Vasemmisto esittää laillisten kannabiskerhojen perustamista Saksassa

Saksan Vasemmisto vaatii maan parlamentissa asiantuntijoiden kuulemista kannabiksen laillistamisesta kannabiskerhojen perustamisen avulla. Ehdotus on kohdannut laajaa vastustusta.

Vasemmistopuolueen ehdotus sallisi kansalaisten perustavan erityisiä kerhoja, joiden jäsenten olisi luvallista kasvattaa kannabista. Puolue ehdottaa myös, että kannabiksen käyttäjien sallittaisiin pitää hallussaan 30 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön nykyisen 15 gramman sijaan.

Ehdotuksen on koonnut entisen Itä-Saksan Thuringian osavaltiossa yhteistyössä poliisin kanssa toimineen huumeiden vastaisen ryhmän entinen johtaja Frank Tempel.

Nykyään Vasemmiston huumepoliittisena neuvonantajana toimivan Tempelin mukaan valtion suhtautumisessa päihteisiin on tapahduttava suunnanmuutos. “Kannabiksen kieltäminen on poliittinen malli, jolla on vähiten kannatusta”, Tempel sanoi.

Hän arvioi että 3.5 – 4 miljoonaa saksalaista käyttää kannabista, eikä sen kieltämisellä ole vaikutusta heidän päätökselleen käyttää ainetta. Saksan Kannabisyhdistyksen DHV:n mukaan maassa on vuosittain noin 100 000 kannabikseen liittyvää rikossyytettä.

Tempel uskoo että kielto itse asiassa edistää huumeiden väärinkäyttöä, koska se vähentää julkista valistusta aiheesta. Hän uskoo, että valtion tulisi asettaa ennaltaehkäisy, nuorison suojeleminen ja huumemarkkinoiden kontrollointi kriminalisaation edelle tärkeysjärjestyksessä. Tästä syystä nuorilla ei olisi pääsyä ehdotettuihin kannabiskerhoihin.

Ehdotuksen mukaan terveysviranomaiset ja lainvalvojat tekisivät yhteistyötä kannabiskerhojen kanssa.

Saksan konservatiivisen nykyhallituksen suhtautuminen ehdotukseen on ollut odotetun kielteistä.

“Kannabiskerhot voitaisiin käsittää nuorten huumeidenkäyttöön kannustamisena”, sanoi kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kansanedustaja Karin Maag.

Vapaan demokraattisen puolueen FDP:n päihdepoliittinen tiedottaja Christine Aschenberg-Dugnus tyrmäsi idean “hyväätarkoittavana päihtymyssosialismina”.

Oppositiossa oleva sosialidemokraattinen SPD-puolue otti myös kantaa ehdotusta vastaan, mutta esitti, että kannabislait olisi syytä yhdenmukaistaa koko maassa. Tällä hetkellä henkilökohtaiseen käyttöön sallittu kannabismäärä vaihtelee eri osavaltioissa 6 – 15 gramman välillä.

SPD:n edustajan Angelika Grafin mukaan koko maahan olisi saatava sama sallitun hallussapidon määrä.

Vasemmiston kannabiskerhoehdotus ei ole saanut puolelleen juurikaan kannatusta. Edes rajoitettua kannabiksen laillistamista kannattava Vihreä Puolue ei ole ollut kannabiskerhojen sallimisen puolella.

Tämän täyslaidallisen armoilla Tempel on arvioinut uudelleen ajamiaan päämääriä, ilmoittaen yksinkertaisesti että “Tärkeintä on saada koko kannabiskysymys edistymään yhteiskunnassa”.

Lähde: The Local

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/01/30/vasemmisto-esittaa-laillisten-kannabiskerhojen-perustamista-saksassa/

1912 Haagin sopimus - kaikkien huumesotien äiti

Nykyään pidetään itsestään selvänä, että hallitukset tekevät yhteistyötä heroiini- ja kokaiinikaupan vastaisessa taistelussa. 100 vuotta sitten huumeita kuljetettiin maasta toiseen viranomaisten häiritessä tätä kauppaa hyvin vähän. Kaikki muuttui vuonna 1912 solmitulla kansainvälisellä oopiumsopimuksella, joka velvoitti valtiot lopettamaan oopium-, morfiini- ja kokaiinikaupan.

23.1.1912 Hollannin pääkaupungissa Haagissa allekirjoitettiin kansainvälinen oopiumsopimus, jota kutsutaan myös Haagin sopimukseksi. Tämän maailman ensimmäisen kansainvälisen huumesopimuksen alullepanija ja ajava voima oli USA, joka on siitä saakka ollut huumekieltolain johtava valtio. Sopimus velvoitti allekirjoittajavaltiot kieltämään oopiumin, morfiinin ja kokaiinin ei-lääkinnällisen käytön ja valvomaan tuotantoa ja jakelua. Haagin sopimus oli perustana kaikkien muiden sopimusten muodostamalle kokonaisuudelle, joka on velvoittanut USA:n ja muun maailman sata vuotta kestäneeseen huumekieltolakiin, huumesotiin ja niihin liittyviin rikoksiin ja väkivaltaan.

USA:n aloitteen taustalla vaikuttivat edistyksen aikakauden innostus hallituksen valvontaan ja nouseva raittiusliike, mikä kulminoitui myöhemmin alkoholin kieltolain aiheuttamassa katastrofissa. Se sai alkunsa protestanttisten lähetyssaarnaajien presidentti Theodore Rooseveltille lähettämästä vetoomuksesta tukahduttaa oopiumkauppa. Ulkoministeriö tuki vetoomusta, koska se näki siinä tilaisuuden lähestyä Kiinaa, joka kärsi Iso-Britannian harjoittamasta oopiumkaupasta, mitä se vei sinne Intiasta. Roosevelt myöntyi ja nimitti tohtori Hamilton Wrightin maan ensimmäiseksi huumetsaariksi ulkoministeriöön. Wright järjesti ensimmäisen oopiumkonferenssin Shanghaissa, missä hän onnistui saamaan Britannian mukaan poltettavan oopiumin kaupan lopettavaan päätökseen. Lisäksi päätettiin kutsua koolle jatkokokous Haagiin neuvottelemaan sitova kansainvälinen sopimus.

Haagissa USA painosti agressiiviseen kieltolakipolitiikkaan Britannian ja muiden maiden sovittelevaa näkökantaa vastaan. Wright johti USA:n delegaatiota ja hän oli tiukan kieltolain kannattaja. Häntä kannatti piispa Charles Henry Brent, joka johti oopiumin vastaista ristiretkeä Aasiassa. Brent oli pettynyt siitä, etteivät muiden maiden edustajat voineet hyväksyä uutta amerikkalaista ajatusmallia, joka perustui sille, että oopiumin ei-lääkinnällinen käyttö on moraalitonta. USA:n delegaation kolmas jäsen oli Kalifornian apteekkiliiton edustaja Henry J. Finger, joka oli aloittanut Kalifornian huumeiden vastaisen kampanjan, kieltäen ja ratsaten oopiumluolat ja oopiumia myyvät apteekit. Finger esitti Wrightin kannattamana myös uuden ajatuksen, että kannabis pitäisi liittää sopimukseen, mikä ei herättänyt muissa valtioissa mitään mielenkiintoa.

Haagissa sopimuksen allekirjoittivat USA, Kiina, Saksa, Ranska, Italia, Japani, Portugali, Persia (Iran), Venäjä, Siam (Thaimaa), Hollanti ja Iso-Britannia sekä sen alusmaat kuten Intia. Ensimmäisen maailmansodan lopettanut Versaillesin rauhansopimus vuonna 1919 sisälsi myös Haagin sopimuksen, jolloin rauhansopimuksen allekirjoittaneet maat joutuivat hyväksymään myös Haagin sopimuksen.

Sopimuksen varjolla USA:n kongressi sääti ensimmäisen liittovaltiotasoisen huumelakinsa, vuoden 1914 Harrison Actin. Tämä laki aloitti kohtalokkaan tapahtumaketjun, yhä laajenevan liittovaltion huumelainsäädännön.

Iso-Britannia - vastahakoinen kumppani

Silloin USA oli etulinjassa huumeita vastaan kuten nyt. Iso-Britannian asema on nykyään yksiselitteinen, mutta sata vuotta sitten se oli haluton allekirjoittaja, kertoo Mike Jay, Emperors of Dreams: Drugs in the Nineteenth Century -kirjan kirjoittaja. Sata vuotta sitten todellinen huolenaihe oli alkoholi: "Tuolloin käytiin laajaa keskustelua päihtymisestä, koska oltiin huolissaan 1800-luvun rankan ryyppäämisen kulttuurista".

Kaksijakoisuus oopiumin suhteen oli ymmärrettävää. Britannia oli käynyt kaksi oopiumsotaa 1800-luvulla musertaen kiinalaisten yritykset rajoittaa brittien oopiumin tuontia.

Oopiuminkäyttöä pidettiin 1800-luvun puolivälissä aivan erilaisena kuin nykyisiä käsityksiä huumeiden käytöstä. Kuka tahansa saattoi mennä apteekkiin ja ostaa oopiumia ja kokaiinia - tai vaikkapa arsenikkia.

Jos olisit ollut suuressa brittiläisessä satamakaupungissa 1700- ja 1800-luvuilla, olisit voinut nähdä oopiumia saapuvan maahan muun rahdin ohessa. Vuonna 1785 helmikuussa The Times kirjoitti katsauksessaan Lontoon sataman rahtiuutisissaan Smyrnasta (nykyinen Izmir) tuodusta oopiumista, Leghornista (Livorno) tuodusta öljystä ja Dantzicista (Gdanks) tuodusta hernelastista muiden tuotteiden ohella.

1800-luvun alussa Norfolkiin meneviä matkustajia neuvottiin tarkistamaan oluttuoppinsa sisältö. Olueeseen saatettiin lisätä oopiumia Fensin alueella esiintyneen malarian takia.

Unikon kuivattua mahlaa, oopiumia, käytettiin tavallisesti sen kipuja lievittävien ominaisuuksien takia. Kuningatar Viktorian hovi tilasi oopiumia kuninkaallisesta apteekista. Hänen arvellaan nauttineen kokaiinia yhdessä nuoren Winston Chuchillin kanssa. Pääministeri William Gladstonen kerrotaan ottaneen oopiumia teen tai kahvin kanssa ennen tärkeitä puheita.

Vuoden 1868 apteekkilailla luotiin rajoituksia kauppaan. Teoriassa oopiumin saaminen vaikeutui, koska käyttäjän piti antaa nimensä ja osoitteensa sekä muita tietoja apteekkarille. Mutta se tuskin vaikeutti saantia.

Oopiumin tarinalla on toinen puolensa. Sitä poltettiin myös virkistystarkoituksissa, minkä tavan kiinalaiset merimiehet toivat mukanaan asettuessaan asumaan Limehouse kaupunginosaan East Endissä. Oopiumluolista tuli oma sadunomainen maailmansa, jonne aristokraatitkin saattoivat eksyä ja löytää paheiden koko kirjon.

"Siellä oli oopiumluolia, joissa saattoi ostaa unohduksen; kauhujen luolia, joissa vanhojen syntien muiston saattoi hävittää uusien syntien hulluudella", Oscar Wilde kirjoitti kirjassaan Dorian Grayn muotokuva.

Huumemuoti oli muuttumassa oopiumin antamasta "huumauksesta" kokaiinin tarjoamaan "nostatukseen". Arthur Conan Doyle teki kirjojensa sankarista Sherlock Holmesista kokaiinin ruiskukäyttäjän. Dope Girls: The Birth of the British Drug Underground -kirjan kirjoittaja Marek Kohn väittää, että Holmes edusti aikansa tyypillistä näkemystä, että kokaiini oli "älykkäille ja herkille" ihmisille, jotka tarvitsivat jatkuvaa kiihotustilaa. Sitä pidettiin "henkilökohtaisena heikkoutena" muttei sellaisena rappion merkkinä, johon se liitettiin myöhemmin.

USA:ssa kokaiini liitettiin katujengeihin rasistisessa propagandassa, jonka mukaan kokaiini teki mustista miehistä hulluja ja saattoi valkoiset naiset vaaralle alttiiksi.

Tällaisista kotikutoisista huolenaiheista muodostettiin kansainvälinen yhteisymmärrys, joka tiivistyi vuoden 1912 Haagin sopimuksessa. Vaikka sopimus koski kauppaa, olivat virkamiehet ainakin Britanniassa hitaita käymään yksittäisen käyttäjän kimppuun.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua olivat oopium ja ja kokaiini vielä laillisia Britanniassa. Vasta vuosi sodan puhkeamisen jälkeen saavutettiin käännekohta. Alkoholin juomiskulttuurin pelättiin haittaavan sodankäyntiä ja vuonna 1915 tiukennettiin anniskeluoikeuksia.

Ei-aiottuna seurauksena luotiin olosuhteet ensimmäisille maanalaisille huumekuvioille Britanniassa. Laki kriminalisoi Lontoon teatterialueen pienen ihmisjoukon ja sinne kehittyi oma huumemaailmansa, missä oopium, kokaiini, seksi ja prostituutio elivät rinnakkain. Koska Lontoon läpi kulki paljon sotilaita, ei liene mikään ihme, että pian otettiin käyttöön hätätilalakeja huumeiden kieltämiseksi.

Oopiumin ja kokaiinin kaupan yhdistäminen kiinalaisiin lietsoi sodan aikaista muukalaisvihaa. "Vallitsi kiihkeä ulkomailta tuodun moraalisen turmeluksen pelko ja varsinkin saksalaisia kohtaan. Tämän keskellä syntyi huumepaniikki, missä käsitys "ulkopuolisesta" muodostui keskeiseksi", täsmentää Mareki Kohn.

Sodan jälkeisinä vuosina tämä uusi huolenaihe alkoi löytää muotonsa, mitä lietsoi tiedotusvälineiden tarve uutisoida skandaaleja. Nämä tarinat ovat tuttuja myös nykylukijoille: nuori julkisuuden henkilö kuolee huumeisiin ja sitä seuranneessa skandaalissa hänen ystäväpiirissään paljastuu huumeiden väärinkäyttöä.

Billie Carletonin kuolema vuonna 1918 oli tällainen. Näyttelijätär oli osallistunut oopiumjuhliin kuolemaansa edeltävänä yönä ja kuolinsyytutkimuksessa paljastui hänen kuolleen kokaiinin yliannokseen.

Hänen ystävänsä Reginald De Veulle sai syytteen murhasta ja salaliitosta kielletyn huumeen myymiseksi. Hän oli ostanut kokaiinin skotlantilaiselta naiselta nimeltään Ada ja hänen kiinalaiselta mieheltään Lau Ping Youlta Limehousessa.

De Veullen murhasyyte kumottiin, mutta hän sai kahdeksan kuukauden vankeustuomion kokaiinin myymisestä. Ada sai viisi kuukautta pakkotyötä ja Ping You 10 punnan sakot.

Ensimmäisen maailmansodan hätälait tehtiin pysyviksi vuoden 1920 huumelaissa Dangerous Drugs Act.

Kahden vuoden kuluttua toisessa maineikkaassa tapauksessa tiedotusvälineet kirjoittivat erään maineikkaan kiinalaisen yrittäjän "Brilliant" Changin vietelleen ja lahjoneen erään nuoren naisen.

Nuori tanssija Freda Kempton löydettiin kokaiinin yliannokseen kuolleena. Tutkinnassa selvisi hänen olleen Changin kanssa kuolinyönä. Nämä kaksi tapausta nostivat kiinalaisvastaisia tunteita ja luuloja siitä, että he käyttivät huumeita viattomien valkoisten naisten viettelemiseksi.

Tiedotusvälineet esittivät hänet naiivin haavoittuvaisena. "Oli jo vallalla huumeiden vastainen moraalinen paniikki, mutta prostituoituja ei pidetty kovin myötätuntoa herättävinä. Billie Carleton nähtiin aivan eri valossa ja hänestä tehtiin viattoman katulapsen kaltainen hahmo, mitä hän ei kuitenkaan ollut", selittää Kohn.

Nämä tapaukset toivat kokaiinin yleiseen tietoisuuteen vakavana uhkana viattomille naisille. Mutta paniikin saavutettua huippunsa Kemptonin tapauksen yhteydessä, se alkoi haihtua.

Britanniassa ei ollut mitään huumealakulttuuria noihin aikoihin. Huumeiden käyttöä esiintyi muutamilla kaduilla Sohossa ja Limehousessa oli pari diileriä. Lakien kiellettyä kokaiinin ja oopiumin, ei poliisilla ollut vaikeuksia lopettaa tätä.

"Viktoriaanisessa Britanniassa oli yltäkyllin oopiumia mutta sitä ei poltettu oopiumluolissa vaan sitä sai vapaasti apteekista. Oopiumluola oli suurimmaksi osaksi fiktiivinen kertomus, jonka Sherlock Holmesin kaltaiset kertomukset ja Oscar Wilden kirjoitukset loivat", toteaa Mike Jay.

Nykyään huumeiden vastaisia toimenpiteitä arvostellaan jatkuvasti ja voi vaikuttaa ihmeelliseltä, että vuoden 1912 sopimus oli tehokas toimenpide. Ainakin Britanniassa poliisilla oli kotimaassaan selvästi tilanne hallinnassa.

Länsimaiden asenteet huumeita kohtaan muuttuivat toisen maailmansodan jälkeen merkittävästi.

"Sodan jälkeiset suuret ikäluokat muodostivat historiamme ensimmäisen sukupolven, josta tuli globaali kuluttaja. Ihmiset saattoivat matkustaa Marokkoon polttamaan hasista tai liftata amfetamiinia käyttävien rekkakuskien kyytiin", Jay jatkaa.

Huumeiden tulva laukesi. Virkamisten taisteltua aikoinaan suhteellisen pientä huumealakulttuurin lainrikkojien joukkoa vastaan, pitää heidän nyt kamppailla miljoonia käyttäjiä ja voimakkaita maailmanlaajuisia kartelleja vastaan.

Kuinka huumesotaa lietsottiin huumesopimuksissa

Vuoden 1912 Haagin sopimus: "Sopimusosapuolet ponnistelevat kaikin tavoin valvoakseen kaikkia niitä henkilöitä, jotka valmistavat, tuovat maahan, myyvät, jakelevat tai vievät maasta morfiinia, kokaiinia ja niiden jalostettuja muotoja, sekä myös niitä rakennuksia, joissa kyseiset henkilöt valmistavat huumeita tai käyvät niillä kauppaa".

Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus, Single Convention on Narcotic Drugs, lisäsi yhden huumeen tähän sotahuutoon mainitsemalla, että allekirjoittaneiden "pitää ottaa käyttöön sellaisia tarpeellisia toimenpiteitä, joita tarvitaan estämään kannabiskasvin lehtien väärinkäyttö ja laiton salakuljetus".

Vuoden 1988 Wienin sopimus eli UN Convention against illicit traffic in narcotic drugs and psychotropic substances varoittaa "yhä uusista huumausaineiden laittoman salakuljetuksen väylistä eri sosiaalisten ryhmien keskuuteen ja varsinkin siitä, että lapsille myydään huumeita ja lapsia käytetään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan tuotantoon, jakeluun ja käyttöön useissa maailman kolkissa, mikä on mittaamattoman vakava uhka. (Esipuhe, toinen lause)

Suomen valtiovalta tietää ongelman ytimen

Vuoden 1988 Wienin sopimus tuli Suomen huumausainelaiksi vuonna 1992. Sen yleisperustelujen 1. kohdassa "esityksen tavoitteet" todetaan nykyaikaisen huumeongelman ydin:

"Kansainvälisistä ja kansallisista ponnistuksista huolimatta laiton huumausainekauppa ja siihen liittyvä järjestäytynyt rikollisuus ovat paisuneet. Osasyynä tähän kehitykseen on ollut kansainvälinen ja kansallinen kontrolli, joka on vaikuttanut huumausaineiden hinnanmuodostukseen. Huumausaineista on tullut tavara, jolla on mahdollisuus ansaita laillisten tavaroiden kauppaan verrattuna suhteettomia voittoja."

Ongelman ymmärtämisestä huolimatta ratkaisuksi Suomessakin tuli USA:n mallin kopioiminen: lisätään sitä, mikä sen ongelman aiheutti eli lisää kontrollia ja erikoisoikeuksia poliisille tunkeutua ihmisten yksityiseen elämään.

Sata vuotta kansainvälistä huumevalvontaa

• 1909 ensimmäinen kansainvälinen huumekonferenssi nimeltään Opium Commission kokoontuu Shanghaissa
• 1912 maailman ensimmäinen huumevalvontasopimus, International Opium Convention, hyväksytään Haagissa
• 1914 ensimmäinen maailmansota aiheuttaa huumeiden käytön lisääntymisen monissa maissa
• 1919/1920 International Opium Convention otetaan osaksi ensimmäisen maailmansodan rauhansopimusta, Versaillesin sopimusta, mikä lisää sen hyväksyneiden maiden lukumäärää moninkertaisesti
• 1920 Kansainliitto perustetaan ja se alkaa hallita myös oopiumsopimusta
• 1925 oopiumsopimusta laajennetaan ja kannabis otetaan myös sen piiriin
• 1931 sopimuksella The Convention for Limiting the Manufacture and Regulating the Distribution of Narcotic Drugs pyrittiin rajoittamaan huumeiden tuotantoa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin
• 1936 sopimuksesta The Convention for the Suppression of the Illicit Traffic in Dangerous Drugs pyrittiin tekemään ensimmäinen väline joidenkin huumerikosten luokittelemiseksi kansainvälisiksi rikoksiksi
• 1939 - 1945 Toinen maailmansota. Natsi-Saksa julistaa oman huumesotansa Rauschgiftbekampfung. Toisen maailmansodan jälkeen markkinoilla on runsaasti armeijoilta ylijääneitä amfetamiinia ja opiaatteja.
• 1946 Kansainvälinen huumevalvonta siirtyi Kansainliitolta vastaperustetulle Yhdistyneille kansakunnille, YK:lle. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto (ECOSOC) perustaa huumekomission (CND) YK:n keskeiseksi huumepolitiikan tekijäksi.
• 1948 solmitaan synteettisten huumeiden protokolla, Synthetic Narcotics Protocol, jolla asetetaan joitakin uusia aineita kansainväliseen valvontaan
• 1953 solmitaan The Opium Protocol, jolla rajoitetaan oopiumin tuotanto ja kauppa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin
• 1961 Solmitaan nykyaikaisen kansainvälisen huumevalvonnan peruskivi huumausaineyleisopimus, the Single Convention on Narcotic Drugs, johon on koottu kaikki aikaisemmat sopimukset. Sopimuksen mukana on luettelo kielletyistä aineista ja sitä valvomaan perustettiin puolueeton, tieteellinen kansainvälinen huumelautakunta, International Narcotics Control Board, INCB.
• 1971 uusia synteettisiä huumeita vastaan solmitaan The Convention on Psychotropic Substances
• 1972 huumausaineyleissopimusta muutetaan protokollalla, joka kehottaa tarjoamaan riittävästi ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta
• 1988 The Convention against Illicit Traffic in Narcotic Drugs and Psychotropic Substances solmitaan huumekaupan aiheuttamia turvallisuusongelmia vastaan. Sopimus painottaa kriminaalivalvontaa huumeongelman ratkaisuun.
• 1991 YK perustaa Wienin päämajaan kansainvälisen huumetoimiston, jonka nimi oli aluksi The United Nations International Drug Control Programme, UNDCP
• 1998 YK:n erikoisyleiskokous vahvistaa jäsenmaiden sitoutumista huumeiden kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen julistuksella Drug Free World - We Can Do It!
• 2002 YK:n huumetoimisto omaksuu nykyisen nimensä The United Nations Office on Drugs and Crime, UNODC
• 2003 Järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan solmittiin The United Nations Convention against Transnational Organized Crime kattaen myös huumeiden kansainvälisen salakuljetuksen
• 2008 YK:n vuoden 1998 Drug Free World -ohjelman tuloksien tarkistuskokous

Lähde: BBC, Cannabis Culture 24.1.2012 ja Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä (HE 180/1992)

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/264-1912-haagin-sopimus-kaikkien-huumesotien-aeiti

Kannabiksen käytön ja hallussapidon asema EU-maiden lainsäädännössä

Kannabiksen hallussapidon salliminen henkilökohtaiseen käyttöön on yksi EU:n kiistanalaisimmista asioista. Vaikka kannabis on luokiteltu narkoottiseksi huumausaineeksi eli huumeeksi, joka on YK:n ja EU:n jäsenvaltioiden valvonnassa, sen valvontaan suunnatut toimenpiteet vaihtelevat maasta toiseen, mistä kertoo Euroopan huumausaineseurantakeskuksen päivittämä taulukko, jonka tiivistetty suomennos löytyy tämän artikkelin alapuolelta.

Kannabistuotteet - marihuana, hasis ja kannabisöljy - ovat luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa I- ja IV-huumausainelistoille. Sopimuksen 36. pykälä vaatii sopijaosapuolia "ottamaan käyttöön sellaisia toimenpiteitä, jotka takaavat sen, että sopimuksessa esitettyjen säädösten vastainen hallussapito on rangaistava teko, jos se tehdään tarkoitushakuisesti".

Kannabiksen vaikuttava ainesosa Δ⁹-THC, on luokiteltu vuoden 1971 YK:n psykotrooppisia koskevan sopimuksen I ja II huumausainelistoille. Tämän sopimuksen 22. artikla määrää vuoden 1961 sopimuksen tavoin, että "jokaisen sopijaosapuolen tulee kohdella rangaistavana tekona varsinkin, jos teko on tehty tarkoituksella, kaikki toimet, jotka ovat vastoin niitä lakeja tai säädöksiä, jotka on otettu käyttöön tämän sopimuksen ehtojen täyttämiseksi".

YK:n vuoden 1988 Wienin sopimus laitonta salakuljetusta vastaan vaatii 3. artiklassaan kriminalisoimaan huumausaineen hallussapidon salakuljetusta varten (Art. 3.1(a)(iii)) sekä hallussapidon henkilökohtaista käyttöä varten (Art.3.2).

Tämä viimeisin artikla on synnyttänyt runsaasti erilaisia tulkintoja ja analysointia, joita on käsitelty muun muassa EMCDDA:n julkaiseman Cannabis Reader -monografian 8:ssa luvussa.

EU:n jäsenvaltiot ovat ottaneet YK:n säädökset kannabiksen rikoslaillisesta ja hallinnollisesta valvonnasta käyttöön soveltaen niitä paikallisiin olosuhteisiin. Tämä on aiheuttanut vaihtelevan kannabisrikosten "lainopillisen kartan": joissakin maissa tai joillakin alueilla sallitaan hallussapito ja käyttö tiettyyn rajaan saakka, toisissa maissa sovelletaan hallinnollisia rangaistuksia tai sakkoja, kun taas muualla käytetään rikosoikeudellisia rangaistuksia. Pian vuoden 1961 sopimuksen laatimisen jälkeen säädetyt lait heijastavat ko. sopimuksen keskittymistä kannabikseen, kokaiiniin ja heroiiniin, samalla säätäen yleisluontoisia valvontatoimenpiteitä muita aineita varten.

Euroopan unionin neuvosto kehotti vuonna 2004 hyväksymällä päätöksellään jäsenmaitaan ottamaan käyttöön kannabiksen käyttöä rajoittavia toimenpiteitä, kuten yhteyksien parantamisen kannabiksen käyttäjiin ja varsinkin hyvin nuoriin tiedon jakamiseksi, vanhempien, opettajien, media-ammattilaisten, vanginvartijoiden ja poliisiviranomaisten kouluttaminen sekä terveys- ja koulutusalojen ammattilaisten verkostoituminen kannabikseen liittyvissä asioissa. Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita toimenpiteisiin sellaisia internet-sivustoja vastaan, jotka tarjoavat tietoa kannabiksen kasvattamisesta ja edistävät sen käyttöä.

Vaikka EU:n jäsenmailla on erilaisia laillisia lähestymistapoja kohdella kannabista, yleinen suuntaus on ollut vaihtoehtojen kehittäminen kannabiksen pienten määrien hallussapidon rankaisemiseen silloin kun se tapahtuu omaan käyttöön eikä siihen liity mitään ankaroittavia olosuhteita. Suurin osa Euroopan oikeusjärjestelmistä käyttää sakkoja, huomautuksia, ehdonalaista, rankaisematta jättämistä sekä neuvontaa. On mielenkiintoista huomata, että hyvin yleisesti kannabis erotetaan muista huumausaineista ja sitä käsitellään eri tavalla laissa, syyttäjän ohjeissa tai lain soveltamisessa. Siitä huolimatta poliisien suorittamat pidätykset huumeiden takia - enimmäkseen kannabiksen takia ja sen käyttöön liittyvissä tilanteissa - ovat lisääntyneet monissa maissa.

Alla olevassa taulukossa maat on jaettu kolmeen eri ryhmään kannabiksen käytöstä tai hallussapidosta seuraavien rangaistusten vakavuuden mukaan. Vihreällä merkityissä maissa käytöstä ei yleensä rangaista lainkaan, keltaisella merkityissä maissa käytöstä seuraa yleensä sakkorangaistus ja punaisella merkityissä maissa käyttö johtaa pidätykseen ja mahdolliseen vankeusrangaistukseen. Jako perustuu TuSKY:n toimituksen arvioon, joten sitä voidaan pitää vain suuntaa-antavana.

Belgia. Kannabiksen hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön on kielletty, mutta käyttäjä selviää varoituksella, jos käyttö ei aiheuta häiriöitä. Häiriötä aiheuttavasta käytöstä voi saada 3-12kk vankeusrangaistuksen. Vuonna 2003 annettu direktiivi määrittelee henkilökohtaisen käytön ylärajaksi 3 grammaa kannabista tai yhden kasvin.

Espanja. Kaikkien huumeiden hallussapidosta tai julkisesta käytöstä voidaan antaa hallinnollisia sanktioita, mutta oikeuskäytännön mukaan vasta yli 40 gramman hasismäärästä rangaistaan.

Hollanti. Huumeiden hallussapito on rikos ja alle 30 gramman kannabismäärästä voidaan teoriassa rangaista kuukauden vankeustuomiolla ja 3350€:n sakolla. Direktiivin mukaan alle 5 gramman hallussapitorikosten tutkinnalla ja syyttämisellä on alin mahdollinen prioriteetti: alle 5 gramman kannabiserien myyntiä ns. coffeeshopeista ei tutkita.

Irlanti. Kannabiksen hallussapidosta henkilökohtaiseen käyttöön voidaan antaa sakko ensimmäisellä ja toisella kerralla. Kolmannesta kerrasta eteenpäin voidaan tuomita myös vankeuteen enintään 1-3 vuodeksi.

Iso-Britannia. Teoriassa kannabiksen hallussapidosta voidaan rangaista jopa 5 vuoden vankeustuomiolla. Käytännössä ensikertalainen selviää hallussapitorikoksesta pelkällä varoituksella. Toisella kerralla voidaan antaa sakko häiriön aiheuttamisesta ja kolmas kerta voi johtaa pidätykseen ja oikeuskäsittelyyn.

Italia. Huumeiden käytöstä ja hallussapidosta henkilökohtaiseen käyttöön voidaan rangaista hallinnollisilla toimilla toisesta kiinnijäämiskerrasta lähtien. Varoituksella voi selvitä jos on ensikertalainen ja jos ei ole todennäköistä että henkilö syyllistyy rikkomukseen uudestaan.

Itävalta. Kannabiksen hallussapito- ja käyttörikoksista voidaan tuomita enintään kuuden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen. Käytännössä ensikertalaiset pienien kannabismäärien hallussapidosta kiinnijääneet jätetään rankaisematta.

Kreikka. Kaikkien huumeiden ostamisesta, hallussapidosta ja kasvattamisesta henkilökohtaiseen käyttöön voidaan rangaistaan enintään 1 vuoden vankeudella. Rangaistusta yleensä pienennetään tai sen täytäntöönpanosta luovutaan kun kyseessä on vähäinen määrä. Kreikan hallitus ilmoitti loppuvuodesta 2011 dekriminalisoivansa kaikkien huumeiden käytön, mutta uusi laki ei ole vielä voimassa.

Kroatia. Kannabiksen hallussapidosta voidaan rangaista teoriassa 140-14000 euron sakolla ja vuoden vankeustuomiolla. Käytännössä ensikertalainen selviää varoituksella tai sakolla. Julkisella paikalla tapahtuvasta käytöstä voi saada 55-200 euron sakon.

Kypros. Käytännössä ensikertalaiselle voidaan antaa pelkkä varoitus tai tuntuvat sakot, mutta kannabiksen käytöstä voidaan lain mukaan tuomita jopa elinkautinen vankeusrangaistus ja hallussapidosta 8 vuoden vankeusrangaistus (ensikertalaiselle enintään 2 vuotta jos tekijä on alle 25-vuotias). 30 grammaa kannabistuotteita tai 3 kasvia johtaa syytteeseen kannabiksen levityksestä.

Latvia. Vähäisten huumemäärien hallussapidosta tai käytöstä voidaan määrätä enintään 110 euron sakko ja pidättää enintään 15 vuorokaudeksi. Rikoslain mukaan hallussapidosta ilman myyntitarkoitusta, tai toistuvasta käytöstä vuoden sisällä voidaan kuitenkin rangaista enintään 2 vuoden vankeudella. Vähäisen määrän raja on 1 gramma marihuanaa tai 0,1 grammaa hasista.

Liettua. Vähäisten huumemäärien hallussapitoa ilman levitystarkoitusta pidetään rikkomuksena, josta voidaan antaa enintään 1800€:n sakko, pidättää 10-45 vuorokaudeksi tai antaa 3-24 kuukauden vapausrangaistus. Vähäistä suurempien määrien hallussapidosta ilman levitystarkoitusta voidaan antaa enintään 3700€:n sakko, pidättää 15-90 päiväksi tai tuomita enintään 24 kuukauden vankeusrangaistus. Vähäisenä määränä pidetään alle 3 grammaa marihuanaa tai alle 0,25 grammaa hasista.

Luxemburg. Kannabiksen käytöstä ja hallusapidosta (ilman raskauttavia asianhaaroja) voidaan rangaista 250-2500€:n sakolla. Kannabiksen käytöstä voidaan tuomita enintään 6 kuukauden rangaistukseen jos kannabista on käytetty koulussa, työpaikalla tai alaikäisen seurassa.

Norja. Syyttäjän ohjeistuksen mukaisesti alle 5 gramman kannabismääristä seuraa sakko. Suuremmat määrät tai rikoksen uusiminen saattavat johtaa syytteeseen.

Portugali. Kaikkien huumeiden käytöstä ja hallussapidosta voi seurata ainoastaan hallinnollisia toimia, kuten kuntoutusta ja hoitoa. Kannabistuotteiden osalta on rajana 25 grammaa marihuanaa tai 5 grammaa hasista.

Puola. Kannabiksen hallussapito on rikos, josta voidaan antaa jopa 3 vuotta vankeutta. Vähäisemmissä tapauksissa, joiksi kannabiksen hallussapidot yleensä lasketaan, on maksimirangaistus vuoden vankeustuomio. Teoriassa pienestä käyttörikoksesta voi selvitä kahden vuorokauden pidätyksellä ja sakolla, mutta lyhyt vankeustuomio on mahdollinen. Syyttäjän uusi ohjeistus mahdollistaa käyttäjien jättämisen kokonaan syyttämättä, mutta ohjeistuksen todelliset vaikutukset eivät ole vielä tiedossa.

Ranska. Huumeiden käytöstä voidaan rangaista sakolla tai enintään 1 vuoden vankeudella. Vuodesta 2007 lähtien satunnaiskäyttäjät on pääsääntöisesti ohjattu sakon sijaan huumevalistuskurssille, jonka kustannukset (450€) käyttäjä joutuu maksamaan itse, mikäli tuomari niin päättää.

Ruotsi. Kaikkien huumeiden käytöstä voidaan rangaista jopa 3 vuoden vankeustuomiolla. Vähäisemmissä tapauksissa käytöstä voi selvitä sakolla tai enintään 6 kuukauden vankeustuomiolla. Yleisin rangaistus on sakko.

Saksa. Kaikkien huumeiden hallussapidosta tai käytöstä voidaan lain mukaan antaa sakko tai teoriassa jopa 5 vuoden vankeustuomio. Käytännössä kannabiksen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta ei rangaista lainkaan edellyttäen ettei tapaukseen liity alaikäisiä, eikä siitä aiheudu muille haittaa. Saksan perustuslakituomioistuin päätti, että vaikka hallussapidon kieltävät lait olisivatkin perustuslain mukaisia, osavaltioiden tulisi luopua syyttämisestä kun kyse on kannabiksesta henkilökohtaiseen käyttöön. Jokainen osavaltio voi päättää mitä määrää se pitää henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuna. Esimerkiksi Schleswig-Holsteinin osavaltiossa raja on 30 grammaa.

Slovakia. Huumeiden hallussapito omaa käyttöä varten on rikos ja pienien alle kolmen kertoannokseen riittävien määrien hallussapito on rikos, josta voidaan langettaa teoriassa 3 vuoden vankeustuomio. Alle kahden vuoden mittaiset tuomiot suoritetaan yleensä ehdonalaisena. Joissakin tapauksissa käytöstä voi selvitä kotiarestilla tai 40-300 tunnin yhdyskuntapalvelulla.

Slovenia. Huumeiden hallussapito on rikkomus, josta voidaan määrätä n. 200-600 euron sakko tai enintään 30 vuorokauden vankeusrangaistus. Omaan käyttöön tarkoitetun kannabiksen hallussapidosta sakotetaan kuitenkin vain 42-208 euroa.

Sveitsi. (ei eu-maa, toimituksen lisäämä) Suhtautuminen kannabikseen vaihtelee huomattavasti kantonista toiseen. Kannabiksen kotikasvatuksen ja käytön salliva uusi laki tuli voimaan 1. tammikuuta 2012 Vaudin, Neuchatelin, Genevan ja Fribourgin kantoneissa. Joissakin kantoneissa kannabiksen hallussapidosta voidaan antaa varoitus tai määrätä pieni sakko.

Tanska. Huumeiden käytöstä ja hallussapidosta voidaan määrätä sakko tai teoriassa enintään 2 vuoden vankeusrangaistus. Yleisin rangaistus on sakko, mutta syyttäjä voi joissakin tapauksissa tyytyä varoitukseen mikäli kyseessä on ensikertalainen ja marihuanan määrä on alle 50 grammaa tai hasiksen alle 10 grammaa.

Tšekki. Kaikkien huumeiden pienten määrien hallussapidosta annetaan joko sakko tai varoitus. Suurempien määrien hallussapidosta voidaan määrätä 1 vuoden vankeusrangaistus jos kyseessä on THC:ta sisältävä tuote. Muiden huumeiden kohdalla maksimirangaistus on 2 vuotta. Pienenä määränä pidetään 15 grammaa marihuanaa tai 5 grammaa hasista. Käytännössä poliisi ei kiinnitä huomiota kannabiksen käyttöön, mikäli siitä ei aiheudu häiriötä.

Unkari. Vähäisten huumemäärien hallussapidosta voidaan rangaista enintään 2 vuoden vankeudella, mutta jos kyseessä on huumeriippuvainen, enintään 1 vuoden vankeudella, yhdyskuntapalvelulla tai sakolla. Rangaistuksesta voidaan luopua jos käyttäjä hakeutuu hoitoon.

Viro. Kaikkien huumeiden käyttöä ja pienten määrien hallussapitoa pidetään rikkomuksena, josta voidaan antaa sakko tai määrätä 30 vuorokauden "hallinnollinen pidätys". Yleensä seuraamuksena on sakko. Vähäistä suurempien määrien hallussapidosta maksimirangaistus on 10 vuotta vankeutta. Syyttäjän ohjeistuksen mukaan vähäistä suurempi määrä kannabista on 20 grammaa marihuanaa tai 10 grammaa hasista.

Lähde: EMCDDA

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/251-kannabiksen-kaeytoen-ja-hallussapidon-asema-eu-maiden-lainsaeaedaennoessae

Ratkeaako kannabiksen laillistaminen USA:n presidentinvaaleissa?

Ron Paul on vahvan kansallisen puolustuksen puolesta taisteleva merkittävä johtaja. Entisenä ilmavoimien upseerina hän tietää hyvin USA:n armeijan tarpeet ja hän asettaa ne muun edelle. Tarvitsemme häntä taistelussa maamme puolesta. - Ronald Reagan  

Teksasilainen republikaanipuolueen presidenttiehdokkuudesta taisteleva kongressiedustaja Ron Paul lupaa purkaa Washingtoniin kasaantuneen liittovaltion hallintokoneiston, minkä lisäksi hän on herättänyt paljon keskustelua huumepoliittisilla kannanotoillaan.

Paul on kolmenkymmenen vuoden uransa aikana esittänyt useita marihuanaa puoltavia lakialoitteita tai ollut osallisena sellaisissa. Hän on esittänyt marihuanan dekriminalisointia, teollisen hampun kasvatuksen laillistamista sekä osavaltioille perustuslaillista valtaa säätää lääkekannabispolitiikastaan.

Yksikään näistä lakialoitteista ei ole päässyt edes komitea-asteelle. Silti hän on saanut ihailijoita liberaalien joukoista, jotka tuovat esille sitä, että Ron Paul on ainoa presidenttiehdokkaista, joka edes hieman ymmärtää sitä, että huumesodan lopettamiseksi tarvitaan kaksi asiaa: huumelainsäädännön hylkäämistä tai edes muuttamista sekä marihuanan uudelleenluokittelua DEA:n huumeluokituksessa.

Yhä useampi kannabisaktivisti on kääntynyt Paulin taakse kannabikselle myönteisenä vaihtoehtona presidentti Barack Obamalle, jonka oikeusministeriö on purkanut osavaltioiden hyväksymiä lääkekannabisprojekteja enemmän kuin George W. Bushin virkakoneisto koko valtakaudellaan.

Paulin kannattajat sivuuttavat pääasian: vaikka Paulista tulisi presidentti, ei hänestä ehkä tulisi sen parempaa laillistajaa kuin Obamastakaan. Etelä-Carolinassa pidetyssä vaaliväittelyssä hän sanoi suoraan huumesodan lopettamisesta: "Ei meillä ole siihen paljoakaan vaikutusvaltaa."

Liittovaltion marihuanan kieltolaki perustuu vuonna 1970 kongressin hyväksymään huumelakiin Controlled Substances Act (CSA), jonka kongressi hyväksyi presidentti Richard Nixonin painostamana. Vain kongressi voi purkaa kongressin tekemän päätöksen kuten kongressi pystyy muuttamaan perustuslakia, korottamaan veroja ja julistamaan sodan.

Liittovaltion rahoittama sota marihuanaa vastaan voi loppua CSA:n voimassa ollessa siten, että marihuana siirretään sen huumeluokituksessa johonkin haitattomampaan kategoriaan. Huumelaki sallii kansalaisten vetoamisen suoraan oikeusministeriin luokituksen muuttamiseksi ja aloitteita onkin ollut vireillä aina 1970-luvun alusta. Teoriassa presidentti voi antaa oikeusministerilleen käskyn uudelleen luokitella marihuana, mutta tämä olisi presidentin "valtaoikeuksien laajentamista" San Franciscon yliopiston valtio-opin professorin Robert Smithin mukaan.

Oaklandissa sijaitsevan maailman suurimman lääkekannabismyymälän Harborside Health Centerin toimitusjohtaja Stephen DeAngelo, joka esiintyi Discovery Channelin dokumenttisarjassa Weed Wars, pääsi otsikoihin ehdottaessaan Huffington Postissa, että kannabisaktivistit voisivat alkaa äänestämään republikaaneja. "Olemme yhden asian äänestäjiä", DeAngelo sanoi samoihin aikoihin, jolloin liittovaltio ulotti lääkekannabismyymälöiden ratsaamisen Coloradoon. Kaliforniassa niitä on tehty syyskuusta saakka. Tuskin republikaani voi olla huonompi?

Tuoreen haastattelun mukaan DeAngelo ei kannata tällä hetkellä Paulia eikä ketään muutakaan republikaania presidentiksi. "Meitä on miljoonia, jotka etsivät oikeaa osoitetta äänelleen", hän sanoi. Vaikka muut kannabisaktivistit ovat alkaneet tukea Paulia, aikoo DeAngelo tukea Obamaa kuten vuonna 2008. "Odotan ja toivon, että hän tekisi oikein ja alkaisi puolustaa meitä. En aio äänestää ketään, joka pitää minua rikollisena ja vankilaan kuuluvana."

Viimeisimmässä vaaliväittelyssä "huumeet" mainittiin kerran Fox Newsin toimittajan Juan Williamsin huomauttaessa Etelä-Carolinan mustien asukkaiden joutuvan ei-väkivaltaisesta huumerikoksesta vankilaan neljä kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset. Hän kysyi Paulilta, mitä asialle pitäisi tehdä.

Paul vastasi: "Kyllä tässä on epäkohta. Eikä tämä ole minun mielipiteeni vaan tämä on selvä epäkohta. Huumeita käyttäviä mustia ja muita vähemmistöjä pidätetään suhteettomasti väkilukuun verrattuna. He joutuvat oikeuteen ja vankilaan suhteettoman usein. Rikkaat eivät saa kuolemantuomioita kovinkaan usein."

"Lisäksi nämä ovat rikoksia, joilla ei ole uhria. Joskus huumeita käyttävä ihminen pidätetään kolme kertaa ja vaikka hän ei ole tehnyt yhtä ainutta väkivaltarikosta, hän voi joutua vankilaan loppuelämäkseen. Vähän aikaa sitten saimme tietää, että murhaajat pääsevät vapauteen nopeammin kuin huumerikolliset. Joten tämä politiikka on todella epäoikeudenmukaista."

"En usko meidän pystyvän tekemään paljoa asialle. Järjestelmä perustuu diskriminoinnille, mutta siitä pitää syyttää huumesotaa. Huumesotaa käydään hyvin väkivaltaisesti rajoillamme. Meillä on maahanmuutto-ongelma ja minä olen tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattaja, mutta emme voi tarkastella rajaongelmaa ottamatta huomioon huumesotaa."

"Kuluneen viiden vuoden aikana Meksikon huumesodassa on kuollut 47 500 ihmistä. Tämä on valtavan iso asia. Ja se koskettaa suhteettoman paljon vähemmistöjä."

"Tässä asiassa Martin Luther King olisi varmaan samaa mieltä kanssani. Itse asiassa hän olisi kanssani samaa mieltä yleensä sodista, koska olin aikoinaan Vietnamin sodan vastustaja. Joten mielestäni oikeusjärjestelmä on maamme pahin paikka, jossa ennakkoluulot ja erottelu ovat vielä voimissaan."

Mitä sitten kannabista kannattava äänestäjä voi tehdä? Vuoden lopussa pidettävissä vaaleissa vastakkain ovat todennäköisesti Mitt Romney ja Obama. Romney on luvannut taistella kynsin hampain lääkekannabista vastaan. Kannabiksen puolustaja voi äänestää libertaaria tai miestä, joka oli vallassa lääkekannabiksen lyhyen historian pahimman sortokauden aikana, alistua mutta toivoa parasta.

Vuonna 2007 edellisten presidentin vaalien republikaaniehdokkaaksi pyrkinyt Massachusettsin kuvernööri Mitt Romney tapasi rullatuolissa istuvan Clayton Holtonin, jonka harvinainen perinnöllinen lihasrappeumatauti aiheuttaa lopulta kuoleman ja ainoastaan lääkekannabiksen käyttö pitää taudin aiheuttamat oireet ja kivut hoidossa. Viisi lääkäriä on suositellut hänelle lääkekannabista eikä hän kannata kannabiksen laillistamista muuhun kuin lääkinnälliseen käyttöön.

Holton kysyi kuvernööri Romneyltä aikooko tämä pidättää hänet ja lääkekannabista suositelleet lääkärit.

"En ole lääkekannabiksen kannattaja", Romney vastasi, pudisteli päätään ja käveli pois.

Romney kuitenkin tietää kannabisasioista, koska hän kysyi Holtonilta, onko tämä kokeillut synteettistä kannabista. Holton selitti sen saavan hänet pahoinvoivaksi.

Lähde: San Francisco Weekly 18.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/262-ratkeaako-kannabiksen-laillistaminen-usan-presidentin-vaaleissa-

Britannia: kannabisrikosten dekriminalisaatio

Britanniassa voimaan tulleet uudet rangaistussäädökset merkitsevät käytännössä kannabiksen käytön ja kasvatuksen dekriminalisaatiota. Uusissa ohjeissa on hylätty vanha huumeiden painoon perustuva rangaistusasteikko ja perustana on nyt teon vakavuus luokiteltuna neljään kategoriaan. Rangaistus tullaan jatkossa arvioimaan sen mukaan onko tekijä ollut rikoksessa johtavassa, merkittävässä vai vähemmän tärkeässä osassa.

Rangaistuksia määrättäessä otetaan nyt ensimmäisen kerran selvästi kantaa siihen, että kannabiksen käyttö lääkkeenä pitää ottaa huomioon tuomioistuimessa.

Merkittävä asia uusissa rangaistusohjeissa on se, että kannabiksen käytön ja omaa käyttöä varten kasvatuksen rankaiseminen on tehty niin lieväksi, että poliiseja ei enää kiinnosta lähteä ajamaan asiaa varsinkaan kannabiksen lääkekäyttäjiä vastaan. Kannabiksen käyttö ja kasvatus ovat edelleen laittomia Britanniassa, mutta pelko joutua niistä edesvastuuseen alkaa olla aiheeton.

Release-kansalaisjärjestön edustajan Niamh Eastwoodin mukaan on myönteistä, että neuvosto hylkäsi tuomioiden määräämisen pelkän huumeen määrän perusteella sekä se, että huumekuriirien tuomioita laskettiin selvästi.

"Koko huumerikosten tuomitsemisjärjestelmä kaipaa perusteellista muutosta, koska Britanniassa langetetaan huumekaupasta ankarammin kuin monissa muissa maissa", Eastwood arvioi.

Hän tuo esimerkkinä esille sen, että lähtökohtana heroiinin "keskinkertaisen määrän" maahantuonnista rankaisemiselle oli 11 vuotta vankeutta kun taas raiskaamisesta langetettavan tuomion lähtökohtana oli 5 vuotta vankeutta.

Kansalaisjärjestöt Transform ja Release ovat olleet aktiivisia uuden rangaistusohjeistuksen käsittelyssä huumerikosten osalta.

Transformin lausunto rangaistuksista päättävälle neuvostolle:

http://www.tdpf.org.uk/Sentencing_Council_Submission2011.pdf

Releasen dekriminalisaatiokampanja:

http://www.release.org.uk/decriminalisation-campaign

Lähde: Guardian, Clear 24.1.2012 ja rangaistuksista päättävän neuvoston uudet ohjeet

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/263-britannia-kannabisrikosten-dekriminalisaatio

Cannabis Science Inc raportoi kolmesta lääkekannabiksen avulla parannetusta syöpätapauksesta

Lääkekannabikseen erikoistunut bioteknologiayhtiö Cannabis Science Inc on raportoinut kolmesta dokumentoidusta syöpätapauksesta jotka on parannettu lääkekannabiksen avulla, ja aikookin suunnata nyt valmisteitaan enemmän syöpälääkemarkkinoille. Anekdootillisia huhuja kannabiksella parannetuista syöpäpotilaista on ollut jo pitkään,  ja nyt yhtiö ilmoittaa saaneensa tapauksia dokumentoitua.

Ensimmäinen potilas on ihosyöpien yleisyydestä tunnetussa Australian Queenslandissa asuva nainen, joka kärsi ihon tyvisolusyövästä. Basaliooma on syöpien yleisimmin esiintyvä muoto, ja pelkästään Amerikassa on vuosittain 800 000 tyvisolusyöpätapausta. Potilaalla oli ollut useita kasvaimia kasvojen alueella, joita oli aiemmin poistettu leikkaushoidon avulla. Kun jälleen uusi kasvain ilmestyi posken alueelle, hän päätti kokeilla vaihtoehtoisia hoitoja, myös kannabisuutetta ulkoisesti. Uutetta levitettiin kasvaimen päälle päivittäin kunnes hänen lääkärinsä totesi ettei leikkaushoidolle ole tarvetta, sillä kasvain hänen poskestaan oli kadonnut. Tällä välin oli kuitenkin uusi kasvain päässyt ilmestymään hänen nenäänsä. Tämä kasvain hävitettiin kannabisuutteen avulla kymmenessä päivässä.

Toinen potilas kärsi okasolusyövästä, joka oli todettu koepalalla. Okasolusyöpä kuuluu yleisimpiin ihosyöpiin melanooman sekä tyvisolusyövän ohella. Potilaan kasvain kutistettiin sivelemällä siihen yli kolmen kuukauden ajan ulkoisesti kannabisuutetta, jonka jälkeen se voitiin poistaa ihon pinnalta.

Kolmas potilas kärsi myös okasolusyövästä pään alueella. Hänen päälaellaan oli 2-3 suurikokoista kasvainta aukkoineen, ja eräs lääkäri oli tituleerannut häntä pahimmaksi okasolusyöpätapaukseksi jonka oli nähnyt, toisen lääkärin kieltäytyessä hoitamasta häntä. Potilas päätti kokeilla kannabisuutetta rankkojen säteilytyshoitojen väsyttämänä. Uutehoidot ovat vielä kesken, mutta jo muutaman viikon hoidon jälkeen tulokset ovat merkittäviä: kasvaimet ovat pienentyneet huomattavasti, potilaan kipu on vähentynyt sekä unen laatu parantunut sallien hänelle ensimmäisen yön kolmeen vuoteen, jonka hän sai nukkua alusta loppuun heräämättä välillä kertaakaan. Lisäksi hän on saanut uutteen avulla helpotusta myös MS-tautinsa oireisiin.

Yhtiöllä on myös suunnitteilla dokumentti koskien lääkekannabista sekä Lynnice Wedeweriä, 34-vuotiasta filosofian tohtoria, joka on parantanut itseltään syövän seitsemän kertaa lääkekannabiksella. Lynnice on yksi anekdootillisten tarinoiden sankareista, joka on parantunut syövästä kannabiksen avulla. Lisää näitä tarinoita on syntynyt Rick Simpsonin ansiosta. Hän on valmistanut sekä jakanut Phoenix Tears -nimistä kannabisuutetta sairaille ihmisille Kanadassa, parantaen muun muassa syöpäpotilaita. Cannabis Science Inc aikookin jatkaa valmisteidensa jalostamista syöpälääkemarkkinoita silmällä pitäen, sekä yrittäen saada USA:n kansallisen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksynnän kannabisöljyn ulkoiselle käytölle ihosyöpien hoidossa.

Kuvalliset dokumentoinnit kannabisöljyllä parannetuista ihosyöpätapauksista on nähtävillä Cannabis Science Inc:in kotisivuilla.

Lähde:

Cannabis Science Inc

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/01/24/cannabis-science-inc-raportoi-kolmesta-laakekannabiksen-avulla-parannetusta-syopatapauksesta/

Britannia: Richard Branson kutsuttu alahuoneen huumekomitean kuultavaksi

Virgin-yhtiön johtaja Richard Branson esiintyy Britannian parlamentin alahuoneen sisäasiain komitean kuultavana edustaen korkeatasoista kansainvälistä Global Commission on Drugs Policy -järjestöä. Hän aikoo puolustaa huumeiden käytön dekriminalisointia komitealle sen aloittaessa tutkimuksensa huumepolitiikasta.

Bransonin ohella tiistaina 24.1. komitean kuulemistilaisuudessa Global Commissionia edustaa Sveitsin entinen presidentti Ruth Dreifuss. Global Commission julkaisi viime vuonna raporttinsa, jossa osoitettiin, kuinka huumesota on hävitty ja suositeltiin kannabiksen ja mahdollisesti muidenkin huumeiksi luokiteltujen aineiden laillistamista.

Komitea kuulee myös brittiläistä huumepoliittista ajatushautomoa Drug Policy Commission, jonka johtaja Dame Ruth Runciman antaa lausuntonsa komitealle. Komitea matkustaa myös Etelä-Amerikkaan osana tutkimustaan.

Alahuoneen komitean puheenjohtaja Keith Vaz kertoi odottavansa Bransonin ja Dreifussin esittävän Global Commissionin näkökulmia huumesodan epäonnistumisesta ja dekriminalisoinnista.

"Huumeet voivat olla hyvin ristiriitainen keskustelun aihe, mutta me toivomme tämän olevan alku tasapainoiselle ja järkevälle tutkimustyölle", Vaz kertoi.

Komitean tarkoituksena on tutkia huumepolitiikkaa hyvin laajasti selvittäen huumelainsäädännön uudistamista, dekriminalisaatiota, huumeluokittelua, "laillisten huumeiden" kasvavaa käyttöä sekä hoito-ohjelmien tehokkuutta. Komitean raportin pitäisi olla valmis vuoden loppuun mennessä. Edellinen huumepolitiikkaa selvittänyt komitean raportti vaati hallitusta harkitsemaan laittomien huumeiden laillistamista ja valvontaa, ja yksi näitä vaatimuksia 10 vuotta sitten kannattanut komitean jäsen on Britannian nykyinen pääministeri David Cameron.

Uuden komitean suorittamat todistajien valinnat ovat herättäneet toiveita huumepolitiikan muutosta ajavien piirissä, että se päätyisi suosittelemaan Britannian huumepolitiikan remontointia. Joidenkin asiantuntijoiden keskuudessa on myös herännyt huoli siitä, että keskittyminen julkisten henkilöiden ajamaan dekriminalisaatiokampanjaan vie huomion pois joistakin akuuteista ongelmista.

Huume- ja alkoholihoitojen erillinen budjetointi loppuu Iso-Britanniassa vuonna 2013 ja terveysalan ammattilaiset ovat huolissaan tämän vaikutuksesta riippuvuuden hoitamiseen. Terveys-, sisä- ja oikeusministeriöissä ollaan huolissaan tästä muutoksesta.

"Aikooko komitea keskittyä vain dekriminalisaatioon, vaikka kiireellisempi ongelma on se, mitä tapahtuu ensi vuonna, jolloin paikallisviranomaisten on leikattava menojaan 25 prosentilla? Hallitus on varmaan tyytyväinen jos huomio kiinnittyy laillisiin asioihin eikä budjettileikkauksiin", selitti yksi huumehoidon asiantuntija, joka halusi pysyä nimettömänä.

Bransonista on tullut huumepolitiikkaa uudistavan liikkeen kaunopuheinen edustaja. Viime vuonna pitämässään puheessa hän kertoi: "Komissiomme on tuonut esille sen, että huumeriippuvuuden dekriminalisoineissa maissa rikollisuus ja riippuvaisten lukumäärä ovat laskeneet ja kansanterveys on kohentunut.

Hän on tuonut esille Portugalin antaman esimerkin, missä huumeiden hallussapito ja käyttö dekriminalisoitiin vuonna 2001. Portugali on onnistunut vähentämään huumeiden käyttäjien lukumäärää varsinkin nuorten keskuudessa perustamalla klinikoita, joissa heroiinin käyttäjille on tarjolla neuloja, metadonia sekä vieroitushoitoja.

Lähde: Guardian 19. ja 21.1.2012

Viisas ihminen oppii virheistään

Daily Telegraph -lehti julkaisi juuri ennen Richard Bransonin kuulemista huumekomitean edessä hänen mielipidekirjoituksensa. Siinä Branson toteaa huumesodan epäonnistuneen samalla tavalla kuin alkoholin kieltolaki USA:ssa 1920-luvulla.

"Kuluneen 50 vuoden aikana tähän kamppailuun on tuhlattu yli biljoona dollaria ja tuloksena on vain ja ainoastaan huumeiden käytön lisääntyminen, ylikansoitetut vankilat, miljardien dollareiden, puntien ja eurojen verorahojen tuhlaus ja hyvinvoivat rikollisjärjestöt. Nyt tarvitaan uusia lähestymistapoja.

Kaiken liike-elämässä kokemani menestyksen jälkeen olen myös oppinut sen, että kun asiat menevät pieleen, yritän selvittää miksi ja löytää paremman tavan hoitaa asia. Huumesota on epäonnistunut yritys. Me tarvitsemme rohkeutta ottaa oppia epäonnistumisesta ja mennä eteenpäin."

Lähde: Daily Telegraph 23.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/261-britannia-richard-branson-kutsuttu-alahuoneen-huumekomitean-kuultavaksi

Guatemalan uusi presidentti ehdottaa dekriminalisaatiota ja laillistamista

Korkean tason huumeiden laillistamisen tukijoita on kritisoitu siitä, että he ovat yleensä entisiä presidenttejä, pääministereitä ja muita korkean tason poliitikkoja tai vaikuttajia, jotka uskaltavat kertoa rehellisen mielipiteensä vasta uransa loputtua. Guatemalan vasta valittu presidentti Otto Perez otti heti virkakautensa alussa esille huumeiden dekriminalisoinnin. Aloite tuli yllätyksenä, koska Perez on entinen armeijan kenraali, joka vaalikampanjassaan lupasi kohdella huumejengejä "rautanyrkillä".

Meksikon television esittämässä puheessa Perez vaati keskustelua alueellisesta dekriminalisaatiostrategiasta "niin pian kuin mahdollista", jotta huumeiden salakuljetuksen aiheuttamat vahingot Etelä- ja Väli-Amerikalle saataisiin loppumaan.

Perez painotti sitä, että keskusteluun on saatava mukaan kaikki ongelman osapuolet ja hän mainitsi USA:n vetäytyneen tästä keskustelusta tähän saakka.

Vaalikampanjassaan Perez ei puhunut huumeiden dekriminalisaatiosta Guatemalan väkivallan lopettamiseksi. Sen sijaan hän lupasi ottaa käyttöön mano dura eli rautanyrkki-lähestymistavan rikollisuuteen. Heti virkaan astumisensa jälkeisenä päivänä hän lähetti armeijan iskemään huumekauppaa vastaan. Meksikon väkivallan lisääntyessä ovat huumekartellit lisänneet toimintaansa Guatemalassa lisäten väkivaltaa myös siellä.

Guatemalan presidentti liittyy Meksikon presidentin Felipe Calderonin ja Kolumbian presidentin Juan Manuel Santosin esittämiin vaatimuksiin maailmanlaajuisen huumestrategian uudelleen pohtimiseksi. USA:n asenne laillistamista vastaan ei varmaan edistä presidenttien vaatimuksia.

USA:n oikeusministeriön julkaisemassa vastineessa laillistamisvaatimuksiin todetaan, että laillistaminen aiheuttaa huumeiden käytön lisääntymistä mikä aiheuttaa riippuvuuden lisääntymistä.

"Laillistamista on kokeiltu ja se onnistui surkeasti", oikeusministeriö toteaa tylysti.

Perusteluna USA:n oikeusministeriö käyttää Alaskassa toteutettua kannabiksen käytön dekriminalisointia 1970-luvulla, joka olisi kaksinkertaistanut kannabiksen käytön osavaltiossa sekä väitettä siitä, että kannabiksen dekriminalisointi Hollannissa olisi aiheuttanut heroiiniriippuvuuden kolminkertaistumisen.

Kummassakaan tapauksessa ei ollut kyse laillistamisesta. Kumpikaan väite ei kestä kriittistä tarkastelua mutta osoittaa sen, miten USA:n hallinto aikoo jatkaa omaa epäonnistunutta yhteiskunnallista kokeiluaan argumenteista ja ihmisuhreista huolimatta.

Lähde: InSight ja Fox News 18.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/260-guatemalan-uusi-presidentti-ehdottaa-dekriminalisaatiota-ja-laillistamista

Marokko: kuolemantuomio hasiskunkulle

Casablancan tuomioistuin langetti marokkolaiselle hasiskunkulle kuolemantuomion torstaina 12.1.2012. Hänet tuomittiin vuonna 2010 paljastuneessa jutussa, jonka yhteydessä takavarikoitiin 7,5 tonnia hasista ja lisäksi häntä syytettiin yhdestä murhasta.

Najib Zaimin lisäksi tuomittiin hänen perheensä jäseniä sekä Nadorin entinen poliisipäällikkö Mohamed Jalmad. Hän sai kolmen vuoden vankeusrangaistuksen, Zaimin oikeana kätenä pidetty Hicham Chouhou elinkautisen ja Zaimin isä 20 vuotta vankeutta.

Marokossa kuolemantuomiota ei ole pantu täytäntöön vuoden 1992 jälkeen. Viime vuonna Rabatin tuomioistuin langetti kuolemantuomion Marrakeshin pommi-iskun päätekijälle. Iskussa kuoli 17 ihmistä.

Viranomaisten mukaan Nadorissa paljastuneella salakuljetusringillä oli palkkalistoillaan useita virkamiehiä, joiden avulla vältettiin poliisin ja tullin tarkastukset ja salakuljetettiin hasista Nadorista Espanjaan ja Hollantiin.

Nador sijaitsee Pohjois-Marokon Rifin alueella, missä kymmenet tuhannet ihmiset elävät kannabiksen kasvatuksella huolimatta siitä, että viranomaiset yrittävät lopettaa toimintaa.

Syyttäjä haki kuolemantuomiota Zaimille ja muille syytetyille, koska he olivat kiduttaneet kuoliaaksi erään Zaimin sukulaisen sen takia, että hänen epäiltiin varastaneen rahaa Zaimilta.

Muiden syytettyjen tuomioista ei ole saatu tietoja. Heihin kuului 13 poliisia, sotilastiedustelun jäsen, sisäministeriön virkamies, pankin johtaja ja paikallinen lehtimies. Yhteensä jutussa tuomion sai 38 ihmistä.

Hasista virtaa Eurooppaan

Marokko on yhteistyössä YK:n ja EU:n kanssa pyrkinyt rajoittamaan kannabiksen kasvatusta ja hasiksen valmistusta pohjoisessa Rif-vuoristossa. Takavarikot kertovat siitä, että vaikka hasiksen hinta on nousussa, on Marokko edelleen maailman suurin hasiksen tuottajamaa.

Espanjan poliisi tiedotti heti vuoden alusta saaneensa kiinni jälleen yhden hasiksen salakuljetusringin. 53 ihmistä pidätettiin ja 3,5 tonnia hasista takavarikoitiin tutkinnassa, joka ulottui Ranskaan ja Italiaan. Hasis salakuljetettiin ensin veneillä Espanjaan ja sieltä rekka-autoilla ympäri Eurooppaa.

Salakuljetusringin marokkolainen johtaja sekä kolme muuta jäsentä pidätettiin Ranskassa. Poliisi takavarikoi miljoona euroa käteistä, yli kaksisataa kännykkää ja 40 ajoneuvoa hasiksen lisäksi.

Espanja sijaitsee Marokon naapurissa ja sillä on hyvät suhteet entisiin siirtomaihinsa Etelä-Amerikassa, jossa tuotetaan kokaiinia. Siksi Espanjasta on tullut Euroopan huumekauppiaiden tärkein huumeiden tulosatama.

Mauritanian laivasto ilmoitti 16.1. napanneensa Marokosta tulleen veneen, jonka kyydissä oli 2,5 tonnia hasista ja kaksi marokkolaista miestä.

Daniel Grabnerin vuonna 2003 valmistunut dokumentti Haschisch esittää, kuinka hasisartesaanit valmistavat "lätkää" Euroopan ja muun maailman kannabismarkkinoille. Dokumentti on katsottavissa tämän artikkelin alapuolelta.

Dokumentin kuvaus on rauhallista ja yksinkertaista. Sen yksityiskohtiin keskittyvä kuvaus paljastaa hasiksen tuotannon ja kaupan arkiset rituaalit, jotka ovat vanhaa perinnettä alueella, missä kannabis on kasvanut jo vuosisatoja.

Monille kannabiksen käyttäjillekin hasis luo mystistä ilmapiiriä, mutta Grabnerin dokumentti osoittaa sen tuotannon olevan yhtä tavanomaista kuin sen tuottajien kuluneet vaatteet. Mieltä muuttavaa savua arvostavat ovat valmiita maksamaan jopa satoja euroja sormen kokoisesta kappaleesta Marokon Caramelloa, mutta sen valmistaminen on huomattavasti vähemmän romanttista kuin sen tuottama savu.

Rif-vuoriston kauniissa maisemissa kannabis on ainoa tuottava rahakasvi, mutta muu maailma haluaisi estää sen kasvattamisen. Rifin asukkaat haluaisivat muuttaa tuottamiensa hasislätkien perässä Eurooppaan tekemään jotain tuottavampaa ja laillisempaa työtä.

Haschisch on kuvattu kauniisti autenttisissa maisemissa ja sen taustalla soi aito marokkolainen kansanmusiikki. Dokumentti tuo katsojansa niin lähelle kohdetta, että sen tuoksun ja maun voi melkein aistia.

Lähde: Reuters 13.1.2012 ja Death Penalty News 13.1.2012, Morocco World News 3.1.2012, Magharebia 16. ja 17.1.2012

Haschisch-dokumentti:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/258-marokko-kuolemantuomio-hasiskunkulle-

Kannabisterapian käyttö voi vähentää reseptikipulääkkeistä johtuvia kuolemia

Neuropaattista kipua opioideilla hoitavien lääkäreiden tulisi arvioida potilaiden sopivuutta kannabislääkitykselle ja tarvittaessa määrätä sitä ennemmin kuin opioideja. Näin voitaisiin vähentää perinteisiin, vahvoihin kipulääkityksiin liittyviä sairastuvuutta sekä kuolleisuutta. Lääkekannabiksen tehokkuudesta hermosäryn hoidossa ja turvallisuudesta opioideihin verrattuna on jo saatu tarpeeksi näyttöä.

Opioideja hermosärkyjen hoitoon määräävien lääkäreiden tulisi pohtia vakavasti kannabiksen suosittelemista vaihtoehtoisena hoitomuotona, suosittelee Harm Reduction Journalissa julkaistu vertaisarvioitu tutkimus. “On olemassa tarpeeksi näyttöä kannabiksen ja kannabinoidien käytön turvallisuudesta ja tehosta opioideihin verrattuna”, selonteossa todetaan. “Niissä valtioissa, joissa lääkekannabis on laillista, tulee neuropaattisiin kipuihin opioideja määräävien lääkäreiden ensin arvioida potilaidensa soveltuvuutta kannabislääkitykselle, ja ensisijaisesti suosia tätä hoitomuotoa. Kannabiksen määrääminen opioidien sijasta voi vähentää reseptikipulääkkeiden käyttöön liittyviä sairastuvuutta sekä kuolleisuutta, ja näin ollen toimia tehokkaana haittojen vähentämisen strategiana”.

Artikkelissa todetaan, että vuosien 1999 ja 2006 välisenä aikana “noin 65 000 ihmistä kuoli opioidikipulääkkeiden yliannostukseen”. Sen lisäksi todetaan “ettei kukaan ole koskaan kuollut kannabiksen yliannostukseen”. Useissa kliinisissä kokeissa on todettu inhaloidun kannabiksen johdonmukaisesti vähentävän erilaisista syistä johtuvia neuropaattisia kipuja henkilöillä, joilla tavanomaiset kipulääkityskeinot eivät ole toimineet.

Marraskuussa kliiniset tutkijat Kalifornian yliopistosta San Fransiscosta ilmoittivat höyrystetyn kannabiksen lisäävän opioidien analgeettisia vaikutuksia henkilöillä joille oli määrätty morfiinia tai oksikodonia. Tutkimuksen tekijät arvelivat kannabislääkityksellisten tukitoimien mahdollisesti sallivan opioidilääkityksen annostuksen pienentämistä sekä näin ollen vähemmän sivuvaikutuksia potilaalle.

5-10 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä kärsii neuropaattisista kivuista. Kivusta kärsivät eivät usein löydä apua perinteisistä lääkkeistä, kuten opioideista tai ei-steroidipohjaisista kipulääkkeistä.

Lähde:

NORML

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/01/19/kannabisterapian-kaytto-voi-vahentaa-reseptikipulaakkeista-johtuvia-kuolemia/

Gallup: kanadalaiset haluavat laillistaa kannabiksen

Tiistaina julkaistun gallup-tutkimuksen mukaan 66% kanadalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista tai dekriminalisointia. Vain 20% haluaa pitää nykyiset lait voimassa.

Torontolaisen Forum Research Inc:in kysely paljasti Brittiläisen Kolumbian asukkaiden olevan innokkaimpia liberaalimman kannabispolitiikan kannattajia: 73% provinssin asukkaista haluaa muuttaa lakia. Matalimman kannatuksen kannabiksen laillistaminen sai Quebecissä, jossa sielläkin 61% väestöstä tukee lakimuutosta.

Kansalaisten tuki kannabiksen laillistamiselle lupaa hyvää myös Kanadan Liberaalipuolueelle, joka päätti viime viikolla pidetyssä puoluekokouksessaan ajaa kannabiksen laillistamista ja sen ottamista valtion valvontaan. Vaikka kannabisaloitteen takana oli puolueen nuorisosiipi, kannattaa laillistamista yllättäen eniten vanhemmat kansalaiset eli ns. suuret ikäluokat: 55-64-vuotiaista kanadalaisista 73% tukee lakimuutosta. Myös konservatiivisen puolueen kannattajista 59% haluaa dekriminalisoida kannabiksen, vaikka puoluejohto ajaakin hallituksessa kovempia rangaistuksia kannabiksen kotikasvattajille.

Forum Reseachin tiedotteessa kirjoitettiin, etteivät kansalaiset enää kannata ajan ja resurssien uhraamista marihuanan käytön ja hallussapidon valvontaan. Useimmat pitävät parhaana strategiana laillistamista ja kannabismyynnin verotusta. Suurin osa kanadalaisista haluaa lopettaa sodan kannabista vastaan.

Gallup-tutkimukseen osallistui 1160 vastaajaa ja sen virhemarginaali on 2,9%.

Lähde: National Post 17.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/254-gallup-kanadalaiset-haluavat-laillistaa-kannabiksen

Huumekoirat, huumetestit ja koululaiset

Huumesodan patenttiratkaisuna nuorten huumeiden käytön ehkäisyksi esitetään aina lisää huumekoiria ja huumetestausta kouluihin. Tämän tueksi on esitetty suppeita ja menetelmiltään heikkoja tutkimuksia. Professori Ryoko Yamaguchin johdolla Michiganin yliopistossa tehty tutkimus, jossa seurattiin 75 000 koululaista vuosina 1998 - 2001 useissa eri kouluissa, on laajin selvitys huumetestien vaikutuksista. Tutkimuksessa ei voitu havaita eroa huumetestejä käyttävien ja muiden koulujen oppilaiden huumeiden käytön välillä.

Huumekoirien ja -testien käyttäminen perustuu ajatukseen, että paljastumisen ja rankaisemisen pelko estää käytön aloittamisen ja saa käyttäjät lopettamaan. Oletetaan siis, että nuoret ihmiset arvioivat rationaalisesti toimintansa seurauksia erillään kaikesta muusta ympäristöstä. He eivät kuitenkaan tee niin. Siihen vaikuttaa paljon monimutkaisemmat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristön tekijät. Tämä on hyvin tiedossa mutta huumeasioissa leikimme, kuin emme tietäisi.

Nämä ihmisten yksityisyyteen tunkeutuvat ja ainoastaan rikoslainsäädännön sanelemat toimenpiteet eivät toimi ja lisäksi niillä on ei-aiottuja seurauksia. Testattujen nuorten leimaaminen "huumeiden käyttäjiksi" vähentää heidän luottamustaan, onnellisuuttaan ja itsetuntoa. Huumetestaus ei erottele satunnaista, viihde- tai ongelmaista käyttöä. Niinpä alhaisen riskitason nuoria leimataan ja vedetään mukaan neuvontaan, "hoitoon" ja rikosoikeudelliseen järjestelmään. Positiivinen testitulos saattaa aiheuttaa koulusta lomautuksen tai erottamisen. Tuskin kukaan vanhempi haluaa tällaista lapselleen.

Huumetestauksessa riskinä on joidenkin nuorten ohjaaminen käyttämään aineita, jotka ovat haitallisempia mutta vaikeammin havaittavissa kuin kannabis, kuten alkoholi, amfetamiinit tai liuottimet. Jotkut pinnaavat koulusta välttääkseen huumetestit. Koulusta poissaolo on huumeiden käyttöön ja riskikäyttäytymiseen ajautumisen yksi keskeinen aiheuttaja. Miksi siis lisätä haittoja?

Huumetestaaminen ja huumekoirien juoksuttaminen kouluissa on parhaimmillaan kallista ajanhukkaa ja pahimmillaan rahan tuhlaamista lastemme vahingoittamiseksi. Tähän käytettyä aikaa ja rahaa voitaisiin käyttää paremmin. Kouluissa, joissa vallitsee positiivinen, mukaansa tempaava ilmapiiri ja joissa tuetaan positiivisia opettajien ja koululaisten välisiä suhteita sekä edistetään kouluun kuuluvuutta, on alhaisimmat huumeiden käytön tasot ja vähiten teiniraskauksia. Huumetestaaminen ainoastaan vahingoittaa oppilaiden, opettajien ja vanhempien suhteita ja lisää psyykistä stressiä.

359 amerikkalaista lääkäriä käsittänyt kysely paljasti, että 83% lääkäreistä vastustaa lukioiden huumetestausohjelmia. Vastaavat tutkimukset ovat löytäneet vastustavia näkökantoja opettajien ja vanhempien keskuudessa. Ei mikään ihme.

Pitäkäämme parhailla mahdollisilla tavoilla huumausaineet pois kouluista. Mutta voimme pitää myös huonosti suunnitellut ja haitalliset toimintatavat pois kouluista.

Lähde: Daily Mail 10.1.2012

 

Lisää lapsista huumesodassa:

Children of the Drug War.org

Ryoko Yamaguchi, Lloyd D. Johnston, and Patrick M. O'Malley: Drug Testing in Schools: Policies, Practices, and Association With Student Drug Use, Youth, Education, and Society (YES) Occasional Papers Series (Ann Arbor, MI: The Robert Wood Johnson Foundation, 2003).

Ryoko Yamaguchi, Lloyd D. Johnston, and Patrick M. O'Malley: Relationship Between Student Illicit Drug Use and School Drug- Testing Policies, Journal of School Health 73, no. 4 (2003): pp. 159-164.

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/253-huumekoirat-huumetestit-ja-koululaiset

Kannanotto: Kannabiksen kotikasvatuksen asema muutettava

Syksyllä 2011 SKY sai Kansalliselta huumausainepoliittiselta koordinaatioryhmältä tietopyynnön liittyen nykyisen hallituksen huumausaineiden käytön ja sen aiheuttamien haittojen vähentämisen toimenpideohjelmaa.

SKY vastasi tietopyyntöön, ja vastauksen pohjalta on laadittu kannanotto "Kannabiksen kotikasvatuksen asema muutettava".

Lue lisää...

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/artikkelit-mainmenu-27/politiikkajakannanotot/928-kannabiksen-kotikasvatuksen-asema-muutettava.html

Kannabis on maailman käytetyin huume

Kannabis on maailman käytetyin huume, ja australialaiset sekä uusiseelantilaiset komeilevat sen ahkerimpien käyttäjien listan kärjessä, toteaa tuore australialaistutkimus. Tutkimuksessa, joka julkaistiin hiljattain lääketieteellisen alan julkaisu Lancetissa, havaittiin vuosittain noin 200 miljoonan ihmisen käyttävän laittomia huumeita.

Kannabis on laittomista huumeista suosituin ja Australiassa sekä Uudessa-Seelannissa sen käyttö on suosituinta. Arviolta 10-15 prosenttia näiden maiden 15-64 vuotiaista kansalaisista on polttanut kannabista viimeisen vuoden aikana, raportissa kerrotaan.  Vertailun vuoksi: Aasian alueen pienimmät lukemat olivat 1,2-2,5 prosenttia. Australia ja Uusi-Seelanti myös jakavat kärkipaikan amfetamiinin sekä metamfetamiinin käyttömäärien suhteen 2,8 prosentin ilmoitettua näiden käytöstä viimeisen 12 kuukauden aikana.

Raportin toinen kirjoittaja professori Wayne Hall Queenslandin yliopiston kliinisen tutkimuksen keskuksesta kertoo marijuanan voivan johtaa riippuvuuteen sekä mielenterveyshäiriöihin, mutta näiden riskin olevan paljon suurempi muiden laittomien huumeiden ollessa kyseessä. “Kannabis on ylivoimaisesti eniten käytetty laiton huume maailmanlaajuisesti, mutta heroiini ja muut opiaatit ovat kaikkein haitallisimpia, amfetamiinin kaltaisten piristeiden sekä kokaiinin seuratessa heti perässä”, professori Hall kertoo. “Yleisimpiin haittoihin lukeutuvat yliannostuskuolemat, onnettomuudet, väkivaltaisuus, HIV/AIDS ja muut veren välityksellä siirtyvät infektiot”.

Maailmanlaajuisesti noin 121-191 miljoonan ihmisen arvioitiin olevan kannabiksen käyttäjiä vuonna 2008. 16-38 miljoonan arvioitiin olevan opioidien, amfetamiinien tai kokaiinin käyttäjiä sekä 11-21 miljoonaa ihmistä käytti huumeita suonensisäisesti. Arviolta yksi neljästä opioidien, kuten heroiinin, käyttäjästä tuli riippuvaiseksi loppuelämäkseen. Huumeiden väärinkäyttöön mahdollisesti altistavia riskitekijöitä tutkimuksessa arvioitiin olevan miessukupuoli, elämyshakuisuus, huono koulumenestys ja aikaisella iällä ilmenevä kapinallinen ja uhmakas käyttäytyminen.

Raportissa myös ilmoitettiin Australiassa tapahtuvia laittomista huumeista johtuvia kuolemia olevan määrällisesti paljon vähemmän kuin tupakasta johtuvia. Noin 1,3 prosenttia Australiassa tapahtuvista kuolemista liittyy laittomiin huumausaineisiin, kun taas tupakointiin niistä liittyy noin 11,7 prosenttia. Alkoholin väärinkäyttö on vastuussa noin 0,8 prosentista.

Raportissa varoitettiin monien huumeiden kontrolloimista tavoittelevien lakialoitteiden perustuvan puutteellisiin todisteisiin. Samoin myös todettiin rangaistuksiin perustuvan kieltämisen toimivan vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen se kääntyy itseään vastaan vähentäen hyötyjä ja voiden aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia. Raportin kirjoittajat viittaavat siihen, että kansat haluavat kokeilla uudenlaisia lähestymistapoja nykyaikaisen huumausainesopimuksen ulkopuolelta. Olemassaoleva huumeidentorjuntajärjestelmä todetaan toimimattomaksi. “Järjestelmän korostama huumeiden kriminalisaatio on tuonut oman panoksensa HIV:n levittämiseksi, lisännyt vankeusrangaistuksia vähäisistä rikkomuksista ja osaltaan oikeuttanut äärimmäisen rankaisevan kansallisen politiikan harjoittamista”, raportissa todetaan.

Toisaalta positiivista oli huumerikollisten asioiden nopea käsittely erikoistuomioistuimissa. Samoin raportissa todettiin neulojenjakamisohjelmien auttavan laajempaa yhteisöä vähentämällä tartuntatautien leviämistä. Raportissa todettiin Australialla olevan hyvin vähän HIV-positiivisia, vain 1,5 prosenttia. Vain Tyynenmeren saarilla lukema oli pienempi, noin 1,4 prosenttia. Suurin määrä HIV-tartuntoja löytyy Latinalaisesta Amerikasta, noin 28,8 prosenttia.

Lähde:

WA Today

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/01/16/kannabis-on-maailman-kaytetyin-huume/

Kannabiksesta täsmälääke eturauhassyöpään?

Kannabiksen lääkkeellisten vaikutusten listaan tuli taas uusi lisäys Madridin yliopiston tutkittua kannabiksen vaikutuksia eturauhassyövän hoidossa. Tutkijoiden mukaan kannabinoidit, kannabinoidireseptorit ja niiden aineenvaihduntatuotteet ovat paljastumassa uudeksi hoitokeinoksi taistelussa eturauhassyöpää vastaan.

Tutkimuksessa kuvataan miten ihmiskehon luonnollinen endokannabinoidijärjestelmä suojelee erilaisia soluja ja rauhasia ja miten eturauhanen pystyy käyttämään kannabista solurakenteen suojelemisessa.

Terve eturauhaskudos sisältää mm. CB-1 kannabinoidireseptoreja ja kerääntynyt todistusaineisto osoittaa eturauhassyövän häiritsevän endokannabinoidijärjestelmän homeostaasia eli tasapainoa: endokannabinoidijärjestelmän yliaktiivisuus korreloi eturauhassyövän etenemisen kanssa, mikä näyttäisi avaavan uusia mahdollisuuksia eturauhassyövän hoitoon.

Muutamilla kannabinoideilla havaittiin olevan eturauhassyövän kasvua, syöpäsolujen jakaantumista ja syövän leviämistä estäviä vaikutuksia.

Lähde: Cannazine 11.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/252-kannabiksesta-taesmaelaeaeke-eturauhassyoepaeaen

Portugali: selvä menestys vai kauhea katastrofi?

Kymmenen vuotta Portugalin huumepolitiikan uudistuksen jälkeen sen päätös dekriminalisoida kaikkien huumeiden käyttö herättää edelleen laajaa kansainvälistä huomiota. Dekriminalisoinnin vaikutuksista on uutisoitu hyvin erilaisia tuloksia ja tietyt kommentoijat esittävät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä analyyseissään.

Drug and Alcohol Review -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa tutkitaan kahta toisistaan täysin poikkeavaa tulkintaa ja analysoidaan näiden väitteiden perusteluja kolmen tärkeimmän asian osalta: huumeiden käytön kehitys, huumekuolemien kehitys sekä miten Portugalin tilanne kehittyy verrattuna muuhun Eurooppaan.

Kaksi tunnetuinta ja myös toisistaan eniten poikkeavaa tulkintaa ovat yhdysvaltalaisen ajatushautomon Cato-instituutin ja portugalilaisen Association for a Drug Free Portugalin, APLD:n, julkaisemat raportit.

Cato-instituutin raportin kirjoitti lakimies Glenn Greenwald vietettyään kolme viikkoa Portugalissa haastatellen eri asianosaisia. Raportin (Drug decriminalization in Portugal: Lessons for creating fair and successful drug policies) laajalle levinnyttä johtopäätöstä, jonka mukaan "Portugalin dekriminalisointi oli selvä menestys" siteerasivat mm. YLE, Time, Economist ja Scientific American.

APLD:n raportin kirjoitti portugalilainen lääkäri Manuel Pinto Coehlo, joka on myös APLD:n puheenjohtaja. Raportista (The "resounding success" of Portuguese drug policy: The power of an attractive fallacy) julkaistiin suppeampia versioita otsikoilla Decriminalization of drugs in Portugal - The real facts!, Britain should not make the same mistakes as Portugal ja Best Portugal advice to the world: Don't follow us. Nämä ovat saaneet vähemmän huomiota, mutta niitä on levittänyt huumeetonta maailmaa tavoittelevat järjestöt, kuten World Federation Against Drugs (WFAD), Europe Against Drugs (EuRAD), Drug Free Australia ja Drug Free America. Näiden järjestöjen avittamana APLD:n raportin argumentteihin törmää Portugalin uudistuksesta käytävissä keskusteluissa mm. internetissä. Siksi on tärkeää käydä läpi näissä raporteissa esitetyt argumentit ja niiden perustelut.

Huumeiden käyttö

Selvä menestys

Greenwaldin mukaan yksikään dekriminalisaation vastustajien ennustamista painajaisista ei toteutunut mukaan lukien huumeiden käytön lisääntyminen. Todisteena oli mm. koululaisten huumeiden käytön väheneminen vuosina 2001 - 2006 jokaisen huumeen osalta. Vanhempien ikäluokkien osalta Greenwald löysi käytön lievää nousua, mutta hänen mielestään se johtui kohorttivaikutuksesta, joka väistämättä nostaa väestön elinikäisen käytön määrää kaikissa maissa riippumatta huumepolitiikasta sekä siitä lisääntyykö huumeiden käyttö todellisuudessa. Greenwald korosti sitä, että selvin muutos tapahtui niiden nuorten keskuudessa, jotka todennäköisimmin aloittavat huumeiden käytön 15 - 19 vuoden ikäisinä. Hänen mielestään uudistuksella ei ollut mitään haitallista vaikutusta huumeiden käytön tasoon.

Kauhea katastrofi

Pinton mukaan huumeiden käytössä ei havaittu vähenemistä. Sen sijaan se kasvoi merkittävästi uudistuksen jälkeen. Todisteena hän esitti koululaisten huumeiden käytön kasvun kaikkien huumeiden osalta vuosina 1998 - 2002, jolloin kannabiksen käyttö nousi 150%. Hän havaitsi pientä laskua vuonna 2006, mutta senkin jälkeen huumeiden käytön taso oli korkeammalla kuin ennen uudistusta. Lisäksi Pinto havaitsi elinikäisen käytön nousseen huomattavasti, eikä "vähän tai keskimääräisesti". Todisteena oli 50% nousu 20 - 24 vuotiaiden osalta vuosina 2001 - 2007. Hänen mukaansa väestön elinikäinen käyttö ei ollut laskenut minkään huumeen osalta.

Ristiriidan selitys

Koululaisten huumeiden käytön kehitystä koskeva todistusaineisto tukee molempia tulkintoja, koska sitä kuvataan neljässä eri tilastossa. Greenwald käytti tilastoa, joka tuki hänen tulkintaansa, kun taas Pinto käytti toista. Molemmat tilastot antavat kuitenkin vain osittaisen kuvan kokonaistilanteesta.

Pitkäaikaisimman yhtenäisen seurannan mukaan (ESPAD) nuorten elinikäinen kannabiksen käyttö nousi uudistuksen aikoihin 61% eikä 142% kuten Pinto esittää. Uudistuksen jälkeen elinikäinen käyttö laski 16% eikä 27% - 30% kuten Greenwald esittää.

Kumpikaan ei ottanut huomioon äskettäisen kannabiksen käytön kehitystä eli kuluneen 30 päivän aikana tapahtunutta käyttöä. Tämä kertoo, että uudistuksen jälkeen koululaisten lyhytaikainen kokeilukäyttö lisääntyi, mutta se aleni seuraavina vuosina.

Väestötasolla elinikäisen käytön taso vuosina 2001 - 2007 kaikkien huumeiden osalta näytti kasvaneen. Pinto oli oikeassa, että Caton raportti oli liian optimistinen. Mutta Pinto sivuutti 15 - 19 vuotiaiden ikäluokan selvän huumeiden käytön vähenemisen ja jätti mainitsematta, että elinikäisen käytön kasvu oli niin pientä, ettei se ole tilastollisesti merkitsevää.

Keskeinen virhe molempien tarkastelussa on se, ettei elinikäisen käytön tutkiminen ole kovin mielekästä. Asiantuntijoiden mukaan parhaat indikaattorit muutoksen tutkimiselle ovat äskettäin eli vuoden sisällä ja parhaillaan eli kuukauden sisällä tapahtunut käyttö. Elinikäisen käytön mittaaminen ei heijasta tämän hetkisen käytön muutoksia.

Saatavilla oleva aineisto todistaa, että vaikka uudistuksen jälkeen huumeiden käyttö jonkin verran kasvoi, yleinen kehitys oli myönteinen.

Huumekuolemat

Selvä menestys

Cato-raportin mukaan uudistus vähensi huumeisiin liittyvää kuolleisuutta vuoden 2001 400:sta vuoden 2006 260:een. Raportti korosti vähenemisen tapahtuneen huolimatta siitä, että toksikologiset tutkimukset lisääntyivät, mikä lisäsi todennäköisyyttä havaita huumekuolemia. Lisäksi kaikkien huumeiden osalta oli havaittavissa myönteistä kehitystä verrattuna vuoden 2001 tilanteeseen.

Kauhea katastrofi

Pinton raportti korosti, ettei mitään huumeisiin liittyvän kuolleisuuden vähenemistä ollut havaittavissa. Hän huomautti, että kuolleista otetut positiiviset huumetestit lisääntyivät vuosina 2006 - 2007 45%, mikä osoitti huumekuolleisuuden olleen tuolloin korkeimmillaan vuoden 2001 jälkeen. Pinto huomautti myös, ettei pelkästään huumekuolemat olleet lisääntyneet vaan myös huumeisiin liittyvät murhat olivat lisääntyneet 45%.

Ristiriidan selitys

Portugalin rikoslääketieteellisen instituutin tilastojen mukaan vuosina 2006 - 2007 huumekuolemat lisääntyivät, kuten Pinto raportoi, mutta määrä oli alemmalla tasolla kuin ennen dekriminalisaatiota, kuten Greenwald raportoi. Kumpikaan ei kyennyt hahmottamaan kokonaismuutosta, koska Pinto keskittyi vain tiettyyn ajankohtaan ja Greenwald esitti pitempiaikaista kehitystä jättäen mainitsematta vuosien 2002 - 2004 tilannetta, jolloin huumekuolemat olivat alimmillaan.

Portugalissa ei ole kerätty systemaattisesti huumekuolemiin liittyviä tietoja ennenkuin vuodesta 2010 alkaen Euroopan huumeseurantakeskuksen vaatimuksesta. Tähän asti tietoja on kerännyt Portugalin rikoslääketieteellinen instituutt, mutta sen keräämiä tietoja haittaavat määritelmien muutokset eri aikoina. Huumeen löytyminen kuolleesta ei myöskään kerro siitä, onko huume aiheuttanut kuoleman.

Portugalin tilastolaitoksen keräämien tietojen mukaan lääkärien ilmoittamien yliannoskuolemien määrä alkoi vähenemään vuodesta 2001 ja vaikka siinä on ollut nousua vuosina 2005 - 2009, on taso alempi kuin ennen uudistusta.

Uudistuksen tarkoitus oli vähentää huumeiden käyttäjien kokemaa leimaantumista ja siten helpottaa heidän hakeutumista hoitoon. Uudistuksen jälkeen hoitoon hakeutuminen onkin lisääntynyt merkittävästi ja se on voinut aiheuttaa havaitun huumekuolleisuuden vähenemisen.

Pinton väite murhien lisääntymisestä perustuu UNODC:n 2009 vuosiraportissa esitetyn luvun väärintulkintaan. Siinä esitetty murhaluku viittasi kaikkiin henkirikoksiin eli murhiin ja tappoihin. UNODC vihjaa henkirikosten kasvun liittyvän huumerikollisuuden kasvuun, koska vuonna 2006 Portugalissa tehtiin maailman kuudenneksi eniten kokaiinitakavarikkoja. Pinton raportissa herättää huomiota syy-seuraus suhteiden käsittelyn puuttuminen. Tuona ajankohtana Euroopan kokaiinin kysyntä nousi merkittävästi ja Portugali on sijaintinsa takia yksi merkittäviä kauttakulkumaita. Onko järkevää olettaa, että pienten huumerikosten dekriminalisointi ilman, että salakuljetusta koskevaa lainsäädäntöä muutetaan, vaikuttaisi henkirikosten määrään? Huumeisiin liittyvä rikollisuus väheni uudistuksen jälkeen eikä suinkaan lisääntynyt.

Portugalin tilanne verrattuna muuhun Eurooppaan

Selvä menestys

Cato-raportin mukaan Portugali pärjäsi hyvin uudistuksen jälkeen verrattuna muihin Euroopan maihin, USA:han ja Australiaan. Vuosina 2001 - 2005 Portugalissa oli EU:n alhaisin huumeiden käytön taso. Elinikäistä käyttöä kuvaavat luvut melkein jokaisen huumeen osalta ovat alemmalla tasolla kuin Euroopassa keskimäärin ja verrattuna maihin, joissa on EU:n ankarimmat huumelait. Viesti on selvä: Portugalin menestys on selvä verrattuna tilanteeseen Euroopassa ja muualla maailmassa.

Kauhea katastrofi

Pinton mukaan uudistuksen jälkeinen Portugali pärjää huonosti vertailussa muun Euroopan kanssa. Todistusaineiston mukaan Luxemburgin jälkeen Portugalissa on suhteessa väestöön eniten huumeiden käyttäjiä ja suonensisäisesti heroiinia käyttäviä. Portugalissa on myös pahin huumekuolemaongelma, huumeiden käyttöön liittyvä HIV-ongelma ja Portugali oli ainoa maa Euroopassa missä huumeisiin liittyvät henkirikokset lisääntyivät vuosina 2001 - 2006. Portugalin dekriminalisaatio oli siten kauhea katastrofi.

Ristiriidan selitys

Greenwald ja Pinto olivat oikeassa, että Portugalin kehitystä piti verrata varsinkin Euroopan valtioiden kehitykseen. Greenwald tutki Portugalin huumeiden käytön yleisyyttä ja varsinkin kannabiksen ja kokaiinin käytön yleisyyttä verrattuna muuhun Eurooppaan. Hän kuitenkin jätti huomioimatta muutamia maita, joissa huumeiden elinikäinen käyttö on alhaisempi kuin Portugalissa (Bulgaria, Malta ja Romania).

Pinto painotti sitä, että Portugalissa on eniten uusia HIV-tartuntoja ruiskuhuumeiden käyttäjillä Euroopassa. Hän kuitenkin jätti mainitsematta, että kahdesta maasta, joissa on Euroopan eniten HIV-tartuntoja (Espanja ja Viro), ei ole saatavilla tilastoja huumeiden käyttäjien osalta erikseen.

Portugali on edelleen Euroopan vähiten kannabista käyttäviä maita elinikäisen käytön mittarilla arvioituna. Portugalissa käytetään suhteellisen vähän kokaiinia ja kannabista vuosittaisella käytöllä mitattuna, mutta se sijoittuu huonommin verrattaessa heroiinin käyttöä ja muuta ongelmakäyttöä.

Portugalissa on edelleen korkea huumekuolleisuus ja ruiskuhuumeiden käyttäjien HIV- ja AIDS-tartunnat ovat korkealla tasolla vaikkakaan eivät korkeimmat Euroopassa. Vuonna 2008 Portugali oli kolmannella sijalla HIV-potilaiden lukumäärällä mitattuna (Espanjan ja Latvian jälkeen) ja neljännellä sijalla uusien HIV-tartuntojen osalta ruiskuhuumeita käyttävien joukossa.

Kuinka merkityksellisiä nämä tiedot ovat uudistuksen vaikutuksien arvioimisessa? Portugalissa huumeiden käytön taso on ollut alhainen ja se oli viimeisiä Euroopan maista, joissa koettiin heroiinin käytön yleistyminen. 1990-luvulla se oli korkealla kaikilla Pinton käyttämillä indikaattoreilla mitattuna (paitsi henkirikollisuus).

Huomioimalla uudistusta edeltävät tasot voimme tutkia sitä, miten Portugalin tämänhetkinen huumetilanne verrattuna muun Euroopan tilanteeseen on seurausta uudistuksesta.

Espanja ja Italia ovat maantieteellisesti ja huumeiden käytön osalta vertailukelpoisia Portugalin kanssa. Niihin verrattuna Portugali on hyötynyt uudistuksesta. Näissä maissa kannabiksen ja kokaiinin elinikäisen ja äskettäisen käytön määrä kasvoi vuosina 2001 - 2007. Koululaisten keskuudessa elinikäinen käyttö kasvoi kaikissa kolmessa maassa vuosina 1999 - 2003 ja laski vuonna 2007 Portugalin muutoksen ollessa selvin kaikkien huumeiden kohdalla, mutta vähäisempi kannabiksen kohdalla. Ainoastaan Portugalissa ongelmainen huumeiden käyttö väheni.

Huumeisiin liittyvän kuolleisuuden kohdalla Portugalilla, Espanjalla ja Italialla on erilaiset suuntaukset, mikä on seurausta heroiiniepidemian erilaisesta kehityksestä. Sen jälkeen, kun Portugali aloitti dekriminalisaation ja siihen liittyvän uuden huumestrategian, kaikissa kolmessa maassa huumekuolleisuus laski, mutta väheneminen oli selvempää Italiassa ja Portugalissa kuin Espanjassa. Selvin ero oli siinä, että ainoastaan Portugalissa huumeisiin liittyvä kuolleisuus lisääntyi 2007 - 2008, mutta kuten edellä kerrottiin, se oli seurausta kuolinsyytutkimuksien lisääntymisestä. EMCDDA:n tietojen valossa uudistuksen jälkeinen Portugali on huumetilanteen osalta samalla tai paremmalla tasolla muihin EU-maihin verrattuna.

Johtopäätöksiä

Greenwald ja Pinto esittelivät raporteissaan todistusaineistoaan ja vakuuttivat siitä, että he antoivat sen puhua puolestaan. Mutta molemmat käyttivät valikoitua aineistoa eivätkä esittäneet asian kaikkia puolia.

Näiden virhepäätelmien esittäminen voi haitata tai edistää poliittisen väittelyn osallistujien asemaa. Toisaalta Portugalin huumepolitiikan uudistus ei ole saanut niin paljon julkisuutta jos sitä ei olisi esitetty niin äärimmäisessä valossa. Joitakin Portugalin uudistusta käsitteleviä raportteja ei käsitelty lainkaan julkisesti, koska niiden johtopäätökset olivat paljon varovaisempia arvioissaan uudistuksen seurauksista. Julkisuudessa käyty keskustelu teki Portugalin uudistuksesta laajalti tunnetun: puolet uudistusta käsittelevistä lehtikirjoituksista ilmestyi nyt käsiteltyjen raporttien ilmestymisen jälkeen.

Lisääntynyt tietoisuus on antanut mahdollisuuksia esittää syvällisempiä analyyseja ja useista maista on käyty tutustumassa tilanteeseen omassa maassa suoritettavaa huumepoliittista uudistusta silmällä pitäen. Samoin erilaisten kantojen olemassaolo on lisännyt keskustelua, mikä on antanut tilaa perustellummille mielipiteille ja alan asiantuntijoille tulla julki tietoineen.

Todistusaineiston väärinkäyttö on toisaalta luonut myös selviä väärinkäsityksiä uudistuksen aiheuttamista muutoksista ja sen on kerrottu "vähentäneen käyttöä" tai se "ei ole lisännyt käyttöä". Pinto pitääkin Greenwaldin raporttia syynä useisiin huumepolitiikan liberalisointeihin viime vuosina.

Virheellinen selonteko voi myös muuttaa keskustelun siitä, miten uudistuksesta puhutaan tai millaisia odotuksia sille asetetaan. Yksi virheellinen oletus on se, että Portugalin nykyinen huumetilanne on uudistuksen seurausta. Mm. Drug Free American puheenjohtaja Calvina Fay esittää asian täten, mutta myös uudistuksen kannattajat. Dekriminalisoinnin lisäksi nykyiseen huumetilanteeseen vaikuttaa monet muutkin tekijät ja kehityslinjat, kuten käytössä oleva raha, vapaa-ajan määrä, uskonnollisuus ja muut kulttuuriset tekijät. Samoin huumeiden käyttöön liittyviin ongelmiin vaikuttavat monet muut tekijät, kuten terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Pinton ja Greenwaldin raporttien dekriminalisoinnin ylikorostaminen muiden toimenpiteiden kustannuksella on ruokkinut yliampuvia lausuntoja uudistuksen vaikutuksista, mutta sivuuttanut Portugalin mallin arvioinnin sekä erilaisten kausaalimekanismien ymmärtämisen.

Liioittelevat arvioinnit voivat pahimmillaan aiheuttaa mielenkiinnon katoamisen olemassaolevaan todistusaineistoon. Eräs kommentoija luonnehti Portugalin dekriminalisaatiota huumepolitiikan Rorschachin testiksi, jota katsoessaan jokainen saa vahvistusta omalle politiikalleen. Poliitikot ja aktivistit voivat valita itselleen sopivan raportin, mikä edelleen aiheuttaa sen, ettei hyvin perusteltukaan raportti enää kelpaa. Mm. USA:n valkoisen talon huumetoimisto ONDCP letkautti, että "...huumeiden laillistajien mukaan Portugalin huumepolitiikan saavutukset ylittävät olemassaolevan tieteellisen todistusaineiston".

Se, että uudistus sai huomiota, mutta että se joutuu todistusaineiston selvän väärinkäytön takia huonoon valoon, voi vaikuttaa hukatulta tilaisuudelta eikä vähiten siksi, että paremmin perustellut selvitykset antavat vain vähän osviittaa menestyksekkäästä uudistuksesta. Tämä ei merkitse sitä, etteikö todistusaineistoa voisi esittää jatkossakin ja löytyy merkkejä myös siitä, että varovaisemmatkin arviot saavat huomiota. Global Commission on Drugs Policy esitti vetoomuksessaan maailman valtioille lopettaa huumeiden käytön rankaiseminen, että Portugalin uudistusta seurasi lievä huumeiden käytön lisääntyminen. Kuitenkin todistusaineiston puutteet ja epäluulo sitä kohtaan tekevät asian esittämisestä vaikean, mikä tarkoittaa sitä, että todistusaineiston esittäjät joutuvat ensimmäiseksi korjaamaan väärinkäsityksiä ja muotoilemaan keskustelua uudestaan sekä voittamaan puolelleen kilpailevia osanottajia. Tämä voi aiheuttaa "puolueettomien asiantuntijoiden" luotettavuuden romahtamisen.

Lopuksi

Erilaisten Portugalin uudistusta koskevien raporttien julkistaminen on selvä osoitus mielenkiinnosta uudistusta kohtaan. Kahden selvästi eniten toisistaan poikkeavan raportin analyysi paljastaa, ettei Portugalin uudistus anna aihetta ylistykseen eikä tuomitsemiseen. Lisäksi nämä eriävät johtopäätökset on saatu valikoidulla todistusaineistolla, mikä luo vääriä käsityksiä uudistuksen enimmäkseen myönteisistä seurauksista.

On ollut odotettavissakin, että tietopohjan valikoivaa käyttöä ja erilaisia johtopäätöksiä tullaan käyttämään Portugalin ja muiden maiden huumelakien uudistuksien edistämiseen ja estämiseen. Erityisesti nykyistä tilannetta kritisoivien käyttämä tietoinen todistusaineiston väärinkäyttö on hyvin riskialtista toimintaa. Yltiöpositiivisten selontekojen levittäminen tarjoaa hyvät perustelut uudistusten arvostelulle, niiden tarjoaminen opetusten hylkäämiselle ja julkisen keskustelun ohjaamiselle sellaiseen suuntaan, mikä voi haitata uudistuksia tulevaisuudessa.

Yleisemmin huonosti perusteltujen selontekojen levittäminen voi vakavasti haitata todistusaineistoon perustuvan huumepolitiikan arviointia. Nämä toisistaan poikkeavat selonteot Portugalin uudistuksesta tarjoavat perustelun sen oletuksen kyseenalaistamiseksi, että todistusaineistoon perustuen voidaan luoda politiikkaa, joka ei perustu johonkin uskomukseen. Tällä hetkellä monissa maissa ollaan siirrytty poliittisesti oikealle, mikä voi luoda houkutuksen hylätä todistusaineistoon perustuvat huumepolitiikan muodot sillä perusteella, ettei tiede todista mitään. Väitteiden huolellinen muotoilu on tärkeää siksi, että todistusaineistoon perustuvat selonteot olisivat enemmän kuin pelkkiä ammuksia poliittisella taistelukentällä.

YK:ssa ollaan hyvin selvillä Portugalin tekemästä muutoksesta

YK:n ihmisoikeuksien erityisraportoijan YK:n yleiskokoukselle luovuttamassa raportissa vuonna 2010 käsiteltiin Portugalin huumepolitiikan uudistusta:

63. Kansainväliset huumevalvontasopimukset antavat tilaa vilpittömyyteen perustuville tulkinnoille, jotka sallivat valtioiden omat lainsäädännölliset uudistukset ilman että kansainvälisessä huumevalvonnassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi vuoden 1988 huumesopimuksen 3. artiklan 2. pykälä takaa sen, että henkilökohtaiseen kulutukseen tarkoitetun hallussapidon kriminalisointi on riippuvainen valtion perustuslaillisista periaatteista ja lakijärjestelmän käsitteistä. Esimerkiksi Argentiinan korkein oikeus päätti hiljattain, että marihuanan hallussapitoa koskevat rikosoikeudelliset rangaistukset ovat perustuslain vastaisia. Tämän takia Argentiina on dekriminalisoinut huumeiden henkilökohtaisen käytön. Meksiko on myös hiljan dekriminalisoinut pienten huume-erien hallussapidon omaa käyttöä varten, ja INCB on arvostellut molempia maita sillä perusteella, että lainmuutokset lähettävät "väärän viestin julkisuuteen".

64. Lisäksi vuonna 2001 Portugali dekriminalisoi kaikkien laittomien huumeiden hankinnan, hallussapidon ja käytön henkilökohtaisiin tarkoituksiin tehden niistä hallinnollisia rikkomuksia. Tämä laki sallii rahalliset tai ei-rahalliset rangaistukset ja laki sallii rangaistusten välttämisen jos rikkomukseen syyllistynyt hakeutuu hoitoon. Vastakohtana INCB:n reaktiolle Argentiinaa ja Meksikoa kohtaan tämän laajuinen dekriminalisaatio on yhdenmukainen vuoden 1988 sopimuksen kanssa. Dekriminalisaatiota pidetään Portugalissa yleisesti parhaana vaihtoehtona vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia suurelta osin sen takia, että se ei leimaa huumeiden käyttöä ja mahdollistaa huumeiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen sen sijaan, että se viestittäisi kansalaisille, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää.

Pelkkä dekriminalisaatio tai depenalisaatio ei riitä, vaan tarvitaan aktiivista politiikkaa muilla alueilla:

66. Dekriminalisaatiolla ja depenalisaatiolla voidaan vähentää huumeiden käyttöön liittyviä haittoja ja lisätä huumeita käyttävien ihmisten osallistumista huumehoitoon. Portugalissa huumeiden käyttö väheni absoluuttisesti eri väestönryhmissä dekriminalisaation jälkeen ja huumeisiin liittyvä kuolleisuus sekä uudet HIV-tartunnat huumeiden käyttäjien keskuudessa vähenivät. Korvaushoidossa olevien ihmisten lukumäärä nousi vuoden 6040:stä 18477:ään vuonna 2003.

67. Täytyy huomata, että esimerkiksi Portugalissa dekriminalisaatio toteutettiin yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, joihin kuului huumehoidon laajentaminen, huumekasvatus ja poliisitoimien uudelleen suuntaaminen salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tämä osoittaa sen, kuinka lainsäädännölliset muutokset eivät yksinään riitä vähentämään huumeiden käyttöön liittyviä haittoja.

Lähde: Drug and Alcohol Review 2.1.2012 ja Right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health. UN Doc No A/65/255

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/249-portugali-selvae-menestys-vai-kauhea-katastrofi