WHO:n asiantuntijakomitea päätti aloittaa kannabiksen huumeluokituksen kriittisen arvioinnin. Tämä voi johtaa luokituksen muutokseen vuoden 2019 YK:n huumekokouksessa.
Kannabis on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumesopimuksessa, ns. Single Convention, vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä. Tätä luokitusta ei kuitenkaan koskaan perusteltu tieteellisesti, vaan sen perustana oli Kansainliiton aikana vuonna 1935 tehty arviointi.
Viimeisin vaihe kannabiksen huumeluokittelussa liittyy UNGASS 2016 kokoukseen, jonka valmisteluvaiheessa YK:n huumekomissio, CND, valtuutti maailman terveysjärjestön, WHO, asiantuntijakomitean, ECDD, arvioimaan nykyinen kannabistietämyksemme.
Kannabiksen luokittelun arviointia uutisoidessaan Tusky kertoi, kuinka ECDD päätyi kokouksessaan 14. - 18.11.2016 julkaisemaan vain kaksi päivitystä ja kuinka nykyinen luokitus kaikessa byrokraattisessa sofistikoituneisuudessaan on niin epämääräinen, että lääketeollisuuden ihmisillä testaamattomat kemikaalit päätyvät haitattomampaan luokitukseen kuin vuosituhansia käytetty kannabiskasvi. Vaikka luokituksen perusteella rangaistaan ihmisiä, ei se perustu tieteelliset kriteerit täyttävään haitta-arvioon vaan poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen.
UNGASS 2016 prosessin jälkeen CND kokoontui uudelleen 30.11.- 2.12., ja tämän kokouksen loppuasiakirjojen joukosta löytyy raportti “Extract from the Report of the 38th Expert Committee on Drug Dependence, convened from 14 to 18 November 2016”.
Raportissa ECDD kertookin aloittavansa kannabiksen luokittelun tarkistusprosessin. Syynä tähän on se, että kannabista löytyy vuoden 1961 sopimuksen I ja IV listalta vaarallisimpien huumausaineiden juokossa sekä vuoden 1971 sopimuksen I ja II listalta ei niin vaarallisten psykotrooppisten aineiden joukossa ilman sen kummempia selityksiä.
Lisäksi komitea esittää kolme lisäsyytä:
1. Kannabiksen ja sen ainesosien koko ajan kasvava lääkekäyttö
2. Yhä uusien kannabiksen kaltaisten lääkeaineiden ilmestyminen lääkekäyttöön
3. Kannabista ei ole koskaan tutkittu ECDD:n muodollisen tutkimusprosedyyrin mukaisesti!
Komitean pitää käydä läpi uusin tutkimustieto kannabiskasvista, hasiksesta, uutteista ja tinktuuroista. Komitea käy läpi myös uusimman tutkimustiedon THC:stä ja CBD:stä. Tämä vaihe edeltää kannabiksen luokittelun kriittistä arviointia, joka puolestaan suosittaa CND:lle kannabiksen lääkinnällisten vaikutusten ottamista huomioon YK:n vuoden 1961 huumausainesopimuksen kannabiksen luokituksessa.
Tämä voi kuulostaa puuduttavalta ja totaalisen turhalta inhimillisten resurssien tuhlaamiselta nollatutkimukseen, mutta prosessi on tärkeä askel kohti ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa kansainvälistä huumepolitiikkaa, joka ottaa huomioon kestävän kehityksen periaatteet.
Aikaa tähän prosessiin on 18 kuukautta eli tuloksia pitäisi näkyä 2018 vuoden keväällä ennen CND:n kokousta. Vuonna 2019 on vuorossa YK:n varsinainen huumehuippukokous, jossa lopullisesti tarkistetaan YK:n Drug Free World ohjelma, josta on jo aikoja sitten karsittu pois sen kyseenalainen We Can Do it! loppukaneetti.
Euroopan parlamentissa järjestettiin 30.11. ensimmäinen EU edustajien koolle kutsuma kansainvälinen kannabiskonferenssi, joka kokosi yhteen poliitikkoja, potilaita, lääkäreitä, tutkijoita ja alan yrityksiä keskustelemaan alan kehitysnäkymistä. Alan asiantuntijat pitivät kokousta käännekohtana EU:n lääkekannabispolitiikassa.
Kuinka tähän päädyttiin? Tilaa ensimmäinen suomalainen kirja kannabiksen laillistamisen historiasta!
Vuosi 2016 jää historiaan kansainvälisen huumepolitiikan ja kannabiksen vapauttamisen käännekohtana. Tärkeimmät tapahtumat olivat YK:n huumekonferenssi UNGASS 2016, kannabiksen laillistaminen useissa osavaltioissa Yhdysvalloissa ja Kanadan ilmoitus laillistaa kannabis vuonna 2017. Suomessa Hankkijan hamppupaalit.
Tärkein tapahtuma oli YK:n päämajassa New Yorkissa 19. - 21.4. järjestämä erikoisyleiskokous huumeongelmasta, UNGASS 2016, jota Latinalaisen Amerikan valtiot vaativat YK:n Drug Free World politiikan tarkistamiseksi nopeutetussa aikataulussa huumeongelmien kärjistyessä. Tässä kokouksessa huumepolitiikan uudistaminen sai taakseen maailman edistykselliset valtiot ja ne YK:n järjestöt, jotka joutuvat omassa työssään näkemään huumepolitiikan epäonnistumisen seuraukset. Kokouksessa mm. Kanadan, Jamaikan ja Tsekin tasavallan edustajat nostivat laillistamisen ja dekriminalisoinnin YK:n puhujapönttöön. Varsinainen tarkistuskokous pidetään vuonna 2019, jolloin laillistamisrintama kattaa kokonaisia mantereiden osia.
Maailman huippujohtajien vuonna 2010 perustama Kansainvälinen huumepoliittinen komissio, Global Commission on Drug Policy, GCDP, oli yksi keskeisistä vaikuttajista UNGASS 2016 kokouksessa. Huumesodan lobbarit pitävät YK:n huumevalvontabyrokratian keskeisiä paikkoja, mutta GCDP:n kannustamana lukuisat kansalaisjärjestöt veivät YK:n huumepolitiikkaa kohti rationaalista, tutkimustietoon perustuvaa keskustelua.
GCDP julkaisi syksyllä kolmannen raporttinsa “ADVANCING DRUG POLICY REFORM: A NEW APPROACH TO DECRIMINALIZATION”. Komission ajattelu on kehittynyt raportti raportilta: pelkkä käytön dekriminalisointi ei riitä vaan sen lisäksi pitää dekriminalisoida kannabiksen kotikasvatus ja pienimuotoinen kauppa. Järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttama ongelma voidaan kuitenkin ratkaista vain laillistamalla ja ottamalla huumemarkkinat yhteiskunnan valvontaan.
Entinen Suomen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Martti Ahtisaari nosti syksyllä julkisuuteen kannabiksen laillistamisen “tolkun ajatuksena". Martti Ahtisaari kuuluu maailman johtajien perustamaan The Elders ryhmään, jonka jäseniä on mukana GCDP:ssa.
Kolumbian presidentti Manuel Santos sai joulukuussa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän oli yksi UNGASS 2016 kokouksen alullepanijoista Amerikan mantereelta. Puheessaan Santos otti väkevästi kantaa huumeiden vastaiseen sotaan: ”On aika muuttaa strategiaamme”.
Yhdysvaltojen väistyvä presidentti Barack Obama jatkoi johdonmukaista kannabiksen laillistamista kannattavaa linjaansa Rolling Stone lehden julkaisemassa ns. läksiäishaastattelussa marraskuussa. Siinä Obama toisti aiemman kantansa, että kannabista tulee käsitellä kuten tupakkaa ja alkoholia: valvoa ja verottaa.
Laillistaminen on noussut kansalaisyhteiskunnan ja aktivistien keskuudesta legitiimiksi puheenaiheeksi maailman johtajien tasolla, johtavissa tiedotusvälineissä sekä poliittisten ja taloudellisten päättäjien joukossa.
Bob Dylan voitti vuoden 2016 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Dylan opetti aikoinaan Beatlesit käyttämään kannabista, mistä tuli musiikin historiaa. Dylan ei ole julkisuudessa myöntänyt käyttävänsä kannabista, mutta vuonna 1966 julkaistussa laulussa “Rainy Day Woman 12&35” kehotetaan kertosäkeessä “Everybody must get stoned”.
Vihervyöry presidentinvaaleissa
Yhdysvaltojen presidentinvaalit 8.11.2016 oli käänteentekevä: Kalifornia, Nevada, Massachusetts ja Maine laillistivat kannabiksen viihdekäytön sekä Florida, Pohjois-Dakota ja Arkansas lääkekäytön. Montana lisäksi lievensi lääkekannabispolitiikkaansa. Kannabiksen laillistaminen alkoi vuonna 1996 Kalifornian laillistettua sen lääkekäytön, vuonna 2012 Coloradon ja Washingtonin osavaltiot ja vuonna 2014 Oregon, Alaska ja pääkaupunki Washington D.C. laillistivat sen viihdekäytön.
Yli 20% amerikkalaisista asuu laillistaneissa osavaltioissa, mikä lisää liittovaltion paineita saattaa sen lainsäädäntö linjaan osavaltioiden valitseman politiikan kanssa luokittelemalla kannabis alempaan luokkaan huumelainsäädännössä tai siirtämällä sen valvonta kokonaan oman lain alaisuuteen. Mielipidemittauksien mukaan 60% amerikkalaisista kannattaa viihdekäytön laillistamista ja 90% lääkekäytön laillistamista. Kannabiskaupan arvioidaan Coloradossa saavuttavan jo 1,3 miljardia dollaria vuonna 2016.
Laillistamisen ei ole todettu lisänneen nuorison kannabiksen käyttöä. Vuoden lopussa ilmestyneen liittovaltion nuorisotutkimuksen Monitoring the Future mukaan nuoriso raitistuu kaikkien päihteiden osalta. Kannabiksen käyttö nuorten keskuudessa ylitti ensimmäisen kerran tupakan käytön, mutta sen takia, että tupakan käyttö vähenee koko ajan. Coloradossa laillistaminen on aiheuttanut sen, että alaikäisten keskuudessa kannabiksen käyttö on tippunut vuoden 2015 6,5%:sta 5,4%:iin vuonna 2016, mikä on alhaisin lukema 20 vuoteen.
Uuden presidentin Donald Trumpin hallinto ei pysty enää työntämään hampun henkeä takaisin pulloon ilman suuria sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kongressin poliittisesta tahtotilasta kertoo se, että republikaanienemmistöinen kongressi äänesti joulukuun alussa ns. Rohrabacher-Farr asetuksen jatkamisen puolesta ensi vuoden maaliskuun loppuun saakka. Tämä yhdessä ns. Cole muistion kanssa suojaa kannabista lääkkeenä käyttäviä potilaita, kasvattajia ja kannabiskauppoja liittovaltion toimilta lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa.
Nimi ei kasvia pahenna jos ei DEA
USA:n huumepoliisi DEA ilmoitti joulukuussa uudesta kannabisluokituksesta, joka lähinnä hämärtää huumepolitiikan tavoitteita, vaikka se DEA:n perustelujen mukaan selventää heidän luokittelujaan. DEA loi kategorian marihuanauute, “Establishment of a New Drug Code for Marihuana Extract”, huumelain vaarallisimpien huumeiden luokkaan. Marihuana oli 30-luvulla Harry Anslingerin propagandistinen termi kannabikselle, ja nykyisen huumelain I luokassa heroiinin ja LSD:n rinnalla on kannabishuume nimeltään marijuana j:llä. Näin sekä marihuana että marijuana ovat nyt kiellettyjen aineiden luokassa. Mutta mitä tämä tarkoittaa?
Uuden kategorian perusongelma on siinä, että se näyttää kriminalisoivan hyvin leveällä pensselillä kaikki kannabiskasvista löytyvät kannabinoidit. USA:n huumelain luokituksessa on aiemmin mainittu ainoastaan THC ja sekin lievemmässä luokassa kuin marijuana. Käytännössä tämä uusi luokittelu aiheuttaa epävarmuutta CBD-öljyn tuottajille, myyjille ja käyttäjille vaarantaen mm. tuhansien epilepsiaa sairastavien lasten elämän. Eikä DEA:lla ole edes valtuuksia luoda uutta lakia!
Vuonna 2014 voimaan tullut hampun hyötykasvatuksen uudelleen laillistanut Agricultural Act laillisti koko kasvin mukaan lukien sen sisältämät kannabinoidit kunhan THC-pitoisuus on alle 0,3%. Alan edustajan Hemp Industries Associationin mukaan DEA:n hallinnollinen luokittelu ei vaikuta CBD:n valvontaan. Ainakin he ovat valmiita menemään oikeuteen asian puolesta.
Pelkkää THC:tä sisältävät lääkevalmisteet Marinol ja Cesamet on luokiteltu eri luokkiin kuin kannabiskasvi eli amerikkalaisittain marijuana. Kannabisuute Sativex odottaa tällä hetkellä lopullista lääkeluokitusta ja tämän uuden päätöksen vaikutuksia prosessille ei tiedetä.
USA:n liittovaltion Department of Health and Human Services haki vuonna 2003 patentin U.S. Patent #6630507, jonka otsikko “Cannabinoids as Antioxidants and Neuroprotectants” kertoo oleellisen: kannabinoideilla on lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Niitä voidaan käyttää suojelemaan aivoja mm. kirroosin tai aivoverenvuodon aiheuttamilta vaurioilta. Vuonna 2011 liittovaltio antoi patentin Kannalife Sciences Inc. yritykselle lääkekehitystä varten. Patentti raukeaa vuonna 2019, jonka jälkeen on odotettavissa lääkeyhtiöiden lääkeinnovointia ja patenttikiistoja.
Yhdysvaltojen liittovaltion politiikka suosii Big Marijuanan ja Big Pharman etuja. Suurimmat häviäjät ovat potilaat ja vanhukset, jotka voisivat hyötyä halvasta ja toimivasta kannabislääkityksestä. Vuoden 2016 lopussa kannabiksen luokittelun suuri historiallinen virhe muuttui vain absurdimmaksi tehden pilkkaa tieteellisen tutkimuksen ja lääketieteen uskottavuudesta.
Tutkimusta pukkaa
Americans for Safe Access, ASA, kansalaisjärjestö julkaisi joulukuussa raporttinsa “Medical Cannabis in America” kannabiksen lääkekäytöstä Yhdysvalloissa. Jo kaksi miljoonaa amerikkalaista käyttää kannabista lääkkeenä laillisesti. Yhteensä 44:ssä osavaltiossa on kannabiksen lääkekäyttöä koskevaa lainsäädäntöä. Kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa opioidilääkkeiden aiheuttamat kuolemat ovat vähentyneet keskimäärin 24,8%. Silti Obaman hallintokaudella on käytetty 350 miljoonaa dollaria osavaltioiden asioihin sekaantumiseen kannabisasioissa ja huumepoliisin, DEA, budjetista 5% käytetään lääkekannabistapauksiin. Raportin tarkoitus on auttaa liittovaltiota, osavaltioita, kansalaisia, potilaita sekä heistä huolehtivia eteenpäin ristiriitaisessa tilanteessa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet vähenivät keskimäärin 11% laillistamisen jälkeen. Näissä osavaltioissa oli 26% vähemmän kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia kuin muissa osavaltioissa. Selitykseksi on mm. ajateltu, että kannabiksen käyttö syrjäyttää ajosuoritusta huonontavien alkoholin ja lääkkeiden käyttöä. Tuloksissa oli osavaltioiden kesken ristiriitaisuutta, mikä osoittaa, ettei lääkekäytön laillistaminen yksin vaikuta kehitykseen, vaan sen tueksi pitää suunnitella myös muuta yhteiskuntapolitiikkaa.
Queenslandin yliopiston huumetutkimuksen professori Wayne Hall, joka on WHO:n käyttämä asiantuntija kannabisasioissa, julkaisi The International Journal of Drug Policy tiedelehdessä 28.11. vertailevan tutkimuksen alkoholin ja kannabiksen valvontamalleista suhteessa niiden todettuihin haittoihin. Tutkimuksessaan "Alcohol and cannabis: Comparing their adverse health effects and regulatory regimes" hän toteaa, että “tutkimusanalyysi osoittaa kannabiksen olevan riippuvuutta aiheuttava aine, mutta sillä on vähemmän ja paljon haitattomampia sivuvaikutuksia kuin alkoholilla”.
“Siksi ei ole yllätys, että kannabiksen laillistaneet osavaltiot ovat ottaneet valvonnan malliksi alkoholin eikä tupakan valvontaa, joka on tiukempi. Kun tunnetaan alkoholivalvonnan historia, niin voidaan olettaa, ettei tämä lähestymistapa vähennä kannabiksen kansanterveydellisiä haittoja.”
Wayne Hallin tutkimus osoittaa, että meidän tulee kannabiksen valvontaa laatiessa välttää eikä toistaa alkoholi- ja tupakkavalvonnan virheitä.
Dunedin Longitudinal Study, on pitkäkestoinen seurantatutkimus, jossa on seurattu 1037:n vuoden 1972 - 1973 aikana Dunedinissa, Uudessa-Seelannissa syntyneen ihmisen elämänuraa, ns. Dunedin kohortti, monitieteisesti ja myös kannabiksen käyttöön liittyen. Tästä tutkimuksesta on vuosien mittaan julkaistu monia kannabiksen haittoja selvittäviä tutkimuksia, joita on uutisoitu myös Suomessa. Keväällä 2016 julkaistiin Dunedin kohortin seurantatutkimus kannabiksen käytön terveysvaikutuksista. Tulokseksi 38 vuoden seurantatutkimuksen jälkeen saatiin se, että ainoastaan hampaiden terveys oli kannabiksen käyttäjillä huonompi kuin verrokeilla.
Sen sijaan tutkimus paljasti tupakoinnin laajat haittavaikutukset fyysiselle terveydelle. Sen käyttöön liittyy keuhkojen toiminnan heikkeneminen, kehon tulehdusreaktio, metabolinen oireyhtymä sekä terveyden huononeminen ikävuosina 26 - 38. Dunedin kohorttia pitkään tutkinut Arizonan osavaltion yliopiston psykologian professori Madeline Meier kommentoi, että “Tutkimus paljastaa tupakan polttamisen aiheuttamat fyysiset haittavaikutukset, mutta kannabiksen polttamisesta ei ole havaittavissa samanlaisia”.
Kannabiksen kieltolakia on pidetty voimassa mm. epämääräisillä väitteillä skitsofreniasta, koska ei ole koskaan perusteltu millään tieteellisellä tutkimuksella. Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö ei nosta riskiä skitsofrenian puhkeamiselle, kuten aikaisemmin on ajateltu. Korkeamman skitsofreniariskin omaavat sen sijaan kokeilevat kannabista muita todennäköisemmin.
”Tuloksemme osoittavat, että kohonnut skitsofreniariski madaltaa kynnystä kokeilla kannabista. Tutkimuksemme ei kuitenkaan pysty osoittamaan tarkasti syy-seuraussuhteen voimakkuutta. Tässä tapauksessa molemmat seikat voivat osaltaan ruokkia toisiaan”, toteaa epidemiologian tohtori Suzi Gage Bristolin yliopistosta. Tieteellinen tutkimus ei edelleenkään tue käyttäjien rankaisemista millään tavalla.
Kannabiksen laillistaminen ei ole pelkkä teoreettinen ajatusleikki, vaan vuodesta 1996 alkaen kannabis on laillistettu yhä laajemmin lääkekäyttöön ja vuodesta 2012 alkaen kokonaan Uruguayssa ja USA:n osavaltioissa. Huumepoliittinen ajatushautomo Transform päivitti laillistamisoppaansa "How to Regulate Cannabis: A Practical Guide" niillä käytännön kokemuksilla, joita on tähän mennessä kertynyt.
Eurooppa
Euroopassa vuoden 2016 vihervyöry näkyy Euroopan valtioissa ja kaupungeissa käytävänä keskusteluna kannabiksen käytön rajoista. Kannabiksen lääkekäyttö leviää ja parissa maassa aloitetaan kasvatus lääkekäyttöä varten. Kannabiksen käytön ja omaan käyttöön tarkoitetun kasvatuksen dekriminalisointi, depenalisointi ja muuten sallivampi politiikka leviää kautta mantereen. CBD:tä sisältävien tuotteiden nettikaupasta on tullut laaja ilmiö. Samoin kannabisklubimallia kokeillaan virallisesti ja epävirallisesti. Klubeja toimii tällä hetkellä Espanjan lisäksi virallisesti Belgiassa ja Sloveniassa sekä epävirallisesti mm. Britanniassa.
Tsekin parlamentin alahuone hyväksyi kannabiksen lääkekäytön sallivan lain. Tsekki aloitti myös lääkekannabiksen kasvatuksen ensimmäisen sadon valmistuttua vuoden alussa.
Saksan liittovaltio ilmoitti laajentavansa kannabiksen lääkekäyttöä niin, että siitä tulee normaali reseptilääke. Lisäksi Saksa aikoo aloittaa kannabiksen kasvatuksen lääkekäyttöön. Berliinin kaupunki puolestaan aikoo laillistaa kannabiksen myynnin, mikä on vielä suunnitelma mutta pääpuolueet ovat aloitteen takana. Myös Dusseldorfissa suunnitellaan kannabiskaupan laillistamista.
Britanniassa entinen liberaalipuolueen johtaja, entinen varapääministeri ja huumepoliittisen kommission, GCDP, jäsen Nick Glegg johtaa laillistamisliikettä. Marraskuussa Adam Smith instituutti julkaisi raportin “The Tide Effect: How the World is Changing Its Mind on Cannabis Legislation”, joka saavutti sanomallaan laajaa julkisuutta. Sanoma oli yksinkertaisuudessaan, että “laillistaminen on ainoa tapa ratkaista riippuvuuden ja huumerikollisuuden aiheuttamat ongelmat”.
Britannian poliisi on oma-aloitteisesti aloittanut omaan käyttöön luokiteltavan kannabiksen kotikasvatuksen depenalisaation niin että kannabikseen liittyvien pidätysten määrä on vähentynyt 46% vuodesta 2010.
Irlanti laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Lakialoitteella on niin laaja kannatus Irlannin eduskunnassa, että sen odotetaan tulevan hyväksytyksi ilman suurempia väittelyitä.
Italia on laillistanut kannabiksen lääkekäytön jo aiemmin ja keskustelua sen laillistamisesta kokonaan käydään parhaillaan parlamentissa. Mafian ja terrorismin vastainen valtakunnansyyttäjä Franco Roberti kannattaa laillistamista sen takia, että he ovat nähneet näiden kahden ongelman kietoutuvan toisiinsa laittomassa huumekaupassa.
Vuoteen 2016 mennessä Euroopan valtioista Britannia, Sveitsi, Hollanti, Belgia, Itävalta, Portugali, Ranska, Espanja, Kroatia, Malta, Saksa, Tsekki, Italia, Norja, Malta, Slovenia, Serbia, Makedonia, Ruotsi, Tanska, Islanti ja Suomi ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön. Maiden välillä on eroja sallivuudessa Bedrocanin saatavuuden ollessa rajoitetumpaa kuin Sativexin tai Marinolin. Joissakin maissa potilaiden sallitaan kasvattaa omat lääkkeensä.
Merkittävä kansainvälinen uutinen oli Tukholman kaupungin ilmoitus erota huumesotaorganisaatiosta European Cities Against Drugs, ECAD. ECAD on vuodesta 1994 alkaneen toimintansa aikana syyllistynyt huumesodan lietsomiseen jakamalla harhaanjohtavaa ja ihmisoikeuksia polkevaa tietoa valtioiden, kaupunkien ja kuntien päättäjille. ECAD oli YK:ssa vuonna 1998 läpirunnotun Drug Free World ohjelman merkittävä taustavaikuttaja aiheuttaen tuhansien ja taas tuhansien ihmishenkien menetykset huumesotaa käyvissä maissa. Filippiineillä on tapettu jopa lapsia huumeiden vastaisen sodan kurimuksessa. ECAD:n syntilistaan kuuluu pakkohoidon propagoiminen ja haittoja vähentävän politiikan jarruttaminen lietsoen HIV- ja hepatiittiepidemioiden leviämistä kautta maailman.
Albaniaa pidetään Euroopan suurimpana kannabiksen tuottajamaana. Albania on myös merkittävä salakuljetusliigojen keskuspaikka. Laillistamiskeskustelun sijaan maan poliitikot yrittävät välittää kuvaa innokkaasta kampanjoinnista kannabiskauppaa vastaan järjestäen toimittajille tilaisuuksia, joissa poltetaan kannabispeltoja. Maassa kiertää huhuja, joiden mukaan korkeat virkamiehet ja poliitikot ovat sekaantuneet miljardien arvoiseen kauppaan.
Portugalin viranomaisten mukaan YK:n huumevalvontabyrokratia suhtautui maan huumeongelman ratkaisumalliin vuosia vihamielisesti, mutta YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, luonnehti UNGASS 2016 laatimassaan arviossa Portugalin mallia “parhaiden käytäntöjen mallina”, huumeongelman käypähoitosuosituksena.
Euroopan parlamentissa järjestettiin 30.11. ensimmäinen EU edustajien koolle kutsuma kansainvälinen kannabiskonferenssi, joka kokosi yhteen poliitikkoja, potilaita, lääkäreitä, tutkijoita ja alan yrityksiä keskustelemaan alan kehitysnäkymistä. Alan asiantuntijat pitivät kokousta käännekohtana EU:n lääkekannabispolitiikassa.
Kööpenhaminan kaupunginvaltuusto päätti 15.12. lähettää Tanskan hallitukselle hakemuksen, jossa se kertoo aikovansa jälleen laillistaa kannabiskaupan. Kristianian vapaakaupungin hasiskaupan tukahduttaminen poliisivoimin on levittänyt kaupan ympäri kaupunkia. Uuden ehdotuksen mukaan kaikki yli 18 vuotiaat saisivat ostaa kannabista apteekeista.
Kanadassa on laaja lääkekannabisohjelma, joka on taannut potilaille ja kasvattajille suojan lainvalvontaviranomaisia vastaan jo konservatiivien valtakaudella. Järjestäytynyt rikollisuus, kuten Hells Angels, tekee huikeita voittoja laittomilla kannabismarkkinoilla. Lailliset kasvattajat pelkäävät jengejä eivätkä sen takia halua esiintyä julkisesti tai paljastaa operaatiodensa sijaintia. Vuonna 2015 valtaan noussut liberaalipuolueen pääministeri Justin Trudeau joutuu vielä taistelemaan kannabisyhteisön kanssa siitä, kuka hoitaa uusia laillisia kannabiskauppoja.
Kanadan kannabisaktivistit ovat kampanjoineet laillistamisen puolesta vuosikymmeniä ja sen nyt häämöttäessä ovat he ottaneet aloitteen käsiinsä kannabismarkkinoilla avaamalla kauppoja kautta Kanadan. Marc ja Jodie Emeryn Cannabisculture ketjulla on jo 12 kauppaa, ja kun hallitus ehdottaa 18 vuoden ikärajaa, saa heidän liikkeistään kuka tahansa yli 19 vuotias ostaa korkealuokkaista kannabista esittämällä henkilöllisyyspaperinsa. Marc Emery haluaa antaa esimerkin siitä, kuinka kannabiskauppaa pitää hoitaa.
Pariskunta avasi Montrealissa 15.12 kuusi uutta kannabiskauppaa, mutta poliisi pidätti heidät ja muuta henkilökuntaa, takavarikoivat käteistä rahaa ja 20 kiloa kannabista. Muiden päästyä vapaiksi kuulustelujen jälkeen vapautettiin Marc vasta seuraavana päivänä syytettynä laittomasta huumekaupasta jälleen kerran.
Kannabisaktivistit syyttävätkin hallitusta suuryritysten suosimisesta. Laillistamista pohtinutta komiteaa johtaa aikaisemmin ministerinä toimiessaan kannabiskielteisiä kommentteja laukonut Anne McLellan, ja Trudeaun tiedetään suosivan Canopy Growth Corporation yritystä, jolla on hallussaan brändit Tweed ja Bedrocan Canada.
Kannabis etenee maailmalla
Meksikon korkein oikeus antoi vuonna 2015 päätöksen, jonka mukaan kannabiksen käytön ja kasvatuksen kielto rikkoo ihmisen oikeutta kehittää vapaasti omaa persoonaansa. Meksikon senaatin enemmistö puolsi 13.12. lääkekannabiksen laillistamisesta. Senaattorit äänestivät laillistamisen puolesta selvin luvuin 98–7. Lakiehdotus menee vielä alemman edustajainhuoneen käsiteltäväksi. Laillistamisen tabu on murtunut ja yli 30% meksikolaisista hyväksyisi sen.
Yhdessä kannabiksen laillistaneiden USA:n osavaltioiden kanssa on Pohjois-Amerikkaan muodostunut Meksikosta Alaskaan ulottuva viherblokki. Uruguayn ja Jamaikan lisäksi monissa muissakin Etelä- ja Keski-Amerikan maissa on laillistettu kannabiksen lääkekäyttö ja keskustelu dekriminalisoinnista ja laillistamisesta käy kiivaana. Etelä-Amerikan suurin valtio Brasilia laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 2015. Uusi brasilialainen lääkekannabisyritys Entourage Phytolab aloitti tänä vuonna lääketuotannon ja aikoo saada omat lääkevalmisteensa markkinoille kahdessa vuodessa.
Israelissa on maailman ehkä kehittynein lääkekannabispolitiikka ja Israelin hallitus ilmoitti vuonna 2016 aloittavansa lääkekäyttöön tarkoitetun kannabiksen viennin, mistä se odottaa saavansa miljarditulot. Elokuussa lääkekannabiksen myöntämistä sekä saatavuutta helpotettiin ja päätettiin lisätä kannabiksen käyttöön koulutettujen lääkäreiden määrä 36:sta 100:aan. Uusi politiikka lisää kannabiksen tuottajia, tuo kannabiksen reseptimyynnin apteekeista ja antaa lisää resursseja lääkekannabiksen tutkimukseen. Tähän asti kahdeksan tuottajaa ovat myyneet kannabista potilaille erikoiskauppojen kautta tai kotiin kuljetuksella.
Israelissa potilaat maksavat palvelusta, eivät kannabiksesta. Kuukauden lääkitys maksaa 80 euroa riippumatta siitä, kuinka paljon potilas tarvitsee lääkettä. Kannabista laillisesti käyttäviä potilaita on 25 000 mutta määrän odotetaan kasvavan nopeasti.
Australiassa kannabiksen lääkäytön laillistaminen on alkanut jo osavaltioiden tasolla, ja syyskuussa 2016 Australian hallitus ilmoitti aloittavansa lääkekäytön valvonnan liittovaltiotasolla. Hallitus ilmoitti aloittavansa kannabiksen kasvatuksen ja tuotannon lääkekäyttöön.
Marokko on edelleen maailman suurin hasiksen tuottajamaa. Kannabiksen käytöllä ja kasvatuksella on pitkät perinteet ja Marokkoa on painostettu noudattamaan kieltolakia. Laillistamisesta on keskusteltu nyt muutama vuosi ja kaksi oppositiopuoluetta, Party of Authenticity and Modernity sekä Istiqlal Party, ovat jättäneet parlamentin käsittelyyn lakialoitteen tänä vuonna. Kasvava islamististen puolueiden joukko kuitenkin vastustaa aloitetta.
Ghanan parlamentin käsittelyssä on lakialoite, joka läpimennessään dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön ja ohjaisi ongelmaiset käyttäjät hoitoon.
Zambiassa käydään keskustelua laillistamisesta: kannabiksen kriminalisointi on täyttänyt vankilat ja kriminalisoi vuosittain tuhansia nuoria samalla kun muualla maailmassa dekriminalisointi ja laillistaminen on kasvava trendi.
Andersson, Ahtisaari ja Packalén
Suomessa keskustelu kannabiksen laillistamisesta on noussut kannabisaktivisten sisäpiireistä valtakunnan huipulle. Entinen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Martti Ahtisaari on ensimmäinen suomalainen huippujohtaja, joka nosti syksyllä kannabiksen laillistamisen "todennäköisesti ihan tolkun ajatuksena" julkisen keskustelun piiriin. Ajatus nousi esille Ahtisaaren yhdessä diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemen sekä journalisti-teologi Tapani Ruokasen kanssa julkaisemassa keskustelukirjassa "Miten tästä eteenpäin". Iloniemi menee pidemmälle ja sanoo pitävänsä ideaa ”täysin järkevänä ajatuksena”. Hän myös toteaa lääkäreiden pitävän kohtuullista kannabiksen käyttöä viinaa vaarattomampana.
Tätä keskustelua ei tosin käyty pitkään mutta puheenvuoroa ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Ahtisaari kuuluu kansainväliseen entisten presidenttien ryhmään The Elders, joka on mm. ollut perustamassa kansainvälistä huumepoliittista komissiota. Martti Ahtisaari aikoo kutsua komission jäsenen Kofi Annanin Suomeen kesällä 2017!
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on ensimmäinen istuva puolueen puheenjohtaja, joka nostaa kannabiksen dekriminalisoinnin esille. Syksyllä Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa hän "ei rankaisisi pilvenpoltosta" ja aprikoi, että
”Jännää, miten keskustelu on muuttunut vuosien mittaan. Ennen tämä oli ’no go’ -aihe, johon ei kannattanut edes koskea, koska silloin leimautui automaattisesti”, Andersson totesi.
"Nythän me rahoitamme käytännössä järjestäytynyttä rikollisuutta tällä järjestelmällä, joka ajaa narkomaanit siihen, että he joutuvat tekemään rikoksia saadakseen rahaa päihteisiin. Yhteiskunnalle tulee valtavasti kustannuksia esimerkiksi viranomaisten työn rahoittamisesta ja oikeuslaitos- sekä vankeinhoitokuluista, Packalén sanoo."
SKY 25 vuotta !
Suomen kannabisyhdistys ry, SKY, täytti 25 vuotta vuonna 2016 ollen siten Suomen vanhin kannabiksen laillistamista ajava yhdistys. SKY rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi vasta vuonna 2014 23:n vuoden toiminnan jälkeen. Tätä voidaan pitää suomalaisten kannabiksen käyttäjien rehabilitoinnin alkuna. Suomen patentti- ja rekisterihallitus oli valmis rekisteröimään vaikkapa uusinatsijärjestön ennen kuin kannabiksen laillista asemaa laillisin keinoin muuttamaan pyrkivää kansalaisjärjestöä. Näin syvällä Suomessa on kynnetty huumesodan kumpujen yössä.
Suomen ensimmäinen kannabiksen kieltolain ja uudelleenlaillistamisen historiaa käsittelevä kirja "Bhang, Mezz, Kukka ja Sativex. Kannabiksen vapautuksen historia" ilmestyi tiistaina 19.4. Kirjan on kirjoittanut Turun seudun kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Risto Mikkonen.
Kannabiksesta uutisoidaan paljon ja aihe herättää runsaasti keskustelua. Harva kuitenkaan tietää, mistä kannabispolitiikkamme tulee ja ketkä siitä ovat päättäneet. Kirjan aikajana ulottuu keskiajan assassiineista ja pantagruelionista YK:n erikoisyleiskokoukseen, UNGASS 2016.
Vuonna 2016 perustettiin uusia ryhmiä ajamaan laillistamisen asiaa. Vihreä Lohikäärme, Lohari on tuonut perinteisten kannabisyhdistyksien ja satunnaisten aktivistien muodostamaan laillistamisrintamaan tuoretta räyhäkkyyttä ja verkostoitumista.
Kannabistarvikekaupan ja aktivismin onnistuneesti yhdistänyt, marijuanasta inspiraationsa saanut Marjaana on toinen uusi tulokas kannabiksen laillistamismarkinoille.
YLE 1:n marraskuussa esitetyssä huumesotaa käsitelleessä Perjantai-ohjelmassa toimittajat huomasivat lopussa suosittelevansa huumeiden laillistamista, koska edes suomalaisessa huumekeskustelussa pakollinen IHRY:n edustaja ei osannut sanoa mitään järkevää laillistamista vastaan.
Tuskyn facebook sivun suosituin uutinen syksyllä koski Sörkän vankilasta löydettyä kannabiskasvattamoa, jossa oli yksi puolen metrin mittaan "lämpölampulla" kasvatettu kannabiskasvi. Vankilan muuritkaan eivät pysty enää pysäyttämään tätä vihervyöryä!
Huumekoiria, Aarnio ja oikeusvaltion korruptio
Suomessa nousi vuoden lopulla poliittinen kohu hätäisen lainsäädännön ja perustuslain välisistä ristiriidoista. Tämä on ollut tuttua huumausaineongelman hoitamisessa, jossa suomalaisella tyylillä asetuksilla tai jopa viranomaisohjeilla puututaan ihmisten yksityisyyteen ja perusoikeuksiin ilman, että sitä pidettäisiin ihmeellisenä. Viimeisin esimerkki koskee huumekoirien käyttämistä ihmisiä vastaan julkisilla paikoilla.
Oikeusasiamies antoi poliisille 2013 huomautuksen asiasta, minkä jälkeen huumepoliisi joutui luopumaan koirien käyttämisestä yleisillä paikoilla. Marraskuussa julkisuuteen tuli tieto sisäministeriön valmistelemasta laista, joka sallisi huumekoirien käytön musiikkifestivaaleilla. Tämä koskee käytännössä ns. rokkifestivaaleja eikä Seinäjoen tangomarkkinoita tai Savonlinnan oopperafestivaaleja. Tämä kohdistuu pääasiassa kannabiksen käyttäjiin, koska koirat eivät haista esimerkiksi uusia ns. muuntohuumeita. Kyseessä on tiettyyn kansanosaan kohdistuva erityisvalvonta, joka ei herätä mitään julkista keskustelua tarkoituksenmukaisuudesta tai tehokkuudesta.
Huumekoirat otettiin käyttöön keinona puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja huumeiden salakuljetukseen, mutta kuten kriminaalivalvonnassa tuppaa käymään, tuli huumekoiristakin keino käydä marginalisoitujen ihmisryhmien kimppuun yleisillä paikoilla. Järjestäytyneen huumerikollisuuden sijaan poliisin rajalliset resurssit kohdistetaan nuoriin viihdekäyttäjiin ja syrjäytyneisiin ihmisiin.
Ihmisten yksityisyyteen puuttuminen pitäisi perustella eikä toisin päin, kyse on yleisestä ihmisoikeusperiaatteesta ja huume on sivuseikka tässä asiassa. Missään ei ole esitetty arvioita huumekoirien käytön kustannuksista ja niillä saaduista hyödyistä. Sen sijaan uutisissa esitellään päivästä toiseen käytännön esimerkkejä siitä, miten huumepolitiikkamme on epäonnistunut. Uusia ja yhä vahvempia huumeita tunkee markkinoille ja niitä saa turvallisesti ja halvalla netistä. Koirien käyttäminen nuorisoa vastaan on halpa keino kosiskella ns. suuren yleisön sympatiapisteitä epäonnistuneelle politiikalle. Tämä fakta yritetään hämärtää syyllistämällä ja demonisoimalla huumeiden käyttäjät, mutta tuo alentava asenne kertoo viranomaisten asenteista !
Suomen merkittävin huumeoikeudenkäynti, Helsingin huumepoliisin johtajan Jari Aarnion hasisjuttu saavuttaa kulminaatiopisteensä 30.12., jolloin Helsingin käräjäoikeus antaa tuomionsa. Jari Aarniota uhkaa jopa 13 vuoden vankeusrangaistus jos hänet todetaan syylliseksi häntä vastaan esitettyihin syytteisiin. Vastaavia rangaistuksia langetetaan Suomessa vain henkirikoksista. Huumerikosten enimmäisrangaistusta on vuosikymmenien mittaan korotettu, koska huumerikoksista on ankaran politiikan takia järjestelmällisesti langetettu korkeimpia lain sallimia tuomioita.
Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi nosti 10.3. antamassaan loppulausunnossa esille sen oleellisen seikan huumerikosten käsittelyssä, että näin ankaria tuomioita on voitu langettaa paljon heikommin perustein kuin henkirikoksista.
– Minusta on käsittämätöntä, että huumejutuissa ei tarvita takavarikkoa, ei havaintoa eikä myöntämistä, Leppiniemi sanoi.
Aarnion tapauksessa puolustus turvautui kahdesta pahasta parempi strategiaan: hän tunnusti saaneensa rahaa toimimalla poliisityön ohessa alamaailman torpedona, mitä suomalaisen "maan tavan" mukaan pidetään lievempänä tekona kuin hasistonnin maahantuontia.
Helsingin Sanomat arvioi 23.12 ilmestyneessä jutussaan, että "Poliisiorganisaatio teki Aarnion tapauksessa kohtalokkaan virheen. Se keskittyi vuosikymmenien ajan ruokkimaan hänen narsistisia piirteitään sen sijaan että hänelle olisi asetettu rajat.”
Aarnion persoonaa oleellisempi asia on se, että oikeudenkäynti on nostanut julkisuuteen ne ongelmat, jotka liittyvät uhrittoman rikoksen kriminaalivalvontaan. Huumepoliisin toiminta ei rajoita huumeiden saantia huumemarkkinoilla vaan valikoi markkinoilla myytävät aineet ja ne, jotka niitä myyvät. Kriminaalivalvonnan takia aineet muuttuvat vaarallisemmiksi ja myynti järjestäytyneeksi rikollisuudeksi.
Koska huumerikoksella ei ole selkeää uhria, pitää huumerikollisuutta tutkittaessa turvautua pääsääntöisesti kanssasyytettyjen kertomuksiin eli vasikointiin, jolloin tunnustamalla voi jopa saada pahempia rikoksia anteeksi. Tällöin tutkinnassa aletaan käymään kauppaa tunnustuksilla, mikä on noussut esille Aarnion tapauksessa. Poliisin käyttämä vasikointitaktiikka luo huumemarkkinoille koston ilmapiiriä ja väkivaltaa ajaen ihmiset huonoihin valintoihin ja epätoivoisiin tekoihin riippuvuutensa takia. Huumepolitiikkamme tekee järjestelmän rattaisiin joutuvista riippuvaisista käyttäjistä narkomaaneja. Huumepoliisi tarvitsee narkomaaneja, koska he eivät saisi muuten tietoja laittomilta ja valvomattomilta huumemarkkinoilta.
Aarnio kuului vuosikymmeniä siihen huumepoliittiseen eliittiin, jonka väitteiden edessä tiedotusvälineet sivuuttivat kriittisen tehtävänsä tarkistaa faktat ja jota poliitikot tukivat ajaessaan omia ja puolueidensa etuja. Suomessa on voitu jopa asetusten tai pelkkien viranomaisohjeiden nojalla sivuuttaa ihmisoikeudet sekä perustuslailliset yksityisyyden suoja ja mielipiteen vapaus. Koirien käyttäminen ihmisiä vastaan ilman, että toiminnan seurauksia arvioitaisiin puolueettomasti vain alleviivaa tämän kehityksen. Kysymys on koko oikeusvaltion korruptoitumisesta huumesodan seurauksena.
Riskisijoittajat ja Hankkijan hamppupaalit
Myös Suomessa sijoittajat ovat huomanneet kannabisneksen nousun legitiimin kaupan piiriin, mistä 26.9.2016 uutisoivat Iltasanomat ja Iltalehti. Tässä nykyajan suomalaisten sijoittajien visio kannabislääkkeistä:
Niin OP, Danske Bank kuin Nordeakin ovat tehneet suoria sijoituksia maailmanlaajuiseen Abbvie-lääkefirmaan, joka valmistaa Marinol-nimistä lääkekannabista.
Tämän lisäksi OP ja Nordea ovat tehneet sijoituksia esimerkiksi Valeant Pharmaceuticals Interniin, joka valmistaa lääkekannabiksena tunnettua Cesamet Nabilonea.
Toisaalta myös ajat muuttuvat. Takavuosina lääkekannabikseen kytkeytynyt firma olisi voinut olla ehdoton ei monelle sijoittajalle. Toisaalta entisajan sijoittajia ei olisi välttämättä painanut sijoittaa ydinaseyhtiöihin.
Myös Nordean kestävän sijoittamisen päällikkö Sasja Beslik myöntää, että ihmisten suhtautuminen kannabikseen tulee muuttamaan sijoituskäytäntöjä.
- Otamme asian käsittelyyn seuraavassa hallituksen kokouksessa. Kannabista valmistavia firmoja tulee varmasti lisää. Se tarkoittaa sitä, että myös meidän sijoittajien täytyy pohtia, miten suhtaudumme asiaan.
Kannabikseen ja endokannabinoidijärjestelmään sisältyy valtavia terapeuttisia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen muuttaa terveydenhoidon ja parantamisen.
Hienon 2016 vuosikatsauksen loppukevennyksenä uutisoimme, että Suomen johtava maatalouskauppaketju Hankkija tekee yhteistyötä yhden merkittävimmän eurooppalaisen kannabiksen laillistajan, hollantilaisen Ben Dronkersin kanssa. Hankkija tuo maahan hamppukuivikepaaleja, jotka on valmistanut hollantilainen HempFlax niminen yritys. Hän perusti HempFlaxin vuonna 1993 ja yhtiö tuottaa jo 10 000 tonnia hampputuotteita vuodessa talojen eristeistä eri automerkkien sisustukseen. Ben Dronkers teki omaisuutensa Sensi Seedsin laadukkailla kannabissiemenillä ja on laajentanut kansainvälistä kannabisimperiumiaan käsittämään kaikkea kannabismuseoista teolliseen hamppuun.
Ben Dronkers ei ole peitellyt poliittista agendaansa, vaan hänen Barcelonaan perustamansa maailman suurimman kannabismuseon avajaiset vuonna 2012 oli samalla laillistamisliikkeen juhlaa. Tilaisuudessa palkittiin kansainvälinen huumepoliittinen komissio, jonka puolesta palkinnon otti vastaan liikemies Richard Branson, kannabiksen kasvatuksen pioneeri Todd McCormick ja espanjalainen kannabisaktivisti Fernanda de la Figuera. Samaan aikaan Amsterdamissa järjestetyssä juhlassa palkittiin kansainvälisen huumepoliittisen komission jäsen ja norjalainen valtiomies Thorvald Stoltenberg, hollantilainen kannabisaktivisti, psykiatri Fredrick Polak ja kannabiksen lääkekäytön amerikkalainen uranuurtaja, psykiatrian professori Lester Grinspoon.
Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka vuonna 2016 kannabisnes ja hamppubisnes ovat nousseet hyväksyttävien bisnesten joukkoon myös Suomessa. Nämä ovat myös esimerkkejä laillistamisen lieveilmiöstä, globalisoitumisesta: tanskalaisomisteinen Hankkija saattaa suomalaisia pienviljelijöitä ahdinkoon tuomalla ylikansallista hamppua Hollannista. USA:n ja Kanadan laillistamisprosesseissa nousee esille, kuinka tiukka valtiollinen valvonta suosii harvoja suuryrityksiä kun kannabiksen lääke- ja viihdekäytön valvonnan tulisi perustua yksityisyrityksen voiton tavoittelun sijaan ihmisoikeuksien täydelliselle noudattamiselle.
SKY:n rekisteröinti kiellettiin aikoinaan hyvien tapojen vastaisena. Tavat ja käsitykset muuttuvat, ja vuosi 2016 jää kannabiksen laillistamisen historiaan tämän muutoksen käännekohtana.
Suomen yrttimäisin musavideo vuonna 2016 !
Tästä voi tilata Suomen ensimmäisen kannabiksen laillistamisen historiaa käsittelevän kirjan. Tilaa kirja itsellesi tai sellaiselle poliitikolle tai virkamiehelle, jonka mielipiteeseen haluat vaikuttaa. Näin tuet kannabiksen laillistamista Suomessa!
Maailman huippujohtajien vuonna 2010 perustama huumepoliittinen komissio on raportti raportilta tiivistänyt sanomaansa. Vuoden 2016 raportissa dekriminalisointia suositellaan askeleena kohti valtioiden valvomia huumemarkkinoita.
Kansainvälinen huumepoliittinen komissio, GCDP, on kansainvälinen järjestö, jonka keskeisiin vaikuttajiin kuuluvat muun muassa YK:n entinen pääsihteeri ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kofi Annan, Kolumbian entinen presidentti César Gaviria ja Sveitsin entinen presidentti Ruth Dreifuss.
GCDP on vuodesta 2010 ajanut huumepolitiikkaa, joka tunnustaa kieltolakiin perustuvan politiikan ongelmat ja pyrkii ratkaisemaan huumeiden käyttöön liittyviä haasteita tehokkailla ja ihmisoikeuksia kunnioittavilla keinoilla. Nykyistä rangaistuksiin perustuvaa, huumesodaksikin kutsuttua politiikkaa on jatkettu jo puoli vuosisataa ilman mainittavaa menestystä.
GCDP:n tunnetut edustajat ovat nähneet maailmanpolitiikan näköalapaikoilta, kuinka kurjistava ja kärsimystä lisäävä politiikka on epäonnistunut ja tullut tiensä päähän. Toivottavasti heidän esimerkkinsä kannustaa myös nykyisiä maailman johtajia rohkeisiin päätöksiin, joiden avulla huumeiden käytön haittoihin voidaan aidosti vastata.
Komission ensimmäisen vuonna julkaistun 2011 raportin jälkeen on kansainvälisessä huumepolitiikassa, julkisessa keskustelussa, tieteellisessä tutkimuksessa ja politiikan soveltamisessa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kansalliset ja paikallisviranomaiset ovat lisääntyvissä määrin alkaneet kokeilemaan kannabismarkkinoiden valvonnan uusia keinoja ja vieläkin useammat soveltavat huumeiden käyttäjien kohtelussa muita kuin kriminaalivalvonnan menetelmiä. Hallitukset ovat alkaneet ymmärtämään terveys- ja ihmisoikeuslähtöisten toimintamallien tarpeen.
GCDP ei vetoa ainoastaan hallituksiin ja YK:iin vaan kehottaa myös kansalaisia muuttamaan näkemyksiään huumeiden käyttäjistä ja pyrkimään eroon ennakkoluuloistaan. Huumeita käyttävät ihmiset täytyy tunnustaa tasavertaisina ja vastuullisina yhteiskunnan jäseninä, joille kuuluu kaikki oikeudet ja ihmisarvo.
Sadat miljoonat ihmiset kautta maailman käyttävät laittomia huumeita. Monet käyttävät niitä nautinnokseen, jotkut kipujen lievitykseen ja toiset perinteisistä, kulttuurisista tai uskonnollisista syistä. Huumeiden käyttö on sekä laajalle levinnyttä että rauhanomaista, mutta silti hallitusten pääasiallinen tapa on ollut huumeita käyttävien ja hallussaan pitävien kriminalisointi. Tämä lähestymistapa perustuu siihen väärään toivoon, että yhdessä huumekaupan ja tuotannon kimppuun käymisen kanssa huumemarkkinat voitaisiin hävittää maailmasta.
Rankaisevan huumelain soveltamisen aiheuttamia vahinkoja ei voi liitoitella. Ihmisoikeusrikoksia - kuolemanrangaistuksista ja summittaisista teloituksista pakkohoitoon - tehdään päivittäin kautta maailman samalla kun tiukka huumelainsäädäntö on lietsonut HIV- ja C-hepatiitti epidemioita. Monissa maissa huumepolitiikka on täyttänyt vankilat räjähdyspisteeseen. Nämä rankaisevan politiikan aiheuttamat vahingot ovat raunioittaneet ihmisarvon ja lain kunnioituksen murentaen valtioiden ja niiden kansalaisten välisen luottamuksen.
Näiden haittojen minimoimiseksi hallitusten tulee mahdollisimman pian dekriminalisoida henkilökohtaiseen tarkoitettujen huumeiden hallussapito. Jotkut hallitukset ovat jo aloittaneet tämän, mutta vain muutama hallitus on soveltanut dekriminalisointia niin, että politiikan muutos toisi huumeita käyttäville ihmisille ja yhteiskunnalle myönteisiä tuloksia. Usein hallitukset rankaisevat ihmisiä muilla sanktioilla. Tällainen lähestymistapa ei ole riittävä.
GCDP:n mielestä ihmisoikeuksien ja lainkunnioituksen ylläpitämiseksi hallussapidosta omaan käyttöön ja käytöstä ei pidä rangaista lainkaan.
Dekriminalisointi on askel oikeaan suuntaan mutta ei tarpeeksi
Huumeiden käyttö on yhteiskuntiemme todellisuutta. Hallitukset ovat käyneet harhaista huumesotaansa aivan liian kauan jakaen suhteettomia, epäoikeudenmukaisia ja tarpeettomia rangaistuksia. Rankaisevan huumepolitiikan haitallisuus on osoitettu täysin pitävästi. Hallitukset eivät voi enää ohittaa uuden lähestymistavan tarvetta.
Vuoden 2014 raportissa komissio osoitti, että dekriminalisaatio on askel oikeaan suuntaan, mutta se on vain yksi askel. Hallitusten täytyy ottaa laittomat huumeet valvontaansa tuotannosta jakeluun korjatakseen tehottoman ja vaarallisen rankaisevan politiikan aiheuttamat haitat.
Dekriminalisoinnissa yhteiskunta joutuu kärsimään edelleen laittoman kaupan aiheuttamista kielteisistä vaikutuksista ja huumeita käyttävät ihmiset kärsivät valvomattomien markkinoiden aiheuttamista epävarmuustekijöistä. He eivät voi tietää ostamiensa aineiden todellista koostumusta eikä niiden oikeaa annostusta.
Dekriminalisointi jättää pääongelman eli rikolliset huumemarkkinat rauhaan. Kaikenlaiset kriminaalivalvonnan sanelemat vaihtoehdot kuten pakkohoito, pikasakot, hallinnolliset rangaistukset ja huumeoikeudet eivät ole dekriminalisointia vaan ainoastaan jatkavat huumesodan tapaa rangaista ja alistaa ihmisiä.
Tämän ongelman takia GCDP kehottaa liittämään dekriminalisoinnin piiriin väkivallattomat huumeiden kasvatukseen ja kauppaan liittyvät teot näiden ihmisten yhteiskunnallisen ja taloudellisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Rankaisemisen vaihtoehdot ja laiminlyötyjen yhteisöjen tukeminen ovat keinoja vapauttaa yksilöt ja yhteisöt järjestäytyneen rikollisuuden otteesta, avata uusia taloudellisia näkökulmia ja kunnioittaa kaikkien oikeuksia ja ihmisarvoa.
Omaan käyttöön tarkoitetun hallussapidon dekriminalisoimisen lisäksi hallitusten pitää soveltaa vaihtoehtoja huumekaupan alatason toimijoiden rankaisemiselle mukaan lukien huumeita toisille jakavat ihmiset, huumekuriirit ja laittomien kasvien viljelijät. Suurin osa näistä ihmisistä toimii huumekaupassa ilman väkivaltaa ja he voivat toimia näin torjuakseen yhteiskunnallistaloudellista syrjäytymistä. Näiden ihmisten rankaiseminen on epäoikeudenmukaista ja ainoastaan heikentää heidän asemaansa.
Huumeita käyttävien ihmisten dekriminalisointi ja huumekaupan alatason toimijoiden oikeudenmukainen ja asiallinen kohtelu ovat askeleita kohti laittomien huumemarkkinoiden tuomista järkevän valvonnan piiriin. Vain siten voidaan minimoida huumekieltolain aiheuttamaa yhteiskunnan tuhoutumista.
Hallitusten pitää yhteiskunnallisen vastuun velvoittamina ottaa nämä markkinat valvontaansa haittojen vähentämiseksi ja sen takaamiseksi, että ihmiset voivat käyttää huumeita niin turvallisesti kuin mahdollista mutta samalla pitäen yllä ikärajoja ja muita markkinoille pääsyn rajoituksia.
Tämä ei ole uusi ajatus, koska hallitukset valvovat jo nyt haitallisia aineita eikä laittomien huumeiden käyttäjien kohtelulle eri tavalla löydy mitään perusteita.
Kohti vuotta 2019
Vuonna 2019 YK järjestää vuonna 2009 päätetyn kymmenvuotisen toimintaohjelman “maailman huumeongelman ratkaisemiseksi” tarkistuskokouksen. YK:n huumevalvontajärjestelmä pitää yhdistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2015. Tämä toimintasuunnitelma tulee määrittämään maailmanlaajuisen viitekehyksen vuoteen 2030 saakka ja sen tavoite on taata oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnallinen osallisuus kaikille.
YK:n sitoutuminen siihen, että kaikkien politiikan muotojen täytyy toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita, on ratkaiseva huumepolitiikan uudistamiselle. Lupaus siitä, ettei ketään hylätä tässä maailmassa, täytyy päteä kaikkien ihmisten kohdalla, myös niiden, jotka käyttävät huumeita.
Kaikkien vuoden 2019 poliittisen julistuksen tarkistuskokouksessa solmittujen sopimusten tulee täyttää kestävän kehityksen periaatteet sekä YK:n peruskirjan vaatimukset. Tämä on reitti, joka johtaa pois rankaisevan politiikan aiheuttamista haitoista kohti oikeudenmukaisuuteen, jakamattomaan ihmisarvoon ja ihmisoikeuksiin perustuvia huumepolitiikan muotoja.
Käytännön toimenpiteiksi komission raportti ehdottaa:
1) Valtioiden tulee lakkauttaa kuolemantuomio kaikista huumeisiin liittyvistä rikoksista.
2) Valtioiden tulee luopua kaikista rangaistuksista – niin rikosoikeudellisista kuin hallinnollisista seuraamuksista – jotka koskevat huumeiden hallussapitoa ja kasvatusta henkilökohtaiseen käyttöön.
3) Huumekaupan väkivallattomien alatason toimijoiden osalta valtioiden tulee ottaa käyttöön vaihtoehtoja rangaistukselle.
4) YK:n jäsenvaltioiden tulee poistaa huumeiden hallussapidon rangaistavuus kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän sopimusvelvoitteista.
5) Valtoiden tulee tutkia sääntelymalleja kaikille laittomille huumeille ja tiedostaa tämän olevan seuraava looginen askel huumepolitiikan uudistamisessa dekriminalisoinnin jälkeen.
Suomessa komission raporttia uutisoitiin vielä niukasti. MTV kirjoitti raportin todistaneen siitä, kuinka valtava poliittinen virhe kieltolaki on ollut.
Huumesodan loppuminen näkyy kannabiksen vapautumisena ja huumesotaorganisaatioiden rapautumisena. Tuorein esimerkki on Tukholman kaupungin eroaminen perustamastaan ECAD -huumesotajärjestöstä. Mitä Helsinki enää panttaa?
Ruotsi mainostaa harjoittamaansa huumepolitiikkaa kansainvälisenä menestystarinana ja yrittää painostaa muita maita noudattamaan samaa. Ruotsi on kuitenkin kärkisijoilla EU:n huumekuolleisuustilastoissa, kuolleisuus kasvaa vuosi vuodelta ja suurin kasvu on tapahtunut Tukholman läänissä.
Siellä pitää päämajaansa European Cities against Drugs, ECAD, Tukholman kaupungin tukemana ja perustamana. ECAD perustettiin vuonna 1994 vastustamaan Euroopan suurkaupungeissa leviävää haittoja vähentävää politiikkaa. ECAD edustaa niitä tahoja, jotka vannovat väärinkäytön nimeen, vastustavat narkomaanien auttamista ja väittävät huumeettoman maailman olevan liki valmis kunhan ihmisoikeuksista on tingitty tarpeeksi.
Vuonna 1998 toukokuussa YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, ja ECAD järjestivät Tukholmassa konferenssin, jossa luotiin yhteistä politiikkaa laillistajia vastaan. Konferenssi järjestettiin ennen YK:n erikoisyleiskokousta 8. - 10.6.1998, jossa YK:n huumetoimiston UNODC:n uusi johtaja Pino Arlacchi johti YK:n huumehaukkojen maailmanlaajuiseen kampanjaan A Drug Free World – We Can Do It!
Vielä vuonna 2015 Ruotsin hallitus myönsi ECAD:lle 400 000 kruunua eli noin 40 000 euroa “rajoittavaa ja tasapainoista huumepolitiikkaa esittelevän raportin laatimiseksi” UNGASS 2016 kokoukselle, jossa käsiteltiin juuri tuon drug free world -politiikan täydellistä epäonnistumista. Ruotsalaiset huumehaukat olivat kuningatar Silvian johdolla keskeisiä toimijoita uudistusten ja jopa vapaan keskustelun vesittämisessä jo ennen varsinaista kokousta.
Tänä vuonna Tukholman kaupunki ilmoitti harkitsevansa ECAD:n tukemisen lopettamista, koska ECAD:n politiikka on ristiriidassa haittoja vähentävän politiikan kanssa. ECAD:n läheinen suhde Venäjän huumepolitiikan johtajien kanssa herättää närää poliitikoissa ja virkamiehissä, koska Venäjän huumepolitiikka ei kestä ihmisoikeustarkastelua. Ruotsi on itsekin joutunut YK:n ihmisoikeustarkkailijan kritiikin kohteeksi korkean huumekuolleisuuden ja huumeiden käyttäjien ankaran kohtelun takia. Julkinen debatti Ruotsissa on kääntymässä "nollavisiota" vastaan epäinhimillisen politiikan aiheuttamien ongelmien takia. Ruotsissa on myös havahduttu huumesodan varjossa räjähdysmäisesti kasvaneen lääkeainekuolleisuuden aiheuttamaan ongelmaan.
Tukholman kaupungille ECAD:n puolesta kerätty kansainvälinen vetoomus esittää kuka kukin on gallerian huumesodassa: listalta löytyvät mm. virtsatestien kuningas ja Nixonin huumetsaari Robert DuPont, SAM:n johtaja Kevin “Big Marijuana” Sabet, kannabiksen haittatutkimuksen konkari Bertha Madras Drug Free America verkostosta, UNGASS 2016 kokousta kulisseissa torpedoinut entinen suurlähettiläs Hans Lundborg ja UNODC:n entinen pääsihteeri Antonio Maria Costa.
Keskeiset kieltolakijärjestöt, kuten European Cities Against Drugs, ECAD, World Federation Against Drugs, WFAD, ja Suomessa Irti huumeista ry ja THL väittävät, ettei rankaiseminen ja hoito ole ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan. Käytäntö kertoo aivan muuta: yhteiskunnan rajalliset resurssit ovat valuneet kriminaalivalvontaan, joka tuottaa enemmän ongelmia kuin kaikkien huumeiden käyttö yhteensä. Huumesotaretoriikka on jyrännyt alleen vaihtoehdot ja ihmisarvoa kunnioittavan keskustelun, mikä on näkynyt mm. kannabisyhdistyksien kohtelussa.
ECAD:iin kuului huippuaikoina 270 kaupunkia mutta nyt vain 48 ja nekin vähäpätöisiä pikkukaupunkeja pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa. Tukholman perustelu eroamiselleen on yksinkertainen: ECAD on jäänyt jälkeen huumepolitiikan kehityksestä ja Tukholma haluaa päästä mukaan debattiin niillä areenoilla, joilla muutkin valtioiden pääkaupungit tällä hetkellä hengailee.
Tukholman kaupungin viittaamat uuden huumepoliittisen keskustelun areenat ovat Global Commission on Drug Policy järjestön viime vuosien työn tulosta. Komission julkaisemien raporttien ja tilaisuuksien suosio on osoitus siitä, miten tuuli on kääntynyt huumepolitiikassa ja ECAD:n ajama ihmisoikeuksia polkeva kriminaalivalvonta todettu umpikujaksi.
Huumesodan demagoginen argumentaatio on yhä kovaa valuuttaa Ruotsissa, koska Tukholma aikoo jatkaa “huumeidenvastaista työtä” ja “kohdata laillistamisen kannattajat oikeilla argumenteilla ja leveällä rintamalla” mutta ilman ECAD:ia.
Haloo, Helsinki!
Yhä useampi suurkaupunki on eronnut ECAD:sta niiden huomattua tukeneensa sellaista toimintaa, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja tuhlaa resursseja väärään politiikkaan. Turku erosi ECAD-verkostosta kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 2011.
Helsingin kaupunki maksaa ECAD:lle yli 8000 € vuodessa, ja kolme kaupunginvaltuutettua teki vuonna 2011 esityksen siitä eroamisesta. Asian käsittelyssä paljastui että Kokoomuksen jäsen Paula Kokkonen on toiminut ko. järjestössä ja sen takia Helsinki jatkaa rahan maksamista huumesotajärjestölle.
Helsingin kaupungin terveyslautakunnan vastineessa todettiin, että “European Cities Against Drugs –järjestö on ainoa päihteisiin liittyviin haasteisiin keskittyvä kansainvälinen järjestö, jossa Helsingin kaupungin terveyskeskus on mukana”.
Tämä on järkyttävä tunnustus siitä, kuinka yksipuolista huumepolitiikkaa Suomessa harjoitetaan: jopa Helsingin kaupungin terveyslautakunta on kansainvälisen huumesotalobbyn käsissä. Helsinki maksaa 8200 € vuodessa sellaisesta seurasta, johon Tukholmakaan ei enää halua kuulua.
Tämä on mitätön summa verrattuna niihin vahinkoihin, joita vuosikymmenien huumesotapolitiikka on aiheuttanut Suomessa, mutta symbolisesti hyvin tärkeä. Symbolisten viestien lähettämisestähän tässä on kysymys, ei järjen käytöstä. ECAD on nimenomaan se taho, mistä kaikki kantsu-uutiset, kannabispsykoosilööpit, kahden raiteen politiikan hokemat, käyttäjien sortopolitiikka ja tiedotusvälineiden huumesotasensuuri ovat peräisin.
Uruguayssa ollaan eletty kolme vuotta kannabiksen laillistamisen kanssa ja projekti on vielä kesken. Tämä ei ole mikään ihme, koska Uruguay aloitti käytännössä nollapisteestä.
Uruguay on ensimmäinen itsenäinen valtio, joka toteuttaa laillisesti valvotut kannabismarkkinat. Kanadan, Coloradon ja Kalifornian laillistamisprojektien perustana on vuosien kokemukset kannabiksen lääkekäytön valvonnasta.
Uruguayn presidentti Jose Mujica julkaisi vuonna 2012 aloitteensa “Strategy for Life and Coexistence”. Sen viidestätoista ehdotuksesta yksi koski “kannabiksen kaupan laillistamista ja valvontaa”. Kongressissa oli jo vireillä yksi laillistamisaloite, mutta se korvattiin Mujican paljon pidemmälle menevällä suunnitelmalla. Mujica loi valtion monopolijärjestelmän, joka sallii kotikasvatuksen ja kannabisklubit. Laki hyväksyttiin Uruguayn kongressissa 24.12.2013.
WOLA on ihmisoikeuksien toteutumista Amerikan valtioissa tutkiva ja edistävä ajatushautomo, jonka raportti Uruguayn kannabiksen laillistamisesta on ensimmäinen kattava tutkimus tästä uraa uurtavasta kokeilusta. Yhdysvaltojen tukemien diktatuurien vaihduttua demokratioiksi ovat uudet ongelmat nousseet yhteiskuntien kehityksen esteiksi. Näitä ovat USA:n ajama huumesotapolitiikka, siitä kumpuava järjestäytynyt rikollisuus, sen synnyttämä väkivalta ja korruptio sekä muuttoliike ja rajaturvallisuus.
Tärkein syy presidentti Mujican ja hänen puolueensa kannabispolitiikkaan on Paraguayn kaltainen narkovaltiokehitys, joka on vienyt useita Etelä-Amerikan valtioita liki perikatoon. Uruguay on mantereen rauhallisimpia maita mutta kehitys 2000-luvulla on koettu huolestuttavana.
Laki laillisti välittömästi kotikasvatuksen sallien käyttäjien kasvattaa kuusi kasvia. Myöhemmin valvontaviranomaisia ohjeistettiin toimimaan kotikasvatustapauksissa siten, että poliisin pitää todistaa kasvatuksen olevan tarkoitettu laittomille markkinoille vaikka kasvattajalla on liikaa kasveja eikä hän ole rekisteröitynyt.
Laillistaminen osui 2000-luvulla alkaneen kannabiksen käytön yleistymisen kulminaatiokohtaan. Vuoden 2001 jälkeen kannabiksen käyttö on yleistynyt niin että 23% väestöstä on kokeillut kannabista ainakin kerran. Vain 9% on käyttänyt kuluneen vuoden aikana ja 6,5% kuluneen kuukauden aikana. Kannabiksen käyttö on vähäisempää kuin Yhdysvalloissa, missä yli 40% kansalaisista on käyttänyt kannabista.
Vuonna 2014 60% kannabiksen käyttäjistä kertoi hankkineensa laittomilta markkinoilta ns. prässättyä kannabista, joka tulee suurimmaksi osaksi Paraguaysta, 30% hankki kotimaista kannabista ja 9% kasvatti omansa. Tutkimusten mukaan laittomilla markkinoilla myytävän kannabiksen, joka on ns. prässättyä kannabista Paraguaysta, THC-pitoisuus on keskimäärin 5,5%, mikä asettuu laillisen kannabistarjonnan alarajoille.
Kansa ei ollut alussa lain kannalla yli 60%:n vastustaessa sitä mielipidemittausten mukaan mutta hyvin erilaisista syistä. Vuoden 2013 lopussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 78% piti kuitenkin valtion tarjoamaa kannabista parempana vaihtoehtona kuin rikollisia markkinoita, joita kannatti enää 5%.
Asia ei kosketa suurta yleisöä, eikä siitä ole tullut yhteiskuntaa jakava moraalinen kysymys. Laillistamisesta ei tullut vaaliteemaa vuoden 2014 kongressivaaleissa. Niinpä vallassa pysynyt Frente Amplio puolue ja uusi presidentti Tabaré Vázquez voivat jatkaa projektin kehittämistä.
Laissa joustonvaraa
Liki kolme vuotta aloittamisesta projekti on kesken, ja keskeisen valvontaelimen Institute for the Regulation and Control of Cannabis, IRCCA, budjetti aiotaan kaksinkertaistaa 1,2 miljoonaan dollariin vuoteen 2020 mennessä henkilöstötarpeen kasvaessa koko ajan.
5300 kotikasvattajaa on rekisteröitynyt samoin kuin 22 kannabisklubia. Apteekkijakelua ei ole aloitettu marraskuuhun 2016 mennessä. Tämä ei ole ollut kovin pitkä aika, vaan Yhdysvalloissa toteutetuissa lääkekäytön laillistamisissa on myös kulunut vuosia ennenkuin kaikki osaset on saatu toimimaan.
Laillistamislaki laadittiin niin, että siinä on mukana joustonvaraa kannabiksen hinnoittelussa sekä siinä, kuinka ihmiset voivat valita kannabiksen hankintalähteensä. Näin hallituksella on käytössään lailliset välineet mukautua uusien kannabismarkkinoiden muutoksiin sitä mukaa kuin kertyy uutta tietoa ja kokemuksia niiden toiminnasta.
Lain mukaisesti valtio on perustanut asiantuntijoiden seurantakomitean, jonka ensimmäisen raportin pitäisi ilmestyä ennen vähittäismyynnin alkamista.
Valtion lisäksi kansalaisyhteiskunta on mobilisoitunut tilanteen valvontaan. Friedrich Ebert Foundation (FESUR), Uruguayn yliopisto ja katolinen yliopisto keräävät tietoa mm. markkinoista ja mielipiteistä.
IRCCA tekee yhteistyössä UdelaR’s Schools of Chemistry and Medicine yliopiston tutkijoiden kanssa “Uruguayssa kasvatettavien kannabislajikkeiden perimän ja kemian tutkimusta”. Tarkoituksena on kehittää keskuslaboratorio kannabiksen analysointiin.
Uruguayn hallituksella ei ole kuvitelmia siitä, että heidän mallistaan pitäisi tehdä esikuva muiden maiden laillistamiselle. Mutta hallitus on hyvin tietoinen siitä, että ensimmäisenä kannabiksen laillisen kaupan laillistavana maana he tulevat olemaan huomion keskipisteenä kotimaassa ja kansainvälisesti. Uruguayn mallista saa oppia kaikkien valtioiden hankkeille asettaa kannabis julkisesti valvottuun kauppaan.
WOLA:n raportti nostaa ongelmakohdaksi hallituksen päätöksen myydä kannabista kiinteään 1,20 dollarin grammahintaan vahvuudesta riippumatta. Mielipidemittausten mukaan kannabiksen käyttäjät eivät myöskään aio noudattaa tiukkaa sääntöä hankkia kannabista ainoastaan yhdestä sallituista vaihtoehdoista. Kannabisklubien kehittäminen on tehty hankalaksi tiukkojen taloudellisten ja organisaatiorajoitusten takia.
Vaikka valvovan viraston, IRCCA, rakenteen ajateltiin saattavan yhteen kaikki asiaankuuluvat tahot, on näiden instituutioiden yhteistoiminta ja keskinäinen tiedonkulku vielä puutteellista luoden ongelmia lain täytäntöönpanolle.
Laillistamisen edistymisen valvonta ja arviointi eivät ole vielä kohdallaan. Viranomaisten tekemiä arviointeja projektin edistymisestä ei ole julkistettu, mikä on estänyt kansalaisyhteiskuntaa ja tutkijoita tekemästä omia johtopäätöksiään. Toisaalta viranomaiset ovat olleet hitaita tai yhteistyöhaluttomia omaksumaan kannabiksen käyttöön liittyvää tutkimusta. Hallituksen täytyy myös valvoa, että tiedotuskampanjat ovat toimivia ja riittävästi rahoitettuja.
Laillistamisen vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen on mahdotonta sanoa vielä mitään. Vähittäismyyntikään ei ole alkanut. Tilastojen mukaan onnettomuudet ovat jopa lievästi laskeneet vuoden 2013 jälkeen. Huumeiden käytöstä ei ole kuitenkaan mitään seurantaa, koska kokaiinin ja kannabiksen testaaminen kuljettajilta aloitettiin vasta 2014.
Ihmisoikeudet oleellisin asia
Vuoden 2014 lopussa IRCCA:n rekisteröimä kotikasvattaja pidätettiin 11 kasvin kasvatuksesta ja häntä syytettiin luvan rikkomisesta. Tuomari kuitenkin vapautti hänet, kun oikeudessa paljastui viiden ylimääräisen kasvin olevan uroksia ja taimia. Kansalaisjärjestöt konsultoivat sisäministeriä ehdotuksellaan selventää poliisin toimintatapoja silloin, kun he ovat tekemisissä kannabiksen kasvatuksen kanssa. Vuonna 2015 sisäministeriö julkaisi poliisiohjeistuksen, jolla selvennettiin epäjohdonmukaisuuksia.
Ohjeistus oli tärkeä osa lain täytäntöönpanoa, koska se suojelee rekisteröitymättömiä kotikasvattajia poliisin toimilta, kunhan nämä eivät ole tekemisissä laittomien markkinoiden kanssa.
Proderechos-kansalaisjärjestön edustajan Martin Collazon mukaan poliisin uusi ohjeistus kannabiksen kasvatuksessa on tämän kansalaisliikkeen merkittävä voitto, tulos onnistuneesta vuoropuhelusta sisäministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä.
Tämä politiikka liittyy Uruguayn kulttuurin liberaaliin lähestymistapaan huumeiden käyttöä kohtaan: yksilön vapauksia kunnioitetaan lainkuuliaisuuden sijaan opetuksena diktatuuriajoilta.
Kannabisklubimalli kyseenalainen
Kannabisklubien asema yhtenä vaihtoehtona on kyseenalainen ja nykyisen lain mukainen toiminta ei takaa niiden jatkuvuutta. Klubien ajatuksena oli saada kannabiksen käyttäjät kasvattamaan yhdessä osuuskuntamuotoisesti niin, että vältyttäisiin kaupallisen tarjonnan yksipuolisuudelta ja kotikasvatuksen vaivalta. 45 henkilön raja aiheuttaa käytännössä sen, ettei löydy tarpeeksi vapaaehtoisia kasvattajia, vaan suurin osa maksaa jäsenmaksun saadakseen korkeatasoista kannabista.
Tutkija Rosario Queirolon mukaan kyse on klassisesta yhteistoimintaan liittyvästä ongelmasta.
“Kannabisklubi on romanttinen ajatus, mutta aktivistijoukon ulkopuolella ihmiset ovat sitä mieltä, että tekisivät jotakin muuta kuin puutarhatöitä tai mieluiten pelkästään maksaisivat osallistumisesta. Suhde on vain kaupallinen eikä klubi yhteisöllisenä kohtaamispaikkana eikä kasvin mystisyys kiinnosta.”
Turvallisuusvaatimukset ja sijaintirajoitukset tekevät klubin aloittamisesta kalliin, minkä lisäksi vaaditaan asiantuntijuutta puutarhurin hommista.
“Epäilen kannabisklubien menestystä pitkällä tähtäimellä. Ihmiset päätyvät apteekkien asiakkaiksi jos klubien määrä ei kasva. IRCCA:n asettamilla kriteereillä monet niistä ei saa lupaa. Joissakin kasvit kasvavat näkyvillä mutta laki vaatii kameroita ja kaltereita. Lisäksi mukana on paljon amatöörejä, joiden kasvit ovat kuolleet tai ne on varastettu.”
Ihmisoikeusjärjestö Proderechos on perustanut yhden klubin ja se painostaa IRCCA:lta lupaa jakaa kasvatusta klubien kesken. Vuoden 2015 lopussa käytäntöä kuitenkin tiukennettiin siten, että klubien pitää sijaita vähintään kilometrin päässä toisistaan. Poliisilla ja suurella yleisöllä ei ole vielä selvää kuvaa klubien toimintaperiaatteista, vaikka poliisin toimintaohjeita on uudistettu. Klubien jäsenet raportoivat naapureilta tulleista valituksista, jotka ovat johtaneet ratsioihin poliisien ollessa täysin tietämättömiä siitä, miten toimia laillisissa kannabistapauksissa.
Uruguayn kannabiksen laillistaminen etenee, ja hallitus on antanut lisää resursseja valvonnan kehittämiseen. WOLA:n arvion mukaan projektin etenemisen pääongelmat ovat resurssien puute, lain ja sitä toimeenpanevien säädöksien huonot elementit sekä valvonnan institutionaaliset haasteet.
Tärkein tapahtuma oli YK:n päämajassa New Yorkissa 19. - 21.4. järjestämä 
Yli 20% amerikkalaisista asuu laillistaneissa osavaltioissa, mikä lisää liittovaltion paineita saattaa sen lainsäädäntö linjaan osavaltioiden valitseman politiikan kanssa luokittelemalla kannabis alempaan luokkaan huumelainsäädännössä tai siirtämällä sen valvonta kokonaan oman lain alaisuuteen. Mielipidemittauksien mukaan 60% amerikkalaisista kannattaa viihdekäytön laillistamista ja 90% lääkekäytön laillistamista. Kannabiskaupan arvioidaan Coloradossa saavuttavan jo 1,3 miljardia dollaria vuonna 2016. 
Tsekin parlamentin alahuone hyväksyi 
Myös Suomessa sijoittajat ovat huomanneet kannabisneksen nousun legitiimin kaupan piiriin, mistä 26.9.2016 uutisoivat 
Kansainvälinen huumepoliittinen komissio, GCDP, on kansainvälinen järjestö, jonka keskeisiin vaikuttajiin kuuluvat muun muassa YK:n entinen pääsihteeri ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kofi Annan, Kolumbian entinen presidentti César Gaviria ja Sveitsin entinen presidentti Ruth Dreifuss.
Vuonna 2019 YK järjestää vuonna 2009 päätetyn kymmenvuotisen toimintaohjelman “maailman huumeongelman ratkaisemiseksi” tarkistuskokouksen. YK:n huumevalvontajärjestelmä pitää yhdistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2015. Tämä toimintasuunnitelma tulee määrittämään maailmanlaajuisen viitekehyksen vuoteen 2030 saakka ja sen tavoite on taata oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnallinen osallisuus kaikille.
Ruotsi mainostaa harjoittamaansa huumepolitiikkaa kansainvälisenä menestystarinana ja yrittää painostaa muita maita noudattamaan samaa. Ruotsi on kuitenkin kärkisijoilla EU:n huumekuolleisuustilastoissa, kuolleisuus kasvaa vuosi vuodelta ja suurin kasvu on tapahtunut Tukholman läänissä.
Yhä useampi suurkaupunki on eronnut ECAD:sta niiden huomattua tukeneensa sellaista toimintaa, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja tuhlaa resursseja väärään politiikkaan. Turku erosi ECAD-verkostosta kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 2011.
Uruguay on ensimmäinen itsenäinen valtio, joka toteuttaa laillisesti valvotut kannabismarkkinat. Kanadan, Coloradon ja Kalifornian laillistamisprojektien perustana on vuosien kokemukset kannabiksen lääkekäytön valvonnasta. 
Vuonna 2014 60% kannabiksen käyttäjistä kertoi hankkineensa laittomilta markkinoilta ns. prässättyä kannabista, joka tulee suurimmaksi osaksi Paraguaysta, 30% hankki kotimaista kannabista ja 9% kasvatti omansa. Tutkimusten mukaan laittomilla markkinoilla myytävän kannabiksen, joka on ns. prässättyä kannabista Paraguaysta, THC-pitoisuus on keskimäärin 5,5%, mikä asettuu laillisen kannabistarjonnan alarajoille.
Kannabisklubien asema yhtenä vaihtoehtona on kyseenalainen ja nykyisen lain mukainen toiminta ei takaa niiden jatkuvuutta. Klubien ajatuksena oli saada kannabiksen käyttäjät kasvattamaan yhdessä osuuskuntamuotoisesti niin, että vältyttäisiin kaupallisen tarjonnan yksipuolisuudelta ja kotikasvatuksen vaivalta. 45 henkilön raja aiheuttaa käytännössä sen, ettei löydy tarpeeksi vapaaehtoisia kasvattajia, vaan suurin osa maksaa jäsenmaksun saadakseen korkeatasoista kannabista.
Blogitekstit (Atom)