Ammutaanhan lehmiäkin

Huumepoliisi on ollut vuosikymmeniä yhteiskunnan pyhä lehmä, jonka osuutta huumemarkkinoiden toimintaan ei ole saanut kyseenalaistaa. Huumeiden käyttäjä on lypsävä lehmä, joka takaa virkamiesten hulppeat vuosiansiot pimeine etuineen. Toimittajien, päihdelääkäreiden ja huumeiden vastaisten järjestöjen tehtävä on pitää yllä poliisin propagandan uskottavuutta. Huumevalistus on tämän sydämettömän maailman ydin.

Helsingin huumepoliisin johtajaa Jari Aarniota vastaan nostetut rikossyytteet tulivat sokkina niille toimittajille, järjestöille ja huumevirkamiehille, jotka ovat vuosikymmeniä tottuneet kirjoittamaan liturgiaa huumepoliisin pyyteettömästä itsensä uhraamisesta nuorison parhaaksi. Oikeudenkäynti on nostanut esille sen laillisen ja laittomuuden pimeän välimaaston, jonka huumepolitiikkamme on luonut. Assassiinien doktriini, mikään ei ole totta, kaikki on sallittua, onkin huumepolitiikkamme arkipäivää.

Huumepoliisin toimintaa voi analysoida uskoen poliisin sanaan kuin raamattuun kuten Suomessa on tapana. Tähän tarkoitukseen on ilmestynyt kaksi mainiota lähdettä: Aarnion puolustus Helsingin käräjäoikeudessa ja huumepoliisin työstä kertova uusi kirja “Huumepoliisin jalanjäljissä”.

Aarniota epäillään muiden rikosten ohella tonnin kannabiserän tuomisesta Suomen kannabismarkkinoille. Aarnio kiistää, mikä on synnyttänyt kaksi teoriaa tapahtuneista: Aarnio on poliisin valvonnan täydellisen puuttumisen takia jälleen yksi pilaantunut omena opportunistisessa huumepolitiikassa tai sitten kyseessä on Helsingin huumepoliisin ja keskusrikospoliisin, KRP, reviirikamppailu huumemarkkinoista.

Aarnio turvautui kahdesta pahasta parempi -puolustukseen: hän sai omien sanojensa mukaan hämärämaailman turva-asiantuntijana toimimisesta könttäsummana muovikassissa yli 400 000 euroa tuntemattomalta virolaiselta mieheltä. Suomalaisessa kulttuurissa tonnin hasislastia pidetään pahempana kuin sitä, että huumepoliisin johtaja toimii virka- ja vapaa-ajallaan järjestäytyneen rikollisuuden “torpedona" ja kiertää veroja.

Huumepoliisi on perustamisestaan saakka painostanut rankaisemisen lisäämiseen vaikka lainsäätäjien tahtona on ollut sen vähentäminen ja hoidon lisääminen. Myös kansainväliset huumesopimukset, joilla huumepoliisi perustelee työtään, kehottavat käyttäjien hoitoon ja kuntoutukseen rankaisemisen sijaan, mistä olemme saaneet lukea ylimmän sopimusvalvojan INCB:n tuoreesta kannanotosta. 

Huumepoliisin pitäisi lain mukaan ohjata käyttäjiä hoitoon, mutta tutkijat ovat jo vuosia sitten havainneet, että huumepoliisin keskuudessa vallitsee ns. “hoitokielteinen” asenneilmapiiri. Huumepoliisi ei ole paljoa välittänyt laissa säädetystä rankaisemattajättämispykälästäkään. Kun poliisille vuonna 2001 annettiin ns. pikasakko-oikeus, käytöstä rankaiseminen lisääntyi 44% kun poliisin tietoon tulleet huumerikokset kasvoivat vain 8%. Syyttämättä jätettyjen määrä laski 41%. Suomi on yksi harvoista maista EU:ssa, jossa rangaistaan käytöstä.

Helsingin huumepoliisin ja IHRY:n julkaisema kirjan “Huumepoliisin jalanjäljissä” (Ketonen 2015) on runsas lähde huumepoliisin historian ja arvomaailman analysointiin. Kirja todistaa myös sen, että kannabiksen vastainen järjestö Irti Huumeista ry, IHRY, on huumepoliisin propagandaosasto “Kgp:tä” ja muita huumepoliisin työtä arvostelevia vastaan.

Huumepoliisien kirjan ihannoiva kuva huumepoliisin työstä ja Aarnion puolustuksen piirtämä todellinen työnkuva ovat räikeässä ristiriidassa: Huumepoliisin työn etuihin kuuluu valvomattomia pankkikortteja, pimeää käteistä, puhelimia, autoja ja “turva-asuntoja” maksullisine naisineen.

Vuoden poliisiksi valitun Leena Kontulan kertomus nostaa esille huumepoliisin työn todellisen luonteen. Hän tunnustaa uskovaisena rehellisesti, ettei haluakaan narkomaanien raitistuvan, koska "huumepoliisi on tottunut käsittelemään käyttäjää tietolähteenä”.

“Käytön lopettamisen ehdottaminen olisi ollut lypsävän lehmän lopettamista”, avautuu Leena Kontula sivulla 138. 

Huumepoliisit kertovat useissa kohdissa järjestäytyneen rikollisuuden tulosta markkinoille sekä niiden väkivaltaistumisesta mutta eivät ymmärrä olevansa oleellinen osa tätä mekanismia, itse asiassa sen välttämätön ehto. Leena Kontulan paljastama huumepoliisin toiminnan tarkoitus ei ole lopettaa eikä edes vähentää huumeiden ongelma- eli väärinkäyttöä vaan saada se jatkumaan ikuisesti.

Huumepolitiikkamme on siten tehnyt huumeiden käyttäjästä poliisille työpaikkoja, resursseja ja urkintavaltuuksia lypsävän lehmän, jonka tietoja kieltolain luomilta pimeiltä markkinoilta poliisi käyttää sen valvontaan, kuka saa myydä huumeita markkinoilla!

Aarnion oikeudenkäynti on nostanut konkreettisesti näkyville sen ongelman, mikä liittyy uhrittoman rikoksen kriminaalivalvontaan. Huumerikollisuutta tutkittaessa pitää nojautua pääsääntöisesti kanssasyytettyjen kertomuksiin, koska rikoksella ei ole selkeää uhria. Tällöin tutkinnassa aletaan käymään kauppaa tunnustuksilla. Tämä johtaa koko oikeuden korruptioon, jolloin tunnustamalla voi jopa saada pahempia rikoksia anteeksi.

Myös Aarnio-keissin oikeudenkäynnit perustuvat kuulusteluihin. Oikeudessa kanssasyytetyt peruvat ja muuttelevat kertomuksiaan, jolloin oikeudenkäynti muuttuu farssiksi. Mikään ei ole totta, kaikki on mahdollista; huumepoliisista on tullut aikamme assassiini, oikeusvaltion tuho.

DEA - huumepoliisimme mallivirasto

Huumepoliisien kirjassa ei perustella lainkaan omaa toimintaa esim. tutkimustiedolla, mutta siinä selostetaan useaan otteeseen sitä, kuinka heidän huumeoppinsa on tuotu tänne Ruotsista ja Yhdysvalloista, ja kouluttajana on toiminut USA:n huumepoliisi, DEA.

DEA:n toiminta on Yhdysvalloissa joutunut tarkkaan syyniin viime vuosina, ja tämän vuoden keväällä johtaja Michele Leonhart joutui eroamaan korruptioskandaalin johdosta. Myös nykyinen johtaja Chuck Rosenberg on tulilinjalla lauottuaan yhdessä haastattelussa kannabiksen lääkekäytön olevan vitsi. Yli sadantuhannen ihmisen allekirjoittama adressi ja joukko kongressiedustajia Earl Blumenauerin johdolla vaatii hänen erottamistaan.

Tänä vuonna DEA:n kannabispensaiden kitkemiseen tarkoitetuista määrärahoista on päätetty leikata puolet ja ohjata säästyneet rahat sellaiseen toimintaan, joka “on hyödyllisempää Yhdysvaltain kansalaisten turvallisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin kannalta” kuten perheväkivallan ehkäisyyn.

DEA:n operaatioissa yhden kasvin kitkeminen on tullut maksamaan keskimäärin 4.20$, joissakin osavaltioissa jopa 60$ per kasvi! Lisäksi on paljastunut, että huumepoliisi on niittänyt myös villiintyneitä kuituhamppupensastoja, ns. ditch weediä, millä on saatu näyttäviä tilastoja ikäänkuin tehokkaasta toiminnasta.

Huumepoliisin ajama politiikka on osoittautunut yleisemminkin tehottamaksi tarkoituksessaan eli kannabiksen käytön vähentämisessä: vuonna 1977 kaksi vuotta ennen kitkemisen aloittamista alle 25% amerikkalaisista oli käyttänyt kannabista edes kerran. Vuonna 2015 eli 36 vuotta myöhemmin 44% amerikkalaisista oli käyttänyt kannabista. Tuskinpa yhteiskunnan resursseja voi tämän tehottomammin tuhlata!

Eikä kysymys ole yksittäisestä poliisijoukosta tai operaatiosta vaan järjestelmävirheestä.

Huumepoliisi mainostaa tekemiään takavarikkoja sillä, kuinka markkinoilta saatiin pois merkittävä määrä huumeita ja kuinka täten estettiin niin ja niin monen käyttäjän kuolema. Arvostettu huumepoliittinen julkaisu International Journal of Drug Policy julkaisi Australiassa tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan huumepoliisien tekemillä takavarikoilla ei ole vaikutusta huumemarkkinoihin.

Huumeiden käytön aiheuttamat ensiapukäynnit ovat hyvä indikaattori huumeiden tarjonnasta. Tutkimuksessa yhdistettiin poliisin tekemät merkittävät takavarikot ja pidätykset ensiavusta saatuihin tietoihin kymmenen vuoden ajalta.

Tutkimustulokseksi saatiin, että “opiaattien, kokaiinin ja amfetamiinin takavarikkotietoihin ei ainakaan lyhyellä aikavälillä voi luottaa huumelakien tehokkuuden mittarina”.

Takavarikot eivät todista poliisin toiminnan tehokkuudesta vaan markkinoiden toiminnasta: mitä suurempi takavarikko, sitä enemmän markkinoilla on huumeita. Poliisi ainoastaan ohjaa sitä, mitä aineita markkinoilla liikkuu ja kuka niitä myy. Tietoisesti tai tiedostamattaan.

Ruotsi on kovan huumepolitiikan mallimaa, mistä Suomen huumepoliisi ja muut huumevirkamiehet ottavat oppia ja mallia työhönsä. Tänä syksynä ruotsalainen huumekeskustelu on ryöpsähtänyt aivan uudelle tasolle kriittisten äänien saadessa palstatilaa ja lähetysaikaa mielipiteilleen.

Expressenin pääkirjoituksessa 15.11. asetetaan kyseenalaiseksi se käytäntö, että kansainvälisissä huumekokouksissa Ruotsin edustajat ovat pääsääntöisesti kriminaalivirkamiehiä. Ruotsin epäonnistuneesta huumepolitiikasta ei kuitenkaan pidä syyttää suoraan poliiseja vaan niitä poliitikkoja, jotka ovat vuosikymmeniä uskoneet olevan tehokasta antaa poliisin yhtä aikaa jahdata ja yrittää auttaa huumeiden käyttäjiä.

“Poliisin harjoittama jahti luo viholliskuvaa, ei luottamusta. Koska poliisi on huumeiden käyttäjien ensisijainen viranomaiskontakti, tulee muistakin viranomaisista vihollisia. Ja se on suuri ongelma. Huumekuolleisuus on Ruotsissa 4,5 kertaa suurempi kuin keskimäärin EU:ssa”, Johannes Forssberg kirjoittaa.

Tutkija Osmo Kontula kehotti vuonna 1986 ilmestyneessä tutkimuksessa "Huumerikokset ja niiden kontrolli", ettei suomalaisiin kannabiksen käyttäjiin lyötäisi koviin huumeisiin ja narkomaaneihin liittyviä leimoja. Sen jälkeen poliisille on myönnetty puhelinkuunteluoikeudet ja yhä uusia tutkintavaltuuksia pahenevan huumeongelman varjolla. 

Kannabismalli ja hyödylliset idiootit

Miten meistä veronmaksajista on tullut pelkkiä sivustaseuraajia tässä spektaakkelissa, jossa Aarnion puolustuksen mukaan on kyse heidän ja “Kgp:n” reviirikamppailusta? Ja että hän on johtajavirkansa ohessa järjestäytyneen rikollismaailman "turvapäällikkö"? Eri nimillä tämä voisi olla meksikolaisen saippuasarjan juoni.

Lehdistöä on kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi, vallan vahtikoiraksi, ja tottahan HS:n toimittajien tutkiva journalismi potkaisikin prosessin käyntiin. Tiedotusvälineissä on esitetty Aarnio-keissin olevan esimerkki siitä, että järjestelmä toimii. Mutta kuka haluaa tällaisen järjestelmän, joka poikii aarnio-keissejä ?

Yksi kannabiskirjoittelullaan kyseenalaista kuuluisuutta saanut on Savon Sanomien Asta Tenhunen, jonka taannoinen vuodatus sai monen kannabiksen käyttäjän kupin kääntymään nurin. Hän väitti 11.11. ilmestyneessä artikkelissaan, ettei poliisin toiminta syrjäytä vaan kannabiksen käyttö.

“Sen sijaan viranomaiskontrollilla on iso ennalta estävä ja ohjaava vaikutus. Poliisin puuttuminen saa aina yhden sun toisen ihmisen havahtumaan, mitä on tekemässä”, Tenhunen tunnelmoi.

YLE:n toimittaja Sari Valto puolestaan nostaa ohjelmassaan “Nuori kannabiskoukussa” esille 25 vuotiaan Heikki Hirvosen tapauksen:

“25-vuotiaan Heikki Hirvosen elämä lähti alamäkeen kannabiksen polttamisesta.

Heikillä oli ollut ahdistusta ja masennusta, joita hän siihen asti oli lääkinnyt alkoholilla. Kun kaveriporukkaan ilmestyi kannabista, Heikki tunsi heti, että aine kolahti häneen.

"Kannabis vaikutti kätevältä: ei tullut krapulaa ja alkoholiin liittynyt häsellys ja örvellys jäi pois. Vähitellen ongelmaksi tulivat kylläkin unettomuus ja passiivisuus. Päivät kuluivat flegmaattisesti, polttelin ja tuijotin ruutua päivät pitkät.

Pahimpina aikoina polttelin viisi grammaa päivässä pilveä. Lukio jäi kesken", Heikki muistelee.”

Ollaanko Tenhusen ja Valton kirjoittelussa todella huolissaan nuorisosta? Tenhunen kirjoittaa, että “Kannabiksen käytön kannattajissa on paljon rikollismielisiä”, mikä on viholliskuvan luomista, ei puolueetonta eikä objektiivista uutisointia.

Tällainen uutisointi on luonut maahamme valehtelun ja kaksinaismoraalin kulttuurin, mikä on paljon vakavampi ongelma kuin päihteiden käyttö. Kammottavaa jutuissa on suhtautuminen nuorten mielenterveysongelmiin. Alkoholia käytetään Valton mukaan mielenterveysongelmien lääkitykseen mutta kannabiksesta alkoi Heikin huumehelvetti. Tässä on kiteytettynä suomalainen kaksoisdiagnoosiongelma: jos nuorella on mielenterveysongelmasta johtuvaa huumeiden ongelmakäyttöä, ei hän saa apua kumpaankaan. Ei varsinkaan lööpinjanoisilta tiedotusvälineiltä.

Heikki näyttää kuvassa hyvin bodanneelta ja siistiltä nuorelta mieheltä eikä lainkaan kymmenen vuotta dokanneelta rappioalkoholistilta. Voitaisiin myös tutkimustietoon vedoten väitellä siitä, olisiko kannabis parempi masennuksen hoitoon kuin alkoholi tai lääkkeet. Haittavertailua tärkeämpi on kuitenkin kysymys, että jos yhteiskunta olisi sijoittanut huumepoliisin sijaan nuorison mielenterveyshoitoon, niin olisiko tätäkään tarinaa ?

Kannabista vastustavat toimittajat ovat lanseeranneet ruotsalaisesta kannabisvalistuksesta termin kannabismalli kuvaamaan ajattelutapaa, jossa kielletään kannabiksen haitat. Mutta miten me kuvaamme toimittajan ajatusmallia, joka tulkitsee marginaalisia prosenttilukuja siten, että kannabis aiheuttaa skitsofreniaa? Tarkoitushakuisuus? 

Tutkimukset ja Portugalin dekriminalisointikokemukset kertovat, että hoito, kuntoutus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen tehoavat huumeongelmaan tehokkaammin ja halvemmin kuin kriminaalivalvonta. Ihan noin tiedoksi toimittajille: yhden poliisin laittomasti tekemän kotiratsian pelkät oikeuskulut maksavat yli 4000€ valtiolle puhumattakaan virkamiesten menetetystä työajasta.

Huumesodan ruotsalainen kummisetä Nils Bejerot oli vallankumoushaaveissaan pettynyt stalinisti ja maolainen. Sieltä nämä huumesodan opit ovat peräisin, vankileirien saaristosta. Huumevalistus on ensimmäinen offensiivi: sillä opetetaan suuri yleisö tunnistamaan vihollinen.

Lokakuussa THL järjesti 21.10.2015 huumeseminaarin “Olemmeko samalla kartalla huumeasioissa?” , jossa alussa esiintyi päihdelääkäri Sari Leinonen. Hänen esityksensä oli pöyristyttävää huumeiden käyttäjien leimaamista ja halventamista eli just sitä perinteistä huumevalistusta. Leinonen esitti luentonsa alussa taustarahoittajansa: psyykenlääkeyhtiö Lundbeck, bentsoja, antabusta ja parasetamolia valmistava Actavis sekä kipulääkkeitä subutex ja suboxone valmistava Reckitt Benckiser. Kannabis kilpailisi näiden kaikkien kanssa lääkemarkkinoilla.

Tämä on osa vielä suurempaa skandaalia kuin Aarnion hasistonni. USA:n terveysviranomaiset helpottivat 2000-luvun alussa opioidilääkkeiden myyntiä, mistä hyvästä Reckitt Benckiser lääkeyhtiön johtaja Bart Becht ansaitsi vuonna 2010 91,5 miljoonan punnan vuosipalkkion. Tämä politiikka on vienyt tuhansien ihmisten hengen Yhdysvalloissa ja Suomessa. Kansainvälisessä mittakaavassa Aarnio, Kontula, Tenhunen, Leinonen ja THL ovat pieni mutta välttämätön lenkki siinä kansainvälisessä ketjussa, jonka lopputulemana jopa alaikäiset saavat haltuunsa laittomia huumeita valvomattomilla markkinoilla. Huumevalistus on tämän sydämettömän maailman ydin.

 

Lähde: HS 4.11.2015, HS 7.11.2015, HS 10.11.2015, Guardian 15.11.2015, International Journal of Drug Policy 14.11.2015: Do drug seizures predict drug-related emergency department presentations or arrests for drug use and possession?,  YLE 27.11.2015, Savon Sanomat 11.11.2015, Expressen 15.11.2015, Washington Post 19.11.2015, Washington Post 27.11.2015, Guardian 5.5.2010

 

Kirjalliset lähteet:
Kontula, Osmo: Huumausainerikokset ja niiden kontrolli: Tilanne Suomessa 1960 luvulta 1980 luvulle. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 76. Helsinki 1986. Valtion painatuskeskus.
Ketonen, Yrjö (toim.): Huumepoliisin jalanjäljissä - Helsingin poliisin huumerikostutkintaa viideltä vuosikymmeneltä. 2015.

 

Subukauppiaan myynninedistäjän kannabisvalistusta THL:n verovaroin järjestämässä tilaisuudessa

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/725-ammutaanhan-lehmiakin

YK:lla johdonmukainen kanta dekriminalisointiin

UNODC ja INCB ovat julkistaneet kannanottoja, jotka puoltavat dekriminalisaatiota. YK:n järjestöjen kanta UNGASS2016 kokousta varten on vihdoin johdonmukainen: toiminnan pitää perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja tavoite on ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi eikä huumesota. Kansalaisjärjestöt kehottavat liiallisen optimismin sijaan varovaiseen toiveikkuuteen: kriminalisoiva huumepolitiikka ajaa edelleen sortohallintojen etuja.

YK:n huumetoimiston, UNODC, “sensuroitu” raportti herätti lokakuussa laajaa julkisuutta YK:n huumevalvontabyrokratialle, mikä on harvinaista. Vaikka huumeuutiset ovat usein “lööppikamaa”, eivät tiedotusvälineet ole löytäneet huumepolitiikan tekemisestä suuren yleisön mielenkiintoa herättävää kulmaa. UNODC:n uusin kannanotto dekriminalisoinnin puolesta onkin jäänyt uutispimentoon. 

Marraskuussa julkaistiin WHO:n asiantuntijoiden valmistama ja UNAIDS:n julkaisema raportti ‘Technical brief: HIV and young people who inject drugs’. Raportti on valmisteltu yhteistyössä lukuisien kansalaisjärjestöjen kanssa ja sen johtopäätöksiä tukee 10 YK:n toimistoa ja ohjelmaa: UNODC, WHO, UNFPA, UNHCR, World Bank, UNDP, UNESCO, UNAIDS, ILO ja UNICEF.

Raportin dekriminalisointisuositus on sivulla 19: “Ponnistele huumeiden käytön dekriminalisoinnin sekä ihmisoikeuksiin perustuvan ja syrjintää ehkäisevän lainsäädännön puolesta käyttäytymisen, ennakkoluulojen ja HIV-statuksen perusteella tapahtuvaa nuorten huumeiden käyttäjien leimaamista, syrjäyttämistä ja väkivaltaa vastaan.”

Tärkeää raportissa on sisältö sekä myös se, että kaikki YK:n järjestöt UNODC:ta myöten seisovat tämän periaatteen takana. Tämä on selkein UNODC:n kanta dekriminalisointiin, kunnes se saa julkaistua oman tarkistetun kannanottonsa UNGASS2016 kokousta varten.

Kansainvälinen huumeongelma koskettaa kaikkia YK:n järjestöjä, mutta YK:n huumepolitiikka on vuosikymmeniä karsinoitu huumebyrokratian CND-UNODC-INCB kolmiyhteyteen. Kansalliselta tasolta saakka huumepolitiikan tekeminen on eristäytynyt vankilateollisen kompleksin puuhamaaksi, jonka toiminnan ymmärtämistä ei ole helpottanut tiedotusvälineiden haluttomuus tai kykenemättömyys uutisoida itse järjestelmän toiminnasta.

Järjestelmän johdonmukaisuus -käsite, “system wide coherence”, tuli YK:n järjestelmän periaatteeksi vuonna 2000 annettujen vuosituhattavoitteiden eli koko maailman kehitystavoitteiden myötä. Tarkoituksena on tehostaa ja yhtenäistää YK:n työtä yhdistämällä koko organisaation toimintaa siellä, missä YK on aktiivinen.

YK:n huumevalvontabyrokratia on vasta 2000-luvulla ottanut toimintansa kriteeriksi ihmisoikeuksien noudattamisen. Tämä yhtenäistää YK:n tavoitteet huumeongelman käsittelyssä ja tekee toiminnasta johdonmukaista.

INCB: ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi 

YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, julkaisi marraskuun alussa kannanottonsa UNGASS2016 kokousta varten. Siinä ei ole mainintaakaan kannabiksesta, mikä kertoo INCB:n vanhakantaisesta haluttomuudesta sekaantua aineiden välisiä eroja käsittelevään keskusteluun. Mutta kannanotto yllättää sillä, että uusi johtaja Werner Sipp kertoo INCB:n olleen oikeastaan aina kehityksen hermolla.

Kannanoton sivuilla 4 - 5 nostetaan esille suhteellisuuden periaate: kansainvälisiä sopimuksia kansalliseen lainsäädäntöön sovellettaessa pitäisi noudattaa kansainvälistä suhteellisuuden periaatetta. Valtion pitää huolehtia siitä, että rikosoikeudelliset rangaistukset eivät ole suhteettomia rikoksen vakavuuteen nähden. INCB muistuttaa, että vuoden 1988 huumesopimuksessa tehdään selkeä ero sen välillä, onko kyseessä huumekauppaan liittyvä teko vai omaan käyttöön tarkoitettu teko.

INCB kiistää sen, että sopimukset vaatisivat ankaria rangaistuksia, niitä on vain tulkittu monissa valtioissa tässä tarkoituksessa. INCB korostaa sitä, että huumeiden käyttäjien tekemiä huumerikoksia - hallussapito, ostaminen ja kasvatus - ei automaattisesti rangaistaisi.

INCB käsittelee kannabispolitiikkaa vuoden 2014 vuosiraportissaan. Siinä INCB analysoi kannabiksen viihde- ja lääkekäytön sallimista Yhdysvalloissa. Sivulla 43 INCB tuomitsee Alaskan, Oregonin ja pääkaupunki D.C:n hyväksymät lakialoitteet kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön laillistamiseksi: ne haastavat Yhdysvaltojen hallituksen sitoutumisen noudattaa kansainvälisiä huumesopimuksia.

Vuosiraportin sivulla 55 INCB nostaa esille sen, kuinka lääkekäytön laillistaminen täytyy toteuttaa: hallituksen täytyy perustaa virasto, joka on vastuussa lupien myöntämisestä kasvatukseen, jalostamiseen, kuljetukseen ja myyntiin. Jakeessa 367 INCB suorastaan rohkaisee hallituksia noudattamaan näitä sopimuksissa säädettyjä toimenpiteitä, jotta lääkekäyttö rajattaisiin vain potilaisiin eikä kannabista ajautuisi laittomille markkinoille.

INCB on arvostellut kannabiksen lääkekäytön sallimista huumesopimuksien vastaisena, mutta tässä raportissa se kertoo laajemmin II luvun osiossa F1, kuinka tämä täytyy toteuttaa oikeaoppisesti. Kannabiksen lääkekäyttö on vuoden 1961 sopimuksen mukaista ja täyttääkseen sopimuskriteerit tulee valtion perustaman viraston hallinnoida kannabiksen kasvatuksen ja käytön kaikkia vaiheita. INCB ei lämpene potilaiden oikeudelle kasvattaa itse kasvinsa ja käyttää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Samoin INCB katsoo monien maiden kannabiksen lääkekäytön valvonnan toimivan puutteellisesti. Pääasia kuitenkin on se, että INCB myöntää lääkekäytön olevan legitiimiä kunhan muodollisuudet hoidetaan.

INCB arvostelee Yhdysvaltoja viihdekäytön sallimisesta jakeessa 142: vuoden 1961 sopimus säätää, että “huumeiden valmistus, vienti, tuonti, jakelu, kauppa, käyttö ja hallussapito täytyy rajoittaa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin”. Tämä on sitova ehto eikä sitä voi “tulkita joustavasti”. Yhdysvaltain liittovaltion hallitusta ei INCB:n tulkinnan mukaan pelasta paheksunnalta edes liittovaltiorakenne vaan valtion tulee panna sopimusvelvoitteet toimeen koko sen alueella.

Yhdysvallat on jo kaksi kertaa julkisesti todennut, ettei se enää painosta muita valtioita huumepoliittisissa ratkaisuissa kunhan he huolehtivat kansainvälisistä velvoitteistaan. Näin USA:n hallinnonkin olisi tehtävä ja silti se sallii osavaltioiden laillistaa kannabis. Tilanne on mielenkiintoinen, koska Yhdysvallat on aiemmin pitänyt kuria yllä huumepolitiikassa.

INCB arvostelee monen kappaleen verran Uruguayn uutta lainsäädäntöä samoilla perusteilla kuin Yhdysvaltoja. Yhdysvaltojen painostuksen loputtua INCB:n jakamat sanktiot eivät tosin hallituksia paljoa hetkauta: Uruguayllekin sanktioksi langetetaan uhkaus yhä uusien korkea-arvoisten virkamiesdelegaatioiden vierailuista!

Vuosiraportin kannabiksen valvontaa käsittelevän jakson lopuksi jakeessa 227 INCB uudistaa  kehotuksensa WHO:lle arvioida kannabiksen lääkepotentiaali sekä sen muodostama uhka ihmisten terveydelle vuoden 1961 sopimuksessa säädetyn mandaatin mukaan. Tämä on selkeä viittaus UNGASS2016 kokousta varten.

INCB:n tehtävä on sopimuksien noudattamisen valvominen, ei niiden muuttaminen. Tämä on YK:n jäsenvaltioiden tehtävä UNGASS2016:ssa tai seuraavassa tarkistuskokouksessa vuonna 2019.

INCB nostaa UNGASS2016 kannanoton sivulla 7 esille oman perustehtävänsä: huumeiksi luokiteltujen aineiden saatavuuden takaaminen tutkimus- ja lääkekäyttöön. 

INCB:n perustehtävä on arvioida valtioiden huumausaineiksi luokiteltujen aineiden tarvetta lääke- ja tutkimuskäyttöön. Tätä varten se julkaisee vuosittain arviointiraportin, jonka viimeisimmässä painoksessa näkyy esimerkiksi Suomen osalle varatun 80 kiloa kannabista vuodelle 2015. Tämä jos mikä on selkeä todiste siitä, että kannabis on palannut lääkkeeksi. Siksi sen luokittelu huumeeksi, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä, pitää lopettaa.

Kannanoton tärkein anti on siinä, että se korostaa sivulla 8 jäsenvaltioille valvontajärjestelmän tarkoituksena olevan “ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi” eikä “huumesota”.

Tämä viesti jättää oven auki kannabiksen uudelleenluokittelulle hyväksymällä sen lääkekäyttö. Kunhan se toteutetaan INCB:n neuvomalla tavalla eli perustetaan virasto!

Uudelleenluokittelu sallisi valtioiden harjoittaa vapaampaa kannabispolitiikkaa. Huumesodan historiallinen painolasti näkyy siinä, että kannabiksen laillistamisesta puhutaan "kokeiluina" kuin kieltolaki olisi normaali asiaintila. Pitää vihdoin tunnustaa se, että kieltolaki oli yhteiskunnallinen kokeilu. Se on epäonnistunut ja nyt pitäisi ohjata valtiot normaaliin ihmisarvoa kunnioittavaan politiikkaan kannabiksen käytön suhteen.

Potilaat vaativat kannabiksen uudelleenluokittelua

Maaliskuussa Tsekin tasavallan pääkaupungissa Prahassa pidetyssä “Medical Cannabis and Cannabinoids: Policy, Research and Medical Practice” konferessissa kannabista käyttävien potilaiden edustajat perustivat kansainvälisen lääkekannabispotilaiden liiton, International Medical Cannabis Patient Coalition, IMCPC, joka lähetti UNGASS2016 kokoukselle suoran vetoomuksensa. 

Kannabista lääkkeenä käyttävät potilaat 27:stä maasta vetosivat WHO:n huumeriippuvuuden asiantuntijakomiteaan, Expert Committee on Drug Dependence, ECDD, tämän pidettyä kokouksensa Genevessä 16. - 20.11.

“Nykyinen kansainvälinen kannabispolitiikka on vanhentunut ja sillä on haitallisia vaikutuksia potilaiden asemalle Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Uudessa politiikassa pitää ottaa huomioon uudet tutkimustulokset, kannabiksen kasvatukselle, jalostukselle ja jakelulle luodut turvallisuusohjeet sekä potilaiden tarpeet”, Americans for Safe Access -järjestön toiminnanjohtaja ja IMCPC:n edustaja Steph Sherer tiivistää kannanoton sanoman.

Tällä hetkellä jo 2/3 Yhdysvaltain asukkaista asuu osavaltiossa, jossa kannabiksen lääkekäyttö on sallittu, ja 2,5 miljoonaa potilasta käyttää sitä. Mm. Suomessa, Kanadassa, Israelissa, Hollannissa, Tsekin tasavallassa, Kroatiassa, Meksikossa, Uruguayssa, Romaniassa, Saksassa, Jamaikalla, Australiassa, Sveitsissä ja Yhdysvaltojen 23:ssa osavaltiossa kannabiksen lääkekäyttö on laillista. Kymmenissä maissa tutkitaan tätä mahdollisuutta. 

“Tämä on ensimmäinen tilaisuus sitten vuoden 1935 jälkeen vaihtaa tieteellinen tutkimus ideologian tilalle ja sallia potilaiden käyttää tätä lääkettä maailmanlaajuisesti. Pyrimme varmistamaan Genevessä, että tämä prosessi perustuu tieteelliselle näytölle ja että ensimmäisen kerran vuoden 1935 jälkeen potilaiden ääni kuuluu kannabiksen asemaa käsittelevässä prosessissa”, kertoo Veterans for Medical Cannabis Access -järjestön johtaja Michael Krawitz. 

Kannabista lääkkeenä käyttävät potilaat toivovat ECDD:n kokouksen päätyvän antamaan YK:lle kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi suosituksen, jossa otettaisiin huomioon sen lääkekäyttö ja kansainvälisen lainsäädännön sallima tarjonta.

Huumesodan kustannukset julki!

Huumepolitiikan julistetaan suojelevan nuorisoa, mutta marraskuussa ilmestynyt Count the Costs -projektin uusi raportti osoittaa huumepolitiikkamme aiheuttavan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä nuorisolle. Propagandasta ja valistuksesta huolimatta huumevalvonta kohdistuu etupäässä nuorisoon, heitä vangitaan, kriminalisoidaan ja syrjäytetään enemmän kuin muita ikäluokkia, huumekauppa on nuoria alistavan järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja huumeet vahvempia kuin koskaan.

Yhteiskunta uhraa miljardeja tähän toimintaan samalla kun nuorten muut ongelmat jäävät huomiotta.

“Tämä sota, jota käydään nuorison suojelemiseksi “huumeiden aiheuttamalta uhalta”, on ironisesti altistanut nuorison vielä suuremmalle uhalle. Sota huumeita vastaan on todellisuudessa sotaa ihmisiä vastaan”, raportti tiivistää.

Count the Costs on useiden kansalaisjärjestöjen yhteinen projekti huumepolitiikan todellisten kustannusten nostamiseksi keskustelun piiriin. Tämä raportti on projektin anti UNGASS2016 kokoukselle.

Kansalaisjärjestöt pitävät yllä CNDblog tiedotuskanavaa, jonka avulla voi seurata UNGASS2016 prosessin kulkua.

Esimerkiksi kokouspöytäkirja ihmisoikeusneuvoston huumepaneelista osoittaa konkreettisesti, miten erilaisia näkemyksiä tässä prosessissa joudutaan sovittelemaan yhteen: kansalaisjärjestöt vaativat yksilön vapautta mutta diktatuurihallinnoille huumesota on tärkeä väline oman maan kansalaisten valvontaan. Ne eivät halua luopua kriminaalipolitiikan välineistä, joilla voidaan valvoa ja vangita kansalaisia ilman, että niitä voitaisiin syyttää esimerkiksi poliittisen opposition tai ammattiyhdistysliikkeen tukahduttamisesta.

Lähde: Transform 13.11.2015,  UNAIDS: Technical brief: HIV and young people who inject drugs, IDPC, INCB:n UNGASS2016 kannanotto 11.11.2015, INCB:n vuosiraportti 2014, Safe Access Now 16.11.2015,  Count the Costs 20.11.2015 

HCLU:n videoraportti "Toward a Harm Reduction Decade" -konferenssista Kuala Lumpurissa, Malesiassa, mallina siitä, miten kansalaisjärjestöt ovat organisoituneet haittoja vähentävän politiikan edistämiseksi YK:n huumebyrokratiassa.

 

International Institute of Strategic Studies, IISS, instituutin tulevaisuuden konfliktien ja kyberturvallisuuden johtaja Nigel Inkster sekä International Drug Policy Consortium, IDPC, kansalaisjärjestöjen verkoston kehitys- ja koordinointijohtaja Ann Fordham johtavat keskustelua “Improving Global Drug Policy Comparative Perspectives and UNGASS 2016”, jossa käsitellään huumepolitiikan muuttamisen mahdollisuuksia tulevassa erikoisyleiskokouksessa. Asiantuntijat varoittavat liiasta optimismista mutta uskovat sopimusten muuttamisen sijaan käytännön toimenpiteiden kehittymiseen. Vuosikymmenien sortopolitiikan jälkeen on vihdoin syytä varovaiseen toiveikkuuteen.

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/724-yklla-johdonmukainen-kanta-dekriminalisointiin

Suomen kannabisyhdistys ry STM:n kuulemistilaisuudessa

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) järjesti 6.6.2015 Helsingissä kuulemistilaisuuden, jossa oli edustettuina eri kansalaisjärjestöjä ja päihdepolitiikan tutkijoita.

Tilaisuuden tarkoitus oli kerätä tietoa Suomen huumausainepoliittisesta nykytilanteesta kutsumalla yhteen kentällä toimivia järjestöjä. Kerättyjä tietoja ja kokemuksia käytettiin myöhemmin STM:n omassa huumausainepoliittisessa lausunnossa keväällä 2015 aloittaneelle Juha Sipilän johtamalle hallitukselle.

Suomen kannabisyhdistys oli myös edustettuna tässä tilaisuudessa, yhdistyksen tilaisuudessa esittämä linjaus on alla. Edustettuina olivat myös mm. Lumme ry, A-kliniikkasäätiö, EHYT, TuSKY, ja eurooppalainen EMCDDA.

 

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/index.php/uutiset/kotimaan-uutiset/1102-suomen-kannabisyhdistys-ry-stm-n-kuulemistilaisuudessa

Pilvi on ihmisoikeus

Meksikon korkeimman oikeuden päätös sallia neljän ihmisen käyttää kannabista ihmisoikeuksiin vedoten on yksinkertainen: kieltolaki kieltää ihmiseltä oikeuden kehittää vapaasti omaa persoonaansa. Korkein oikeus totesi, että valtion tulee tunnustaa yksilön vapaus harjoittaa sellaista toimintaa, joka ei aiheuta vahinkoa muille. Kannabiskielto on äärimmäinen ja suhteeton toimenpide, jos huumepolitiikan tarkoitus on edistää oikeutta terveyteen.

Kannabiksen kieltolain ihmisoikeusarvostelussa on keskitytty siihen, millaisia ihmisoikeusloukkauksia kieltolain toimeenpano aiheuttaa. Meksikon korkeimman oikeuden käsittelemässä tapauksessa keskityttiin siihen, miksi kannabiksen käyttö on ihmisoikeus. Tämä on YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen ydintä, keskeinen perustelu sille, mitä on olla yksilö, jonka oikeuksia arvostetaan ja puolustetaan.

Valtiovalta on kiertänyt yksilön vapauden periaatteen mm. väittämällä kannabiksen vievän ihmiseltä tämän vapaan tahdon sekä väittämällä kannabiksen käytön tuhoavan länsimaisen yhteiskunnan. Mikään tutkimus ei ole ikinä tukenut näitä väitteitä, mutta valtiovalta on pystynyt kumoamaan vastaväitteet väkivaltamonopolillaan mm. kieltämällä Suomen kannabisyhdistyksen rekisteröitymisen yli 20 vuoden ajan.

Tuo kielto perustui sille ideologialle, etteivät kannabiksen käyttäjät ole samanarvoisia muiden Suomen kansalaisten kanssa ja siksi heillä ei ole myöskään tasa-arvoista oikeutta järjestäytyä ja esittää näkemyksiään julkisuudessa. Tämä ei ole nykyaikaisen demokratiakäsityksen mukaista politiikkaa.

Sociedad Mexicana de Autoconsumo Responsable y Tolerante, SMART, kansalaisjärjestön korkeimman oikeuden harkintaan jättämä valitus:

"Valtio ei voi asettaa yksilön elämälle malleja ja standardeja eikä sekaantua henkilökohtaisen tai yksityisyyden piiriin kuuluviin asioihin.

Kieltolaki rajoittaa kohtuuttomasti oikeutta yksilöllisyyteen, henkilökohtaiseen minäkuvaan, yksilöllisen olemuksen vapaaseen kehitykseen, itsepäätäntävaltaan ja henkilökohtaiseen vapauteen, jotka perustuvat ihmisarvon ja oikeus terveyteen ihmisoikeuden tunnustamiselle.

Kannabiksen käytön kielto rikkoo tätä vastaan eikä se kestä perustuslaillista suhteellisuuden testiä, jolla voitaisiin perustella perusoikeuksien rajoittaminen.

Kannabiksen käyttö erottaa käyttäjät muusta yhteiskunnasta. Siksi kannabiksen kieltolaki on perustuslain vastainen, koska se tukahduttaa sellaista käyttäytymistä, joka antaa ihmiselle yksilöllisen eron muihin. Yhden terveen elämän standardin pakottaminen ei ole hyväksyttävää liberaalissa valtiossa, joka oikeuttaa valtansa jokaisen ihmisen ainutkertaisuuden ja itsenäisyyden tunnustamisella.

Kannabiksen käyttö on henkilökohtainen päätös, koska kyseinen henkilö kokee itse kannabiksen käytön aiheuttamat vaikutukset. Yksilö joutuu kantamaan päätöksensä seuraukset vaikuttamatta muuhun yhteiskuntaan. Käyttämällä kieltolakitoimia valtio olettaa, ettei yksilöllä on älyllistä kapasiteettia hallita ruumistaan, mieltään eikä persoonallisuuttaan.

Valtion kieltolaki rikkoo oikeutta terveyteen, mikä tarkoittaa yksilön oikeutta vaikuttaa omaan terveydentilaansa. Valtio ei voi rikkoa yksilön vapautta hallita omaa terveyttään ja kehoaan. Valtio ei voi puuttua vapauteen vaikuttaa omaan terveyteensä, joka on oikeus terveyteen ihmisoikeuden sisältö.

Kannabiksen kielto perustuu moraaliarvojen synnyttämiin ennakkoluuloihin eikä tieteelliseen tutkimukseen, mikä paljastaa sen, ettei valtio toimi eettisesti neutraalilla tavalla. Kieltolaki osoittaa, että valtio on ottanut paternalistisen asenteen kohdellessaan kansalaisia kuin nämä eivät olisi tarpeeksi järkeviä tehdäkseen rationaalisia päätöksiä. Tämä asenne pitäisi ulottaa tupakkaan, alkoholiin, sokeriin, rasvaan ja kahviin.

Kieltolakihallinto muodostaa esteen edellä mainittujen oikeuksien toteutumiselle; siten tämä hallinto ei kestä suhteellisuustestin vaatimuksia, sillä ei ole legitiimiä tavoitetta, koska yhden terveellisen elämän mallin pakottaminen ei ole hyväksyttävää liberaalissa valtiossa, joka perustuu ihmisen ainutkertaisuuden ja itsenäisyyden tunnustamiselle. Valtio väittää, että kieltolakihallinto on tärkeä terveyshaittojen ehkäisemisessä tai riippuvuuden vastaisessa toiminnassa, eikä kuitenkaan missään ole osoitettu, että kannabiksen dekriminalisointi lisäisi kysyntää ja kulutusta. Itse asiassa kieltolaki ei ole onnistunut vähentämään kysyntää eikä kulutusta. Eikä se ole myöskään suhteellinen, koska on olemassa vähemmän ihmisoikeuksia rajoittavia tapoja suojella terveyttä ja kieltolain aiheuttamat haitat ovat suurempia kuin sen tuottamat hyödyt.

Valtio ylittää vallan käytön valtuutensa kansanterveyden laillisessa säätelyssä ja rikosten määrittelyssä kriminalisoidessaan kannabiksen käytön, ja valtio rikkoo perustuslaissa asetettuja rikoslain objektiivisen tarkoituksen sekä yksilöiden henkilökohtaisen vapauden periaatteita.

Koska kannabiksen käyttö ei vähennä muiden ihmisten vapautta, ei rikoslain käyttämiselle yksilön oikeuden rajoittamiselle ja siihen puuttumiselle ole oikeutusta.”

Meksikon korkein oikeus totesi päätöksessään asiasta valittaneiden olevan oikeassa ja perusteli kantansa hyvin seikkaperäisesti, mihin kannattaa perehtyä. Se vahvisti, että kannabiksen valvottu myynti täyttää suhteellisuuden testin vaatimukset paremmin kuin totaalikielto, jos politiikan tavoitteena on kansanterveyden ylläpito. Korkein oikeus otti myös kantaa dekriminalisointiin: 5 gramman hallussapidon dekriminalisointikaan ei ole riittävä tae perusoikeuksien toteutumiselle. Tällainen säätely ei vielä takaa oikeutta henkilökohtaiseen kulutukseen vaan raja on vain vastuun rajoittamista eli paternalistista politiikkaa.

Ihmisarvo ja oikeus yksilöllisen olemuksen vapaaseen kehitykseen mainitaan ihmisoikeussopimuksen 22. artiklassa (suom. ja engl.).

Oikeuden päätös avasi keskustelun

Meksiko on konservatiivinen katolinen maa, missä kannabiksen laillistamisen kannatus ei ole kovin korkealla. Maata riipivä huumesota vaatii kuitenkin radikaaleja ratkaisuja talttuakseen, ja pohjoiset naapurimaat näyttävät olevan laillistamisen kynnyksellä.

Meksikon presidentti Enrique Pena Nieto ilmoitti korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen avaavansa kansallisen keskustelun kannabislainsäädännöstä YK:n ensi vuoden erikoisyleiskokousta varten. Presidentti Nieto sanoi, ettei hän henkilökohtaisesti kannata kannabiksen laillistamista mutta hän pyysi sisäministeriä kutsumaan koolle alan asiantuntijoita keskustelemaan kannabiksen valvonnan tulevaisuudesta Meksikossa.

Hallituspuolueen Institutional Revolutionary Party, PRI, senaattori Cristina Diaz Salazar esitteli 10.11. lain, joka helpottaisi kannabiksen lääkekäyttöä. Toistaiseksi vasta yksi 8-vuotias epilepsiapotilas saa käyttää kannabista lääkkeeksi. Uusi laki helpottaa lääkkeenä käytettävien kannabistuotteiden maahantuontia mutta ei salli kotimaista kasvatusta.

Presidentti Nieton mukaan Meksikon täytyy muodostaa yhtenäinen kanta kannabiksen laillisesta asemasta ennen YK:n huumepoliittista kokousta, UNGASS2016, ensi vuoden huhtikuussa.

Ihmisoikeudet ja UNGASS2016

Ihmisoikeuksien perusta on paalutettu toisen maailmansodan jälkeen perustetun YK:n perustamisasiakirjaan vuodelta 1945 ja ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948. Ihmisoikeusvelvoitteet ovat muiden sopimuksien asettamien velvoitteiden yläpuolella.

Kansainvälisen huumepolitiikan perustaksi ihmisoikeudet tulivat kuitenkin vasta vuonna 2008 huumekomission, CND, hyväksyttyä kannanoton ihmisoikeuksista. Tätä ennen kaikki ihmisoikeuksiin vedonneet kannanotot saivat osakseen tiettyjen jäsenvaltioiden vastustusta ja ne kumottiin näiden vaatimuksesta. CND:n hyväksymässä kannanotossa kehotettiin tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssa. Kannanotto pystyttiin hyväksymään vasta kun siitä oli poistettu kaikki viittaukset kuolemantuomioihin, alkuperäiskansojen oikeuksiin sekä yhteydet YK:n ihmisoikeusmekanismeihin.

Vihdoin maaliskuussa 2015 YK:n ihmisoikeusneuvosto pyysi ihmisoikeuskomissaaria laatimaan raportti ihmisoikeuksien toteutumisesta huumeongelman ratkaisemisessa. Tästä raportista on lähtenyt liikkeelle prosessi, joka voi kulminoitua UNGASS2016 kokouksessa huumepolitiikan täydellisenä suunnanmuutoksena ihmisoikeuksien polkemisesta huumeettoman utopian saavuttamiseksi niiden täydelliseen kunnioittamiseen.

Tusky uutisoi aiemmin siitä, kuinka syksyllä 2015 YK:n huumetoimisto, UNODC, panttaa kannanottoaan dekriminalisaatiosta. Ko. kannanotossa nostettiin esille ihmisoikeusnäkökulma:

“Kansanterveyden suojeleminen on legitiimi tavoite mutta rikosoikeudellisten rangaistusten käyttäminen huumeiden käyttöön ja henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuun hallussapitoon ei ole hyödyllistä eikä suhteellista. Päinvastoin rangaistus pahentaa kärsivien ihmisten käyttäytymiseen liittyviä, terveyteen liittyviä sekä yhteiskunnallisia olosuhteita.”

Mistä tunnistaa huumehaukan?

Kannabiksen vastustajiin lukeutuu erilaisten motiivien takia erilaisia tahoja. Siksi usein esitetty kysymys kuuluukin, että mistä erottaa varsinaisen huumehaukan muuten vaan massan mukana vastustajasta?

Ruotsin huumepolitiikka sai marraskuun alussa kritiikkiä YK:n ihmisoikeuskomissaarilta, mikä herätti Ruotsissa laajan keskustelun politiikan perusteista. Mm. kuningatar Silvian kansainvälisesti näkyvä rooli huumehaukkajärjestöjen keulakuvana on asetettu kyseenalaiseksi, koska kuningashuone ei saisi sekaantua valtakunnan politiikkaan.

Huumepolitiikasta vastaava kansanterveysministeri Gabriel Wikström puolustautui laukomalla käsityksiään ihmisoikeuksista.

“Huumeiden käyttö ei ole mikään ihmisoikeus kuten elämän ja terveyden suojeleminen”, Wikström tiivisti kantansa haastattelussa.

Käytännössä kyse on ollut erilaisuuden torjumisesta, ei lasten tai terveyden suojelemisesta. Viime vuonna huumeiden yliannokseen kuoli yli 700 ruotsalaista, enemmän kuin koskaan aiemmin. Tässä paljastuu ruotsalaisten huumehaukkojen rotuhygienia- eli eugeniikkatausta: politiikalla pyritään uuteen uljaampaan maailmaan välittämättä ihmisarvosta ja terveydestä. Lapsen oikeuksien puolustaminen on silkkaa retoriikkaa kun samalla politiikka rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia. Huumehaukkojen retoriikka perustuu ideologiaan ja sillä yritetään oikeuttaa huumesodan luomat ansaintamahdollisuudet eli korruptio.

Tämän artikkelin otsikko on tarkoituksella muotoiltu kärkeväksi, koska on täysin selvää, että valtion pitää pystyä perustelemaan ihmisoikeuksiin puuttuminen eikä kannabiksen käyttäjien sen laillistamista! 

 

Lähde: The Atlantic 9.11.2015, ABCNews 10.11.2015, Voice of America 9.11.2015, Meksikon korkeimman oikeuden päätös kannabiksen laillisesta asemasta, TNI 22.5.2015, CND:n päätös ihmisoikeuksiin perustuvasta huumepolitiikasta 2008, SVT 8.11.2015, Drugnews 13.11.2015, SVT 13.11.2015.

 

 

 

Johtaako korkeimman oikeuden päätös kannabiksen laillistamiseen Meksikossa?

 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/723-kannabis-on-ihmisoikeus

Kannabiksen kasvatuksesta tärkeä oikeudenpäätös Hollannissa

Hollannissa saa laillisesti myydä kannabista coffee shopista, mutta tämä ei saa ostaa sitä laillisesti. Ongelmaa kutsutaan takaoviongelmaksi, jota oikeistohallitus ei ole halunnut ratkaista, mutta tuore oikeudenpäätös voi tarjota ratkaisumallin.

Kuuluisa hollantilainen kannabiksen kasvattaja Doede de Jong tuomittiin syylliseksi kasvatukseen mutta hänelle ei langetettu siitä mitään rangaistusta. Ratkaisu on tärkeä ns. takaoviongelman ratkaisemisessa. Hollannissa saa myydä kannabista kannabiskahviloissa, ns. coffeeshop järjestelmä, mutta sen ostaminen kauppaan on laitonta.

Tämä politiikka on ajanut kasvattajat harmaalle vyöhykkeelle, joka on kasvanut hyvin laajaksi. Kahvilat joutuvat ostamaan tuotteensa laittomilta markkinoilta, joilla painotetaan määrää laadun sijaan. Jos hallitus ei muuta politiikkaa, rohkaisee tämä yhä enemmän ihmisiä rikollisuuteen ja tuo markkinoille yhä huonolaatuisempaa kannabista, mikä on uhka kansanterveydelle.

Oikeuden tuomion perusteluna oli se, että Doede de Jong kasvattaa kannabista orgaanisesti kasvihuoneessa luonnonvalolla eikä tavoittele sillä voittoa. Hän myi kannabiksensa laillisesti toimiville kannabiskahviloille. Tuomion mukaan vaikka teko on rangaistava, ei sitä ole enää pitkään aikaan koettu laittomana, ja rankaiseminen olisi yhteiskunnan kannalta epäoikeudenmukaista.

Rangaistuksen määräämisessä otettiin huomioon se, ettei syyttäjä nosta syytteitä kannabiksen myymisestä mutta sen sijaan ajaa syytteitä sen kasvattamisesta. Tämä on ollut vuosikausia ristiriitainen tilanne. Ratkaisu voidaan tulkita siten, että ideologiset kasvattajat, joiden ainoa päämäärä ei ole voiton tavoittelu, voidaan jatkossa jättää rankaisematta. Oikeusistuimen julistama anteeksipyyntö tässä tapauksessa voi olla alku uudelle kannabispolitiikalle Hollannissa.

 

Lähde: Sensi Seeds 3.11.2015

Käänteentekevä oikeuden päätös kannabiksen kasvatuksesta Hollannissa

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/722-kannabiksen-kasvatuksesta-hollannissa

Laillistamisaalto leviää maailmalla

Kannabiksen laillistamisesta ja huumepolitiikan uudistamisesta on tullut maailmanpolitiikan arkipäivää. Yhdysvaltojen ja Ruotsin hegemoninen asema uudistusten jarruna on sulanut ihmisoikeuksien tullessa kansainvälisen huumepolitiikan keskiöön.

Kanadan parlamenttivaalit lokakuussa voittanut liberaalipuolue kannatti hyvin avoimesti kannabiksen laillistamista vaalikampanjassaan. Puolue sanoi vaaliohjelmassaan, että se “laillistaa kannabiksen, valvoo ja rajoittaa sen saatavuutta”. Puolue sai 184 paikkaa 338:sta, mikä takaa liberaaleille mandaatin toteuttaa vaalilupauksensa.

Kanada on kansainvälisessä vertailussa selkeästi iso ja vaikutusvaltainen valtio, se on merkittävämpi kuin Yhdysvalloissa kannabiksen laillistaneet osavaltiot ja Uruguay yhteensä. Kannabiksen laillistamisella Kanadassa on selkeä vaikutus kansainvälisten huumesopimuksien sekä Yhdysvaltojen politiikan arvioimiseen.

Vaikka jo neljä osavaltiota on laillistanut kannabiksen, pitää Yhdysvaltain liittovaltio tiukasti kiinni kieltolaista ja sitoumuksistaan kannabiksen kieltäneisiin kansainvälisiin huumesopimuksiin. Kanadan päätös laillistaa saisi Yhdysvallat vaikuttamaan tekopyhältä.

Meksikon korkein oikeus aukaisi 4.11. antamallaan päätöksellä mahdollisuuden laillistaa kannabis. Oikeuden ratkaisu koski aktivistiryhmän, Sociedad Mexicana de Autoconsumo Responsable y Tolerante, SMART, neljän jäsenen oikeutta kasvattaa ja käyttää kannabista.

Tuomari Arturo Zaldivar kirjoitti ihmisoikeuksiin perustuvassa 88 sivuisessa perustelussaan, että valtion tulee tunnustaa yksilön vapaus harjoittaa sellaista toimintaa, joka ei aiheuta vahinkoa muille. Kannabiskielto on äärimmäinen ja suhteeton toimenpide.

SMART ilmoitti, ettei heidän tavoite ollut kasvattaa kannabista itselleen vaan pakottaa kongressi laillistamaan kannabis. Oikeuden päätös pakottaa hallituksen laatimaan ryhmälle ohjeet kannabiksen kasvattamiseksi.

Meksikon oikeusjärjestelmän mukaan viisi samanlaista korkeimman oikeuden tuomiota velvoittaa muuttamaan lakia. Vasemmistolaisen Democratic Revolution Party -puolueen nuorisojärjestö aikoo nostaa 32 oikeusjuttua Meksikon 31:ssä osavaltiossa sekä pääkaupungissa Mexico City. Kongressin on helpompaa muuttaa huumelakia kuin perustuslakia.

Meksiko dekriminalisoi aikaisemmin kannabiksen hallussapidon 5:een grammaan asti mutta sen tuotanto ja myynti on edelleen laitonta. Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto ilmoitti Twitter-viestillä kunnioittavansa oikeuden päätöstä ja sanoi tämän aukaisevan keskustelun siitä, mikä on paras valvontamalli huumeiden käytön hillitsemisessä.

Irlannin huumepolitiikasta vastaava ministeri Aodhán Ó Ríordáin ilmoitti marraskuun alussa Irlannin suunnittelevan kaikkien huumeiden hallussapidon dekriminalisointia omaan käyttöön Portugalin mallin mukaiseksi. Työväen puolueen edustaja ministeri Ríordáin kertoi asiasta vallitsevan vahva yksimielisyys, mutta asia kuuluu seuraavan hallituksen asialistalle ja tulee viemään vuosia toteuttaa se lopullisesti.

Kansalaisjärjestö iLaw järjesti Bangkokin taide- ja kulttuurikeskuksessa elokuun viimeisenä viikonloppuna maan ensimmäinen kansalaisfoorumi kannabiksen laillistamiseksi Thaimaassa. Foorumin otsikko oli "Where is the freedom for marijuana?”, ja se keräsi yli 450 “samanhenkistä” ihmisiä kaikilta elämänaloilta, myös poliisiviranomaisia.

Kannabiksen käytöllä on Thaimaassa vuosisataiset perinteensä. Sitä on poltettu rentoutumiseen, ja ruuanlaitossa sillä on oma tärkeä osansa. Kanacurryyn on ollut tapana lisätä muutama kuivattu kukinto samoin kuin katukeittiöiden liharuokiin asiakkaiden suostumuksella. Thaimaan omassa popmusiikissa löytyy kannabikselle omistettuja lauluja ja onpa yhden suositun yhtyeen nimi Marijuana.

Thaimaan ankara lainsäädäntö on kieltänyt kannabiksen kaikki käyttömuodot, myös hampun viljelyn ja lääketutkimuksen. Vuonna 1979 säädetyssä huumelaissa kannabis on sijoitettu 5:een kategoriaan yhdessä kratom nimisen kasviperäisen huumeen kanssa. Foorumissa päätettiin aloittaa nimien keruu laillistamisaloitteelle. Facebookissa on Legalize Thailand ryhmä. 

Syyskuussa Teheranissa pidetyssä kansainvälisessä huumeriippuvuuden tutkimuskonfrenssissa Iranin edustaja ilmoitti maan harkitsevan hasiksen ja oopiumin laillistamista. Iran on huumepolitiikaltaan hyvin ristiriitainen maa: siellä teloitetaan huumeiden salakuljettajia mutta toisaalta Iranissa on edistyksellinen huumehoito-ohjelma.

Iranin hallintojärjestelmässä parlamentin rinnalla toimii ns. valtion tarkoituksenmukaisuuden harkintaneuvosto, jolle mm. kuuluu huumepolitiikasta päättäminen. Neuvoston huumeiden kysynnän vähentämisestä vastaavaa johtaja Saeed Sefatian ilmoitti Iranissa harkittavan vaihtoehtoja nykyiselle huumepolitiikalle mukaan lukien hasiksen ja oopiumin laillistaminen.

Nopean ja kaikkien laittomien huumeiden laillistamisen sijaan Sefatian kertoi unikon ja kannabiksen kasvatuksen aloittamisesta uudelleen valtion valvonnassa. Oopiumin ja kannabiksen käyttö voitaisiin laillistaa tarkoilla valvontasäädöksillä, joilla käyttö sallittaisiin vain yksityistiloissa ja vain tietyn ikäisille. Ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta Iranissa jaettiin rekisteröityneille yli 50-vuotiaille oopiuminkäyttäjille valtion ostokuponkeja. Tällä hetkellä valtion oopiumtinktuuraa jaetaan huumeriippuvaisille vieroituskeskuksissa, joten “valikoiva laillistaminen” on itse asiassa jo alulla.

Kannabiksen käytöllä on Iranissa ikiaikaiset juuret. Legendan mukaan sufismin perustaja, persilainen Haydar, keksi hasiksen vuonna 1155 jaa. Iranin laillistamispäätöksellä olisi laaja vaikutus Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Facebookista löytyy Ghalat Shiraz kannabisryhmä. 

Australian hallitus ilmoitti lokakuussa muuttavansa huumelakejaan niin, että kannabiksen kasvatus lääkekäyttöön ja tieteelliseen tutkimukseen tulee lailliseksi.

Terveysministeri Susan Ley sanoi tiedotteessaan, että huumelakien muutokset ovat loppusuoralla valvotun kannabiksen kasvatuksen sallimiseksi, jotta potilaille voidaan taata turvallinen, laillinen ja luotettava paikallisesti kasvatettu tuote ensimmäisen kerran Australian historiassa.

Useissa Australian osavaltioissa on jo aloitettu kliinisiä lääkekokeita kannabiksella. Australian lain mukaan osavaltiot voivat dekriminalisoida ja sallia lääkekokeita. Liittovaltio on vastuussa kannabiksen kasvatuksen ja tuonnin valvonnasta. Nyt tehdyt huumelakien muutokset avaavat mahdollisuuden lääkekannabiksen kasvatukselle jopa vientiin.

Nigeriassa Abujan kaupungissa järjestettiin 28. - 29. lokakuuta toinen kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden symposiumi Nigerian huumepolitiikasta. Symposiumi oli osa EU:n rahoittamaa ja YK:n huumetoimiston, UNODC, projektia “Response to drugs and related organized crime in Nigeria” ja sen järjesti Centre for Research and Information on Substance Abuse, CRISA.

Symposiumi laati julkilausuman, jossa otettiin kantaa useisiin huumepolitiikan osa-alueisiin. Nigerian nykyisen huumepolitiikan todettiin aiheuttavan huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksien loukkauksia, kuormittavan oikeuslaitosta ja syrjäyttäneen huumeriippuvaisten hoidolta ja rehabilitoinnilta.

Symposiumi kehotti Nigerian hallitusta uudistamaan huumelainsäädäntöä ja siirtymään käyttäjien rankaisemisesta hoitavaan ja haittoja vähentävään politiikkaan.

Ruotsin ja USA:n painostus ei ole enää uudistusten este

YK:n huumebyrokratiassa aikaisemmin hyvin haukkamaisesti toimineet Ruotsi ja Yhdysvallat ovat saaneet taipua muutoksen edessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät ne kykene enää estämään muiden maiden kaavailemia uudistuksia ja laillistamista.

USA:n ulkoministeriön edustaja John Kirby vastasi ulkopolitiikkaa koskevassa kyselytilaisuudessa Meksikossa ja Kanadassa virinneeseen laillistamiskeskusteluun.

“Kuten olette kuulleet minun sanovan useampaan otteeseen, jokaisen valtion kansalaiset saavat päättää politiikasta. Tässä tapauksessa Meksikon kansalaiset saavat päättää, millainen huumepolitiikka on heille sopivinta ottaen huomioon kansainvälisen lainsäädännön kehykset. Olemme sitoutuneet kolmen YK:n huumesopimuksen noudattamiseen sekä työhömme kansainvälisten kumppaneiden kanssa näiden sopimusten asettamien tavoitteiden edistämiseksi. Nämä sopimukset ovat perustana huumeongelman kaikkien puolien käsittelemiseksi kansainvälisessä yhteistyössä. Huomautan myös, että nämä sopimukset sallivat joustavuutta siinä, kuinka jäsenvaltiot soveltavat sopimusten asettamia velvoitteita erityisesti suhteessa huumeiden käyttöön, ja että sopimukset sallivat vaihtelua kansallisissa huumelainsäädännöissä."

Tähän asti ruotsalaiset huumeiden vastaiset byrokraatit ovat tottuneet sanelemaan muille, kuinka huumeiden käyttäjiä pitää kohdella. YK:n ihmisoikeustoimisto kritisoi Ruotsin huumepolitiikan aiheuttamia ihmisoikeusrikoksia. Sen mukaan Ruotsissa ei noudateta ihmisoikeuksia kunnioittavaa huumepolitiikkaa ja huumekuolemien lukumäärä on suora osoitus tästä.

“Olemme tottuneet pitämään Ruotsia edelläkävijämaana, joka harjoittaa hyvin edistyksellistä politiikkaa. Siksi yllättyin huomatessani, kuinka huumepolitiikkaa tehdään Ruotsissa”, ihmisoikeuksien varavaltuutettu Flavia Pansieri kertoi Ruotsin TV:n haastattelussa.

Pansierilla on tehnyt pitkän uran kansainvälisissä tehtävissä mm. YK:n huumeiden vastaisissa ohjelmissa.

“Jokaisen valtion velvollisuus on taata ihmisille niin hyvää hoitoa kuin mahdollista, ja huumeiden käytön haittoja vähentävät toimenpiteet ovat perustavia ihmisoikeuksia”, Pansieri jatkoi.

Terveysministeri Gabriel Wikström kertoo Ruotsin olevan muuttamassa huumepolitiikkaansa.

“Ottaisin kritiikin vastaan paljon vakavammin vastaan jollemme olisi toteuttamassa YK:n ihmisoikeusraportin edellyttämiä toimenpiteitä”, Wikström kertoo Ruotsin TV:lle.

Vuonna 2014 Ruotsissa kuoli 600 ihmisiä huumeiden yliannokseen. Nyt puheena olevat toimenpiteet tulevat voimaan vasta tulevaisuudessa. Onko meillä varaa odottaa, kysyy SVT?

“Uskon, että jos aiomme muuttaa jo pitkän aikaa kiistanalaisena pidettyä ruotsalaista huumepolitiikkaa, pitää meidän ottaa jokainen askel hyvin perusteellisen harkinnan tuloksena niin että ihmiset ymmärtävät politiikan perustuvan tutkittuun tietoon ja kokemukseen. Muuten jumitumme pitkään poliittiseen väittelyyn, joka ei vie eteenpäin. Vaarana on myös se, että välttämättömät toimenpiteet viivästyvät entisestään”, Wikström muotoilee.

Ruotsi aikoo lähettää keväällä 2016 suuren delegaation UNGASS2016 kokoukseen johtajanaan Hans Lundborg, joka on uransa aikana toiminut mm. YK:n huumekomission, CND, puheenjohtajistossa.

“Jos Ruotsi vastaa haasteeseen ja ratkaisee ongelmiaan, olisi se paljon uskottavampi osapuoli UNGASS keskusteluissa”, Pansieri arvioi.

 

Lähde: The Conservation 22.10.2015, The Nation 4.9.2015, Independent 3.11.2015, New York Times 5.11.2015, Vox 20.10.2015, Global Post 6.11.2015, Reuters 17.10.2015, IDPC 6.11.2015, SVT 8.11.2016, US Department of State 5.11.2015, 

 

Kuinka kannabiksen laillistaminen muuttaisi Kanadaa?

 

 

Laillistaminen ei tule olemaan helppoa Meksikossa.

 

Meksikon presidentti Enrique Nieto vastaa korkeimman oikeuden päätökseen.

Irlannin huumepolitiikasta vastaava ministeri Aodhán Ó Ríordáin perustelee dekriminalisointikantansa kesäkuussa 2016

 

Tulisiko kannabis laillistaa Nigeriassa?

 

 

Turistit maistavat iranilaista Shirazin kannabista.

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/721-laillistamisaalto-leviaa-maailmalla

Kansa haluaa sosiaalisen laillistamismallin Yhdysvalloissa

Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 58% amerikkalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista. Ohiossa laillistamisaloite hävisi välivaaleissa, mutta tulos on voitto kannabiskulttuurin sosiaalisuudelle.

Tuoreimman Gallup-mittauksen mukaan kannabiksen laillistamisen kannatus on Yhdysvalloissa historiallisen korkealla peräti 58%:n kannattaessa sitä. 18 - 34 vuotiaista 71% kannattaa laillistamista, mutta myös vanhempien ikäluokkien keskuudessa laillistamisen kannatus kasvaa koko ajan ja yli 65 vuotiaistakin jo 35% on laillistamisen kannalla.

Ohiossa kansalaisten 3.11. antama äänestystulos on käänteentekevä: vaikka enemmistö kansalaisista kannattaa laillistamista, eivät he halua tehdä siitä pääomapiirien voiton tavoittelua sen jälkeen, kun se on saatu pois järjestäytyneen rikollisuuden käsistä. Ohion laillistamisaloitteen tekijät säätivät itselleen kasvatusmonopolia, ja vaikka aloitteessa oli mukana myös kotikasvatuksen salliminen, ei tämä riittänyt vakuuttamaan äänestäjiä eikä myöskään kaikkia laillistamista kannattavia järjestöjä.

Kaksi kolmesta äänestäneestä oli lakialoitetta Issue 3 vastaan. Sen vasta-aloitteen, Issue 2, tarkoitus oli “hylätä laillistaminen, jos sillä luodaan taloudellinen monopoli tai erikoisoikeus eturyhmälle”. Issue 2 voitti 52%:n äänimäärällä. Tämä on selkeä viesti tuleville laillistamisaloitteille ja laillistamista suunnitteleville poliitikoille.

Washingtonin osavaltion laillistamisaloitteen laatijan Alison Holcombin mielestä suuryritysten hallitsema kannabisteollisuus on täysin vastoin laillistamisliikkeen perusarvoja.

“Se näyttää samanlaiselta pääomakasautumalta, jollaisia olemme nähneet alkoholi- ja tupakkateollisuudessa. Tämä on ongelma kannabislakien uudistajille, koska se osoittaa todeksi vastustajien pääväitteen”, Holcomb tähdentää.

NORML:n perustaja Keith Stroup korostaa sitä, kuinka suuryritykset joutuvat turvautumaan teollisen maatalouden menetelmiin.

“Keskivertokasvattajat toimivat sellaisella mittakaavalla, etteivät he tarvitse tuholaismyrkkyjä. Mutta jos joku sijoittaa rahansa suureen kasvatuslaitokseen, hän ei taatusti ota sellaisia riskejä, että sato tuhoutuisi homeen tai hyönteisten takia”, Stroup havainnollistaa mittakaavan logiikkaa.

Kannabis laillistuu Ohion tuloksesta huolimatta Yhdysvalloissa monella tasolla. Merkittävin aloite on demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaan, senaattori Bernie Sandersin laatima lakialoite “Ending Federal Marijuana Prohibition Act of 2015”, joka esiteltiin kongressille keskiviikkona 4.11.

Kyseessä on ensimmäinen lakialoite, joka lopettaisi liittovaltion kannabiskieltolain poistamalla kannabis DEA:n vaarallisten huumeiden listalta sekä liittovaltion huumelaista. Se lopettaa kaikki kannabiksen kasvatuksesta ja käytöstä langetettavat liittovaltion rangaistukset niin, että osavaltiot saavat säätää omat kannabiskauppaa koskevat lait. Ainoastaan kannabiksen vienti sen laillistaneesta osavaltiosta toiseen, jossa kannabis on laitonta, pysyy kiellettynä.

Bernie Sandersia pidetään varteenotettavana demokraattien presidenttiehdokkaana vuoden 2016 vaaleissa, ja nyt voidaan jo veikata, että kannabiksen laillistaminen tulee olemaan yksi tärkeä vaaliteema. Ainakin viidessä osavaltiossa, Nevadassa, Arizonassa, Michiganissa, Kaliforniassa ja Massachusettsissa, aiotaan järjestää äänestys laillistamisesta. Myös Ohiossa suunnitellaan uutta laillistamisaloitetta, jossa otetaan oppia nyt hävinneestä aloitteesta.

Miljardööri Sean Parker, joka oli Facebookin ensimmäinen johtaja ja yksi Napsterin perustajista, sijoittaa miljoonia dollareita Kalifornian laillistamiskampanjaan vuonna 2016. Lakialoitteen Control, Regulate, and Tax Adult Use of Marijuana Act mukaan yli 21 vuotiaat saavat ostaa unssin verran kannabistuotteita luvanvaraisista kaupoista ja kasvattaa kuusi kasvia.

Kalifornian kuluttaja-asiavirasto, Department of Consumer Affairs, alkaisi valvomaan osavaltion olemassaolevaa lääkekannabisteollisuutta ja uusia rentoutuskäyttömarkkinoita. Molemmille asetetaan sama 15%:n liikevaihtovero. Kaupungeille annetaan oikeus soveltaa lakia paikallisesti, mutta ne eivät saa kieltää pieniä kotitarvepuutarhoja.

Kaikkiin aikaisempiin laillistamisaloitteisiin verrattuna tämä vaikuttaa jo etukäteen menestykseltä. Sean Parker ei ainoastaan rahoita kampanjaa vaan aikoo osallistua sen toteuttamiseen omilla yhteiskuntasuhteillaan. Merkittävät huumepoliittiset organisaatiot kuten Drug Policy Alliance ja Marijuana Policy Project ovat ilmoittaneet olevansa kampanjan takana.

“Tämä aloite tarjoaa laillistamismallin koko Yhdysvalloille. Se on uraa uurtava käytännöllisen valvontamallinsa takia sekä saatujen verovarojen käytön takia. Kannabiksen myynnistä kerätyt verot suunnataan aloitteen mukaan nuorten huumeiden käytön ehkäisyyn ja hoitoon, ympäristön suojeluun ja työpaikkojen luomiseen syrjäytyneille alueille”, Drug Policy Alliancen toiminnanjohtaja Ethan Nadelmann kertoo.

Kaliforniassa vallitsee de facto laillistaminen osavaltion saatua kesällä lääkekannabiksen jakelun sellaisen valvonnan piiriin, ettei liittovaltio voi käyttää asiantilaa enää tekosyynä ratsioille. Kannabiksen käyttö ja hallussapito rentoutuskäyttöön dekriminalisoitiin vuonna 2010. Lakialoitteen toteutuminen tulee nostamaan Kalifornian kansainvälisen kannabisliikkeen kärkeen vuosikymmenien underground vaiheen jälkeen.

Kolme kannabisnesmallia

Kannabiksen laillinen kasvatus ja kauppa on USA:n nopeimmin kasvava tuotannonala, joka kasvoi 74% vuonna 2014. Kannabiksen laillinen myynti nousi 2,7 miljardiin dollariin vuonna 2014 tuottaen 200 miljoonaa dollaria verotuloja sen laillistaneissa osavaltioissa. Coloradossa kannabiksen myynti tuotti 88 miljoonaa dollaria veroja, yli kaksi kertaa enemmän kuin alkoholin myynti.

Country-tähti ja pitkäaikainen kannabisaktivisti Willie Nelson on lähtenyt mukaan kannabisnekseen. Hän on keulakuvana sijoittajien perustamassa yrityksessä “Willie’s Reserve”, jonka toimitusjohtaja on Andrew Davison.

Willie Nelson piti ennen suostumistaan tärkeänä sitä, että yrityksessä otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat.

“Uskon tämän alan ympäristönäkökohtiin. Tämä on loistava keino saada pientilat taas kukoistamaan. Haluan varmistaa sen, että kaikki kasvattamamme tuotteet ovat mahdollisimman puhtaita, ja yritämme vähentää kasvatusoperaatioidemme ympäristövaikutuksia niin paljon kuin mahdollista”, Willie Nelson painottaa.

Willie’s Reserve toimii kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa ja aikoo aloittaa toimintansa vuoden 2016 tammikuussa.

Laillisilla kannabismarkkinoilla on tällä hetkellä kolme erilaista toimintamallia kannabisnekselle. Willie’s Reserve edustaa pienviljelijöihin nojautuvaa mallia. Willie’s Reserve toimii holdingyhtiönä, joka solmii sopimuksia eri osavaltioissa itsenäisesti toimivien tuottajien kanssa. Tuotteiden yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi yhtiö asettaa vahvuuden, ympäristövaikutusten ja orgaanisen kasvatuksen standardit. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi yhtiö tarjoaa kasvattajille tukijärjestelmän, johon sisältyy neuvonta pienyrityksen ylläpitämiseksi.

Bob Marleyn perikunnan kanssa sopimuksen tehnyt Privateer Holdings edustaa julkkis-lisenssi mallia, jonka tuotemerkillä Marley Natural myydään toistaiseksi laillisia hampputuotteita ja rakennetaan sitä kautta tuotemerkin tunnettavuutta. Privateer Holdings omistaa myös kanadalaisen lääkekannabista kasvattavan Tilrayn, jolla on iso kasvatuslaitos Brittiläisessä Kolumbiassa. USA:n liittovaltion kieltolain kumoamisen jälkeen se aikoo perustaa Yhdysvaltoihin samanlaisia kasvatuslaitoksia. 

Diego Pellicer Worldwide Inc. edustaa ns. Starbucks mallia. Sen liikeideana on hankkia kasvatustiloja, joita se vuokraa paikallisille pienkasvattajille. Diego Pellicer ei aio hyötyä suoraan kannabiskaupasta ennenkuin se tulee lailliseksi liittovaltion tasolla.

“Pienkasvattajat ovat meille alivuokralaisia. Me takaamme liiketilat ja rakennamme ne, mutta meillä on sopimus siitä, että siirrämme heidän toimintansa Diego Pellicer Worldwide tuotemerkin alle. Kunhan liittovaltio laillistaa kannabiksen, meillä on mahdollisuus ottaa liiketoiminta haltuumme yhdessä yössä”, toimitusjohtaja Ron Throgmartin hahmottaa liikeideaa.

Ettei totuus unohtuisi näissä tulevaisuuden suunnitelmissa, olivat kannabikseen liittyvät pidätykset edelleen korkealla tasolla Yhdysvalloissa: vuonna 2014 pidätettiin 620 000 ihmistä kannabikseen liittyvistä teoista, enimmäkseen pienimuotoisesta hallussapidosta.

Lähde: New York Magazine 1.11.2015, Gallup 21.10.2015, SFGate 2.11.2015, Senaattori Bernie Sandersin lakialoite kieltolain lopettamiseksi

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/720-kansa-haluaa-sosiaalisen-laillistamismallin-yhdysvalloissa

Saksa perustaa kannabisviraston

Saksa perustaa kannabisviraston, pistää sairausvakuutukset maksamaan potilaiden kustannukset ja aloittaa kannabiksen kasvatuksen lääkekäyttöön. Kannabisviraston perustaminen on ainoa vuoden 1961 huumesopimuksessa valtiolle asetettu velvoite kannabiksen kasvatuksen laillistamiseksi.

Saksan liittovaltion huumekomissaari Marlene Mortler haluaa helpottaa kannabiksen saatavuutta potilaille ja taata sille halpa hinta pistämällä sairausvakuutukset maksamaan se. Terveysministeri Hermann Gröhe haluaa aloittaa kannabiksen kasvatuksen sen saatavuuden ja potilaiden aseman turvaamiseksi.

Tällä hetkellä Saksassa 400 potilasta saa käyttää kannabista lääkkeenä omalla kustannuksellaan, ja välillä potilaat ovat saaneet odottaa kannabislääkettään jopa viikkoja. Lääkekäyttöön tarkoitettu kannabis tuodaan Hollannista, missä tuotanto ei ole pysynyt mukana kysynnän kasvussa. Kannabista lääkkeenä käyttävien potilaiden määrän ennustetaan kasvavan radikaalisti.

Kannabiksen kasvatuksen salliva lakialoite on Saksan liittokanslerin käsittelyssä ja sen odotetaan menevän seuraavaksi Saksan parlamentin käsittelyyn niin, että se astuisi voimaan vuoden 2016 alussa.

Ongelma on synnyttänyt oudon liiton: terveysministeri Hermann Gröhe edustaa kannabikseen liberaalisti suhtautuvia vihreitä ja huumekomissaari Marlene Mortler edustaa kristillisdemokraatteja, jotka ovat suhtautuneet asiaan kielteisesti. Ongelman ratkaisumalli yhdistää nämä poliittiset suuntaukset: on parempi antaa valtion valvoa kannabiksen kasvatusta kuin antaa potilaiden itsensä kasvattaa kannabista, jonka määrää ja laatua valtio ei voi valvoa.

Kannabiksen kieltolain on vuosikymmeniä kuviteltu merkitsevän lääkekäytön kieltämistä. Vuoden 1961 huumesopimuksessa tämä kuitenkin rajataan sopimuksen ulkopuolelle. Tämän sopimuksen kuvitellaan myös kieltävän kannabiksen kasvatuksen kokonaan ikuisiksi ajoiksi. Tällaista väittävät ihmiset eivät ole koskaan lukeneet itse sopimusta.

Sen kannabiksen valvontaa koskevassa 28. artiklassa todetaan, että “jos osapuoli (valtio) sallii kannabiskasvin kasvatuksen kannabiksen tai kannabishartsin tuotantoon, tulee sen soveltaa 23. artiklassa säädettyä oopiumunikon valvontaan tarkoitettua järjestelmää”.

Artikla 23 määrää lyhyesti, että valtion tulee perustaa yksi tai useampi virasto hoitamaan niitä toimenpiteitä, joista tässä artiklassa säädetään.

Saksan hamppujärjestö, Deutscher Hanfverband, DHV, julkaisi aiheesta kannanottonsa:

“Kannabiksen saamisen helpottamista lääkkeeksi ja kustannusten kattamista sairausvakuutuksella on odoteltu aivan liian kauan. Olemme iloisesti yllättyneet siitä, että liittovaltio on pohtinut asiaa perin pohjin ja aikoo sallia kannabiksen kasvatuksen Saksassa. Vihdoin Saksa liittyy mukaan kansainväliseen kehitykseen ja alkaa kehittämään omaa kannabisteollisuutta. Yhä useampi yrittäjä on ollut meihin yhteydessä lääkekannabiksen tuottamiseksi. Uskomme lääkekannabiksen kysynnän kasvavan voimakkaasti”, toteaa DHV:n puheenjohtaja Georg Wurth.

DHV vaatii edelleen potilaille oikeutta kasvattaa omat lääkkeensä. Tämä helpottaisi sairausvakuutusten rasitusta ja takaisi potilaille sellaisen lajikkeen, joka sopii parhaiten heidän tilanteeseen.

Lähde: Die Welt 1.11.2015, Saksan hamppujärjestö 1.11.2015

 

Cannabis in Berlin: Illegal...or not?

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/719-saksa-perustaa-kannabisviraston