainvälisen kaupan tieteellisiä ja lääkinnällisiä tarkoituksia varten. Vuonna 1935 Kansainliiton terveyskomitea suositteli kannabisuutteiden eli -tinktuuroiden ottamista kansainvälisen valvonnan alaisuuteen.
Toisen maailmansodan jälkeen Maailman terveysjärjestö, WHO, otti hoitaakseen Kansainliiton terveystoimet. WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitea, ECDD, julkisti vuosina 1955, 1960 ja 1965 kielteisen kantansa kannabiksen lääkekäytölle. Näissä raporteissa ei käsitelty lainkaan kannabiksen riippuvuuspotentiaalia, mikä on kuitenkin kieltämisen toinen perustelu.
Kannabiksen sisällyttäminen vuoden 1961 Single Convention sopimuksen vaarallisimpien huumausaineiden luokkaan perustui vain ja ainoastaan P.O. Wolffin vuonna 1955 laatimaan tarkoituksenmukaisesti valikoituun kirjallisuuskatsaukseen ‘The Physical and Mental Effect of Cannabis’. Tohtori P. O. Wolff oli WHO:n riippuvuutta aiheuttavien huumeiden osaston johtaja, joka toimi WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitean sihteerinä. Wolff toi Harry Anslingerin 1930-luvulla luoman reefer madness hysterian kansainvälisen kannabiksen valvonnan perustaksi; hän mm. väitti, että kannabiksen käyttö johtaa heroiinin suonensisäiseen käyttöön.
WHO:n asiantuntijakomitean kesällä 2014 julkaiseman raportin “Cannabis and cannabis resin. Information document.” perusteella voidaan odottaa, että kannabiksen luokittelun uudelleen arviointi tullaan tekemään vuoden 2016 YK:n erikoisyleiskokousta varten.
Kannabiksen uudelleenluokitteluun tarvitaan kokouksen yksinkertainen enemmistö, ei konsensusta. Tämä uudelleenluokittelu avaa aivan uusia keinoja käytännön politiikan tasolla. Esimerkiksi lääkekäyttö voitaisiin vapauttaa byrokraattisesta reseptipakosta.
Kannabiksen laillistaminen on avannut myös muita mahdollisuuksia soveltaa sopimuksia pitäen kiinni kansainvälisistä perusvelvoitteista. Valtio voi vetäytyä sopimuksesta ja liittyä siihen uudelleen tehden varaumia kuten Bolivia teki laillistaessaan perinteisen kokapensaan lehden käytön. Joukko valtioita voi sopia keskenään sopimuksen soveltamisesta yhteisalueella kuten EU tai Etelä-Amerikan valtiot.
Hamppupensas ja sen vaikuttava aine, THC, kuuluvat eri sopimusten piiriin. THC:llä tunnustetaan olevan lääkinnällisiä vaikutuksia kun taas hamppupensaan kieltäminen vuoden 1961 perustuu sille, ettei sillä ole minkäänlaista lääkinnällistä käyttöä. Tämä on vain yksi esimerkki koko valvontajärjestelmän sisäisistä ristiriidoista.
YK:n huumevalvonnassa pitkään toiminut Sandeep Chawla nosti esille kansainvälisen huumevalvonnan pahimman kompastuskiven, joka on kannabiksen asettaminen samaan ryhmään heroiinin, kokaiinin ja metamfetamiinin kanssa. Tämä on perusteeton ristiriita ja tulee olemaan neuvottelujen keskiössä vuonna 2016.
Chawla nostaa myös esille, kuinka vuoden 1988 sopimukselle ei säädetty minkäänlaista valvontajärjestelmää. Tämä sopimus toi virallisesti kriminaalipolitiikan huumevalvonnan keskiöön mm. velvoittamalla kriminalisoimaan huumeiden käyttö.
Kysymys ei ole enää siitä, pitäisikö järjestelmää muuttaa vaan siitä, milloin ja miten se muutetaan. Kansainvälinen huumevalvonta voidaan palauttaa hoitamaan perustehtäväänsä eli huumausaineiksi luokiteltujen aineiden kansainvälisen kaupan valvontaa. Tämän valvontajärjestelmän arvovalta voidaan palauttaa vain lopettamalle sen käyttäminen näiden aineiden käyttäjien kriminalisointiin ja marginalisointiin, mikä on itse asiassa sopimusten hengen vastaista.
Tiekartta kieltolain jälkeiseen maailmaan
Sandeep Chawla pitää kannabiksen nykyistä valvontaa “koko huumevalvontajärjestelmän heikoimpana lenkkinä, mikä on ollut selvää jo 30 vuotta”.
“Jos luot byrokratian jonkin ongelman ratkaisemiseksi, tuon byrokratian työ loppuu ongelman ratkettua”, Chawla tiivisti huumevalvonnan perusongelman.
Näitä byrokratioita ovat Yhdysvalloissa huumepoliisi DEA, valkoisen talon huumetoimisto ONDCP ja huumeriippuvuuden kansallinen instituutti NIDA. Nämä ovat huumelain luomia instituutioita, joiden tehtäväksi on laissa määritelty kannabiksen kielteisten vaikutusten korostaminen. Jopa tieteellisenä tutkimuslaitoksena pidetyn NIDA:n agendalla on ollut vain kannabiksen haittavaikutusten tutkiminen. Obaman viimeisen kahden vuoden aikana nämä viimeiset esteet on toivottavasti saatu uudistettua toimimaan tutkitun tiedon perustalta.
Tulee kestämään kauan laatia kokonaan uusi sopimusjärjestelmä, jossa olisivat mukana kaikki psykoaktiiviset aineet. Sopimusjärjestelmä sallii jo nyt liberaalit kokeilut ja kannabiksen kaupan laillistamisen. Tämän takia Coloradon ja Washingtonin ratkaisua laillistaa kannabiskauppa tullaan seuraamaan suurennuslasin kanssa.
Valvontajärjestelmää muutettaessa pitää alkaa harkitsemaan esimerkiksi sitä, miten kotimaisen kannabiksen tuotannon lisäksi Marokossa tuotettu hasis voidaan pitää mukana markkinoilla.
Yhdysvallat on asettumassa samaan rintamaan kansainvälisen huumepolitiikan reformoimiseksi kuin aiemmin Global Commission on Drug Policy, Amerikan valtioiden liitto, OAS, sekä WHO.
Lähde: Washington Post 15.10.2014, LA Times 17.10.2014, Trends in Global Drug Policy 9.10.2014, Huffington Post 25.9.2014, Politics 15.10.2014, Drug Policy Alliance 16.10.2014, InSightCrime 13.10.2014, Vox 14.10.2014, Washington Post 17.10.2014, CNN 21.10.2014,
Brookings instituutin julkinen keskustelutilaisuus: International Impacts of the U.S. Trend toward Legal Marijuana
Uruguayn johtavan oppositiopuolueen, kansallisen keskustapuolueen, kandidaatti Luis Lacalle Pou, 41, kertoi haastattelussa, että hän aikoo voittaessaan peruuttaa uraa uurtavan kannabislain, joka laillistaisi kannabiksen tuotannon ja myynnin.
Yhdysvalloissa vallitsee tällä hetkellä neljä erilaista kannabiksen valvontamallia: liittovaltio kieltää sen kokonaan ja kiistää sen käytön lääkkeenä, 17:ssä osavaltiossa sen käyttö on dekriminalisoitu, 23:ssa osavaltiossa ja Washington D.C:ssä on sallittu sen lääkekäyttö ja kahdessa osavaltiossa, Coloradossa ja Washingtonissa, se on laillistettu kokonaan.
Kaliforniassa ei äänestetä tänä vuonna kannabiksesta vaan Yhdysvaltain ankarimman rikoslain uudistamisesta. Vuonna 2011 Kalifornian korkein oikeus langetti osavaltiolle tuomion siitä, että osavaltion vankiloiden olosuhteet rikkovat perustuslaissa säädettyä julman ja epätavallisen kohtelun kieltämistä. Korkein oikeus määräsi osavaltion vapauttamaan 30 000 vankia. Proposition 47 lakialoite tähtää yli miljardin dollarin säästöihin vuodessa lieventämällä pikkurikosten rankaisemista ja näiden rahojen suuntaamiseen koululaitokseen, rikosten uhrien hoitamiseen ja mielenterveyspalveluihin. Lakialoitteen vaikutuksia luonnehditaan syvällisiksi, ja läpimennessään se toimisi esikuvana muiden osavaltioiden rikoslakien uudistamiselle.
Kieltolain kannattajat jeesustelevat väitteellä, että kannabiksen ja ylipäänsä huumausaineiden käytön dekriminalisointi ja laillistaminen merkitsevät “käsien nostamista” ongelmien edessä ja seurauksena olisi vain lisää käyttäjiä ja ongelmia. Nyt tähän väitteeseen löytyy vastinetta ja vieläpä sieltä kieltolain kotimaasta, Yhdysvalloista.
Yksi oleellisista opetuksista on ollut se, että verotuottoihin kannattaa alussa suhtautua varovaisesti. On arvioitava myös sitä, miten kannabiksen lääkejakelu voi vaikuttaa viihdekannabiksen myyntiin.
Blogitekstit (Atom)