Huumesodan instituutiot muuttavat politiikkaansa

Globaali huumesota yleensä ja kannabiksen kieltolaki erityisesti on paalutettu kolmeen Yhdysvaltain liittovaltion instituutioon: terveysministeriön alainen huumeriippuvuuden tutkimusinstituutti, NIDA, oikeusministeriön alainen liittovaltion huumepoliisi DEA ja valkoisen talon huumetoimisto ONDCP, jota johtaa ns. huumetsaari. Nämä instituutiot ovat alkaneet viestittää huumesodan lopusta kongressin hoputtamana.

Stara.fi -nettijulkaisu uutisoi elokuussa “Nyt se on varmaa. Kannabis tappaa syöpäsoluja”. Kannabiksen syöpää parantavat ominaisuudet ovat olleet tiedossa jo pitkään, 1970-luvulta saakka. Varsinainen iso uutinen oli se, että Yhdysvaltain liittovaltio eli tässä tapauksessa liittovaltion terveysministeriön, NHH, alainen National Institute of Drug Addiction, NIDA, myöntää tämän.

NIDA kertoi itse asiassa jo huhtikuussa kotisivuillaan kannabiksen voivan tappaa syöpäsoluja. Pari vuotta sitten Tusky uutisoi välikohtausta, jossa kansallinen syöpäinstituutti, NCI, julkaisi kotisivuillaan tietoja kannabiksen syöpää parantavista ominaisuuksista. NCI joutui painostuksen alla sensuroimaan sivustoaan. NCI:n episodin takana oli NIDA. Nyt NCI:n sivuilla on näkyvissä tämän uuden kannabisuutisen perustana oleva tutkimus.

NIDA:n johtaja Nora Volkow kirjoitti 23.7. julkaistussa puheenvuorossaan, että kannabidioli, CBD, on turvallinen lääke, jolla ei ole riippuvuutta synnyttäviä ominaisuuksia.

“NIDA rahoittaa tutkimuksia CBD:n käytöstä huumeiden väärinkäytön hoidossa, ja muut terveysministeriön alaiset virastot rahoittavat tutkimuksia, joissa tutkitaan CBD:n ja muiden kannabinoidien tutkimusta neurologisten ja psykiatristen sairauksien, immuuni- ja aineenvaihduntasairauksien sekä syövän hoidossa”, Volkow jatkoi.

Lopuksi Nora Volkow lupasi virastonsa tekevän kaikkensa esteiden purkamiseksi kannabiskasvin ainesosien tutkimukselta. NIDA:n roolina on huumesodan aikana ollut lähinnä kannabiksen haittojen tutkimuksen tukeminen. Tämä on tärkeä kannanotto, koska NIDA:n missiona on taata tieteellisen tutkimuksen tuki liittovaltion harjoittamalle huumepolitiikalle. 

Heroiini on vaarallisempaa kuin marihuana

Uusi kesällä nimitetty DEA:n johtaja Chuck Rosenberg kertoi toimittajille elokuun alussa, että “heroiini on selvästi vaarallisempi kuin marihuana”.

Viikkoa aikaisemmin Rosenberg käytti vielä sanaa ehkä, mutta lisäsi siihen, ettei hän ole asiantuntija. Ehkä hän otti välillä yhteyttä asiantuntijoihin.

Lausunto voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta se tulee virastosta, joka on 1970-luvun alusta saakka pitänyt kannabista ja heroiinia yhtä vaarallisina ja kohdellut kannabiksen käyttäjiä sen mukaisesti. Edellinen DEA:n johtaja Michele Leonhart oli viimeinen, joka itsepintaisesti piti tästä väitteestä kiinni. Hän joutui eroamaan Etelä-Amerikkaan sijoitettujen huumeagenttien korruptioskandaalin takia.

Uusi huumetsaari ja hallinnon uudet asenteet

Valkoisen talon huumetoimisto, ONDCP, rahoittaa ja toteuttaa liittovaltion huumeiden vastaisen politiikan kampanjointia ja tuottaa valistusmateriaalia. Lisäksi se on arvovaltansa turvin painostanut muiden maiden hallituksia ja YK:ta USA:n huumepolitiikan taakse. ONDCP:n johtajaa kutsutaan perinteisesti huumetsaariksi. Vuoden alussa virkaansa nimitetty Michael Botticelli oli vielä senaatin kuulemistilaisuudessa varovainen kannanotoissaan mutta senaattoreiden painostaessa hän myönsi kannabiksen voivan olla haitattomampaa kuin alkoholi.

”En aio kumota tätä tosiseikkaa”, Botticelli vastasi.

Michael Botticelli otti kuitenkin heti virkakautensa alussa kantaa pääkaupunki Washington DC:n laillistamisaloitteen puolesta ja kannattaa hoitopolitiikkaa rankaisemisen sijaan. Huumetsaari on lausunnoissaan sidottu liittovaltion viralliseen politiikkaan ja lainsäädäntöön, ja siksi kongressissa on vireillä lakialoite, joka vapauttaisi huumetsaarin muodostamaan mielipiteensä tieteelliseen tutkimukseen nojautuen.

USA:ssa yleistä opiaattipohjaisten lääkeaineiden väärinkäyttöä on yritetty hillitä rajoittamalla reseptien kirjoittamista ja lääkeaineiden jakelua. Tämä on saanut käyttäjät siirtymään halvemman ja ilman reseptiä kadulta ostettavan meksikolaisen heroiinin käyttöön. Heroiinin käytön yleistymisen myötä liittovaltion huumehoidon rahoituksesta vastaava terveysministeriön alainen Substance Abuse and Mental Health Services Administration, SAMHSA, on liittänyt avustusanomuksiin uusia ohjeistuksia, jolla liittovaltion rahoja ohjataan rankaisemisesta hoitoon ja hoidossa pois täyttä raittiutta vaativista hoitomalleista korvaushoitoon.

Vuoden alussa virkaan nimitetty liittovaltion ylin lääkintäviranomainen, Surgeon General Vivek Murthy, tuli julkisuuteen myönteisellä kannanotolla kannabiksen lääkekäyttöä kohtaan.

“Löytyy alustavia tutkimustuloksia, jotka osoittavat kannabiksen voivan olla hyödyksi tiettyjen sairauksien ja oireiden hoidossa, joten mielestäni meidän tulee hyödyntää tätä tietoa ohjaamaan poliittista päätöksentekoa”, Murthy sanoi.  

Viime lokakuussa USA:n ulkoministeriön neuvotteleva virkamies William R. Brownfield ilmoitti New Yorkissa YK:n ECOSOC:n kokouksessa, ettei Yhdysvallat enää painosta muita valtioita noudattamaan tiukkaa huumepolitiikkaa. Brownfieldin mukaan YK:n sopimukset eivät edes velvoita huumeiden kriminalisointia.

Ylimpänä tässä muutoksessa on presidentti Barack Obama, joka jo vuoden alussa totesi, että marihuana ei ole alkoholia haitallisempaa. Huhtikuussa Obama antoi lausunnon, että huumepolitiikassa meidän tulee korvata ideologia tutkimuksella.

Laillistaminen etenee kongressissa

Pankit saavat alkaa hoitamaan kannabisneksen rahoitusta ja rahaliikennettä. Liittovaltion rahoituksen jakamisesta päättävä senaatin komitea kielsi heinäkuussa valtionvarainministeriötä rankaisemasta kannabisyritysten rahaliikennettä hoitavia pankkeja. Tämä on vain yksi kannabiksen laillistamista ajavista aloitteista, joita tällä hetkellä käsitellään kongressissa.

Pääkaupungin DC:n asukkaat äänestivät marraskuussa 2014 selkeästi kannabiksen laillistamisen puolesta 72% enemmistöllä, mutta DC:llä on erikoisasema siinä, että kongressilla veto-oikeus sen asioihin. Senaatin komitea sääti vihdoin heinäkuussa lain, joka sallii kauppojen avaamisen sekä pankkien rahoituspalvelujen tarjoamisen alan yrityksille.

Kesäkuussa kahdeksan demokraattisen puolueen senaattoria lähetti kirjeen kannabiksen tutkimusta valvoville virastoille ja virkamiehille vaatien selvitystä sille, miksi liittovaltio ei tutki enemmän kannabiksen lääkinnällisen käytön tutkimusta.

HHS, DEA, ONDCP, NIDA sekä lääkevalvontavirasto, FDA, saivat seuraavan kehotuksen:

“Tällä hetkellä 23 osavaltiota sekä DC sallivat kannabiksen lääkekäytön, ja lisäksi 15:ssä osavaltiossa sallitaan CBD:n käyttö. Liittovaltio on korostanut kannabiksen käytön mahdollisten haittojen tutkimusta mutta kannabiksen lääkinnällisistä hyödyistä on vain vähän tutkimustietoa - vaikka miljoonat amerikkalaiset saavat osavaltioiden lakien puitteissa käyttää kannabista lääkkeenä. Lääkekannabiksen kasvattajien lukumäärän koko ajan kasvaessa  uskomme liittovaltion virastoilla olevan nyt mahdollisuus ja velvollisuus laatia järkevä tutkimus- ja kansanterveysstrategia, mikä mahdollistaisi tiedon ja johtopäätösten tekemisen tästä meneillään olevasta kokeilusta.”

Liittovaltion terveysministeriö, HHS, on havainnut muutoksen suunnan ja tehnyt tarvittavia muutoksia. Se ilmoitti kesäkuussa lopettavansa kannabiksen lääkekäytön tutkimukselta vaadittavat neljä ylimääräistä byrokraattista estettä, joita ei sovelleta esimerkiksi kokaiinin tai heroiinin tutkimuksessa.

JAMA ja lääkekäytön tutkimuksen esteet

YLE julkaisi 25.6. uutisen “Tutkijat: Lääkekannabista käytetään paikoin heppoisin tieteellisin perustein”, jossa kerrottiin JAMA tiedelehden julkaisemasta tutkimuksesta. JAMA:n julkaisemassa tutkimuksessa käytiin läpi tieteelliset kriteerit täyttävät tutkimukset niiden tautien osalta, joihin kannabista tällä hetkellä käytetään eniten lääkinnällisesti.

Kyseisen tutkimuksen tulokset eivät olleet niin huonoja, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Artikkelissa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, että kannabiksen lääkinnällisten vaikutusten tutkiminen ei kuitenkaan ole ollut yhtä helppoa kuin muilla lääkeaineilla tai huumeiksi luokitelluilla aineilla. Ennen tätä vuotta kannabiksen lääkekäyttöä tutkivan piti selvittää seuraava ylimääräinen byrokratia:

1. Tutkimussuunnitelman “tieteellisyys ja eettisyys” piti tarkistaa FDA:ssa.


2. Tutkimussuunnitelma tarkistettiin Public Health Service, PHS, lautakunnassa.

3. Lupa kannabiksen saamiseksi piti saada DEA:lta.

4. Kannabismonopolia hallinnoivan NIDA:n valvoma Drug Supply Program päätti lopulta kannabiksen myöntämisestä tutkimukselle.

22.6.2015 Yhdysvaltain liittovaltion terveysministeriö, HHS, lopetti komitean Public Health Service, PHS, jonka tehtävänä on ollut valvoa muiden kuin liittovaltion rahoittamaa kannabistutkimusta.

Samalla poistettiin kannabistutkimukselta elintarvike- ja lääkevalvontaviraston, FDA, uusilta lääkeaineilta vaadittavan Investigational New Drug, IND, prosessin soveltaminen kannabistutkimukselta. Näitä byrokraattisia esteitä ei ole vaadittu miltään muulta huumelain lista I:llä olevien aineiden tutkimukselta.

Tämä presidentti Bill Clintonin kaudella vuonna 1999 laadittu lisäbyrokratia on ollut merkittävä este kannabiksen tutkimukselle. 

Eikä tässä suinkaan ole kaikki kannabistutkimuksen esteet. NIDA:n johtaja Nora Volkow kertoi senaatin kuulemistilaisuudessa 24.6.2015, että kannabiksen saatavuutta tutkimustarkoituksiin pitää parantaa. Tällä hän viittasi siihen NIDA:n valvomaan kannabismonopoliin, joka on estänyt kannabiksen tutkimuksen. NIDA:n valvoma kannabiksen tuotantolaitos Mississippin yliopiston yhteydessä on ollut luvan saaneiden tutkijoiden ainoa lähde, ja tuotteen laatua ja yksipuolisuutta on kritisoitu niin kauan kuin sitä on ollut saatavana. Laitos ei ole myöskään kyennyt vastaamaan kysynnän lisääntymiseen. Samalla hän myönsi myös sen, että muita huumeita on sallittu tutkimuskäyttöön paljon löysemmin ehdoin.

Massachusettsin yliopiston kasvitieteiden professori Lyle E. Craker haki kymmenen vuoden ajan lupaa kasvattaa kannabista tutkimustarkoituksiin myös muille tutkimuslaitoksille. DEA:n hallinnollinen tuomari antoi vuonna 2007 lausunnon, jonka mukaan hakemus tulisi hyväksyä.

DEA:n silloinen johtaja Michele Leonhart ei kuitenkaan noudattanut tuomarin päätöstä, eikä myöskään oikeusmininisteri Eric H. Holderin ohjeistuksia. Julkisuudessa DEA vetoaa noudattavansa NIDA:n kantaa. NIDA:n edustaja Shirley Simson myönsi vuonna 2010 julkisesti, että NIDA:n rahoittaa kannabiksen kielteisien vaikutuksien tutkimuksia eikä tue kannabiksen käytön hyötyjen tutkimusta.

Kannabiksen vapautumisen myötä kannabiksen tutkimuskin pääsee kunnolla vauhtiin.

DARE, Reaganin huumesodan viimeinen reliikki

Presidentti Reaganin aikana luotu huumepropagandaa suoltava Drug Abuse Resistance Education Program, DARE, joutui ottamaan kantaa laillistamiseen. DARE:n laatimista kauhun levittämiseen perustuvista “tietoiskuista” on tullut Reefer Madness elokuvan tapaan kannabiksen käyttäjien kulttikamaa.

Entinen DARE:n töissä ollut varasheriffi Carlis McDerment kirjoitti DARE:n sivustolla julkaistussa kannanotossa kannattavansa laillistamista.

“Kaltaiseni kannabiksen laillistamista kannattavat ihmiset tietävät, millaisia haittoja huumeet voivat voivat aiheuttaa lapsille."

“Me tiedämme, että kannabiksen laillistaminen ja valvonta lisäävät kaikkien turvallisuutta. Kannatan laillistamista, koska haluan vaikuttaa nuorison kannabiksen käyttöön. Huumediilerit eivät välitä asiakkaan iästä."

“Ratkaisu ei ole kieltolaki ja ihmisten vangitseminen; ratkaisu on valvonta ja koulutus”, McDerment kirjoitti DARE:n sivuilla.

Jonkin aikaa uutisissa levisi tieto DARE:n muuttaneen politiikkaansa, mikä sai DARE:n poistamaan kirjoituksen ja julkaisemaan kannanotto, jonka mukaan DARE ei ole luopunut kieltolakikannastaan.

Carlis McDerment liittyi eläköidyttyään lain täytäntöönpanoa toteuttavien virkamiesten kieltolain vastaiseen järjestöön LEAP.

Laillistaminen säästää ihmishenkiä

Yhdysvaltain lääkäriliiton tiedelehti JAMA julkaisi tuoreen tutkimuksen kannabiksen lääkekäytön laillistamisen vaikutuksista opiaattikuolemien vähenemiseen.

Kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa opiaattien yliannoskuolemat vähenivät 24.8% verrattuna osavaltioiden, joissa lääkekäyttö on edelleen laitonta. Muutos oli välitön: opiaattien aiheuttamat yliannoskuolemat vähenivät 20% jo ensimmäisen vuoden aikana. Väheneminen jatkui vuosi vuodelta niin että viidentenä vuonna kuolemat olivat vähentyneet jo jopa 50%.

Tutkijoiden mukaan potilaat korvasivat opioidilääkityksen joko kokonaan kannabiksella tai sen käytön ansiosta lääkitystä saattoi vähentää, mikä vähentää yliannosriskiä. 

 

Lähde: Huffington Post 23.7.2015, Huffington Post 5.8.2015, Huffington Post 13.8.2015, Alternet 21.7.2015, Hemp.org 23.7.2015, Washington Post 22.6.2015, New York Times 19.1.2015, Tech Times 1.8.2015, JAMA Internal Medicine 25.8.2015

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/707-huumesodan-instituutiot

Ruotsissa vapauttava tuomio lääkekäytön perusteella

Ruotsalainen mies vapautettiin käräjäoikeudessa kannabiksen kasvatussyytteistä lääkekäytön perusteella. Oikeus totesi kannabiksen taanneen "siedettävän elämän". Kyseessä on ennakkotapaus ja syyttäjä aikoo valittaa hovioikeuteen.

Västmanlandin käräjäoikeus vapautti 36 vuotiaan Andreas Thörnin kannabiksen kasvatussyytteistä. Hän halvaantui onnettomuudessa 20 vuotta sitten ja on 75%:sti työkyvytön. Thörn huomasi myöhemmin kannabiksen auttavan hänen kroonisiin kipuihinsa paremmin kuin siihen astinen lääkitys, mm. vahvoja opiaatteja.

Hän kerkesi kasvattaa kotonaan lääkettä omaan käyttöönsä kaksi vuotta kunnes poliisi tuli ratsaamaan viljelyksen ja takavarikoimaan lääkevaraston.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaan Andreas Thörn toimi hätätilanteessa, koska kokeiltuaan kaikkia mahdollisia lääkityksiä vasta kannabiksen käyttö teki hänen elämästään siedettävän.

Tuomio ei ollut yksimielinen ja syyttäjä aikoo valittaa tuomiosta. Syyttäjä Ann-Sofie Wilhelmssonin mielestä hätälauseketta pitää käyttää rajatusti. Olisikin hauska tietää, missä menee "siedettävän elämän raja" jos ihminen ei halvaantuneenakaan saisi käyttää kannabista kipuihinsa!

Tusky julkaisi pari päivää aiemmin artikkelin “Kansankoti kukkii” siitä, miten yhä useampi tavallinen ruotsalainen on noussut julkisuuteen vaatimaan kannabiksen laillistamista ja miten Yhdysvaltojen laillistamisbuumi näkyy jo Ruotsissa. Yhdysvaltojen lisäksi suomalaiset voivat ottaa pian esimerkkiä myös Ruotsista, näistä maista meidän huumepolitiikkammekin on kopioitu.

 

Lähde: Oikeuden päätös, Dagens Juridik 27.8.2015, Sveriges Radio 27.8.2015

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/706-ruotsissa-vapauttava-tuomio-

Kansankoti kukkii

Malmön kannabisaktivistit vaativat kunnallista kannabiksen anniskelupistettä ratkaisuna huumekaupan ruokkimaan jengiväkivaltaan ja avoimeen katukaupusteluun. Kannabiksen kasvatuksen leviämisen myötä yhä useammat kyseenalaistavat rajoittavan huumepolitiikan, ruotsalaisen kansankoti-ideologian viimeisen reliikin. 

Malmöstä on tullut yksi ruotsalaisen huumepolitiikan taistelukenttiä, missä kannabista myydään avoimesti kaduilla, pyssyt paukkuu ja granaatit räjähtelevät. Huumekauppa ruokkii jengiväkivaltaa, ja paikalliset kannabisaktivistit ehdottavat kunnallisen kannabiskaupan perustamista ongelman ratkaisuun.

Liam Murrayn laatimassa kunnallisaloitteessa, ns. Malmö-aloite, ehdotetaan yhden tai useamman kunnallisen kannabiksen anniskelupisteen avaamista Malmössa.

Avoin kannabiksen katukauppa, ammuskelu ja räjähdykset ovat järkyttäneet Malmön asukkaita. Ratkaisuiksi poliitikot osaavat esittää vain puistoihin sijoitettavia kannabiksen myynnin kieltäviä kylttejä, lisää poliiseja ja ankarampia rangaistuksia.

Keskustelusta on Murrayn mielestä puuttunut kokonaan ilmiön syiden tarkastelu. Hänen mukaansa Ruotsin rajoittava huumepolitiikka yleensä ja kannabiksen kieltolaki erikseen ovat tärkeitä tekijöitä. Rikollisryhmät myyvät kannabista, koska kannabiksen kuluttajilla ei ole laillista vaihtoehtoa sen hankkimiseksi.

Laillisella kannabiksen anniskelupaikalla on lukuisia etuja tarjota. Henkilökunta voi neuvoa asiakkaita ja tarjota terapiaa sekä erilaisia hoitoja niitä tarvitseville. Paikassa noudatettaisiin ikärajoja, valvottaisiin tuotteen laatua sekä vahvuutta. Toiminnasta tulisi kaupungille verotuloja. Erittäin tärkeä seikka on se, että kannabiksen käyttäjät eivät enää tukisi granaatteja heitteleviä rikollisia.

Liam Murray pitää Malmöta sopivana kaupunkina aloittaa tällainen toiminta, koska kaupunki on ollut edelläkävijä monissa huumepoliittisissa kokeiluissa, kuten ruiskujen vaihdossa silloin kun se on ollut kiellettyä muualla Ruotsissa.

Ruotsalainen kannabisaktivismi

Ruotsalainen kannabisyhdistys Cannalisörerna julkaisi tukensa ns. Malmö-aloitteelle.

Puheenjohtaja Nelly Mathilda Fredlund kirjoittaa kannanotossaan poliisinkin tietävän väkivallan syyksi huumeita myyvien jengien reviiritaistelut.

“Kymmenen vuotta sitten Kööpenhaminassa yritettiin lopettaa kannabiskauppa Kristianiassa sillä seurauksella, että se levisi kaikkialle kaupunkiin ja jengit alkoivat taistelemaan markkinoiden rajoista.”

“Valtiovalta ei osaa esittää muuta kuin lisää poliisivoimia ja pakkotoimenpiteitä. Puolen vuosisadan kokeilun jälkeen nyt pitäisi kannabismarkkinat yrittää saada takaisin yhteiskunnan valvontaan.”

“Viisainta olisi siirtää kannabiskauppa kaduilta vakavastiotettaville laillisille toimijoille”, kiteyttää Nelly Mathilda Fredlund asian.

Tiedotusvälineet ovat alkaneet suhtautua kannabisaktivisteihin asiallisesti. Malmölainen kannabisaktivisti Wally Johnson kutsui huhtikuussa SydSvenskan lehden toimittajan Mysig Måndag -tapahtumaan, jossa oli “The Culture High” dokumentin esitys ja keskustelutilaisuus sen jälkeen.

“Koko järjestelmä perustuu sille, että kun henkilöä rangaistaan, pysyy hän häpeissään hiljaa. Kun tämä stigma saadaan kumottua, muuttuu lakikin”, Johnson selittää yhdistyksen tarkoituksesta.

Hänen kampanjansa on sekä henkilökohtainen että poliittinen. Hän oli jo 29 vuotias kokeillessaan ensimmäisen kerran kannabista, ja hänen mielestään se johdatti hänet pois monesta pahasta asiasta.

“Pelasin rahani ja juoksin naisten perässä. Voin psyykisesti huonosti ja otin siihen mielialalääkkeitä, jotka saivat minut vielä huonompaan jamaan. Nyt voin paljon paremmin.”

Kannabiksen käytön myötä hän lopetti tupakoinnin ja uhkapelaamisen sekä muutti ruokavalionsa vegaaniseksi. Siksi dekriminalisoinnin puolesta kamppailu on tullut niin merkitykselliseksi.

Wally Johnson on standup-koomikko ja tekee paraillaan dokumenttia ”Mary And I”.

“Niinpä aloitin Panttereiden toiminnan asuinkunnassani Lindängenissä. Olen feministi ja rasismin vastustaja. Mutta mistään en ole saanut näin paljon myönteistä palautetta kuin aloittaessani toiminnan kannabiskysymyksen kanssa.”

Tilaisuudessa toimittaja tapasi edustajia muistakin ruotsalaisista aktivistiryhmistä, joita Ruotsissa on jo useita.

Fria Fröet, vapaa siemen, jakelee ja levittää nimensä mukaan kannabiksen siemeniä ympäriinsä.

“Tarkoituksemme on arkipäiväistää kannabiksen maine. Hamppua on aina kasvatettu Ruotsissa. Viikingit käyttivät kannabista. Miksi meidän pitäisi kitkeä osa luonnostamme?” kysyy retorisesti ryhmän jäsen Tom Lundholm.

Kannabisnes näkyy myös Ruotsissa

Heliospectra on ruotsalainen kasvatuskäyttöön tarkoitettujen led-valaisimien valmistaja. Kannabiksen laillistaminen Yhdysvalloissa on ollut silkkaa juhlaa yritykselle.

Kannabiksen lääkekäytön laillistaminen Las Vegasissa on poikinut Heliospectralle ja sen amerikkalaiselle yhteistyökumppanille, American Cannabis Consulting, miljoonien kruunujen jättitilauksen. Nämä uutiset saivat yrityksen osakekurssin pomppaamaan ylös 43% kesällä 2015.

“Tämä ei ole pelkästään yrityksemme suurin tilaus vaan tämä on myös maailman suurin tähän saakka pystytetty sisäkasvatusjärjestelmä, jossa käytetään LED-valaisimia”, Heliospectran toimitusjohtaja Staffan Hillberg hehkuttaa.

Tällainen kurssinousu ja lupaavat markkinanäkymät saivat ruotsalaisen talouslehden Veckans Affärer julkaisemaan viikolla 25 teemanumeron kannabisneksen kasvuyrityksistä.

Kannabisaktivismi leviää

Ruotsin keskustapuolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Hanna Wagenius tuli kesän alussa julkisuuteen lausunnollaan, jonka mukaan ihmisten vangitseminen kannabiksen takia on väärin. Hänen mielestään sen myymiseksi pitäisi perustaa systembolagetin kaltainen valtion monopoliyritys.

Ruotsin valtakunnansyyttäjä Anders Perklev valitti korkeimpaan oikeuteen kahdesta rattijuopumustuomiosta, koska tuomioiden perustana käytetty kannabistesti ei mittaa päihtymystilaa vaan hajoamisprosessin lopputuotteita, jotka eivät lukeudu kiellettyihin aineisiin.

Julkisuuteen ovat nousseet muiden muassa epilepsiasta kärsivää lastaan kannabisöljyllä lääkinnyt äiti Titti Assarson, kannabiksen käytöstä kiinni jäänyt entinen poliisi Urban Svedberg sekä Jens Waldmann, joka yritti elää normaalina työssäkäyvänä kansalaisena kasvattamalla ja käyttämällä kannabista masennuksensa hoitoon.

Vuonna 2014 Angelo Graziano ilmiantoi itsensä Malmön poliisille saadakseen laboratoriotestit käyttämästään kannabisöljystä. Graziano on lääkinnyt lukuisia potilaita kannabisöljyllään, jossa on hyvin vähän THC:tä.

Hän oletti poliisin lähettävän öljypullon valtion rikostekniseen laboratorioon analysoitavaksi. Graziano haluaa varmuuden siitä, onko hänen lääkkeensä laillista vai ei. Kuukausien odottamisen jälkeen kävi selville, ettei poliisi edes halua tutkia hänen öljyjään.

Ruotsissa on kannabissuusuihke Sativex laillista mutta kukintomuotoinen Bedrocan ei. 150 potilasta saa Ruotsissa laillisesti kannabislääkkeitä. Noin 90 potilasta käyttää Sativexia, mikä hyväksyttiin ms-taudin hoitoon vuonna 2012. Noin 60 käyttää Marinolia, jota käytetään pääasiassa HIV:n aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn.

Lääkäri Tom Flou on lähtenyt taistelemaan byrokratiaa vastaan ja haki lupaa kirjoittaa kannabista lääkkeeksi. Tom Flou antaisi Bedrocania kipupotilaille, joille käytössä olevat lääkkeet eivät auta. Lääkintöhallitus hylkäsi hakemuksen mutta taistelu jatkuu.

Tanskassa ja Norjassa lääkärit saavat määrätä Bedrocania mutta potilaat joutuvat hakemaan lääkkeensä itse Hollannista. Suomi on ollut edelläkävijämaa Pohjoismaissa siinä että Bedrocania on saanut ostaa suoraan apteekista.

Ruotsalainen poliittinen kulttuuri on keskustelevampi kuin Suomessa ja kannabiksesta debatoidaan vilkkaasti. Magnus Callmyr on noussut blogikirjoituksillaan yhdeksi ruotsalaisen kannabisskenen mielipidevaikuttajista. Hänellä itsellään on ollut lääke- ja peliriippuvuuksia, ja hän on kouluttautunut huumehoitoalalle. Callmyr käy tinkimättä ruotsalaisen lehdistön uutisiin ja ns. asiantuntijalausuntoihin kiinni, tarkistaa faktat ja taustat esittäen argumenttinsa lyhyesti ja ytimekkäästi. 

Callmyr on tutkinut erityisesti ruotsalaisten huumehaukkojen organisoitumista. Näitä organisaatioita ovat mm. Riksförbundet Narkotikafritt Samhälle, RNS, European Cities Against Drugs, ECAD sekä World Federation Against Drugs, WFAD. Näitä yhdistää samat henkilöt kuten Sven-Olov Carlsson ja Per Johansson.

Ruotsin valtio tukee tätä toimintaa avokätisesti. Viimeisin huumehaukkojen keksintö on luoda vielä yksi huumeiden vastainen kattojärjestö Drug Policy Futures, DPF, tulossa olevaa YK:n erikoisyleiskokousta, UNGASS2016, varten. Callmyr on havainnut tämän toiminnan motiiviksi raha-avustusten hakemisen ja työpaikkojen luomisen organisaattoreille, Carlssonille ja Johanssonille. 

Huumeettoman yhteiskuntautopian konkurssi 

Ruotsin huumepolitiikka on epäonnistunutta: kymmenessä vuodessa huumekuolleisuus on kaksinkertaistunut. Ruotsin sosiaaliministeriö julkaisi elokuussa vuoden 2014 kuolinsyytilaston, jonka mukaan huumekuolemat nousivat jo 765:een. Ruotsissa kuolee ihmisiä huumeiden käyttöön toiseksi eniten EU:ssa.

Huumepoliittinen yksimielisyys ei ole ollut koskaan aukotonta Ruotsissa. Riksförbundet för Rättigheter, Frigörelse, Hälsa och Likabehandling, RFHL, on vuonna 1965 perustettu alunperin lääkeaineiden väärinkäyttäjien kansallinen järjestö. RFHL on yksi harvoista kansallisista järjestöistä Ruotsissa, jotka eivät ole jakaneet huumeettoman yhteiskunnan tavoitetta. RFHL on huumeiden käyttäjäjärjestö mutta sen toiminnassa on mukana myös terveysalan ammattilaisia, omaisia ja tutkijoita.

Puheenjohtaja Inger Forsgren muistuttaa kannanotossaan, että sosiaaliministeriön ilmoittama luku on puutteellinen, koska siitä mm. puuttuvat uusien muuntohuumeiden ja bentsodiatsepiinien aiheuttamat kuolemantapaukset. Yhtenä ratkaisukeinona tähän pahenevaan ongelmaan RFHL ehdottaa huumeiden käytön dekriminalisoimista.

Ruotsin vaikutusvaltaisimmaksi huumetutkijaksi mainittu Tukholman yliopiston alkoholi- ja huumetutkimuksen professori Börje Olsson arvostelee kovin sanoin Ruotsin nykyistä huumepolitiikkaa. Ruotsalainen huumepolitiikka tappaa yhä enemmän ihmisiä eikä suinkaan vähennä kuolleisuutta. 

“Jos kuolleisuus olisi ollut tällä tasolla 1980- ja 1990-luvulla, olisi siitä seurannut protesteja ja mielenosoituksia. Olemme jotenkin turtuneet tähän asioiden tilaan”, Olsson täräyttää.

“Uskon tämän johtuvan siitä, että kuka kuolee. Näinhän se on kaikkien sosiaalisten ongelmien kohdalla. Jos yhteiskunnan yläluokka tai kansanedustajat kuolisivat tähän tahtiin niin siitä seuraisi aikamoinen älämölö. Mutta näinhän ei nyt ole. Suurin osa kuolleista on yhteiskuntamme marginaalia.” 

“Nollatoleranssipolitiikka ei ole enää tätä aikaa eikä sillä ratkaista mitään ongelmia. Meillä on nykyään aivan toisenlainen huumeiden käyttötilanne ja aivan toisenlainen yhteiskunta, ja politiikan pitää lähteä tästä tosiseikasta”, Olsson summaa analyysinsa.

Kansankodin viimeinen reliikki

Ruotsista on tullut omavarainen kannabiksen suhteen monien eurooppalaisten maiden tapaan. Ruotsin valtio käyttää miljoonia kannabiksen vastaiseen propagandaan kotimaassa ja kansainvälisesti. Svenska Dagbladet selvitti, kuinka tässä näin pääsi käymään. Toimittaja kertoo, kuinka Stalin ja Mao inspiroivat ruotsalaiset rakentamaan kansankotiutopiansa kylkeen totalitaarisen huumepolitiikan 1900-luvun lopussa.

“Jos kannabis laillistetaan, seuraa siitä väistämättä peruuttamaton prosessi. Eikä vain tässä maassa ja tälle sukupolvelle vaan koko länsimaiselle sivilisaatiolle”, jyrisi psykiatri Nils Bejerotin tuomio “pilvivasemmistolle” 1970-luvulla.

Monien maiden päättäjät ottivat Bejerotin ennustuksen kuolemanvakavasti Yhdysvallat ja Suomi mukaan lukien. Sillä pystyttiin oikeuttamaan yhä ankarammat rangaistukset - ja huumepoliisin määrärahojen korotukset vuosikymmen toisensa perään.

1980-luvulla Nils Bejerotia pidettiin Ruotsin tärkeimpänä mielipidevaikuttajana. “Tukholma-syndrooma” oli tuonut hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Vuonna 1988 vähän ennen hänen kuolemaa Ruotsin eduskunta päätti kriminalisoida kaikkien huumeiden käytön. Poliittinen oikeisto ja vasemmisto löysivät yhteisiä etuja huumeongelman demonisoinnissa.

Ruotsin huumepoliisi uskoo edelleen häneen kuin kiinalaiset Maon punaiseen kirjaan.

“Nils Bejerot toi esille teorian epidemian kaltaisesta leviämisestä. Kyseessä on matemaattinen malli: jos sinulla on tarjota jokin tuote, alkaa se levitä kiihtyvään tahtiin. Saatavuuden lisääminen aiheuttaa väärinkäytön lisääntymisen”, Tukholman huumepoliisin edustaja Lennart Karlsson summaa Ruotsin huumepolitiikan perusteesin.

Nils Bejerotin mielestä huumeet ovat kuin tartunta, joka uhkasi raunioittaa kansankodin. Epidemian taltuttamiseksi toimenpiteet piti kohdistaa tartunnankantajiin eli yksittäisiin käyttäjiin. Pakkotoimenpiteitä voidaan käyttää tähän tarkoitukseen kuten yhteiskunta on torjunut koleraa ja syfilistä.

Ongelma olikin se, että eristämisen sijaan sosiaalityöntekijät ohjasivat väärinkäyttäjiä terapiaan. Bejerot piti sosiaalityöntekijöitä yläluokkaisina tyttöinä, jotka olivat lukeneet liikaa Freudia.

“Huume-epidemiaa vastaan taisteleminen yksilöterapian keinoin on sama kuin taistelisi malariaa vastaan jahtaamalla hyttysiä. Se työllistää paljon ihmisiä mutta tulokset ovat mitättömiä. Meidän pitää kuivattaa itse huumesuo”, Bejerot julistaa kirjassaan "Missbruk och motåtgärder".

Bejerot oli vasemmistolaisissa vallankumoushaaveissaan pettynyt entinen stalinisti ja maolainen, mutta silti hän jatkoi Neuvostoliitossa ja Kiinassa toteutettujen “rationaalisten ratkaisujen” ihannoimista huumepolitiikassa. Maon keino pistää oopiuminkäyttäjät työleirille oli Bejerotin esikuva, kun hän ehdotti huumeiden käytöstä tuomittujen lähettämistä metsätöihin Pohjois-Ruotsiin. 

Bejerotin mukaan tartunta levisi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa varsinkin seksuaalikumppaneiden kesken niissä yhteiskunnan normeja rikkovissa ryhmissä, joita hän kutsui “yön ihmisiksi”: jazzmuusikot, boheemit ja prostituoidut. Yhdysvalloissa heistä käytettiin nimitystä hipsterit.

Bejerot oli lopulta täysin oikeassa. Hän näki hyvinvointivaltion luhistuvan huumeiden hyväksymisen myötä. Hyvinvointivaltiolla hän tarkoitti onnellista ja hyvinvoivaa sosialistista utopiaa, mistä ei ole enää paljoa jäljellä Ruotsissakaan. Rajoittava huumepolitiikka on ruotsalaisen kansankotiprojektin viimeinen reliikki.

Teflonaivot

Ruotsalaisten kannabisaktivistien yhteinen kritiikin kohde on Lundin yliopiston psykologian tutkija Thomas Lundqvist, joka käyttää asiantuntijavaltaansa ruotsalaisen eli "bejerotilaisen" huumepolitiikan ajamiseen ja kannabiksen käyttäjien epäinhimillistämiseen. Hänen pirullisin keksintönsä on “teflonaivot”, jonka suomalaiset kannabiksen vastustajat ovat suomentaneet kannabismalliksi.

Se tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan kannabiksen käyttäjien maailmankuva muuttuu kannabiksen vaikutuksesta kaikkea negatiivista tietoa hylkiväksi. Tämän takia kannabisaktivistit eivät enää kykene tunnistamaan kannabiksen haittoja eikä heille tämän takia heille pidä antaa minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia.

Thomas Lundqvistin mukaan hänen esittämistään kannabiksen haittavaikutuksista vallitsee jo yksimielisyys tutkijoiden keskuudessa.

Yksinäisen huumehaukan valitus

Maaliskuussa 2015 ruotsalainen Per Johansson istuu yksinään tyylikkäässä hotellissa Wienissä Ruotsin veronmaksajien kustantamana YK:n huumekokouksessa. Hän haikailee Ruotsin valta-asemaa 1600-luvulla ja siinä sivussa omien maailmanvalloitustensa huippuaikoja.

Per Johansson on niin huumehaukka kuin kukaan voi olla tässä maailmassa. Hän johtaa ruotsalaisia kansainvälisiä huumeiden vastaisia organisaatioita RNS ja WFAD ja on verkostoitunut ECAD:n ja INCB:n kanssa. Hän on tottunut istumaan konferensseissa, kokouksissa, tapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa päivitellään huumeita ja ollaan pelastavinaan maailma ja erityisesti nuoriso niiden aiheuttamalta rappiolta.

Hänellä on myös aikaa kirjoitella poleemisia pakinoita huumekielteisiin julkaisuihin, käydä debattia. Hän selailee uutta Jan Malmstedtin vuoden 2015 alussa julkaisemaa kirjaa “Idéerna som tände debatten”, jossa jälleen kerran osoitetaan ruotsalaisen huumepolitiikan etevämmyys verrattuna kaikkeen muuhun, mitä maailmassa on ikinä kokeiltu.

Johansson tuntee yksinäisyyden leviävän sisimpäänsä, koska hän on viettänyt päivän YK:n huumekomission, CND, 58:n kokouksen loppumattomissa neuvotteluissa, tiedotustilaisuuksissa ja sivutapahtumissa. Tätä hän on tehnyt vuosia mutta nyt hän on katkerana saanut huomata, että ne liberaalit ja humaanit ajatukset, joita vielä 1960-luvulla uskallettiin esittää Ruotsissa, ovat tehneet vahvan paluun YK:n huumepolitiikan arvovaltaisimmalle foorumille eli Wienin hienon kongressikeskuksen saleihin.

Hän tietää, miten kansainväliset huumekonferenssit hoidetaan. Melkein kaikissa maailman maissa sovelletaan huumeiden vastaisia lakeja samalla kaavalla: annetaan se virkamiesten ja pienen uskovaisen piirin hoidettavaksi eikä valvota heidän tekemisiä. Kansainvälisiin huumekonferensseihin on perinteisesti kokoontunut samanmielinen joukko, jota pieni INCB:n vetämä byrokraattien piiri on vedättänyt mahtipontisten julkilausumiensa taakse.

Drugfree world, we can do it!, Just say no, krossa knarket, ei enää lisätä haittoja, kaikki nämä sloganit tulevat siitä samasta huumehaukkojen sylttytehtaasta.

Johanssonin maailmankuvassa aktiivisuus tarkoittaa huumesotaa, passiivisuus hoitoa, haittoja vähentävää politiikkaa ja asiallista tiedottamista.

Johansson syyttää laillistajia kielipelistä:

“Kunhan saadaan tarpeeksi moni osallistuja puhumaan hoidosta ja kriminaalipolitiikasta toistensa vastakohtina niin useimmat osallistujat alkavat pitää tätä totena. Tässä on kyse “mainstreamin” luomisesta; yleisen totuuden luomisesta. Puhutaan samasta ongelmasta, mitään uutta ja oleellista ei ole tapahtunut, tilastot eivät ole muuttuneet millään oleellisella tavalla, mutta muutamat ihmiset näkevät ongelman toisin. Ehkä tarpeeksi moni asiaan osallinen. Tärkeät vallanpitäjät, joilla on vaikutusvaltaa huumepolitiikassa.”

Huumeongelmat eivät tosiaan ole huumesodan myötä ratkenneet vaan pahentuneet. Maailmalla leviää uusi näkökulma ongelmien hoitamiseksi niiden poliittisten päättäjien keskuudessa, jotka olivat aiemmin Johanssonin yleisönä. Siitä Johansson on niin huolissaan.

Palatessaan kotimaahansa huumehaukka Per Johansson huomaa kauhukseen Aftonbladetin kolumnistin Oisín Cantwellin kirjoittavan kriittisesti hänen lempilapsiensa ECAD:n ja WFAD:n yhteistyöstä maailman pahimpien diktatuurien kanssa huumepolitiikan saralla.

“Eikö tämä 1960-luku lopu ikinä!” päättää Johansson pakinansa.

 

Lähde: Svenska Dagbladet 19.7.2015, Veckans Affärer 16.7.2015, Sydsvenskan 17.8.2015, Nyheter24 20.8.2015,  SVT 4.6.2015
, SydSvenskan 30.5.2015, Malmö-aloite, Drugnews.nu 1.4.2015

 

Medicinsk Cannabis

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/705-kansankoti-kukkii

Kannabiksen käyttö ja ihmisoikeudet

Britanniassa kannabiksen laillistamisesta keskustellaan korkealla tasolla: arvovaltainen ryhmä esittää, että sen käytöstä rankaiseminen on ihmisoikeusperiaatteiden vastaista. Poliisi on depenalisoinut käytön ja kotikasvatuksen. Parlamentti saa käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen kannabiksen laillistamiseksi.

Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, APPG, sanoo uusimmassa raportissaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdeksatta artiklaa voidaan soveltaa syytteeseen asetettujen huumeiden käyttäjien aseman arvioinnissa. Ryhmään kuuluu kansanedustajia kaikista parlamenttipuolueista.

8. artikla kuuluu: Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. 

Kiellettyjen aineiden valvonnan tulee APPG:n raportin mukaan heijastaa ihmisoikeussopimuksien asemaa lainsäädännön yläpuolella. Silloin kun huumausaineen käyttö ei aiheuta haittaa toiselle osapuolelle, ei sen kuuluisi olla rikos.

Kolmekymmentäsivuisen raportin mukaan YK:n huumesopimukset, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden huumepolitiikkaa, ovat epäonnistuneet vähentämään huumeriippuvuutta kansainvälisesti.

Sopimukset tulee muuttaa tai jäsenvaltiot lopettavat lisääntyvissä määrin niiden noudattamisen. Raportissa vaaditaan “kokeilevaa otetta” pois kieltolaista ja rankaisemisesta “tasapainoisemman huumepolitiikan saavuttamiseksi”. Vangitsemisen tulisi olla “viimeinen keino” erityisesti matalan tason huumerikollisuudelle.

Raportissa kehotetaan kokeilemaan erilaisia kannabiksen valvottujen markkinoiden malleja YK:n jäsenvaltioiden keskuudessa mukaan lukien Britannia.

Ryhmä on epävirallinen mutta siihen kuuluu vaikutusvaltaisia henkilöitä kuten entinen poliisikomentaja Sir Ian Blair, entinen oikeusministeri lordi Falconer, entinen Labour-puolueen johtaja lordi Kinnock, entinen Tory-puolueen valtiovarainministeri lordi Lawson sekä entinen M15 tiedusteluosaston johtaja paronitar Manningham-Buller.

APPG:n jäsen paronitar Molly Meacher esitti 17.6. Britannian parlamentin ylähuoneelle kannabiksen lääkekäytön laillistamista. Aloite perustuu ryhmän julkaisemaan raporttiin "Regulating Cannabis for Medical Use in the UK" kannabiksen lääkekäytöstä Britanniassa.

Konservatiivihallituksen edustaja ehätti jo kertomaan, ettei “hallituksella ole minkäänlaisia aikeita dekriminalisoida tai laillistaa huumeita”.

Dekriminalisointi takaoven kautta

Kesäkuun lopussa Durhamin poliisipiirin poliisikomentaja Ron Hogg ilmoitti, ettei poliisi pidä parin kannabiskasvin kasvattamista enää tärkeysjärjestyksessä korkealla.

Myös Derbyshiren, Dorsetin ja Surreyn poliisipiirien komentajat ilmoittivat, että kannabiksen käytöstä tai pienimuotoisesta kasvatuksesta tavatut saavat vain varoituksen. Samoin kotikasvatuksesta tulleet ilmiannot vain “merkitään tiedoksi”.

Heinäkuun lopussa yksi Britannian ylimmistä poliisijohtajista, kansallisen poliisikomentajien neuvoston puheenjohtaja Sara Thornton, ilmoitti poliisin lopettaneen kannabiksen kotikasvattajien jahtaamisen koko maassa.

“Jos joku pidätetään tällaisesta, tullaan heitä käsittelemään asteikon lievimmällä rangaistuksella. Olemme kiinnostuneita järjestäytyneestä rikollisuudesta, heistä, jotka kasvattavat teollisessa mittakaavassa”, Sara Thornton tiivisti poliisin uuden politiikan.

Nämä lausunnot vahvistavat yleiset arvelut siitä, että kannabis on Britanniassa ikäänkuin “dekriminalisoitu takaoven kautta”.

Kansalaisaloite kannabiksen laillistamiseksi

Kansalaisaloite kannabiksen laillistamiseksi on menossa Britannian parlamentin käsittelyyn. Kansalaisaloitteen ottamiseksi käsittelyyn vaaditaan 100 000 allekirjoitusta mutta aloite on saanut taakseen jo yli 200 000.

Kansalaisaloite kannabiksen laillistamiseksi:

Laillistakaa kannabiksen tuotanto, myynti ja käyttö

Kannabiksen laillistaminen voi tuottaa jopa 900 miljoonaa puntaa verotuloja vuodessa, säästää 400 miljoonaa puntaa kriminaalivalvonnan menoja ja luoda yli 10 000 uutta työpaikkaa.

Kannabista on turvallisempaa käyttää kuin alkoholia, ja sillä on useita erilaisia käyttötarkoituksia. Ihmiskunnan on arvioitu käyttäneen sitä yli 4000 vuotta, ja Britanniassa se kriminalisoitiin vuonna 1925.

Lähde: APPG: Interpreting the UN drug conventions, Telegraph 19.8.2015, ITV 19.8.2015, Daily Mail 28.7.2015, Independent 19.8.2015

CLEAR-kannabisjärjestön puheenjohtaja Peter Reynoldsin TV-haastattelu 9.8.2015.

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/704-kannabis-ihmisoikeus

Kannabiksen kieltolaki ei perustu tutkimusnäyttöön

Kannabiksen kieltolaki on pysynyt vuosikymmeniä voimassa sensuurin ja pelottelun avulla, koska sen tueksi ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä. Laillistamisen levitessä maailmalla on tullut aika laittaa tosiasiat järjestykseen.

Tuore tutkimus ja tuore kansainvälisen tutkijaryhmän raportti kertovat siitä, ettei vuosikymmeniä jauhettu kannabisvalistus ole perustunut tieteellisesti pätevään tutkimukseen.

Psychology of Addictive Behaviors lehdessä elokuussa 2015 julkaistu tutkimus “Chronic Adolescent Marijuana Use as a Risk Factor for Physical and Mental Health Problems in Young Adult Men” pyrki todentamaan nuorena aloitetun kannabiksen käytön pitempiaikaisia haittoja.

Tutkijaryhmä seurasi 408:a miespuolista henkilöä kahdentoista vuoden ajan. Tutkimustulosta uutisoitiin yllättävänä: se ei löytänyt haittavaikutuksia edes paljon kannabista käyttäneiden ryhmästä.

Voiko tällä perusteella sitten kehottaa nuoria käyttämään kannabista? Ei varmastikaan mutta aikuisten ihmisten pidättämiselle ja vangitsemiselle tästä tutkimuksesta ei löydy mitään perusteita. Se kun ei ole estänyt yhä uusia nuoria sukupolvia kokeilemasta kannabista.

Raportti kannabisväitteistä

Kaikki muutkin kieltolain perustaksi esitetyt väitteet ovat saaneet tieteellisessä tarkastelussa pätemätöntä, heikkoa ja parhaimmillaan keskinkertaista tieteellistä näyttöä tuekseen. Ei edes kannabispsykoosi saa taakseen tieteellistä tutkimusnäyttöä.

The International Centre for Science in Drug Policy Society, ICSDP, on Kanadan Brittiläisen Kolumbian osavaltiossa rekisteröity kansainvälinen tutkijoiden verkosto. ICSDP:n tavoitteena on tarjota parhainta mahdollista tutkimustietoa huumepolitiikan perustaksi. Jäsenet ovat tohtoritason koulutuksen saaneita, laittomien huumeiden käyttöön liittyvien alojen tutkijoita yliopistoista ja korkeatasoisista tutkimuslaitoksista. 

Vuonna 2010 ICSDP julkisti ns. Wienin julistuksen, Vienna Declaration, XVIII kansainvälisen HIV-konferenssin yhteydessä. Julistuksessa vaaditaan huumesodan lopettamista HIV-epidemian taltuttamiseksi. Huumepolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon, ei ideologiaan. Julistus on kerännyt jo yli 20 000 kannattajaa, joiden joukossa on mm. maailman johtavia HIV- ja huumepolitiikan järjestöjä.

ICSDP:n kokoama kansainvälinen tutkijaryhmä kävi läpi kolmetoista kannabiksen kieltolain tueksi esitettyä väitettä. Yksikään väitteistä ei saa taakseen vahvaa tieteellistä näyttöä.

Tutkijaryhmän työ on julkaistu kahtena raporttina, joista ensimmäinen “State of the Evidence: Cannabis Use and Regulation" on näiden väitteiden tieteellisen taustan kriittinen arvio.

"Using Evidence to Talk About Cannabis" on tutkimusryhmän kokoama yhteenveto, joka auttaa lukijoita muodostamaan vastaväitteitä kieltolain propagandalle.

Tutkijaryhmän mukaan kieltolain perustana olevissa väitteissä tutkimustuloksia tulkitaan väärin tai liioitellaan niitä. ICSDP:n tieteelliseen ryhmään kuuluva psykologian ja psykiatrian professori Carl Hart nostaa esille muutamia esimerkkejä.

“Porttiteoria sekoittaa keskenään korrelaation ja kausaation. Vielä pahempi on lööpeissäkin hehkutettu väite, että kannabis on yhtä addiktoivaa kuin heroiini”, Hart selittää.

“Vääristelevät väitteet estävät suurta yleisöä ymmärtämästä asiakokonaisuuksia ja johtavat lopulta haitalliseen yhteiskuntapolitiikkaan”, Hart summaa huumepolitiikan kehityksen.

Kaksi useimmin käytettyä väitettä laillistamista vastaan - laillistaminen johtaa käytön lisääntymiseen ja laillistaminen ei vähennä rikollisuutta - perustuvat vain hyvin heikkoon tieteelliseen näyttöön.

Myös väite siitä, että kannabis aiheuttaisi psykoosisairauksia kuten skitsofreniaa, perustuu heikolle tutkimusnäytölle.

Tupakka ja psykoosi

Sen sijaan näyttö siitä, että tupakka aiheuttaa psykooseja, vahvistuu. Peräti kaksi tuoretta tutkimusta osoittaa samaan suuntaan.

The Lancet -lehti julkaisi tutkijaryhmän tekemän meta-analyysin "Does tobacco use cause psychosis? Systematic review and meta-analysis", jossa käytiin läpi kaikkiaan 61 aiemmin julkaistua tutkimusta. Näissä tutkimuksissa oli käytetty 72 otosta, joissa oli yhteensä 14 555 tupakan käyttäjää sekä 273 162 ei-käyttäjää.

Yhteenvetona todetaan, että “tupakan päivittäinen käyttö lisää psykoosiriskiä ja varhentaa psykoottisten sairauksien alkamista”.

Yhteenveto jatkaa: “Tupakan käytön ja psykoosien välisen kausaaliyhteyden mahdollisuus vaatii lisätutkimuksia”.

Tutkimusryhmän jäsen, King’s College London yliopiston psykiatrian professori Robin Murray on aikaisemmin ollut tekemässä tutkimuksia, joissa kannabiksen käyttö on liitetty psykooseihin. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, onko kyseessä kausaaliyhteys vai olisiko olemassa yhteisiä perintötekijöitä, jotka altistavat sekä psykooseille että kannabiksen käytölle.

Tutkimusryhmän jäsen James MacCabe sanoo tulosten “osoittavan siihen suuntaan, että todellinen syypää on tupakka eikä kannabis. Kannabistahan poltetaan usein yhdessä tupakan kanssa.”

American Journal of Psychiatry lehden julkaisema ruotsalainen tutkimus “Smoking and Schizophrenia in Population Cohorts of Swedish Women and Men: A Prospective Co-Relative Control Study” antaa tukea tälle hypoteesille. 

Tutkimuksessa käytiin läpi 1413 849 naisen ja 233 879 miehen väestörekisteri- ja armeijan tiedot. Tutkimuksessa tehdään myös se johtopäätös, että tupakointi lisää skitsofrenian riskiä.

Nykyaikaisen reefer madnessin kulmakivenä pidetään ruotsalaisista alokkaista tehtyä ja vuonna 1987 The Lancet -lehdessä julkaistua tutkimusta “Cannabis and schizophrenia. A longitudinal study of Swedish conscripts”. Tutkimusta on arvosteltu siitä, ettei siinä otettu tarpeeksi huomioon muiden tekijöiden vaikutusta. 

Kritiikki ei ole kuitenkaan hidastanut väitteiden toistamista yhä uudestaan vuosikymmenien mittaan. Tutkijat ja virkamiehet ovat myös tavallisia ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan, että pakkohan siinä kannabiksessa on olla jotakin hyvin haitallista. Eihän sitä muuten olisi kielletty. Tupakkateollisuus on ollut myös yhteiskuntia korruptoiva tekijä kansainvälisesti.

Laillistaminen ei lisää nuorten kannabiksen käyttöä

Yhdysvalloissa tehdyn laajan tutkimuksen "Medical marijuana laws and adolescent marijuana use in the USA from 1991 to 2014: results from annual, repeated cross-sectional surveys" mukaan kannabiksen laillisen aseman muuttaminen ei vaikuta nuorten kannabiksen käyttöön.

Tutkijaryhmä keräsi 48:sta osavaltiosta tietoja miljoonan koululaisen kannabiksen käytöstä vuosina 1991 - 2014. Vuoden 1996 jälkeen 23 osavaltiota ja Washington DC ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön.

Laillistamisen vastustajat ovat väittäneet kannabiksen helpomman saannin lisäävän nuorten huumekokeiluja ja kannabiksen käyttöä. Tutkimus osoittaa, ettei kannabiksen laillistaminen lisää nuorten kannabiksen käyttöä.

 

Lähde: Chronic Adolescent Marijuana Use as a Risk Factor for Physical and Mental Health Problems in Young Adult Men. Psychology of Addictive Behaviors 3.8.2015., ICSDP 12.8.2015, Huffington Post 12.8.2015,  Does tobacco use cause psychosis? Systematic review and meta-analysis. The Lancet. Volume 2, No. 8, p 718–725, August 2015, Smoking and Schizophrenia in Population Cohorts of Swedish Women and Men: A Prospective Co-Relative Control Study. American Journal of Psychiatry 5.6.2015, Medical marijuana laws and adolescent marijuana use in the USA from 1991 to 2014: results from annual, repeated cross-sectional surveys. The Lancet 15.6.2015.

 

Carl Hart esittää TedMed-puheessaan, kuinka huumesotaa ei voida perustella edes ns. kovien huumeiden osalta. Carl Hart on omissa tutkimuksissaan havainnollistanut sen, kuinka houkuttelevat vaihtoehdot vähentävät huumeiden käyttöä tehokkaammin kuin kriminaalipolitiikka. Vaikka huume-köyhyys-rikollisuus noidankehästä otetaan huume pois niin silti köyhyyden ja rikollisuuden noidankehä jatkuu. Huumerikollisuuden valvonta kohdistuu yhteiskunnan heikompiosaisiin, mikä edelleen ruokkii köyhyyden ja rikollisuuden noidankehää.

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/703-kannabiksen-kieltolaki-ei-perustu-tutkimus