Colorado ja Washington aloittavat kannabiksen laillisen myymisen 2014

Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden asukkaat laillistivat vuoden 2012 lopussa kansanäänestyksellä kannabiksen kasvatuksen ja myymisen myös muihin kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Coloradossa aukaistaan Yhdysvaltojen ensimmäinen kannabiskauppa 1.1.2014. Laillistamisen kannattajien ja vastustajien odotuksissa on suuria ristiriitoja mutta laillistaminen on jo nyt säästänyt miljoonia dollareita veronmaksajien rahoja.

Coloradossa kannabiksen kasvatusta ja myyntiä valvovat viranomaiset aloittivat toimilupien myöntämisen joulukuussa. Coloradon asukkaat voivat ostaa enintään unssin eli 28 grammaa kerrallaan. Muualta tulleet voivat ostaa kahdeksasosan unssista eli noin 3.5 grammaa kerrallaan. Tämän hinta vaihtelee 25:n ja 50:n dollarin välillä. Molemmissa kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa sallitaan muualta tulleiden myös ostaa ja käyttää kannabista mutta kummassakaan ei sallita julkista käyttöä eikä kannabiksen vientiä ulos osavaltiosta.

Washingtonin osavaltio sääti rankan 25%:n veron jokaiselle kannabiksen tuotantovaiheelle: tuottajalta jalostajalle, jalostajalta jälleenmyyjälle ja vähittäismyyjältä kuluttajalle. Virkamiesten mukaan tämä nostaa kuluttajan maksaman keskihinnan 12 dollariin grammalta, mikä on arvioiden mukaan kilpailukykyinen nykyisen laittoman hintatason kanssa.

Coloradossa äänestettiin erikseen verotuksesta ja kansalaisten tahdon mukaan kannabiksen veroasteeksi tuli 25%, josta 15%:lla rahoitetaan uusien koulujen rakentaminen sekä 10%:lla kannabiskaupan valvonta. Verojen arvioidaan lisäävän kannabiksen hintaa 50 dollarilla unssilta.

Virkistyskäyttäjät eivät saa kasvattaa itse kannabista Washingtonissa. Coloradossa sallitaan kuuden kasvin kasvatus henkilöä kohti ja kaksitoista kasvia yhtä taloutta kohti. Kasvatuskaapin pitää olla lukittavissa.

Washingtonissa potilaille palautettiin kasvatusoikeus

Washingtonissa kannabiksen laillistamisaloitteen mukaan aiottiin luopua potilaiden oikeudesta saada kasvattaa omat kasvinsa. Lääkekannabisyhteisö saavutti kuitenkin tärkeän voiton potilaiden painostettua kannabiksen viihdekäyttöä valvovan osavaltion väkijuomien valvontavirasto muuttamaan tämä päätös sallimalla potilaiden jatkaa omien kasviensa kasvattamista.

Viraston aikaisempi suositus lopettaa kannabiksen kotikasvatus perustui sen tahtoon saada potilaat mukautumaan kansanäänestyksessä voittaneeseen viihdekäytön laillistaneeseen lakiin. Virasto suosittaa nyt, että potilaat tai heidän hoitajansa saisivat kasvattaa kuusi kasvia, joista kolme olisi kukkivia ja kolme kasvuvaiheessa. Aikaisemman lääkekannabislain mukaan potilas sai kasvattaa 15 eri vaiheissa olevaa kasvia. Kasvien määrien vähentämistä ei ole perusteltu millään.

Coloradon lain mukaan kannabiksen jakelupisteissä pitää olla erilliset sisäänkäynnit ja tilat kannabiksen myymiselle lääkekäyttöön ja viihteeksi. Lääkekannabista verotetaan alhaisemmin ja siksi liikeyrityksen täytyy pitää ne erillään myös kirjanpidossaan.

Coloradossa myynti alkaa 1.1.2014

Coloradon osavaltion kannabiskauppaa valvova virasto Marijuana Enforcement Division postitti joulukuussa 348 lupaa kaupoille, kasvattajille ja jalostajille. Nämä luvan saaneet yritykset voivat aloittaa 1. tammikuuta valmistamaan ja myymään tuotteitaan jokaiselle yli 21 vuotiaalle kunhan myös paikallisviranomaiset ovat myöntäneet yrityksille toimiluvat. Kaikkiaan 136 kannabiskauppaa sai myyntiluvan.

Suurin osa niistä toimii osavaltion pääkaupungissa Denverissä mutta myös pienemmille paikkakunnille irtosi toimilupia. Loput luvat myönnettiin 174:lle kasvattajalle, 28:lle kannabistuotteita jalostavalle yritykselle sekä kolmelle kannabiksen laatua valvovalle laboratoriolle. Tämä toimilupien myöntäminen on tärkeä vedenjakaja siinä kannabiksen laillistamisprosessissa, jonka äänestäjät hyväksyivät marraskuussa 2012.

”Colorado on ensimmäinen osavaltio Yhdysvalloissa, joka aloittaa aikuisille tarkoitetut lailliset kannabismarkkinat. Tästä tulee esimerkki muille osavaltioille”, hehkuttaa Mason Tvert, laillistamiskampanjan yksi johtajista.

Osavaltion luvan saaneiden pitää hankkia myös paikallisviranomaisten myöntämät toimiluvat, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät kaikki luvan saaneet kaupat pysty aukaisemaan oviaan heti tammikuun alussa. Esimerkiksi Denverissä vasta kahdeksan kauppaa on selvittänyt kaikki kaupan aukaisemiseen vaadittavat byrokraattiset koukerot.

”Tammikuun alkuun mennessä meillä on vielä monia selvittämättömiä ongelmia hinnoitteluun, tuotteiden saatavuuteen sekä huonon saatavuuden aiheuttamiin hintapiikkeihin liittyen. Asiassa on vielä paljon tuntemattomia muuttujia”, RiverRock Wellness -yrityksen omistaja Norton Arbelaez tuskailee.

Näiden epämääräisten muuttujien selventämiseksi kuluttajille Denverin kaupunki avasi kotisivut, jotka kertovat kaiken kannabiksen laillisesta kaupasta ja ostamisesta.

Coloradossa säästetty jo miljoonia dollareita

Coloradossa kannabiksen myynnille on asetettu 25% myyntivero, joka käytetään suurelta osin uusien koulujen rakentamiseen. Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan keskihinnaksi tulisi 185 dollaria unssilta ja vahvempien lajikkeiden hinta vielä korkeammaksi. Arvioiden mukaan joka kahdeksas osavaltion asukas kuluttaisi vuodessa 653 dollaria kannabikseen.

Vuonna 2014 kannabisteollisuuden arvioidaan tuottavan 370 miljoonaa dollaria, josta osavaltio saa liki 100 miljoonaa dollaria verotuloja.

Laillistamisen huumassa on hyvä muistaa se, että vuosi sitten kansanäänestyksessä voittanut lakialoite lopetti kansalaisten rankaisemisen ja lisäsi heidän vapauttaan. Lakia valvovat viranomaiset joutuivat mukautumaan kansan tahtoon ja muutos on jo nyt säästänyt miljoonia dollareita verorahoja ja pelastanut tuhansia ihmisiä kriminaalivalvonnan haitoilta.

Ennen laillistamista Coloradossa arvioitiin 10 000 ihmisen joutuvan pidätetyksi ja saavan sakkoja vuosittain. Nyt joka vuosi 10 000 etupäässä nuorta ihmistä välttyy huumerangaistusten oheisvahingoilta. Säästöiksi arvioidaan 12 - 40 miljoonaa dollaria vuodessa. Kannabiksen laillistaminen korjaa myös rotujen välistä tasavertaisuutta kannabiksen kriminaalivalvonnan kohdistuttua suhteettoman paljon mustiin ja latinonuoriin.

Omalla tontilla saa pajauttaa

Denverin kaupunginhallitus hyväksyi ylivoimaisella enemmistöllä 10 - 3 kansalaisoikeuden saada pajautella omalla tontillaan vaikka se näkyisikin julkisesti. ”Lopultakin terve järki säilyi. Jos ihmiset saavat käyttää alkoholia ja peräti tupakkaa talojensa edustalla omalla tontillaan niin ei ole mitään loogista syytä kieltää paljon haitattomamman tuotteen käyttäminen”, Tvert täsmentää.

”Kaupungin virkamiesten pitää keskittyä tarpeellisten säädösten saamiseen kauppojen avaamiseksi 1.1.2014. Nyt ei tarvita enää lisää esteitä vastuullisten aikuisten kannabiksen käytölle.”

Alkuperäisen säädöksen mukaan laki olisi kieltänyt jopa kannabiksen hajun kantautumisen tai kannabiksen käytön näkymisen. 

Sähköinen jäljitysjärjestelmä laillistamisen ytimenä 

Coloradossa kannabiksen valvojat kehittivät uuden seurantajärjestelmän, joka seuraa jokaista kasvia ja siitä jalostettua tuotetta läpi koko tuotanto- ja myyntiketjun. Marijuana Inventory Tracking System -järjestelmä seuraa kasviin asetettavaa tavarataloissakin käytettävää RFID-tunnistetta.

”Useampien osavaltioiden dekriminalisoidessa kannabiksen käytön on oleellista, että järjestelmä voi varmistaa sen, että kasvattajat ja jakelupisteet noudattavat jakelusäädöksiä sekä noudattavat osavaltion ja liittovaltion lakeja äänestystulosta kunnioittaen”, kannabiksen valvontaviraston viestintäjohtaja Julie Poslethwait muotoilee järjestelmän perustelun.

RFID-järjestelmän tagissa on yrityksen tai lääkekannabiksen lisenssin numerotunnus, tuotteen sarjanumero sekä ”turvanumero”, joita sekä osavaltio että itse yrittäjä voivat seurata. Järjestelmän avulla yrittäjät ja valvojat huomaavat jos jokin pakkaus katoaa tuotantoketjussa. Pakkaus katoaa järjestelmästä kuluttajan ostettua se kaupasta.

Virkamiehet uskovat tämän ”siemenestä kauppaan” valvontajärjestelmän olevan paras väline laittomien markkinoiden häätämisessä pois tuotantoketjusta. Yrittäjät ovat olleet innokkaasti ottamassa tätä järjestelmää käyttöön mutta osavaltiota on myös arvosteltu järjestelmän kalleudesta. Järjestelmän kehittäneellä yrityksellä on tagien monopoli hallussaan eikä niitä saa käyttää uudelleen. Kasviin kiinnitettävä tagi maksaa 0.45 dollaria ja pakkaustagi 0.25 dollaria

Washingtonissa käytetään vuodessa yli 6 miljoonaa unssia

Virallinen tutkimuksen mukaan Washingtonin osavaltion kannabiksen käyttäjät pajauttivat yli kuusi miljoonaa unssia budaa vuonna 2013. RAND tutkimuskeskuksen laatiman tutkimuksen mukaan osavaltion 750 000 kannabiksen käyttäjää kuluttivat 135 - 225 tonnia kannabista mediaanin ollessa 175 tonnia. Tämä tekee 6 miljoonaa unssia, 340 miljoonaa keskivertojointtia tai 170 miljoonaa tukevampaa yhden gramman jointtia.

Puolet tästä määrästä kulutetaan kolmessa tiheimmin asutussa maakunnassa King Countyn kuluttaessa 30%. Tämä arvio on oleellinen osavaltion viranomaisille heidän yrittäessä soveltaa laillistamisaloitetta käytäntöön. Jos virallisista kaupoista loppuu kannabis, voivat kuluttajat kääntyä jälleen laittomien markkinoiden puoleen. Jos kannabista tuotetaan liikaa tai jos sitä verotetaan liikaa niin että ihmiset eivät osta sitä, niin ylijäämä voi päätyä pimeille markkinoille.

”Vuoden suurin uutinen” 

Kannabiksen laillistaminen vaikuttaa myös siitä uutisointiin. Tähän mennessä kannabiksesta on pitänyt sanomalehdissä kirjoittaa mahdollisimman ala-arvoista moralistista roskaa. Laillistaminen nostaa kannabiksen kulttuurin valtavirtaan ja uutisoinnin pitää nousta samalle tasolle. Coloradon suurin sanomalehti The Denver Post toteutti kansalaisten tahtoa palkkaamalla kannabistoimittajan kattamaan osavaltion laillistamisprosessi, jota lehden uutispäällikkö Kevin Dale luonnehtii ”lehden suurimmaksi uutiseksi vuonna 2014”.

Denver Postin viihdeosaston toimittaja Ricardo Baca nimitettiin vastaamaan lehden kotisivujen kannabisosiosta. Ohjeistuksessaan Dale kertoo ”Ricardon työnä olevan yhteistyössä muiden osastojen toimittajien kanssa taata, että osio on aktiivinen asiantunteva, perusteellinen, opettavainen ja kattaa alueen säädöksistä kritiikkiin”. Denver Post aikoo antaa tilaa freelance kirjoittajille kuten kannabisasiantuntijalle ja ”neuvontapalstalle”. Bacan mukaan lehti tulee uutisoimaan kannabiksesta laajalla rintamalla.

”Katamme kannabisuutisoinnin Coloradossa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa”, hän tiivisti tavoitteensa. Hän myös myöntää käyttävänsä kannabista itse.

Lehden johtokunnan antamassa ohjeistuksessa on myös päivitetty kannabiksen laillistamisen vaikutus lehtimiesetiikkaan: ”Jos joudut sekaantumaan kannabiksen käyttöön työssäsi niin varmista, ettet joudu ajamaan autolla päihtyneenä etkä aseta ketään alttiiksi vaaralle”.

Tämä Denver Postin lehtimiehen ohje tiivistää koko kannabiksen laillistamisen tarkoituksen. 

Lähde: Huffington Post 12.12.2013, Huffington Post 10.12.2013, Denver Post 23.12.2013, New York Times 14.12.2013, Drugpolicy Alliance

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/584-colorado-ja-washington-aloittavat-kannabiksen-laillisen-myymisen-2014

YK:n huumevalvontabyrokratia repeämässä ristiriitoihin

Vuoden 2016 YK:n erikoisyleiskokouksen valmistelut ovat nostaneet esille kansainvälisen huumesodan ristiriidat. Julkisuuteen vuosi asiakirja, joka osoittaa huumesodan kansainvälisen rintaman rakoilevan pahasti. Tusky uutisoi aikaisemmin, kuinka huumesodan tappio on alkanut näkymään YK:ssa sisäisenä erimielisyytenä aina korkeinta tasoa myöten. 

The Guardian lehti sai haltuunsa YK:n sisältä vuodetun asiakirjan, joka todistaa sen, että USA:n johtama ja pelkästään kieltolakiin perustuva huumepolitiikka on repeämässä ristiriitoihin. Useat valtiot vaativat huumeiden käytön valvontaan kansanterveyden näkökulmaa kriminaalivalvonnan ja rikosoikeuden sijaan.

Tällaisen asiakirjan vuotaminen YK:n sisältä on harvinaista, koska varsinkin huumepolitiikasta julkaistaan vain loppuasiakirjoja, joista on poistettu kaikenlainen erimielisyys.

Syksyllä laaditun asiakirjan esille tuomat erimielisyydet ovat merkittäviä, koska asiakirjan on tarkoitus olla perustana Wienissä keväällä 2014 julkaistavalle ”korkean tason” eli YK:n huumekomission (CND) huumepoliittiselle kannanotolle, jolla luodaan YK:n mielipide asiasta. Tämä on edelleen perustana vuoden 2016 YK:n erikoisyleiskokouksen huumepoliittiselle kannanotolle, joka paaluttaa YK:n huumepolitiikan seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.

”Ajatus siitä, että huumepolitiikasta vallitsisi kansainvälinen yksimielisyys, on harhaa. Erimielisyydet ovat jo vanhoja mutta niitä ei esitetä julkisesti. Huumepolitiikkaa johdetaan pienimmällä yhteisellä nimittäjällä, jolloin kaikki näyttää yksimieliseltä. Mutta nyt on mielenkiintoista seurata, mistä siellä väitellään”, Harm Reduction International -järjestön varapuheenjohtaja Damon Barrett selittää. 

Etelä-Amerikan valtiot aloittivat väittelyn OAS:n kokouksessa kesällä 2013 vaatimalla kieltolaille vaihtoehtoja. Kolumbia, Guatemala ja Meksiko ovat kritisoineet yhä kuuluvammin YK:n politiikkaa väittäen nykyisen politiikan suosivan kartelleja ja paramilitaarisia ryhmiä. 

Vuodetun asiakirjan mukaan Ecuador vaatii YK:ta sisällyttämään kannanottoonsa kohdan, jonka mukaan maailmassa pitää pystyä keskustelemaan kieltolakia seuraavasta järjestelmästä. Ecuadorin vaatimassa kohdassa sanotaan, että ”maailman huumeongelman käsittelyyn tarvitaan tehokkaampia keinoja” ja ”rohkaistaan harkitsemaan erilaisia lähestymistapoja, jotka olisivat toimivampia ja tehokkaampia kuin nykyiset”.

Venezuela vaatii uutta ymmärrystä ”maailman nykyisen huumepolitiikan aiheuttamista taloudellisista seurauksista” väittäen, että nykyinen politiikka ei tunne ”rikollisten huumemarkkinoiden dynamiikkaa”.

Huumesota on ollut huono sijoitus

Asiantuntijoiden mukaan tämä ristiriitojen taso osoittaa sen, että huumepolitiikan kansainvälinen yhteisymmärrys on murtumassa.

”Pelkästään rikoslakiin turvautuminen huumevalvonnassa on tuottanut vain huonoja tuottoja tehdyille sijoituksille mutta sen sijaan aiheuttanut kaikkia mahdollisia ihmisoikeuksien väärinkäytöksiä”, Open Society Global Drug Programin johtaja Kasia Malinowska-Sempruch selittää. 

Yksimielisyys haastetaan myös Etelä-Amerikan ulkopuolelta. Norja haluaa luonnokseen mukaan ”dekriminalisoinnin käsittelemisen ja kriittisen arvion ns. huumesodasta”.

Sveitsi haluaa luonnoksen tunnustavan nykyisen politiikan kansanterveydelliset seuraukset. Se haluaa mukaan lausunnon, jonka mukaan ”jäsenvaltiot toteavat huolissaan, ettei huumeiden kulutus ole vähentynyt lainkaan mutta uusien psykoaktiivisten aineiden käyttö on lisääntynyt kautta maailman”.

Lisäksi Sveitsi vaatii luonnoksessa ”tuotavan esille huoli siitä, että YK:n AIDS-ohjelman tavoite vähentää HIV-tartuntoja 50% vuoteen 2015 ei toteudu, koska epäpuhtaiden neulojen aiheuttamat tartunnat ruokkivat epidemiaa monissa maissa”.

EU vaatii tiukasti, että luonnoksessa korostettaisiin huumeriippuvaisten hoitoa ja vieroitusta vaihtoehtona vankeusrangaistuksille.

”Huumeiden käyttäjille pitää olla hoitoa, tarvittavia lääkkeitä, hoitoa ja muita palveluja. Toipumista ja sosiaalista integraatiota tukevia ohjelmia pitää tukea”, EU vaatii.

International Drug Policy Consortium -järjestön toiminnanjohtajan Ann Fordhamin mukaan luonnos paljastaa kritiikin kasvavan kansainvälistä huumepolitiikkaa kohtaan. 

”Jäsenvaltiot eivät ole enää samaa mieltä siitä, miten meidän pitää valvoa huumeita kansainvälisesti. Rankaiseminen ei ole toiminut. Kaikella sillä viljelykasvien tuhoamiseen käytetyllä rahalla ei ole ollut toivottua vaikutusta.”

Konsensus on ollut harvojen tyranniaa

Kritiikin kohteena on YK:n huumevalvonnassa toteutettu konsensusprosessi, joka antaa kohtuuttoman suuren painon arvovaltaisille kieltolakia kannattaville maille kuten USA ja Venäjä.

”Yksikin valtio voi onnistua estämään uudistuksen. Muut valtiot ovat kyllästyneet tähän, politiikkaa ei pitäisi tehdä tällä tavalla”, Transnational Institute’n tutkija Tom Blickman tilittää.

Neuvotteluissa EU edustaa kaikkia jäsenmaita, mikä edelleen homogenisoi mielipidettä.

”Portugalin ja muiden edistyksellisten maiden ääni hukkuu sen takia, että nämä kuuluvat laajempaan blokkiin”, Malinowska-Sempruch valottaa tätä prosessia.

YK:n huumevalvonta, huumesota, perustuu USA:n läpiajamaan vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen, Single Convention, jonka pykälien velvoittamina valtiot joutuivat laatimaan oman huumepolitiikkansa. Se ja myöhemmät sopimukset vaativat valtioita soveltamaan kieltolakipolitiikkaa jotta nämä saisivat kansainvälisen tunnustuksen. Yhä edelleen suurin osa maailman maista luokittelee huumausaineita vuoden 1961 sekä vuoden 1971 sopimusten edellyttämällä tavalla.

Vuoden 1961 sopimuksessa tietyt perinteiset kasvit ja niiden jalosteet asetettiin sellaisenaan laittomiksi. Vuoden 1971 sopimuksella länsimaiden kemian teollisuuden valmistamat psykoaktiiviset ja lääkevalmisteet asetetaan laittomiksi kunhan ne on ensin todettu haitallisiksi. Tämä sopimuskuvio on aiheuttanut epäsuhtaa niin että Andeilla koka-pensaan lehtiä pureskeleva maanviljelijä on yhtä rikollinen kuin Oxycontinin tai metamfetamiinin käyttäjä Yhdysvalloissa.

”Jotkin huumeet on tässä järjestelmässä demonisoitu ja on vaikeaa kääntää aikaa enää takaisin”, Blickman summaa tämän kehityksen.

Yhdysvalloissa vuoden 1986 huumeiden vastainen laki toi käyttöön pakolliset vähimmäisrangaistukset ja loi alkavalle vankilateolliselle bisnekselle vakaan tulopohjan. Viimeisin kansainvälinen huumesopimus, vuoden 1988 Wienin sopimus, kriminalisoi huumeiden hallussapidon synnyttäen yhdessä yössä rikollisen huumeiden käyttäjien luokan koko maailmaan. USA vaatii näiden sopimusten olevan jatkossakin kansainvälisen huumevalvonnan perusta.

Kuinka nopeasti ja kuinka pitkälle voidaan uudistaa?

Uruguayn kaltaisille pienille maille huumesopimusten rikkominen on herkkää tasapainoilua geopolitiikan narulla. Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, uhittelee Uruguayn tekemän kannabiksen laillistamisen olevan ”ristiriidassa vuoden 1961 sopimuksen kanssa”.

”Sveitsin, Saksan, Hollannin, Portugalin ja Uruguayn tekemät erilaiset huumepoliittiset uudistukset kertovat siitä, että monissa maissa halutaan soveltaa erilaisia politiikan muotoja”, Malinowska-Sempruch arvioi tämän hetken tilannetta.

Vaikka näiden maiden ratkaisut ovat päässeet otsikoihin, pelkäävät pienemmät maat vielä suurten maiden kuten USA:n ja Venäjän ärsyttämistä, koska nämä maat antavat kehitysapua ja ne istuvat YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeutensa kanssa.

USA:n ulkoministeriö julkaisee joka vuosi raportin, jossa arvioidaan täyttävätkö apua saavat maat vuoden 1988 sopimuksen tavoitteet. ”Kukapa välittäisi huumeista niin paljon, että alkaisi taistelemaan ja saamaan itselleen vihollisia, koska valtiot tarvitsevat noita ääniä taakseen ja se tässä asiassa ratkaisee”, Malinowska-Sempruch jatkaa.

YK:n huumetoimiston, UNODC, rahoitus tulee jäsenvaltioilta, jotka voivat korvamerkitä antamiaan avustuksia ”erikoisrahastoiksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että valtiolla voi olla sekä yleisiä että yksityisiä mielipiteitä huumepolitiikasta.

Sveitsi, joka aloitti heroiinin jakelun narkomaaneille vuonna 2008, julkisti tiedotteen, jossa se perui vuodatetun asiakirjan sisältämiä kannanottoja selittäen, että kyseessä oli ”brainstorming -kokous eikä Sveitsi kannata mitään yrityksiä muuttaa YK:n nykyisiä huumausainesopimuksia”.

Blickman on sitä mieltä, että UNODC:n pitäisi järjestää vuoden 2016 erikoisyleiskokous yhteistyössä YK:n ihmisoikeus- ja kehitysaputoimistojen kanssa. Vaikka erikoisyleiskokous voikin muodostua käännekohdaksi, ovat aktivistit sitä mieltä, että kehitys tapahtuu askel kerrallaan sopimuksiin liittyvien lainopillisten kiemuroiden takia. Koska sopimukset ovat olemassa vain niin kauan kuin valtiot toteuttavat niitä alueillaan, on niiden sivuuttaminen yhtä tehokasta kuin mikä muu keino hyvänsä.

”Sopimuksissa on tulkinnanvaraa. Jos valtiot alkavat luistamaan niistä, ei INCB:llä ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin yrittää estää joidenkin lääkkeiden saantia niissä”, Blickman tiivistää tämän mahdollisuuden. Tämän kehityksen myötä INCB:n rooli voitaisiin rajoittaa jonkinlaiseksi tieteelliseen tai historialliseen tutkimukseen keskittyväksi toimistoksi.

Lähteet: Guardian 30.11.2013 , IPS 7.12.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/579-ykn-huumevalvontabyrokratia-repeaemaessae-ristiriitoihin

Ruotsissakin nuoriso korvaa alkoholin kannabiksella

Kannabiksen kieltolaki on epäonnistunut myös kannabikseen hysteerisesti suhtautuvassa Ruotsissa. Ruotsalainen nuoriso korvaa alkoholin kannabiksella kiihtyvään tahtiin. Ruotsalainen huumepolitiikka aiheuttaa yhä enemmän väkivaltaa ja huumekuolemia. Se on omaksuttu kritiikittä suomalaiseksi huumepolitiikaksi ja siksi siitä pitäisi olla selvillä. Markkinatalouden lait pätevät myös Ruotsissa ja ne laillistavat kannabiksen oli huumeministeri Maria Larsson mitä mieltä hyvänsä. 

Väite, että kannabis tulee vanhan päihteen eli alkoholin päälle ja lisää kokonaishaittoja, ei päde ainakaan Ruotsissa. Tuoreimpien tutkimustulosten mukaan alkoholin käyttö peruskoulu- ja lukioikäisten keskuudessa on vähentynyt huomattavasti ja aloitusikä noussut. Vuonna 2000 80% nuorista oli käyttänyt alkoholia, mutta vuonna 2012 enää 56%, mikä on alhaisin mitattu määrä vuoden 1971 jälkeen.

Kannabiksen kohdalla vallitsee täysin vastakkainen trendi. Lukiossa toista vuotta opiskelevien poikien kannabiksen käytön yleisyys on noussut vuoden 2004 15%:sta jo 20%:een. Tosin vuoden 2010 huippulukemista on tultu alaspäin. Samanikäisten tyttöjen kannabiksen käyttö on noussut samana aikana 11%:sta 14%:iin.

Nämä tiedot ovat peräisin Ruotsin alkoholi- ja huumetutkimuslaitoksen CAN:n tuoreesta tutkimuksesta. 

Ruotsalaisessa mielipideilmastossa ei kovin helposti kerrota kannabiksen käytön lisääntyneen - kukapa nyt tunnustaisi moraalisesti latautuneen tosiasian. Toisaalla kerrotaan vielä hurjemmasta kehityksestä: poliisin ja tullin kannabistakavarikot ovat kasvaneet 500% kymmenessä vuodessa. Määrä on noussut 700 - 800 kannabistakavarikosta 4000 - 5000 takavarikkoon vuodessa.

Tukholman huumepoliisi käynnisti syksyllä tehokampanjan nimeltään Höstglöd kannabista vastaan. Poliisi mm. testasi koululaisia sillä seurauksella, että esimerkiksi Herbyn lukiossa 70:stä testatusta oppilaasta 63 antoi kannabispositiivisen näytteen.

Suuntaus on yhtenevä kansainvälisen suuntauksen kanssa: nuoriso korvaa alkoholia kannabiksella yhä enemmän ja raitistuu.

Huumevalistusbisnes voi paksusti

Ruotsin huumeministeri Maria Larsson on huolestunut nuorison kannabiksen käytön lisääntymisestä ja yhä liberaalimmista suhtautumisesta kannabikseen. Siksi hän antoi ns. huumeidenvastaisille järjestöille 12 miljoonaa kruunua eli 1,2 miljoonaa euroa kannabiksen vastaiseen kampanjointiin.

Projektin loppuraportin mukaan ainoastaan kaksi projektia kymmenestä täytti projekteille asetetut vaatimukset ja raha päätyi lihottamaan huumeidenvastaisen eliitin jäseniä. Rahaa paloi mm. konferensseihin ja kaffe o bulle -tarjoiluun ns. huumetyöntekijöiden vyötäröympäryksen lisäämiseksi. Kaksi toteutuneiksi todettua projektia olivatkin sitten elokuvia valistustarkoituksiin.

Tukholmassa järjestettiin marraskuussa kansainvälisen laillistamisaallon säikäyttämänä kansainvälinen kannabiksen vastainen konfrenssi. Paikalle kerääntyi mm. kannabiksen vastaisen taistelun kummisetä Robert DuPont, kannabiksen vastaista tutkimusta rahoittavan NIDA:n johtaja Nora D. Volkow, sekä koko ruotsalainen kannabiksen vastainen rintama huumeministeri Maria Larssonin johdolla. 

Volkow kertoi nuorison kasvavasta kannabismyönteisyydestä pöyristyneelle eliitille ne vanhat jorinat kannabiksen tuhoisista vaikutuksista motivaatiolle, vastustuskyvylle, aivoille, älylle jne ym. Volkowin mielestä tämä viesti pitäisi saattaa suuren yleisön tietoisuuteen asenteiden muuttamiseksi takaisin.

Joku parempimuistinen voisi ehkä huomauttaa, että tätä propagandaahan kaikki tiedotusvälineet ovat veivanneet jo vuosikymmeniä ilman, että propagoidut riskit miesten tisseistä alkaen olisivat realisoituneet ikinä missään. Skitsofreniasta puhumattakaan.

”USA:n seurattava Ruotsin mallia”

Tukholmassa järjestetyssä konferenssissa kansainvälisen kannabiksen vastaisen taistelun veteraanit kehottivat USA:ta seuraamaan Ruotsin esimerkkiä. 

Robert DuPont, professori Bertha Madras ja Per Johansson kertovat yhteisessä vetoomuksessaan Ruotsin huumeongelman synnystä ja kuinka yli-inhimilliset henkiset ominaisuudet omaava Nils Bejerot käänsi kaiken nykyiseksi onnelaksi maan päällä.

Nils Bejerot onnistui kääntämään muuten älykkään ja edistyksellisen ruotsalaisen yhteiskunnan niin totaalisesti kannabiksen vastaiseksi, että nykyään on epäruotsalaista käyttää muita huumeita kuin alkoholia ja nuuskaa. Eikä sitä tarvitse perustella, koska Nils Bejerot.

Ruotsi on ollut yhdysvaltalaisen reefer madnessin yli-innokas omaksuja, sieltähän Juhana Idänpää-Heikkilä kumppaneineen sen toi Suomeen. Suomalaisen tiedotusvälineistön täydellinen tietämättömyys Nils Bejerotista ja hänen akolyyteistaan on käsittämätöntä sen rinnalla, kuinka paljon näiden huumehaukkojen jorinoita printataan ilman mitään faktojen tarkistusta.

Ruotsissa kuolee huumeisiin useampi kuin koskaan aiemmin

Ruotsin sosiaaliministeriön kuolinsyytilaston mukaan vuonna 2012 529 ihmistä kuoli huumeisiin. Määrä on suurin koskaan ja kuolleisuus on kasvanut jo vuodesta 2006. Ruotsalaiset huumetutkijat eivät tietenkään osaa sanoa, mistä tämä suuntaus johtuu.

Ruotsi on todellinen huumepolitiikan mallimaa: se yrittää pakottaa muita maita omaksumaan epätieteellisen huuhaansa samalla kun Ruotsin omat tilastot osoittavat sen tappavan ihmisiä enemmän kuin koskaan.

Tutkimus on myös nostanut esille sen, että ankaran huumepolitiikan maassa kasvaa uusi huumeongelmaisten sukupolvi, joka käyttää aivan uusia aineita ja aivan uusilla tavoilla. Huumeiden kieltolain takia markkinoille tulee koko ajan uusia aineita, kuten synteettisiä kannabinoideja. Myös vahvoja lääkeaineita käytetään sekaisin laittomien huumeiden kanssa.

Väkivalta kasvaa

Pohjoismaissa ja Suomessa on maailman korkeimmat kannabiksen hinnat sekä tiukka huumepolitiikka. Siksi tämä maankolkka houkuttelee kansainvälistä huumerikollisuutta.

Göteborgin lähiöissä huumekaupalla toimintansa rahoittavat rikollisjengit aiheuttavat yhä enemmän väkivaltaa ympäristöönsä. Tänä vuonna kaupungissa on ammuskeltu yli 40 kertaa, seitsemän ihmistä on kuollut ja yli 20 haavoittunut.

Keskeisenä syynä on taistelu tuottoisista kannabismarkkinoista. Ankaran politiikan takia hasiskilosta voi saada jopa 100 000 kruunun eli 10 000 euron voiton. Joulukuun alussa huumepoliisi paljasti Ruotsin tähän mennessä suurimman kannabiskasvattamon, jonka tuotoksi poliisi arvioi miljoonia kruunuja. Kolme ihmistä vangittiin epäiltyinä kasvatuksesta, mutta poliisi ei vielä suostu kertomaan tarkempia yksityiskohtia.

Markkinavoimat ratkaisevat Ruotsissakin

Tämä älyllinen hullabaloo kannabiksesta lahden takana loppuu markkinavoimien ehdoilla. Ruotsalainen Heliospectra on kehittänyt kannabiksen kasvatukseen soveltuvia LED-valaisimia, joita sen amerikkalainen yhtiökumppani Radiant markkinoi tällä hetkellä voimakkaasti Yhdysvalloissa. Ruotsissa yritys ei satsaa mainontaan, koska yhteiskunnallinen ilmapiiri ei siitä tykkäisi. 

”Kyseessä ovat aivan uudet markkinat, mistä saa samanlaiset vibat kuin Viagrasta aikoinaan”, Heliospectran toimitusjohtaja Staffan Hillberg hehkuu innoissaan.

Hillberg vakuuttaa, että yritys myy tuotettaan vain niissä osavaltioissa, joissa kannabiksen kasvatus on laillista. Kannabiksen lääkekäyttö on hyväksytty jo 20 osavaltiossa ja Washington D.C:ssä. Lisäksi kaksi osavaltiota alkaa myymään laillista viihdekannabista vuoden 2014 alussa.

Institutet för säkerhets- och utvecklingspolitik (ISDP) julkaisi Statens Folkhälsoinstitutin rahoittamana Erik Leijonmarckin ja Walter Kegön kirjoittaman Cannabis. Argument mot legalisering -pamfletin, jota Ruotsin huumepoliisi lainaa ideologiansa pönkittämiseen nettilehdessään. Ruotsin huumepoliisin mielestä kannabiksen laillistaminen loisi vain uusia markkinoita rikollisille, mitä logiikkaa on aivan yhtä vaikea seurata kuin Suomen huumepoliisin logiikkaa. 

Leijonmarck väittää, että myös Ruotsissa nuoret kasvattavat suuria määriä kannabista ruotsalaisilla välineillä ja teknologialla.

”Ruotsalaiset yritykset myyvät kasvatusvälineistöä ja niihin meidän pitää kohdistaa toimintamme”, ISDP:n edustaja Erik Leijonmarck uhoaa.

Heliospectran vientimenestyksestä Leijonmarck ei puolestaan pysty paljoa uhoamaan.

”Onhan se häpeällistä, että ruotsalainen yritys alkaa myymään välineitä marihuanan kasvatukseen, mutta näin tässä käy. Meidän on vain hyväksyttävä se tosiseikka, että jotkin osavaltiot ovat päättäneet laillistaa kannabiksen”, Leijonmarck tuhahtelee.

Huumesodan älyllinen hullabaloo kannabiksesta lahden takana loppuu markkinavoimien ehdoilla, ovathan ruotsalaiset kuuluisasta moralismistaan huolimatta kauppiaita.

Lähteet: Dagens Nyheter 6.12.2013 , 8.12.2013, 19.11.2013, Expressen 7.12.2013 , The Local 19.4.2013 , Aftonbladet 13.12.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/580-ruotsissakin-nuoriso-korvaa-alkoholin-kannabiksella

Uruguayn senaatti laillisti kannabiksen

Uruguayn senaatti äänesti tiistaina 10.12. kannabiksen laillistamisen puolesta äänin 16-13. Senaatin päätös on ratkaiseva, koska kongressin alahuoneen jo hyväksymä lakipaketti meni läpi sellaisenaan ilman muutoksia. Laki perustuu presidentti Jose Pepe Mujican kaksi vuotta sitten alulle panemaan esitykseen, joten presidentin hyväksyntä on taattu jo etukäteen.

Äänestyksen jälkeen kestää neljä kuukautta ennen kuin laki astuu voimaan. Mahdollinen kansanäänestys voi vielä hidastaa lain täytäntöönpanoa, mutta tämän hetkisten tietojen mukaan kannabiksen laillinen myynti alkaa Uruguayssa vuoden 2014 lopulla.

Uruguayssa kannabiksen käyttäjät saavat kannabista neljää eri kautta: lääkekäyttöön terveysministeriön kautta, kotona korkeintaan kuutta kasvia kasvattaen, kannabisklubeissa ja apteekeista. Kannabista ei saa myydä alle 18 vuotiaille, autolla ajaminen päihtyneenä on kielletty samoin kuin kaikenlainen mainonta. Uruguay aikoo myös ehkäistä kannabisturismin - ainoastaan oman maan kansalaiset saavat ostaa kannabista apteekista ja liittyä kannabisklubiin.

Presidentti Mujica sanoi, että lain tarkoituksena on häätää järjestäytynyt rikollisuus kannabismarkkinoilta, eikä yrittää mainostaa kannabiksen käyttöä. Yhdysvaltojen ja Brasilian hallitukset ovat arvostelleet Uruguayn hallitusta kansainvälisten huumesopimusten rikkomisesta.

Kansainväliset huumehaukat ovat varoittaneet Uruguayta mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja oppimistason romahtamisesta ja apteekkarit ovat harmissaan muiden myymiensä tuotteiden maineen pilaamisesta.

Uruguay jalostaa oman lajikkeensa

Mujica pyysikin Huffington Post -lehden haastattelussa maailmaa auttamaan häntä kannabiksen laillistamisessa.

”Pyydämme muuta maailmaa auttamaan tämän kokeilun toteuttamisessa. Se sallisi meidän toteuttaa tämä yhteiskunnallinen kokeilu huumeiden laittoman kaupan aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Laittoman huumekaupan vaikutukset ovat pahempia kuin itse huumeen vaikutukset”, Mujica vetosi haastattelussaan.

”Maailmassa on aina painostusta. Maailmassa toimii koneisto, joka elää sorrosta ja se tulee hyvin kalliiksi”, hän jatkoi.

Mujica tunnetaan hyvin vaatimattomista elintavoistaan, eikä hän pidä kannabiksesta luonnehtien sen käyttöä ”paheeksi”. Mutta hänen tarkoituksensa on ottaa olemassa olevat laittomat markkinat valvontaan.

”Sortoon perustuva toimintamalli on epäonnistunut”, hän täsmentää.

Mujica kertoo Uruguayn hallituksen suunnittelevan erityisen kannabislajikkeen ottamista viljelyyn rajoittaakseen kannabiksen hallitsematonta levitystä.

”Tämän jälkeen meidän kasvattamamme kannabis on mahdollista erottaa molekyylitasolla”, Mujica selosti suunnitelmaa.

"Aloitamme huhtikuussa uuden vaiheen. Tämä on merkittävä kulttuurin muutos, jolla tähdätään kansanterveyden kohentamiseen ja vastustetaan järjestäytynyttä rikollisuutta", senaattori ja presidentti Mujican puoliso Lucia Topolansky selitti Reutersin haastattelussa.

Mujicalle Nobelin rauhanpalkinto

Kannabiksen laillistaminen on vain osa presidentti Mujican vuonna 2012 aloittamaa uudistuspakettia, jonka tarkoituksena on vähentää maan rikollisuutta ja kohentaa kansalaisten turvallisuutta. 

Drugs Peace Institute -kansalaisjärjestö käynnisti aloitteen Uruguayn presidentin Jose Mujican nimittämiseksi Nobelin rauhanpalkinnon saajaehdokaaksi. Ehdokasasettelun viimeinen päivämäärä on 31.1.2014.

Ehdokkuuden perusteluna on nimenomaan kannabiksen laillistaminen, joka on alkuna epäonnistuneen huumesodan korvaamiselle oikeudenmukaisella ja toimivalla huumepolitiikalla. Uuden politiikan on tarkoitus lopettaa laittoman huumekaupan aiheuttama väkivalta, korruptio, yhteiskunnan hajoaminen ja ihmisoikeuksien polkeminen.

Ihmisoikeudet pitää asettaa huumevalvonnan ytimeen. Käyttäjäpiirien ulkopuolella ei vielä ymmärretä sitä, että kannabiksen käyttämistä pitää suojella ihmisoikeutena, tiedonvapauden ja uskonnonvapauden tasoisena oikeutena.

Mujican alulle panema lakialoite on peräisin vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen täysivaltaiselta allekirjoittajamaalta ja siinä tartutaan YK:n huumevalvonnan perusoletuksiin. Tämän takia kansainvälinen huumevalvonnan eliitti on täysin sokissa ja sen pitää sopeutua uuteen todellisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää nyt kun oikeistolainen politiikka on Euroopan monessa aikaisemmin liberaalissa maassa painostamassa luopumaan liberaalista politiikasta ja palaamaan vanhaan väkivaltaiseen politiikkaan. Vain laillistaminen voi auttaa tätä suuntausta vastaan.

Uruguayssa uudistuksella on seuraavia vaikutuksia:

• se tuo kannabiksen kasvatuksen ja jakelun laillisen valvonnan piiriin
• integroi kannabiksen käyttäjät takaisin yhteiskuntaan
• luo olosuhteet, jotka auttavat kannabiksen hyödyntämisen nyky-yhteiskunnan käyttöön

Uruguayn uudistuksella on myös kansainvälisiä vaikutuksia:

• se innostaa kansalaisyhteiskuntaa etsimään vaihtoehtoisia huumepolitiikan muotoja
• rohkaisee muita hallituksia seuraamaan Uruguayn esimerkkiä
• aloittaa huumesodan aiheuttamien ideologisten ristiriitojen eheyttämisen

Drugs Peace Institute, Uruguayn kannabiksen kasvattajien liitto PlantaTuPlanta ja Latin American Coalition of Cannabis Activists (CLAC) kehottavat kaikkia kynnellekykeneviä viemään Mujican Nobelin rauhanpalkintoehdokkuutta eteenpäin.

Lähteet: Huffington Post 2.12.2013, Drug Policy Alliance 2.12.2013, Reuters 11.12.2013

Regulación Responsable'n valistusvideo:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/581-uruguayn-senaatti-laillisti-kannabiksen

Uruguayn valtio alkaa myymään kannabista dollarilla gramma

Uruguayn valtio alkaa myymään kannabista yhden dollarin grammahintaan vuoden 2014 lopulla maan huumepolitiikasta vastaavan Julio Calzadan ilmoituksen mukaan. Uudistuksen tarkoitus on viedä laittomilta markkinoilta kilpailuetu. Parlamentin alahuone hyväksyi lakialoitteen kesällä 2013 ja senaatin odotetaan hyväksyvän se 10.12. järjestettävässä äänestyksessä. Uruguaylla on pitkät perinteet päihdekaupan valvonnasta, mikä tekee siitä hyvän maan kokeilla kannabiksen valvottua kauppaa.

”Uruguaysta tulee maailman ensimmäinen täysin itsenäinen valtio, joka valvoo kannabiksen tuotantoa, jakelua, myyntiä, kulutusta ja tieteellistä tutkimusta”, selittää lakiluonnosta laatimassa ollut kansanedustaja Julio Bango.

Valtio on varautunut siihen, että se häviää alussa häätäessään laittomat kauppiaat markkinoilta mutta monopoliaseman saavutettuaan valtiolla on luvassa huomattavat tulot. Arvioiden mukaan 10% maan 3,3 miljoonasta asukkaasta käyttää kannabista. Nykyinen laki sallii käytön ja ”järkevän määrän” hallussapidon mutta kieltää myymisen. Uusi laki korjaa tämän ristiriidan.

Hallitus perustaa kannabiksen tutkimusinstituutin valvomaan kannabiskauppaa, jakelemaan siemeniä, luomaan tutkimuskäytännöt ja säätelemään teollisuutta. Kannabismarkkinoiden arvoksi on laskettu 30$ miljoonaa vuodessa Martin Fernándezin mukaan, joka on Association of Cannabis Studies -järjestön lakiasiantuntija. Hänen mukaansa 20% uruguaylaisista on kokeillut kannabista mutta hän myöntää kaikkien lukujen olevan arvioita.

”Laittomien markkinoiden arvioiminen on vaikeaa aivan kuten ihmiskaupan tai asekaupan arviointi. Laillistamisen myötä saamme selkeän kuvan tilanteesta.”

Uusi talous nousussa

Monilla tahoilla seurataan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Katutasolla lain läpimeno lisää kasvatuskauppojen myyntiä. Montevideossa toimivassa UruGrowssa on jo koettu mullan, kasvatustelttojen, lannoitteiden ja muiden oheistarvikkeiden myynnin reipas kasvu.

”Laajennamme nopeasti. Puoli vuotta sitten myimme 200 litraa multaa viikossa mutta nyt jo yli 1000 litraa. Meidän pitää muuttaa pian isompiin tiloihin”, kaupan edustaja Juan Andrés "Guano" Palese kertoo.

Lääketeollisuus aikoo sijoittaa suuria summia, koska Uruguayssa kannabislääkkeiden kehittäminen ja testaaminen on helpompaa kuin muissa maissa. Bangon mukaan useat kansainväliset tutkimuslaboratoriot ovat käyneet neuvotteluja yhteistyöstä tai rahoituskuvioista.

”Meiltä löytyy pohjaa hampputeollisuudelle, bioteknologialle ja marihuanan viljelyyn. Olen juuri palannut konferenssimatkalta USA:sta, jolla käsiteltiin näitä aiheita. On paljon tuotteita, joilla on markkinapotentiaalia: voiteita, öljyjä, makeisia, kapseleita sekä lääkkeitä MS-tautiin ja syöpään. Näitä pitää tutkia tieteellisesti, mikä on rajoitettua muissa maissa. Meillä ei enää ole tätä haittaa. Tämä on kokonaan uutta taloudellista toimintaa”, Bango jatkaa.

Halpa, laillinen ja korkealuokkainen marihuana houkuttelisi varmaan paljon turisteja mutta viranomaiset ovat tiukkoina siitä, että viimeisenä he haluavat Uruguayn muuttuvan ”Latinalaisen Amerikan Amsterdamiksi”. Ainoastaan kansalaiset voivat ostaa kannabista ja jälleen myynti on kielletty.

”Yritämme oppia muiden maiden tekemistä virheistä”, Fernandez selittää.

Uruguayn valtion kannabismonopoli

Vielä käsittelyssä olevan lain mukaan valtion virasto alkaa myöntämään lupia kannabiksen kasvattajille ja valvoo sen jakelua ja myyntiä niiden samojen apteekkien kautta, joista ihmiset hakevat myös pääsärkylääkkeensä ja hammastahnansa. Luvan saaneet ostajat voivat ostaa sitä enintään 40 grammaa kuukaudessa. Hallitus kannustaa kannabisosuuskuntia ja ihmisiä kasvattamaan omia kasvejaan hallituksen hyväksymistä lajikkeista. Yksi henkilö saa kasvattaa enintään 480 grammaa kannabista vuodessa.

Yhdysvalloissa kaksi osavaltiota, Washington ja Colorado, laillistavat kannabiskaupan alueellaan mutta liittovaltion laissa kaikki tekomuodot ovat edelleen laittomia. Hollannissa ja Portugalissa huumeiden käyttö on dekriminalisoitu ja muut tekomuodot ovat edelleen virallisesti laittomia. Espanjan kannabisklubitoiminta perustuu politiikassa tehtyihin priorisointeihin eikä hallitus ole virallisesti laillistanut kannabista.

Uruguayn laki erottuu kaikista muista kannabiksen valvontakokeiluista siinä, että hallitus valvoo koko kannabistuotantoa kasvatuksesta kulutukseen. Yksittäiset ihmiset, osuuskunnat ja yksityisyritykset saavat kasvattaa tietyn määrän kannabista kuukaudessa mutta yritykset saavat myydä sitä kuluttajille vain valtion omistamien apteekkien kautta. Kuluttajien pitää rekisteröityä valtiolle ja kulutus rajoitetaan korkeintaan 40 grammaan kuukaudessa.

Laillistamisen tärkein elementti on hintataso

Tällainen valvonta saattaisi ehkäistä Uruguayn kannabiksen käyttäjiä jättämästä laittomia markkinoita mutta hintataso on tässä ratkaiseva tekijä. Hallituksella on kaksi keinoa houkutella käyttäjät laillisille markkinoille: hintataso ja laatuvalvonta. Tällä hetkellä kannabiksen hintataso vaihtelee alueittain ja voi nousta jopa 5 dollariin grammalta.

Uruguayn kansallisen huumekomitean pääsihteeri Julio Calzada kertoo tämän hetkisen hintatason laittomilla markkinoilla olevan 2,50 dollaria grammalta. Galdaza ilmoitti lokakuussa valtion alkavan myymään kannabista dollarin grammahintaan. Tämän hinnan uskotaan olevan tarpeeksi houkutteleva ja vievän laittomien markkinoiden kilpailukyvyn, mikä on uudistuksen päätavoite.

Lakialoitteessa on mukana selkeät ohjeet kannabiksen kasvattamiseksi, joilla aiotaan eliminoida huumeiden salakuljettajien käyttämät keinot muuttaa kannabiksen vahvuutta. Laillisesta kannabiksesta tulee siten kuin maalaisjuusto: tuoretta ja lähituotantoa. Hallituksella on oikeastaan kolmaskin houkutin: mahdollisuus liittyä sosiaaliseen kannabisklubiin.

Eikä tämä ole pelkkä mahdollisuus vaan lakialoitteella jopa kannustetaan omaehtoiseen kannabiksen tuotantoon. Jokainen täysi-ikäinen saa kasvattaa kotonaan kuusi kasvia tai liittyä osuuskuntaan, joiden sallitaan kasvattaa 99 kannabiskasvia.

Neljäntenä laillistetaan kannabiksen lääkekäyttö.

Lain rajoitukset liittyvät ikään ja autolla ajamiseen. Alle 18 vuotiaiden ei edelleenkään sallita käyttää kannabista ja autolla ajaminen kannabiksen vaikutuksen alaisena pysyy laittomana.

Uruguaylla on päihdevalvonnan perinteitä

Kannabiksen laillistamista puolustaessaan presidentti Jose Mujica on vedonnut maansa päihdemarkkinoiden valvontaan: Uruguayn valtio on valmistanut ja myynyt rommia, vodkaa ja konjakkia jo sadan vuoden ajan. 1900-luvun alussa presidentti Jose Batlle y Ordonez halusi valtion monopolisoivan alkoholin tuotannon.

“Don Jose Batlle y Ordonezilla oli rohkeutta tähän. Valtio otti sen tehtäväkseen ja monopolisoi alkoholin, koska se ei kyennyt lopettamaan sen käyttöä. Ordonez sanoi, ettei ainakaan myrkytetä ihmisiä: alkoholin tulee olla hyvää”, Mujica kertoi suositussa radio-ohjelmassaan.

Batlle y Ordonez oli muutenkin edellä aikaansa sosiaalisten olojen kehittämisessä Latinalaisessa Amerikassa. Hän mm. erotti valtion kirkosta, sääti kahdeksan tunnin työpäivän ja äitiysloman. Alkoholilla oli hänelle muutakin merkitystä: hän halusi sen tuottavan hallitukselle rahaa ja taata maanviljelijöille vakaan tulolähteen rahoittamalla kansallisen polttoaineen tuotannon.

Batlle y Ordonez kuoli vuonna 1929 näkemättä kaikkia unelmiansa toteutuneena mutta kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Uruguayn hallitus perusti Ancap nimisen valtion monopolin, joka yhä jalostaa ulkomailta tuotua öljyä ja tislaa viinaa vierekkäisissä tehtaissa Montevideossa. Ancapin viskin myynnin huippuna vuonna 1970 se myi 332 000 litraa mutta vuonna 1996 se menetti alkoholimonopolinsa.

Vuonna 2002 presidentti Jorge Batlle loi uuden yksityistetyn Ancapin hoitamaan valtion omistamaa tislausyhtiötä, joka työllistää 60 ihmistä ja tuottaa miljoona dollaria voittoa vuodessa ilman mitään valtion tukiaisia. Valtaa pitävän puolueen senaattori Lucia Topolansky on samaa mieltä siitä, että viskin valmistus on ollut hyvä malli kannabisprojektille.

”Silloin aikoinaan ihmiset tislasivat itse viinaa saaden välillä aikaan myrkyllisiä sekoituksia. Tällöin hallituksessa tajuttiin se, että ihmiset vain jatkavat juomista mutta meidän pitää tarjota laadukas tuote, jolla ei ole vaarallisia haittavaikutuksia. Näin hallitus otti tuotannon hoitaakseen”, Topolansky selittää.

Hänen mielestään heidän piti nyt tehdä sama kannabiksen kanssa, joka on ollut pitkään laillista käyttää muttei myydä. Tämä asettaa ihmiset rikollisten armoille.

”Kannabiksen käyttäjät saavat kannabiksensa diilereiltä, jotka voivat sekoittaa siihen muita riippuvuutta aiheuttavia aineita tai myydä heille jotakin aivan muuta. Tämä tapahtuu lain selän takana, minne meillä ei ole pääsyä. Valtion pitää valvoa näitä markkinoita kuten teimme aikaisemmin alkoholin kanssa.”

Hallituksen tavoitteena on vähentää kannabiksen kulutusta valvomalla tiukasti sen laillisia markkinoita ja rankaisemalla niitä, jotka kasvattavat, myyvät ja käyttävät laittomasti. Alkoholin valvonta auttaa tässä Uruguayn huumetsaarin Julio Calzadan mukaan. Hänen virastossaan alkoholia pidetään porttiaineena kannabiksen käyttöön ja niinpä toinen laki kongressin työpöydällä rajoittaisi alkoholin mainontaa ja kieltäisi sen myymisen yöllä muualla kuin baareissa ja ravintoloissa.

Calzada kertoo liian monen opiskelijan juovan vaarallisia määriä alkoholia ja kehitys on huolestuttavaa: vuonna 2006 joka neljäs oli ollut vakavassa alkoholimyrkytystilassa ja viime vuonna jo joka kolmas. Calzada ei syytä valtion alkoholimonopolia näistä käytösongelmista. Päinvastoin hän antaa sille kunnian vaarallisten alkoholijuomien eliminoimisesta.

”Valtio sai pontikantekijöiden aiheuttamat kuolemat loppumaan aivan kuten Mujica sanoi. Nyt meidän pitää toimia kannabiksen suhteen, koska ihmiset eivät tiedä mitä he ostavat aivan kuten ihmiset eivät tienneet alkoholia 1930-luvulla ostaneet.”

Tupakanvalvonta toinen esimerkki

Uruguayn hallituksen harjoittama tupakanvalvonta on toinen esimerkki, joka osoittaa sen kykenevän hoitamaan myös kannabiksen laillistamisen. Vuonna 2006 hallitus sääti vallankumouksellisen tupakanvastaisen lainsäädännön, joka sai korkeimman mahdollisen tupakanvalvonnasta myönnettävän palkinnon, Philip Morrisin haasteen oikeuteen.

Laki kielsi julkisen polttamisen, mainonnan, peitti 80% tupakka-askista varoituksilla, nosti veroja 70%:iin ja kielsi termien ”mieto” tai ”kevyt” käyttämisen. Tulokset olivat huomattavia: vuoteen 2011 mennessä enää 25% uruguaylaisista tupakoi (32% vuonna 2006) ja nuorison tupakointi on vähentynyt joka vuosi 8%:lla. Sydänkohtaukset vähenivät 17%.

Silloinen presidentti Tabare Vazquez oli lääkäri, jonka äiti ja sisko kuolivat syöpään joten hän tiesi, mitä oli tekemässä.


Niin tietää myös nykyinen presidentti Jose Mujica. Uruguay sai piintyneen tupakoinnin vähenemään siirtämällä vuoden 2006 lailla täysin valvomattomat tupakkamarkkinat valtiovallan tiukkaan valvontaan. Tämä valvontakokeilu osoitti, että valtio on kykenevä myös kannabiksen käytön valvontaan, tuotteen, jonka kauppa on rehottanut kansainvälisillä laittomilla markkinoilla täysin valvomattomana.


Kannabiksen valvonta helpompaa kuin tupakan valvonta


Kannabiksen valvonta voi itse asiassa olla helpompaa kuin tupakan. Uruguayssa tupakka on tärkein ehkäistävissä olevien tappavien tautien aiheuttaja vastaten 14%:sta aikuisväestön kuolleisuudesta.

Kannabis puolestaan ei aiheuta syöpää ja alle 10% kannabiksen käyttäjistä tulee riippuvaiseksi verrattuna tupakoijien 32%:iin ja alkoholin käyttäjien 15%:iin. Kannabiksen käyttö ei aiheuta yliannoskuolemia kuten vaikkapa reseptilääkkeet. Ja vain murto-osa uruguaylaisista käyttää kannabista verrattuna tupakoijiin (850 000) tai alkoholisteihin (400 000).

Kannabiksen käyttäjien määräksi arvioidaan 10% väestöstä, joista päivittäiskäyttäjiä arvioidaan olevan vain 20 000. 


Kannabiksen laillistamisessa on muuallakin vedottu kansalaisten turvallisuuteen: laittoman kaupan tuominen julkiseen valvontaan murtaa laittomia markkinoita ja vähentää väkivallan syitä. Tämä argumentti pätee varsinkin Meksikossa. Uruguayssa väkivallan taso on alhainen mutta kansanterveydellinen argumentti on aivan yhtä pätevä syy laillistamiselle.


Ilman luotettavaa tietoa ei voida luoda vaikuttavaa politiikkaa 


Hallituksen ottaessa markkinat monopolikseen saa se kaiken tiedon siitä, kuinka paljon markkinoilla on tuotetta, mistä se tulee ja kuka sitä ostaa. Tämän tiedon varassa voidaan estää kannabiksen ajautuminen ulkomaille tai lasten käsiin. Tieto auttaa viranomaisia myös kohdistamaan käytön ehkäisykampanjoitaan, luomaan tehokkaita houkuttimia lopettaa käyttö ja tarjoamaan terveyspalveluita sinne, missä niitä tarvitaan.


Valvonta auttaa hallitusta pitämään huumemarkkinat erillään, mikä suojelee kannabiksen käyttäjiä kovien aineiden kaupalta. Valvonta mahdollistaa laadun valvonnan, mikä vähentää käyttäjien riskiä saada jatkettuja tuotteita.


Presidentti Vazquezin ilmoitettua tupakanvastaisesta suunnitelmasta arvostelijat sanoivat, ettei latinalais-amerikkalaisella valtiolla ole institutionaalista kykyä toteuttaa niin laajaa uudistusta. Uruguayn menestys osoitti kriitikoiden olevan väärässä. Se osoitti, että kunnianhimoinen ja uusia ajatuksia kokeileva kansanterveyspolitiikka voi valvoa päihteitä ja kohentaa kansanterveyttä, ja tämä pisti liikkeelle tupakanvastaisen politiikan aallon maanosassa.

Kannabiksen laillistamalla Uruguay astuu Latinalaisen Amerikan valtioiden johtoon kehityksessä kohti järkevää, vastuullista ja vallitsevan todellisuuden huomioon ottavaa huumepolitiikkaa, jossa kansanterveys on tärkeämpää kuin rankaiseminen, ihmiset tärkeämpiä kuin politikointi.  

Vielä mahdollisuus kansanäänestykseen

Uruguayn yleinen mielipide on edelleen laillistamista vastaan. Kesäkuussa 2012 66% mielipidekyselyyn haastatelluista vastusti hanketta, mikä on tippunut elokuuhun 2013 mennessä 61%:iin. Samana aikana laillistamisen kannatus on noussut 21%:sta 28%:iin.

Mutta kysyttäessä mistä ihmiset haluaisivat kannabiksen käyttäjien hankkivan kannabiksensa 78% puolsi hallituksen valvomaa myyntipaikkaa ja vain 5% laittomia huumemarkkinoita.

Suuri yleisö on edelleen epätietoinen laillistamisen merkityksestä mutta kuitenkin hyvin kiinnostunut aiheesta, koska 90%:lla haastatelluista oli esittää mielipide. Hallituspuolue Frente Amplion, ”laaja rintama”, kannattajien keskuudessa laillistamisen kannatus on saanut niukan enemmistön kannatuksen 47%:n kannattaessa ja 40%:n vastustaessa.

Senaatin päätöksen ja presidentin hyväksymisen jälkeen on vielä mahdollista järjestää kansanäänestys jos 25% äänestäjistä antaa kannatuksensa sille. Kyselyyn vastanneista 54% kannattaa kansanäänestystä ja 11% ilmoitti ”ehkä kannattavansa” eli jopa 65% äänestäjistä voisi haluta kansanäänestyksen. Mielipidemittaukset ovat kuitenkin eri asia kuin todellinen käyttäytyminen. Aborttioikeudesta taannoin pidetyssä kansanäänestyksessä vain murto-osa äänestäjistä vaivautui äänestyspaikalle.

Laillistamisen kannatus nousee koko ajan

Uruguayn entinen presidentti Tabare Vazquez, josta povataan vuoden 2014 presidentinvaalien voittajaa, on siirtynyt presidentti Mujican laillistamishankkeen kannattajiin.

”Kannatan lainsäätäjien hyväksymää lakialoitetta", sanoi hän parlamentin alahuoneen hyväksyttyä lakialoite.

Vazquesin kannatuksella on suuri merkitys, koska se muuttaa lakialoitteen ympärillä vallitsevaa ilmapiiriä huomattavasti. Hän ei ollut kommentoinut asiaa sen jälkeen, kun hän viime vuoden syyskuussa lausui, ettei kannabiksen käytölle ole mitään perusteita.

Mielipidemittauksen mukaan 43% kansalaisista kannattaa Frente Amplio -puolueen presidenttiehdokasta kun taas oppositiossa olevien National ja Colorado puolueiden ehdokkaat ovat saaneet vain 25%:n ja 14%:n kannatuksen.

Vazquezin tuella on suuri merkitys kannabiksen laillistamisen kannattajille, koska se vähentää paineita saada laki voimaan ja käytäntöön ennen presidentinvaaleja. Toisaalta kannabiksen laillistamisesta tulee väistämättä keskeinen vaaliteema vuonna 2014, koska National-puolueen presidenttiehdokas Jorge Larranaga vastustaa kiivaasti laillistamista. Colorado-puolueen kongressiedustaja puolestaan kampanjoi kansanäänestyksen järjestämiseksi.

Vastuullinen valvonta

Uruguayn monet kansalaisjärjestöt ja merkittävät julkisuuden henkilöt ovat liittoutuneet kansalaisliikkeeksi nimeltään Regulación Responsable eli vastuullinen valvonta.

Siihen kuuluu naisasia-, terveys-, opiskelija-, ympäristö-, seksuaalipoliittisia ja ihmisoikeusjärjestöjä, ammattiyhdistyksiä sekä lääkäreitä, muusikkoja, oikeusoppineita, urheilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä ja tutkijoita. Tukea lakialoitteen hyväksymiselle tulee myös ulkomailta.

Yli 100 kansainvälistä organisaatiota julkaisi kannatuksensa lakialoitteelle. Entiset Brasilian ja Kolumbian presidentit, 65 meksikolaista kansanedustajaa sekä OAS:n pääsihteeri Jose Miguel Insulza ovat myös julkistaneet kannattavansa Uruguayn kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin perustuvaa lakialoitetta.

Lähteet: Guardian 18.10.2013, Huffington Post 21.10.2013, Espectador 1.10.2016, Washington Post 1.9.2013, British Medical Journal 6.8.2013, Huffington Post 6.8.2013  , Cifra 2.9.2013, Huffington Post 2.12.2013 

Regulación Responsablen tietopaketti Uruguayn kannabiksen laillistamisesta

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/577-uruguayn-valtio-alkaa-myymaeaen-kannabista-dollarilla-gramma

Kannabisklubeja nousee Kanarian saarille

Kanarian saarille suuntaavan pössyturistin ei kannata enää haksahtaa ostamaan peruslätkää katudiilereiltä, koska saarilla on espanjalainen kannabiskulttuuri ja viime aikoina sinne on perustettu muun Espanjan tyyliin kannabisklubeja. Hintataso on edullinen, laatu taattua ja tunnelma taatusti leppoisaa eli pohjoismainen paukkuparanoia kannattaa jättää Turun lentokentän lähtöselvitykseen.

Moganin kaupungissa Gran Canarian saarella toimii Andres Ibarran isännöimä Sibaritas Med Can -kannabisklubi. Klubin terassilla asiakkaat polttelevat sätkiä ja vesipiippuja Ibarran trimmatessa kuivia latvakukintoja lasipurkkiin säilöön.

”Aloin käyttämään kannabista 14-15-vuotiaana kapinoidakseni kieltämistä vastaan”, klubin 40-vuotias puheenjohtaja Ibarra muistelee saksiessaan kukkalehtiä pois aromaattisista kukkapähkylöistä.

”Aika pian aloin kasvattamaan omaan käyttöön, koska sain aina jatkettuja tuotteita kadulta ja vielä korkeaan hintaan verrattuna laatuun”, selittää Ibarra, joka pitää itseään ”viihdekäyttäjänä”.

Kannabisklubit ovat toimineet Espanjassa jo viisitoista vuotta ja Espanjaan kuuluvilla, mutta autonomisilla Kanarian saarilla kuusi vuotta. Espanjan laki kieltää kannabiksen käytön sekä hallussapidon julkisella paikalla ja sen kasvatus ja kauppa voiton tekemiseksi on laitonta. Laki kuitenkin sallii kasvatuksen omaan käyttöön ja käytön yksityistiloissa. Espanjassa toimiikin kymmenittäin yksityisiä kannabisklubeja, jotka käyttävät juuri tätä lain porsaanreikää palvellakseen käyttäjiä, jotka eivät halua ostaa kannabista katukaupasta.

Sibaratas Med Can aloitti toimintansa vuonna 2012 hivenen syrjäisessä, mutta rauhallisessa kiinteistössä, joka on aidan ympäröimä ja kahden saksanpaimenkoiran vartioima.

”Emme tavoittele voittoa. Olemme hyvin läpinäkyvä järjestö ja tilimme ovat kunnossa”, Ibarra vakuuttaa.

”Täällä tuotetulla kannabiksella ei ole mitään tekemistä nuoruuteni sätkien kanssa. Me tuotamme omaan kulutukseen ympäristöä kunnioittaen ilman kemiallisia lannoitteita.”

Klubiin kuuluu viihdekäyttäjien lisäksi erilaisista taudeista kärsiviä ihmisiä, jotka käyttävät kannabista lääkkeenä.

”Loukkaannuin auto-onnettomuudessa, mikä jätti monia tuskallisia vammoja. Minua neuvottiin korvaamaan käyttämäni kemikaalit jollakin luonnonmukaisella, koska lääkitykseni vei minulta sosiaalisen elämän”, 40-vuotias Isaac Candelaria Martin kertoo.

Lääkitseminen on klubien keskeistä toimintaa

Toinen kannabisklubi Gran Canarialla, DuTsi Social Club, toimii pienessä huoneistossa, joka on puoliksi toimisto ja puoliksi chillaushuone. Päivän menu koostuu viidestä eri lajikkeesta ja huoneistossa leijuu huolellisesti säilötyn kuivan kannabiskukan makea tuoksu. Tuotantotilat ovat ulkopuolisilta suljetut ja jokainen myyty gramma viedään kirjanpitoon.

Liittymiseen tarvitaan suositus joltakin klubin jäseneltä, passi tai henkilökortti, 30 euron jäsenmaksu ja passikuva jäsenkorttia varten. Jäseneksi liittyvä saa klubin säännöt, joita pitää noudattaa tarkasti. Klubin säännöt ovat tiukat ja selkeät. Ensimmäinen ja tärkein on se, että laittomien huumeiden käyttö klubilla on kielletty. Klubilta ostetun kannabiksen jälleenmyynti on kielletty. Kieltojen rikkoja erotetaan välittömästi.

Klubin perustaminen vaati pitkän valmistelun. DuTsin 70 jäseneltä vei kolme vuotta saada kaikki byrokratian vaatima kirjallinen materiaali kasaan. He tekivät yhteistyötä muiden Kanarian saarilla toimivien klubien, kuten Lanzarotella toimivan CannaPharmacian ja Fuerteventuralla toimivan AcmeFuer:in sekä kannabisklubien liiton, Federacion de Asociaciones Cannabicas, FAC, kanssa.

Klubit toimivat yhteistyössä myös kasvatuskauppojen kanssa ja jäsenet saavat alennuksia höyrystimien ja muiden oheistarvikkeiden hankinnoissa.

Klubien keskeinen toiminta on lääkitseminen ja siksi DuTsissäkin törmää vanhempiin ihmisiin. Klubi tuottaa erilaisia lääkinnällisiä tuotteita, kuten kannabiskakkuja ja -keksejä, sekä kannabisvoidetta reumaan ja iho-oireisiin.

Klubit pitävät esikuvanaan kanadalaista Rick Simpsonia. Hän alkoi ensimmäisenä valmistamaan kannabiksesta erikoisöljyä, joka on kymmenen vuoden aikana osoittautunut loistavaksi vaihtoehdoksi syövän hoidossa. Tämä on rohkaissut klubeja kehittämään kannabisöljyn valmistusta.

Keskimäärin tarjolla on kerrallaan 5-6 eri lajiketta viiden euron grammahintaan. Jäsen saa ostaa kuukaudessa 90 grammaa, mutta kerrallaan vain muutaman gramman.

Klubin johdolla on suuria suunnitelmia: he haluaisivat luoda isomman, hyvin toimivan ryhmän, joka loisi työpaikkoja, järjestäisi erilaista koulutusta ja luentoja, jotta klubista kasvaisi oikea sosiaalinen klubi.

Gran Canarialla toimii jo 8-10 samanlaista klubia, joiden jäsenmäärät vaihtelevat muutamasta sataan. Järjestelmä toimii hyvin. Espanjalaiset ovat todiste siitä, ettei tällaisesta toiminnasta tarvitse kantaa huolta, koska nämä ihmiset eivät aiheuta mitään yhteiskunnallisesti haitallista toimintaa. Itse asiassa yhteisöllisyyden luomisen ja yhteistoiminnan pitäisi olla esimerkkinä koko maailmalle.

Vapauden tuulahduksia Teneriffalla

Teneriffalla Los Cristianosin kaupungissa Club Social de Consumidores de Cannabis TFS -klubin kyltti loistaa kauppakeskuksen katolla irlantilaisen pubin yläpuolella. Klubin tilat ovat kompleksin kolmannessa kerroksessa rautaportaiden päässä. Ovisummeria soittamalla pääsee sisälle klubiin, joka kutsuu tuoksullaan kannabisturistit sisään.

Vastaanotossa tarkistetaan henkilötiedot passista ja täytetään espanjankielinen jäsenlomake. Sitten maksetaan 50 euron jäsenmaksu, jota vastaan saa jäsenkortin. Tämä on ehkä yksi kannattavimmista turistiostoksista, koska jäsenkortilla saa ostaa klubin valikoimista korkealuokkaisia ulkona orgaanisesti kasvatettuja lajikkeita korkeintaan kuuden euron grammahintaan.

Teneriffan mikroilmasto sopii täydellisesti kannabiksen kasvatukseen. Valikoimista löytyvät mm. Sweet Tooth, Happy Kush, Double White, Big Bang II, Meduzze ja Critical Bilbo -lajikkeet.

Kannabisklubien avautuminen Kanarian saarille tekee lomakohteesta entistä turvallisemman kannabisturisteille.

Lähteet: UKCSC 14.11.2013, UKCSC 25.9.2013, Raw Story 19.4.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/571-kannabisklubeja-nousee-kanarian-saarilla

Hollannissa paikallisaloitteet vievät kannabispolitiikkaa eteenpäin

Asiantuntijoiden mukaan Hollannin kannabiskahvilat ostavat kannabista 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Kaksikymmentäkuusi suurimmasta hallintoalueesta kannattaa julkisesti valvottua kannabiksen kasvatusta. Loput 12 joko vastustaa tai ei ole vielä päättänyt kantaansa. Kannabispolitiikan uudistaminen tapahtuu tällä hetkellä paikallistasolla ja vastahakoinen oikeusministeri Ivo Opstelten onkin sivuutettu monissa asioissa.

Edellisen konservatiivihallinnon jälkeensä jättämä kannabispoliittinen jumitus aiheuttaa ongelmia paikallishallinnoille, jotka yrittävät selvitä kaksijakoisen politiikan aiheuttamalla harmaalla vyöhykkeellä. Aikoinaan niin liberaalina pidetty Hollanti on hitaasti tukahduttamassa vallankumouksellisen kannabispolitiikkansa - ironisesti liberaalipuolueen ollessa vallassa tällä hetkellä.

Kannabiskahviloiden määrä on vähentynyt turistien jäätyä niiden ulkopuolelle Hollannin eteläisissä maakunnissa luoden uusia edellytyksiä katukaupalle. Kotikasvattajia on häädetty asunnoistaan ja kohdeltu rikollisina ja myös kannabiskasvin maine on tahriintunut.

Oikeusministeri Ivo Opstelten vastustaa kannabiksen kasvatuksen laillistamista, mutta hän on aikonut päivittää tilanteen parlamentissa vuoden loppuun mennessä. Oikeusministeriö on vastaanottanut jo 18 aloitetta kannabiksen valvotun kasvatuksen aloittamiseksi. Opstelten muistetaan mm. vuonna 2010 käyttöönotetusta ns. ruohopassista.

Kannabisaloitteiden määrä kasvaa

Hallituksen kannabispolitiikan osoittauduttua epäonnistuneeksi ovat yhä usemmat paikallishallinnot ottaneet asiat omiin käsiinsä. Nyt alkaa näyttää siltä, että paikallishallinnot ovat yhä lisääntyvässä määrin kääntämässä selkänsä valtion hallinnolle aivan kuten Yhdysvalloissa. Seuraako Hollanti tässä siten Yhdysvaltojen mallia, uudistusta joka lähtee ruohonjuuritasolta?

Utrechtin kaupunki on tällä hetkellä uudistusten johdossa. Kaupunki ilmoitti aloittavansa kannabisklubin nimeltään Cannabis Social Club Domstad (SCCD). Siitä tulee voittoa tavoittelematon noin sadan jäsenen klubi, joka tuottaa valvotusti kannabista jäsenilleen henkilökohtaiseen käyttöön. Tämä takaa tarkan laadunvalvonnan, jota ei tehdä kannabiskahviloiden tuotteille, vaikka nämä saavatkin myydä laillisesti myös turisteille.

Toisena kokeiluna kaupunki alkaa jakamaan Bedrocan-yhtiön kehittämää CBD-pitoista kannabislajiketta 80:lle mielenterveysongelmista kärsiville narkomaaneille, joilla on diagnosoitu myös kannabisriippuvuus. Tällä halutaan vähentää heidän kokemiaan psykoottisia oireita, ahdistusta ja unettomuutta. Kokeilu toteutetaan yhteistyössä mielenterveyshoidon ja valtion kannabisviraston kanssa.

Kokeilun puuhamiehenä toimii Utrechtin kunnanjohtaja Victor Everhardt. Everhardtin suunnitelman hienous piilee siinä, että hän sivuuttaa oikeusministerin. Poikkeuslupahakemus Hollannin huumelakiin on lähetetty terveysministerille, mikä näyttää syrjäyttävän Opsteltenin. Poikkeuslupa takaa klubin kasvattajille ja jäsenille immuniteetin syyttäjän vaatimuksia vastaan.

”Varsinkin oikeusministeri Opstelten on ilmoittanut monta kertaa, että hän aikoo kehottaa syyttäjänvirastoa puuttumaan kannabisklubien toimintaan. Utrechtin hallinnon tarkoitus ei ole sallia sellaisia tekoja, joita ministeri voisi viedä oikeuteen. Hallinnon vakaumus, että kannabisklubien perustaminen on mahdollista toteuttaa kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa, ei ole muuttunut, vaan useat asiantuntijat ovat samaa mieltä tästä analyysista.”, Everhardt kirjoitti hakemuksessaan syyskuussa.

”Huumelain perusta oli ja on edelleen kansanterveyden ensisijaisuuden korostaminen. Vuodesta 1976 lähtien tämä periaate on pysynyt muuttumattomana huumepolitiikan perustana aivan kuten liittohallitus toi sen julki selkeästi huumehoitoja koskevassa kirjeessään parlamentin alahuoneelle. Tämä periaate nostaa terveysministerin tärkeimmäksi paikallisaloitteiden välittäjäksi sekä tekee Hollannin huumelaista kannabisklubikokeilun laillisen viitekehyksen. Lain kahdeksannen artiklan mukaan terveysministeri voi kansanterveydellisin perustein myöntää poikkeuksia huumelakiin”, Everhardt jatkaa.

Leiden, Rotterdam, Eindhoven, Tilburg ja Leeuwarden harkitsevat tai ovat jo pitkällä suunnitelmissaan kannabiksen kasvatuksen laillistamiseksi.

Haarlemin kannabiskahvilat saavat sertifikaatin

Haarlemin kaupunki aloitti uuden projektin, joka nostaa kannabiskahviloiden statusta Opsteltenin hyökkäysten jälkeen. Projektin keskiössä on kannabiskahviloiden sertifiointijärjestelmä, jota perustamassa ovat olleet niin poliisi, kunta kuin kannabiskahviloiden omistajat.

Kahdeksan kannabiskahvilaa sai ensimmäiset sertifikaattinsa kaupungintalolla lokakuussa järjestetyssä tilaisuudessa Haarlemin pormestarin Bernt Schneiderin ojentamana. Sertifikaatin myöntää erillinen komitea, jossa istuu edustajia poliisista, eri järjestöistä - kuten Stichting Drugsbeleid -säätiöstä - paikallisesta terveyshallinnosta sekä käyttäjien järjestöstä We Smoke.

Yksi sertifikaatin saamisen kriteerinä on se, että kahvilaan päästetään valvotusti vain yli 18-vuotiaita asiakkaita. Tämä tekee tyhjäksi oikeusministerin asettaman etäisyysehdon, jonka mukaan kannabiskahvilan ja lähimmän koulun välillä pitää olla vähintään 350 metriä. Työntekijöiden täytyy suorittaa viisi kurssia, joista yhdessä opetellaan käsittelemään väkivaltatilanteita.

Sertifioitu kannabiskahvila saa pitää suurempaa varastoa ja sääntöjen rikkomisesta seuraavat rangaistukset ovat läpinäkyvämpiä kuin aiemmin. Myös Hilversumin kaupunki aikoo aloittaa kannabiskahviloidensa sertifioimisen.

Kasvatuksen laillistamisen kannatus kasvaa

Epicurus-säätiö on koonnut yhteen arvovaltaisen joukon entisiä poliitikkoja, paikallistason vaikuttajia, tutkijoita ja akateemikkoja, joiden yhteinen tavoite on Hollannin kannabispolitiikan uudistaminen. Säätiön tavoitteena on luoda kannabiksen tuotantoon kasvattajalta kannabiskahvilaan ulottuva läpinäkyvä tuotantoketju.

Frits Bolkestein on eläkkeelle siirtynyt People’s Party for Freedom and Democracy -puolueen kansanedustaja sekä entinen EU:n sisämarkkinoiden komissaari, josta on tullut Epicuruksen puhemies. Hänen mielestään nykypolitiikka on luonut uudestaan edellytykset laittomille markkinoille ja aiheuttanut rikollisuutta.

”Kannabiskahvilat saavat virallisesti myydä huumeita, mutta eivät ostaa niitä. Siksi heidän täytyy aina käydä laitonta kauppaa. Tämä ruokkii rikollisuutta. Yli puolet meidän rikollisuudesta liittyy huumekauppaan.”

Bolkestein ehdottaa, että hallitus myöntäisi kannabiksen kasvattajille lupia, mikä sallisi sekä laadunvalvonnan, että laillisen kaupan. Kannabiskahviloille pitäisi myöntää lisää resursseja ja heidän työntekijänsä kouluttaa paremmin työhönsä.

”Myytävän kannabiksen laatu on usein ala-arvoista. Tuottajia ei valvota lainkaan. Läpinäkyvässä tuotantoketjussa hallitus säätelee kannabiksen ja myyjien laatua. Laittomat kasvattajat menettäisivät markkinansa.”

Global Commission on Drug Policy -järjestön jäsen Richard Branson on antanut tukensa projektille. Hän ei usko uuden lupajärjestelmän toteuttamisen olevan läpihuutojuttu: projektin yksinkertaisen logiikan tielle nousee usein politikointi.

”Vaatii rohkeutta tehdä kannabiksen kasvatuksesta julkista ja ammattimaista toimintaa. Juuri tämä rohkeus puuttuu tällä hetkellä. Nykyisen hallituksen toimintaa leimaa symbolinen politikointi.”

Lähteet: Leaf Science 9.10.2013, Dutch News 15.11.2013, Sensi Seeds 21.9.2013

Tuottamassaan lyhytelokuvassa Richard Branson näyttää, miltä kannabiksen laillinen tuotantoketju voisi näyttää:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/573-hollannissa-paikallisaloitteet-vievaet-kannabispolitiikkaa-eteenpaein

Britanniassa kannabisklubien aalto

Kannabisklubien aalto on saavuttanut Britannian. Siellä toimii tällä hetkellä 49 kannabisklubia, joissa jäsenet keskustelevat kasvatuksesta, lääkekäytöstä, laillistamisesta ja pajauttelevat siinä sivussa. Lontoon kannabisklubilla on Facebookissa jo yli 39 000 tykkääjää ja huhtikuussa 4/20-tapahtumaan Hyde Parkissa osallistui yli 10 000 ihmistä.

”Tämä on verrattavissa viinien maisteluun, mutta maistelemme kannabista. Ihmiset tulevat vaihtamaan lajikkeita, kokeilemaan uusia ja keskustelemaan”, Lontoon kannabisklubin (LCC) johtaja selittää.

Klubin pöydällä on erilaisia suurennuslaseja, vaporisaattoreita ja nimilapuilla varustetuissa purkeissa eri kannabislajikkeiden kukintoa kuin tutkimuslaboratorion ja kukkakaupan kombinaatiossa.

”Tämä lajike voitti Lontoon underground-kannabiskisan”, kertoo klubin johtaja kädessään pieni lasiastia, jonka etiketissä lukee K3M.

Tuore jäsen haistelee purkkia: ”Olen vakavissani harkinnut alkavani kasvattaa ystävieni kanssa. Itsekasvatettu on niin paljon paremman makuista kuin se kukka, jota ostan kadulta ja josta ei lainkaan tiedä, mitä siinä on."

Kannabisklubit ovat alkaneet kukoistaa Britanniassa viimeisten parin vuoden aikana. Niitä on nyt 49 ympäri saarivaltakuntaa ja niiden kattojärjestö, UK Cannabis Social Club, perustettiin vuonna 2011 edustamaan kannabiksen käyttäjiä.

Klubit toimivat pääasiassa Facebookin kautta ja LCC:llä on yli 39 000 tykkääjää. Klubit ovat yhdistäneet kannabiksen käyttäjiä kautta Britannian keskustelemaan keskenään lannoituksesta ja itselääkinnästä aina kampanjointiin kannabiksen käytön dekriminalisoimiseksi. Klubit järjestävät tapaamisia, kuten huhtikuun Hyde Park -tapahtuma, sekä intiimimpiä tapahtumia, joissa eläkeläiset, opiskelijat, duunarit ja pankkiirit voivat jutella yhdestä rakkaimmasta harrastuksestaan.

LCC:n johtajan työ julkisen terveydenhoidon parissa ajoi hänet perustamaan kannabisklubin.

”Olen työni takia paljon ulkomailla, missä olen voinut seurata, kuinka tehokas lääke kannabis onkaan erilaisiin vaivoihin. Tiedän, että kannabiksella voi myös olla haittavaikutuksia ja sitä voidaan käyttää väärin - aivan kuten mitä hyvänsä. Mutta se on aivan eri juttu oikein käytettynä. Muuttaessani Lontooseen opin tuntemaan paljon sellaisia ihmisiä, jotka käyttivät kannabista lääkkeenä salaa, mikä ei ole oikein. Siksi perustin Facebook-ryhmän normalisoidakseni kannabiksen käyttöä ja saattaakseni käyttäjiä yhteen.”

Yksi kannabisklubin mantra on käyttäjien rohkaiseminen käyttämään kannabista terveellisillä tavoilla.

”Käytän kannabista enää höyrystämällä, se vaikuttaa paljon paremmin ja maku on niin paljon puhtaampi”, selittää yksi jäsen asettaen nipin höyrystimeen ja vetäisten sitten höyryt henkeen.

Kannabiksen kasvatus ja hallussapito ovat edelleen laittomia tekoja Britanniassa, mutta tämä ei ole estänyt kannabisklubeja käyttämästä sosiaalista mediaa tapaamisten mainontaan. Avoimuus on osa normalisointikampanjaa. Toisaalta jäsenet haluavat pitää osallistumisensa yksityisasiana.

”Kannabiksesta puhuminen ei ole laitonta. Mutta monella jäsenellä on perhe, hyvätuloinen työpaikka, asuntolainat ym. ja he pelkäävät menettävänsä tämän kaiken”, klubin johtaja selittää.

”Päätavoitteemme tällä hetkellä on seurata amerikkalaisten esimerkkiä ja laillistaa kannabis lääkekäyttöön. Olisin onnellinen heppu kun tämä toteutuu.”

Lähde: Guardian 17.11.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/576-britanniassa-kannabisklubien-aalto

Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen Yhdysvalloissa?

YK:n yleiskokouksen 68. istunnon avajaisviikolla syyskuussa New Yorkissa Latinalaisen Amerikan valtioiden presidentit nostivat joukolla kansainvälisen huumesodan yhdeksi puheenaiheista. Tämä nostaa esille sen, estävätkö YK:n huumesopimukset kannabiksen laillistamisen ja mikä on paras strategia konkreettisten tulosten saavuttamiseksi YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksessa? Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtama valtuuskunta.

Syyskuun yleiskokouksessa käsiteltiin YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista ja Syyrian kriisiä. Huumesota on suuri uhka ihmisten terveydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle ja sen täytäntöönpanossa kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä kautta maailman eli vähintään yhtä paljon kuin ns. normaaleissa sodissa.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kehotti kesäkuussa antamassaan lausunnossa valtioita tuomaan kaikki vaihtoehdot esille YK:n valmistautuessa vuonna 2016 toteutettavaan erikoisyleiskokoukseen huumeongelmasta. 

Presidentit ja pääministerit laillistamisen puolesta

Tähän tilaisuuteen tarttui ensiksi Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos tiistaina 24.9. pitämässään puheessa. ”Huumesotaa ei ole voitettu”, Santos lausui yleiskokouksen osanottajille kehottaen YK:n organisaatiota terästäytymään vuoden 2016 erikoisyleiskokoukseen mennessä.

”Tässä samassa YK:n päärakennuksessa hyväksyttiin 52 vuotta sitten sopimus, joka oli huumesodan lähtölaukaus. Tänään meidän täytyy tunnustaa, ettei tuota sotaa ole voitettu”, Santos kertoi maailman johtajille viitaten vuoden 1961 Single Convention on Narcotic Drugs -sopimukseen.

”Kerron tämän sellaisen maan presidenttinä, joka on kärsinyt tappamisesta, verenvuodatuksesta ja sodan uhreista, mutta joka on myös saanut paljon aikaan tämän vitsauksen ja siitä hyötyvien mafioiden vastaisessa taistelussa.”

Santos kertoi tämän aseellisen konfliktin tappaneen Kolumbiassa yli 220 000 ihmistä kuluneiden 50 vuoden aikana.

”Jos toimimme yhdessä huumeongelman ratkaisemiseksi kaikenkattavan näkemyksen varassa ilman ideologisia rasitteita, pystymme ehkäisemään paljon haittoja ja väkivaltaa.”

Costa Rican presidentti Laura Chinchilla ilmoitti omassa puheenvuorossaan, että ”Costa Rica yhtyy alueen muiden valtioiden vetoomukseen arvioida uudelleen kansainvälisesti sovitut politiikan muodot haettaessa tehokkaampia toimintamalleja huumeiden salakuljetukseen terveyden näkökulmasta kunnioittaen ihmisarvoja ja pyrkien haittojen vähentämiseen.”

Tämä kannanotto perustuu Kolumbian, Costa Rican, Guatemalan ja Meksikon presidenttien yhdessä sopimaan lausuntoon. Meksikoa edusti presidentin sijaan pääministeri Jose Antonio Meade Kuribena, joka kertoi Chilen, Paraguayn ja monien muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden olevan lausunnon takana.

Guatemalan presidentti Perez Molina tuli viime vuonna YK:n istunnossa maailman ensimmäisenä virassa olevana presidenttinä julkisuuteen vaatimaan huumekaupan laillistamista. Tänä vuonna hän jatkoi saman sanoman levittämistä:

”Valtakauteni alusta saakka olemme selkeästi tuoneet esille sen, että huumesota ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Me emme voi jatkaa saman toistamista odottaen eri tuloksia.”

Uruquayn presidentti Jose Mujica ei omassa puheessaan maininnut kannabiksen laillistamisesta, onhan se prosessi vielä kesken. Presidentti Molina sen sijaan ylisti Mujican aloitetta kannabislainsäädännön kehittämisessä ”epäonnistuneen mallin seuraamisen sijaan”. Presidenteillä oli myöhemmin kahden keskinen tapaaminen.

Presidentti Molina ylisti myös Coloradon ja Washingtonin äänestäjiä heidän ”visionäärisestä päätöksestä” laillistaa kannabis ja presidentti Obamaa ”Coloradon ja Washingtonin kansalaisten mielipiteen kunnioittamisesta sallimalla heidän kokeilunsa tuottaa tuloksia”.

Latinalaisen Amerikan valtioiden päämiesten tarmo käsitellä kansainvälisesti herkkää aihetta herättää toiveikkaita odotuksia YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksen varalle.

Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?

YK:n yleiskokous on jo hyväksynyt erikoisyleiskokouksen järjestämisen huumepolitiikasta, mutta YK:n huumevalvontabyrokratiassa aiheesta vallitsee hyvin ristiriitaisia käsityksiä. Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?

YK:n alainen huumevalvontalautakunta, INCB, ilmaisi viimeisimmässä raportissaan tyytymättömyytensä kannabiksen laillistamista kohtaan USA:n kahdessa osavaltiossa, Coloradossa ja Washingtonissa, ja kehotti ”Yhdysvaltain hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen kansainvälisten sopimusten täydellinen noudattaminen koko valtion alueella”. Tästä lausunnosta kirjoitettiin monta uutista, joissa kerrottiin USA:n rikkovan allekirjoittamiaan YK:n huumeiden vastaisia sopimuksia. Näiden sopimusten asettamat velvoitteet USA:lle sekä laajemmin kannabiksen laillistamisen tulevaisuus ovat monimutkaisia asioita.

1. Rikkooko Yhdysvallat allekirjoittamiaan YK:n sopimuksia hyväksymällä kannabiksen laillistamisen osavaltioissaan?

Ei, koska USA:n liittovaltio on sopimusten allekirjoittaja, mutta Colorado ja Washington eivät ole. Valtiot, joilla on liittovaltio muotoinen hallintojärjestelmä, kuten USA tai Saksa, voivat tehdä kansainvälisiä sitoumuksia vain valtakunnallisen politiikan tasolla. Perustuslain mukaan osavaltioita ei vaadita tekemään kannabiksesta laitonta vaikka se on sitä liittovaltion laissa. Siten USA ei ole tehnyt sitoumuksia 50 osavaltion puolesta hyväksyessään YK:n huumesopimukset.

Joidenkin YK:n virkamiesten mielestä näiden sopimusten henki edellyttää USA:n liittohallinnolta edes yritystä haastaa osavaltioiden kannabiksen laillistaminen. Mutta sopimuksen kirjaimen mukaan oikeusministeri Holderin kieltäytyminen haastaa Washingtonin ja Coloradon kannabispolitiikka on sopimuksen rajoissa.

2. Voiko YK rangaista kannabiksen laillistavia valtioita?

Vain rajoitetusti. INCB on näiden sopimusten ylin valvoja ja se rankaisee säännöllisesti sopimuksien asettamia sitoumuksia rikkovia hallituksia. Se voi olla noloa kansainvälisissä diplomaattisissa piireissä, mutta yksikään valtio ei ole vielä luhistunut nolostumiseen.

Koska INCB:llä on valta valvoa lääkeaineina käytettyjen huumeiden tuotantoa ja kuljetusta, voi se teoriassa rangaista kannabiksen laillistanutta maata langettamalla rankaisevia rajoituksia kipulääkkeiden saantiin. Mutta tällainen aiheuttaisi valtavan kansainvälisen humanitaarisen skandaalin. Lisäksi opiaattien raaka-aineita tuottavia maita (esim. Intia, Australia ja USA) ei pysty helpolla komentelemaan. Siksi voi arvioida, että lääkeaineiden saatavuuden rajoittaminen ei tule olemaan INCB:n kiristysruuvi.

3. Pitääkö koko YK:n huumevalvontajärjestelmä lopettaa, jotta valtiot voisivat laillistaa kannabiksen viihdekäytön?

Ei. Kannabis on vain yksi YK:n huumesopimuksilla kielletty psykoaktiivinen aine. Jotkut laillistamisaktivistit toivovat, että jos kannabiksen laillistamisen kannatus kasvaa kansainväliseksi, vaatisi tämä YK:n huumesopimusten tarkistamista tarjoten tilaisuuden laillistaa kokaiini, heroiini ja kaikki muutkin huumeet. Tässä tulkitaan kansainvälistä poliittista tahtoa ja YK:n protokollaa väärin.

Jopa kannabiksen laillistamiseen myönteisesti suhtautuvien valtioiden keskuudessa on vain vähän intoa sallia vaikkapa Phillip Morrisin alkaa myymään kokaiinia kautta maailman kuten tupakkaa. Jos kannabiksen laillisen aseman muuttamisen hintana on kaikkien huumeiden laillistaminen, tulee moni muuten myötämielinen valtio vastustamaan tätä kiivaasti.

Mutta tämä on keskustelua herättävä kysymys, koska YK:n protokollan mukaan uudet sopimukset korvaavat vanhat. Niinpä jos maailman valtiot pääsevät joskus yksimielisyyteen kannabiksen laillistamisesta, he voivat kirjoittaa uuden vain siihen keskittyvän sopimuksen. Tämä korvaisi kaikki kannabikseen liittyvät YK:n huumesopimusten säädökset jättäen muiden laittomien huumeiden aseman silleen.

4. Eikö YK:n uusi kannabissopimus olisi USA:lle uusi väline pakottaa sen tiukka kannabispolitiikka kansainväliseksi normiksi?

Tämä onkin yllätys. Kansainvälinen kannabiksenvalvonta lievenisi merkittävästi jos kaikki valtiot omaksuisivat USA:n tämänhetkisen politiikan. Ennen Obaman hallintoa Rand Corporation havaitsi tutkimuksessaan USA:n kannabispolitiikan olevan hyvin samankaltainen kuin Länsi-Euroopassa. Obaman valinnan jälkeen kannabislakien täytäntöönpanon intensiteetti on laskenut ja liittovaltio ei enää vastusta osavaltioiden laillistamis- ja dekriminalisointipyrkimyksiä.

Lopuksi kannattaa muistaa, että ainoat lailliset kannabiksen viihdekäyttömarkkinat maailmassa eivät ole Hollannissa eivätkä Portugalissa, vaan Yhdysvalloissa. Asettamalla USA:n nykyinen kannabispolitiikka maailmanlaajuiseksi uuden YK:n sopimuksen normiksi aiheuttaisi Eurooppaan jonkin verran nykyistä liberaalimman kannabispolitiikan, mutta suurimpaan osaan muita maailman maita dramaattisesti rennomman politiikan.

Kaiken kaikkiaan kannabiksen laillistamisen kannattajien ei tarvitse huolehtia YK:n huumevalvontasopimuksista. Se pyyhkäiseekö kannabiksen laillistamisaalto maailman yli vai ei, riippuu jostakin paljon perustavammasta: minkä ihmiset ympäri maailman päättävät parhaaksi lähestymistavaksi tähän huumeeseen.

Reformi valtaa myös YK:n

Laillistajat eivät ole pelkästään sitä rastatukkaista porukkaa, jota kerääntyy mielenosoituksiin YK:n rakennusten eteen paukuttamaan djembe-rumpujaan. Heitä löytyy nykyään myös YK:n byrokratiasta ja jotkut merkittävissä asemissa olevat uskaltavat puhua avoimesti mielipiteistään.

Yksi huumehaukkojen suurimmista tappioista YK:n sisällä käytävässä huumesodassa oli entisen pääsihteerin Kofi Annanin loikkaaminen laillistajien riveihin liittymällä Global Commission on Drugs Policy -järjestöön. GCDP on nykyään merkittävä lobbari kansainvälisen huumevalvonnan tasolla, koska sen aktiivit ovat itse maailman politiikan huippuja.

Nykyinen pääsihteeri Ban Ki-moon peräänkuulutti kesällä 2013 avoimempaa keskustelua YK:n kokouksissa. Mutta hän totesi jo vuonna 2008 AIDS-raporttia kommentoidessaan, että ”laajamittainen nuorten huumeidenkäyttäjien vangitseminen huumeiden vastaisten ohjelmien varjolla voi olla haitallista ja estää laajoja riskiryhmiä saamasta edes sitä rajallista hoitoa, mitä heidän maissaan on tarjolla. Meidän pitää tarkistaa sellaiset lainsäädännöt, joilla kriminalisoidaan haavoittuvaisia väestönosia heidän elämäntyylinsä perusteella.”

YK:n huumetoimisto, UNODC, on kuulunut myös perinteisesti huumehaukkojen mandaattiin. Sen uusin johtaja, venäläinen Yuri Fedotov on yllättäen antanut dekriminalisointia puoltavia lausuntoja. Tämän vuoden YK:n huumekomission, CND, kokouksen yhteydessä järjestetyssä kansalaisjärjestötapaamisessa Fedotov vastasi kysymykseen ihmisoikeuksien noudattamisesta YK:n sopimusten noudattamisessa: 

”Ongelmat eivät aiheudu itse huumevalvontajärjestelmästä, vaan kansallisista lainsäädännöistä. Meidän pitää tutkia sitä, mitä me voimme saavuttaa kansallisten lainsäädäntöjen puitteissa ihmisten oikeuksien ja terveyden suojelemiseksi niin ettei ihmisiä kohdeltaisi rikollisina, vaan potilaina kunnioittaen heidän kaikkia ihmisoikeuksiaan.”

Fedotovin edeltäjä Antonio Maria Costa edusti YK:n huumeiden vastaisuutta puhtaimmillaan: häntä pidettiin uradiplomaattina, jolle byrokratian jatkuvuus ja sopimusten seremoniallinen kunnioittaminen olivat tärkeämpiä kuin käytännön tulokset. Costa yllätti vuonna 2008 raportilla Making drug control 'fit for purpose': Building on the UNGASS decade, jossa hän analyyttisesti luetteli järjestelmän aiheuttamat ei-aiotut haittavaikutukset ja summasi tilanteen:

”Ilmassa on muutoksen tuulia YK:n huumesopimusten saamiseksi paremmin vastaamaan tarkoituksiaan ja mukautumaan siihen kentällä vallitsevaan todellisuuteen, joka on tyystin erilainen kuin silloin, kun nämä sopimukset laadittiin.”

YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija Anand Grover kehotti vuonna 2010 pääsihteerin tilaamassa huumesodan arviointiraportissa maailman valtioita harkitsemaan huumepolitiikan liberalisointia: 

”Erikoisraportoijan mukaan jatkuva rikosoikeudellisten rangaistusten soveltaminen huumeiden käytöstä ja hallussapidosta pitää yllä monia niistä pahimmista haitoista, jotka liitetään huumeiden käyttöön. Hän suosittelee vähemmän rajoittavien lähestymistapojen harkitsemista huumevalvontaan mukaan lukien dekriminalisoinnin ja depenalisoinnin.”

Lähde: Reuters 24.9.2013, Drug Policy Alliance, Huffington Post 25.9.2013 ja YLE 27.9.2013

Kannabiksen kieltolain kasvot: INCB:n puheenjohtajan Raymond Yansin kanta laillistamiseen:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/567-voiko-yk-estaeae-kannabiksen-laillistamisen-yhdysvalloissa