Paikallisvaalien alla Barcelonan pormestari uhkasi lopettaa 90% kaupungin kannabisklubeista. Tyypillisen poliitikon tapaan tämäkään tapaus ei välittänyt tutkimuksista, jotka osoittavat klubimallin olevan tehokas keino huumepoliittisten ongelmien ratkaisemisessa. Barcelonan pormestari vaihtuikin paikallisvaaleissa.
Pormestari katalonialaisten nationalistipuolueiden liiton, CiU, edustaja Xavier Trias selitti toimenpiteen ehkäisevän kannabisklubien leviämisen ja Barcelonan muuttumisen kannabisturistien lomakohteeksi.
“Jos joku haluaa nähdä, kuinka kannabis tuhoaa nuorisoa, tarvitsee hänen vain vierailla sairaaloissa, joissa psykiatrian osaston henkilökunta selittää tilanteen”, Trias lisäsi.
Katalonian maakunnan kannabisklubien liitot, Fedcac ja CatFAC, pitivät aloitetta pelkkänä vaalitäkynä. Tällainen toiminta ei pelkästään kavenna käyttäjien oikeuksia vaan pakottaa heidät takaisin laittomille markkinoille.
Katalonian 24.5. pidetyissä kuntavaaleissa CIU hävisi, valtaan nousi erilaisten ruohonjuuritason järjestöjen ja aktivistiliikkeiden yhteenliittymä, Barcelona En Comu, ja Barcelonan pormestariksi vaihdettiin 41-vuotias kansalaisaktivisti Ada Colau.
Tutkimustulokset eivät tue politikointia
Barcelonan pormestarin aloite kuulostaa juuri tyypilliseltä politikoinnilta, joka ei ole mitenkään yhteydessä todellisuuteen. Vuoden 2015 keväällä on ilmestynyt kaksi tutkimusta Espanjan kannabisklubeista, jotka osoittavat, että kansanterveyden ja nuorison suojeleminen onnistuu parhaiten tukemalla kannabisklubien kehitystä.
Open Society Foundations julkaisi raportin Innovation Born of Necessity: Pioneering Drug Policy in Catalonia, joka käsittelee Katalonian maakunnan haittoja vähentävän politiikan perinnettä ja kannabisklubien syntymistä.
Kannabisklubi on laillisesti perustettu kannabiksen käyttäjien voittoa tavoittelematon yhteenliittymä. Kannabisklubi kasvattaa yhteisesti kannabista jäsenilleen, jotta he voisivat välttää laittomien markkinoiden riskejä. Näillä klubeilla ei ole koskaan ollut erityislakeja Espanjan lainsäädännössä vaan ne luokitellaan yhteen muiden voittoa tavoittelemattomien yhdistyksien kanssa. Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun kannabiskasvin kasvatusta ei ole kriminalisoitu eikä kasvien lukumäärää ole säädelty.
Tämä laissa määrittelemättä jätetty kasvien lukumäärä sekä korkeimman oikeuden päätös sallia kasvatetun kannabiksen jakaminen toisten henkilöiden kanssa käytettäväksi loivat mahdollisuuden perustaa kannabisklubeja. Tämä malli, joka laillisti kannabiksen tarjonnan ja joka tunnetaan maailmalla “espanjalaisena mallina”, on vaikuttanut erityisesti Katalonian maakunnan tilanteeseen.
Barcelonassa avattiin ensimmäinen Cannabis Tasters’ Club vuonna 2001. Seuraavana vuonna Baskimaassa avattiin useita kollektiivisesti jäsenilleen kannabista kasvattavia klubeja. Ensimmäiset kannabisklubit tekivät poikkeuksia säännöistään olla jakamatta kannabista aloittelijoille sellaisten potilaiden kohdalla, joilla oli lääkärin antama diagnoosi.
Vuonna 2009 Kataloniassa oli 14 kannabisklubia ja tuolloin perustettiin myös ensimmäinen kannabisklubien liitto, Federation of Cannabis Associations, FAC. Vuoteen 2014 mennessä niiden lukumäärä oli jo 400, joista 250 Barcelonassa. Barcelonan kannabisklubien jäsenmäärä oli tuolloin 165 000. Vuoden 2014 elokuussa Barcelonan kaupunki määräsi 50 klubia suljettavaksi. Kannabisklubien mukaan syyt olivat epämääräisiä ja klubien valinta mielivaltaista. Yhä useammat klubit liittyivät FAC:n.
Vuosina 2007 - 2011 kannabisklubien määrä kasvoi, mutta samaan aikaan nuorison kannabiksen käyttö väheni. Kannabisklubien lisääntyminen ei ole vaikuttanut muidenkaan ikäryhmien kannabiksen käyttöön.
Vuonna 2013 yleisen syyttäjän antaman ohjeistuksen jälkeen Katalonian hallitus on tehnyt 258 kannabisklubista ilmoituksen mahdollisena laittomana huumeiden jakeluorganisaationa. Vuonna 2014 yleinen syyttäjä tutki 40:n klubin toimintaa.
Vuoden 2015 tammikuussa Katalonian parlamentti hyväksyi kannabisklubeille yhteiset kansanterveydelliset kriteerit sekä ehdot, joiden täyttyessä Katalonian kunnat voisivat hyväksyä niiden toiminnan.
Kannabisklubeja toimii myös turistien suosimilla Kanarian saarilla.
Espanjan hallituksen kanta on selvä: ongelma ei ole kannabiksen kysyntä eikä sen markkinat vaan se, että kannabisklubit ovat näkyvä ilmiö. Lainsäädäntö suosii siten mafioita, jotka toimivat lain ulkopuolella pimeillä markkinoilla ollen luonteeltaan näkymättömiä.
Kannabisklubien hyöty yhteiskunnalle
Yhteisölle kannabisklubit tarjoavat tilan kannabiksen yksityiseen käyttöön, vaihtoehdon kannabiksen käyttämiselle julkisella paikalla, jollaista ei aikaisemmin ole ollut. Tämä vähentää kannabiksen julkista näkyvyyttä, myymistä ja ostamista, mikä puolestaan vähentää poliisin työtehtäviä näiden tekojen valvomisessa. Klubit helpottavat kansalaisjärjestöjen tuottamien haittoja vähentävien toimenpiteiden ja hoidon tarjoamista käyttäjille. Kannabisklubit kehittävät ymmärrystämme kannabiksen käytöstä ja mahdollisuuden kansanterveydellisten toimenpiteiden tarjoamiselle. Ehkä suurin saavutus on käyttäjien saaminen pois laittomien huumemarkkinoiden piiristä, vähentäen mahdollisuutta joutua tekemisiin kovempien huumeiden kanssa. Tämä oli Hollannissa kannabiskahviloiden avaamisen tärkein argumentti.
Valtiolle kannabisklubit tuovat merkittävää taloudellista etua. Espanjassa kannabisklubien nousu ajoittuu talouskriisin kaudelle. Rasqueran kaupungin aloite alkaa kasvattamaan kannabista Katalonian kannabisklubeille ei ollut sattumaa vaan se tehtiin taloudellisen taantuman pahimmassa vaiheessa nuorten työttömyyden noustua 57,7%:iin vuonna 2013.
Raportissa arvioidaan espanjalaisten kannabiksen käyttäjien kuluttavan 546 miljoonaa euroa vuodessa laittomille markkinoille.
Vaikka kannabisklubit eivät perustu voiton tekemiselle, synnyttävät ne merkittävässä määrin taloudellisesti tuottavaa toimintaa, mikä kannattaisi pitää mielessä vuoden 2008 talousromahduksen jälkeisinä aikoina.
Esimerkiksi 600 jäsenen kannabisklubin toiminta vaatii 10 työntekijän henkilökunnan. Jos vaikkapa 60% kannabiksen säännöllisistä käyttäjistä eli puolitoista miljoonaa ihmistä hankkisi kannabiksensa klubien kautta, synnyttäisi se 25 000 uutta työpaikkaa.
Espanjan valtio saisi tästä tuloja 411 miljoonaa euroa ja säästäisi 250 miljoonaa euroa työttömyysmaksuja.
Kannabisklubien jäsenten organisoituminen ja tilan luominen keskustelulle on merkittävä panos kansalaisyhteiskunnalle. Kannabisklubit edustavat yhteiskunnallista aloitteen tekemistä ja taistelua, joka yhdistää kannabiskulttuuria ja ryhmäytymistä luovia ihmisiä. Vuoden 2014 alussa Espanjassa oli 11 liittoa, jotka kokoavat yhteen 800 - 1000 toiminnassa olevaa kannabisklubia yhteen. Toiminnan seurauksena “espanjalaisesta mallista” keskustellaan nyt ympäri maailman.
Kannabisklubi vahvistaa yhteiskunnan sidoksia, suojelee kansanterveyttä ja edistää tätä kautta demokraattista yhteiskuntaa. Sen vaihtoehto, laittomat markkinat, edistää täysin päinvastaista kehitystä.
Vuonna 2007 34.4% Katalonian asukkaista oli ainakin kokeillut kannabista, vuonna 2009 34.9% ja vuonna 2011 enää 28.5%. Kuluneen vuoden aikana käyttäneiden osuudet olivat 14.1%, 12.4%, 11.3%. Kuluneen kuukauden aikana käyttäneiden 9.7%, 8.7% ja 8.1%. Päivittäiskäyttäjien osuus 1.7%, 2.2% ja 1.5%.
Yllättäen kannabiksen aiheuttama hoidon tarve on kasvanut samana aikana. Vuonna 2007 706 tapausta, vuonna 2009 1069 ja vuonna 2011 1538. Tämä huolimatta siitä, että ongelmaiseksi luokiteltava päivittäinen käyttö väheni. Hoidon tarpeen kasvu on seurausta siitä, ettei nuorilla ole enää varaa maksaa julkisella paikalla kannabiksen käytöstä saatuja sakkoja vaan hoitoon hakeudutaan niiden välttämiseksi.
Katalonian maakunnan hallinto hyväksyikin tammikuussa 2015 ohjeistuksen kannabisklubien toiminnalle, mistä voisi helposti muokata valvontamallin kannabisklubeille. Tällaista yhtenäistä valvontamallia ei ole, mikä on aiheuttanut kitkaa paikallishallintojen ja klubien välillä. Kannabisklubien toimintaa pitäisikin tutkia enemmän eikä yrittää palata vanhanaikaiseen ideologiaan.
Laillinen maisema kannabisklubien ympärillä
Lontoon yliopiston lainopin luennoija, asianajaja Amber Marks julkaisi raportin The Legal Landscape for Cannabis Social Clubs in Spain Espanjan kannabisklubien laillisesta asemasta ja niiden vaikutuksesta huumepoliittiseen keskusteluun.
Kannabisklubimallia seurataan kansainvälistä huumepolitiikkaa tekevien piireissä monesta syystä:
1. Kannabisklubien leviäminen Espanjassa ei ole herättänyt minkäänlaista kritiikkiä INCB:ltä eikä UNODC:ltä.
2. Malli näyttää täyttävän kansainvälisen valvonnan asettamat ehdot.
3. Lain velvoittama klubien demokraattinen toimintamalli tekee kuluttajasta myös tuotteen valvojan.
4. Malli suojelee markkinoita ylikaupallistamiselta, koska klubit eivät saa tuottaa voittoa.
5. Malli tekee mahdolliseksi myytävän kannabiksen laadun tarkkailun sekä haittoja ehkäisevät ohjelmat.
6. Malli on keino erottaa kannabismarkkinat laittomista markkinoista ja muiden huumeiden markkinoista.
7. Malli mahdollistaa kannabiksen käytön tutkimisen ja edelleen haittoja vähentävien ohjelmien suunnittelun.
Espanjassa kannabisklubien toiminta perustuu korkeimman oikeuden tekemään ratkaisuun, jonka mukaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu hallussapito ja sosiaalinen kannabiksen tarjoaminen ovat rikoslain ulkopuolella. Hallussapitoa ei ole kummassakaan tapauksessa määrätty rangaistavaksi rikoslailla eikä hallinnollisilla toimenpiteillä.
Tästä johdettuna kannabiksen tarjoaminen (1) ihmisille, jotka ovat kannabiksen säännöllisiä käyttäjiä (2) tiloissa, jotka ovat yksityisiä (3) sellaisia määriä, jotka kuluvat ko. henkilöiden käytössä niin, että kannabista ei joudu kolmannen osapuolen käyttöön (4) käytetään välittömästi ko. tiloissa, jolloin kannabisklubi muodostaa “kannabiksen käytön suljetussa yhteisössä”, on rikoslain ulkopuolella. Sen sijaan rikoksiksi lasketaan jäsenien hankkiminen mainostamalla ja kannabiksen tarjoaminen sellaisille, jotka eivät ole säännöllisiä tai vakituisia käyttäjiä.
Espanjan rikoslainsäädännöllä, kuten sitä sovelletaan oikeuslaitoksissa, pyritään saamaan kiinni huumekauppiaita mutta jättämään käyttäjät ja omille henkilökohtaisille sosiaalisille verkostoille kannabista tarjoavat sen ulkopuolelle.
Kannabiksen kasvatus “suljetun yhteisön käyttöön” on ollut jossakin määrin kiistanalainen, mutta kahden korkeimman oikeuden päätöksen (vuosina 1990 ja 1994) mukaan se voidaan rinnastaa hallussapitoon “suljetun yhteisön käyttöä varten” eikä se siten ole rikoslain alainen.
Suurin osa kannabisklubeja vastaan nostetuista syytteistä on kumottu sillä perusteella, että kasvatus “suljetun yhteisön käyttöön” ei ole rikos.
Kansainväliset huumesopimukset ja EU-lainsäädäntö
Nykyään vallitsee yksimielisyys siitä, etteivät kansainväliset sopimukset velvoita kriminalisoimaan huumeiden hallussapitoa henkilökohtaiseen käyttöön. Sama voidaan sanoa kasvatuksesta omaan käyttöön. Vuoden 1961 sopimuksen tekijät pitivät laittomana vain kaupallista kasvatusta. Vasta vuoden 1988 sopimuksen 3. artiklassa on maininta “kasvatuksesta omaan käyttöön”, ja siinäkin harkinta jätetään jäsenvaltioiden harkintaan.
EU:ssa päätös Council Framework Decision 2004/757/JHA sulkee rikollisen kaupankäynnin määritelmän ulkopuolelle (1) käyttäjät, jotka tuottavat, hankkivat ja pitävät hallussaan omaa käyttöä varten sekä (2) käyttäjät, jotka myyvät huumeita ilman voiton tavoittelua.
“Euroopan unionin toiminnassa olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti keskityttävä kaikkein vakavimpien huumausainerikosten torjuntaan. Tietynlaisen henkilökohtaiseen käyttöön liittyvän toiminnan jättäminen tämän puitepäätöksen soveltamisalan ulkopuolelle ei merkitse neuvoston ohjeen antamista siitä, kuinka jäsenvaltioiden pitäisi käsitellä tällaisia tapauksia kansallisessa lainsäädännössään.”
EU:n kehyspäätöksen kohteena on “kansainvälinen laiton kauppa sekä sellaiset toimet, joissa on tarkoitus myydä voiton tavoittelemiseksi”.
Espanjan lainsäädäntö ja sen tulkinta ovat siten yhdenmukaisia EU:n peruskirjan kanssa.
Sen sijaan epämääräiseksi on jäänyt se, kuinka joku valtio voi alkaa “myöntämään lupia” hallussapidolle “suljetun yhteisön käyttöön”. Luvan myöntäminen merkitsee jonkin asteista laillistamista sen sijaan, että jokin teko vain otettaisiin pois rikoslain piiristä.
Marks perää lisätutkimusta klubien vaikutuksista, mutta tähän astisten tietojen perusteella tiedämme, että klubien lisääntymisen myötä kannabiksen kasvatus on lisääntynyt, salakuljetetun kannabiksen määrä on vähentynyt ja kannabiksen käyttö on laskenut.
Kannabisklubien kasvatusprojektien ratsaaminen on vain saanut kasvattajat siirtymään yhä enemmän sisäkasvatukseen.
Oikeus: kannabisklubi ei uhka kansanterveydelle
Syyttäjä vaati tuomiota erään barcelonalaisen kannabisklubin johtajalle, taloudenhoitajalle ja sihteerille sillä perusteella, että se oli hänen mielestään uhka kansanterveydelle. Tuomari oli eri mieltä sillä perusteella, että klubilla oli selkeä jäsenrekisteri, jonka perusteella klubi varmisti sen, ettei kansalaisilla ollut mahdollisuutta ostaa kannabista muuten kuin tulemalla hyväksytyksi klubin jäseneksi. Toukokuussa 2015 annettu oikeudenpäätös on tärkeä ennakkotapaus siitä, etteivät kannabisklubit muodosta uhkaa kansanterveydelle.
Oikeudenpäätös on jälleen yksi tärkeä voitto Espanjan kannabisklubijärjestelmälle, ja tämä päätös myös suojelee muita klubeja. Klubijärjestelmän avulla on mahdollista rajoittaa laittomien markkinoiden toimintaa, pitää kaupunkien kadut turvallisempina sekä säästää poliisin aikaa vakavan rikollisuuden ehkäisyyn. Klubin jäsenille järjestelmä tarjoaa laadukasta kannabista kohtuulliseen hintaan.
Barcelona sai uuden pormestarin
“Tämä on verrattavissa Daavidin voittoon Goljatista”, Colau sanoi tulosten julkistamisen jälkeen.
Colau johtaa vaaleissa yllätysvoittoon nousseiden uusien puolueiden liittoumaa. Uudet kirjavista kannattajajoukoista koostuvat vasemmistopuolueet alkavat nyt johtamaan Espanjan suurimpia kaupunkeja, Barcelonaa ja Madridia, jos ne onnistuvat liittoutumaan vanhan, vaalitappion kokeneen sosialistipuolueen kanssa.
Kannabisklubien kannalta vanhojen puolueiden tappio merkitsee poliittisen ympäristön muutosta myönteisempään suuntaan. Kannabisklubien menestys näyttää taatulta.
Lähde: Talking Drugs 13.5.2015; Innovation Born of Necessity: Pioneering Drug Policy in Catalonia; Amber Marks: The Legal Landscape for Cannabis Social Clubs in Spain., Dutch Passion 22.5.2015, El Periodico 20.5.2015, YLE 25.5.2015, HS 25.5.2014
Barcelonan yritys kurittaa kannabisklubeja on tuomittu epäonnistumaan
Indonesia teloitti toukokuun alussa kahdeksan huumeiden salakuljetuksesta kiinni jäänyttä ulkomaalaista, mikä herätti laajan vastalauseaallon kautta maailman. Noin kolmekymmentä valtiota langettaa edelleen kuolemantuomioita huumerikoksista ja teloittaa satoja ihmisiä joka vuosi.
Vuodesta 1999 lähtien 
Jamaikan tieteen, teknologian, energian ja kaivostoiminnan ministeri Philip Paulwell istutti 20.4. maan ensimmäisen laillisen ganjapensaan Länsi-Intian yliopiston alueelle.
Pariisissa sadat ihmiset osallistuivat 9.5. Tasavallan aukiolta Bastiljiin kulkeneeseen mielenosoitukseen. Kulkueessa oli ihmisiä kaikista sosiaaliluokista, yhteiskunnan eri aloilta ja eri ikäluokista. Osa heistä halusi vain saada pajauttaa rauhassa, osalle kyseessä oli elintärkeän lääkkeen saaminen vapaaksi.
Indonesia teloitti toukokuun alussa kahdeksan huumeiden salakuljetuksesta kiinni jäänyttä ulkomaalaista, mikä herätti laajan vastalauseaallon kautta maailman. Tässä ilmapiirissä on ihme, että vuonna 2008 perustettu kansalaisjärjestö Lingkar Ganja Nusantara on pystynyt saavuttamaan näkyvän aseman Indonesian huumekeskustelussa. Tänäkin vuonna organisaatio järjesti mielenosoituksia pääkaupungissa Jakartassa ja Makassarin kaupungissa Sulawesin saarella.
Hanna Wagenius tuli julkisuuteen lausunnollaan, jonka mukaan ihmisten vangitseminen kannabiksen takia on väärin. Hänen mielestään sen myymiseksi pitäisi perustaa systembolagetin kaltainen valtion monopoliyritys.
Blogitekstit (Atom)