Lue hamppumarssitiedote!
Lähtö Hesperian puistosta 4.5. klo 14. Marssin järjestävät Humaania Päihdepolittiikkaa ry (HPP) ja Suomen Kannabisyhdistys (SKY).
Marssi lähtee Puolalanpuistosta taidemuseon vierestä kello 14.00. Lisätietoja TuSKY:n sivuita!
Kaksitoista vuotta sitten Portugalissa lopetettiin huumeiden käyttäjien rankaiseminen. Järjestelmän tärkein piirre on käyttäjien halventamisen ja syrjäyttämisen lopettaminen. Asiantuntijat ovat ilahtuneet tuloksista.
Portugalin huumelain mukaan ihminen saa pitää hallussaan 10 päivän kulutusta vastaavan annoksen, mikä kannabiksen kohdalla tarkoittaa 25 grammaa marihuanaa ja viittä grammaa hasista. Goulão oli mukana laatimassa lakia, mikä on tehnyt Portugalista maailman eturivin valtion huumepolitiikan muotoilussa. Portugalin ratkaisussa käänteentekevää oli dekriminalisoida kaikkien huumeiden käyttö.
"Ajattelimme saavamme kaikki asiat paremmin valvontaamme. Kriminalisointi ei ainakaan ollut toiminut", Goulão selittää ratkaisua.
Kuin pysäköintirike
Portugalissa lopetettiin käyttäjien asettaminen syytteeseen ja laittomiksi aikoinaan julistetut aineet ovat edelleen laittomia.
Mutta miksi rajaksi asetettiin 10 päivän käyttöä vastaava annos?
"No se on ihan mielivaltainen raja", Goulão myöntää.
Nykyään hän toimii kansallisen huumeiden vastaisen ohjelman johtajana ja on Portugalin terveyspolitiikassa tärkeä henkilö. Toimiston ikkunalaudalla on valokuvia hänestä mm. brittimiljardööri Richard Bransonin ja Espanjan kuninkaan seurassa. Molemmat ovat saaneet Goulãolta luennon Portugalin uudesta huumepolitiikasta.
"Meillä ei ollut juuri mitään tutkimusta, mihin olisimme voineet vedota lakia laatiessamme. Emme olleet lainkaan varmoja siitä, että toimisiko tämä", Goulão muistelee.
Ongelmana oli se kuinka hallitus pystyy pitämään kansalaisensa erossa vaarallisista huumeista. Yksi keino on käydä myyjien eli kartellien, välikäsien ja katudiilereiden kimppuun. Toinen keino on keskittyä käyttäjiin: pidättää heitä, viedä oikeuteen ja vangita. Suurin osa maailman hallituksista on valinnut rikoslailla syyttämisen valvonnan välineeksi ja pelotteeksi.
Huumeettomasta maailmasta luopuminen
"On oleellisen tärkeää, että ehkäisemme ihmisiä ostamasta ja käyttämästä huumeita kaikilla käytössämme olevilla keinoilla", sanoo 64-vuotias Manuel Pinto Coelho, joka on viimeinen merkittävä Goulãon vastustaja. Coelho haluaa Portugalin takaisin normaaliksi valtioksi, joka kävisi kovaa huumesotaa kuten koko muu maailma.
Coelho on myös lääkäri. Hänellä oli vieroitusklinikoita ja hän on julkaissut kirjoja riippuvuudesta. Nyt hän vastustaa aikaisempia kollegojaan ja "järjestelmää", kuten hän uutta politiikkaa kutsuu.
Hänen suurin huolenaiheensa on se, että maa on luopunut huumeettoman maailman ideaalista. Kuinka voit pitää nuoret erossa huumeista jos jokainen tietää, kuinka monta pilleriä pystyy pitämään taskussa? Hänen mielestään pelotteet ovat edelleen paras keino ehkäistä käyttöä ja lääkkeetön vieroitus paras hoitokeino. Hän vastustaa myös Portugalin kattavaa metadonihoitojärjestelmää, joka tarjoaa tuhansille entisille heroinisteille korvaushoitoa.
Nykyään Coelho ansaitsee tulonsa dieettiklinikoilla, mutta hän viettää vapaa-aikansa propagoimalla maansa "hullua huumekokeilua" vastaan. Hän matkustelee maailmalla varoittelemassa sen vaaroista. Portugalissa hän on mielipiteineen yksin, mutta muualla hänet on otettu hyvin vastaan. Todisteena tästä hän näyttää USA:n valkoisen talon huumetoimiston julkaisemaa hyvin skeptiseen sävyyn kirjoitettua raporttia Portugalin kokeilusta.
Portugalin vapauden huuma
Yrittäessään selittää sitä, miksi Portugalissa päädyttiin niin omintakeiseen ratkaisuun lopettaa käyttäjien rankaiseminen, Goulãon täytyy aloittaa neilikkavallankumouksesta vuonna 1974.
Portugali vapautui liki 50 vuoden diktatuurista vuonna 1974, mitä symboloi sotilaiden kiväärinpiippuihin tungetut neilikat
"Yhtäkkiä huumeita oli markkinoilla", Goulão kertoo. Maan siirtomaista kotimaahansa palanneet portugalilaiset toivat marihuanan käytön mukanaan. Hänkin sanoo polttaneensa kannabista tuolloin kaksikymppisenä nuorena, aikana, jolloin "huumeet edustivat meille vapautta".
Goulãon aloittaessa oma praktiikkansa Farossa alkoi hänen vastaanotolleen tulla vanhempia, joiden lapset eivät enää pelkästään polttaneet kannabista, vaan he olivat siirtyneet heroiiniin.
Joskus myös nuoret tulivat itse hänen vastaanotolleen, eikä hänellä ollut mitään tietoa siitä, kuinka hoitaa heitä. Ensimmäisen valtion vieroitusklinikan aloitettua Lissabonissa Goulão meni sinne opettelemaan.
Tuolloin heroiiniepidemia oli vasta aluillaan. 1980-luvulla Eurooppaan virtasi halpaa heroiinia Afganistanista ja Pakistanista. Portugali ei ollut ainoa maa, jonne sitä virtasi, mutta Goulãon mukaan Portugali kärsi siitä erityisen paljon, koska ihmisillä ei ollut mitään ajatusta siitä, kuinka käsitellä huumeita.
"Olimme naiiveja."
Goulão näyttää tilaston, joka osoittaa huumeriippuvaisten määräksi 100 000 heroiiniepidemian huippukohdassa 1990-luvun puolivälissä. Portugalin väkiluku oli tuolloin 10 miljoonaa. Myös HIV-tartunnan saaneiden osuus käyttäjistä oli epätavallisen korkea.
Lissabonin liepeille muodostui huumeslummi, jossa narkomaanit nukkuivat pahvilaatikoissa, pistivät itseään kadulla ja kuolivat siihen kadulle. Kaikki Portugalissa seurasivat tätä ilmiötä TV:ssä, lehdistä tai suoraan ohikulkevalta moottoritieltä.
Tämä oli tilanne maassa Portugalin hallituksen kootessa huumeiden vastaisen komission, jossa oli 11 asiantuntijaa mukaanlukien Goulão. Suurin osa jäsenistä ei ollut poliitikkoja.
"Huumeiden käyttäjät eivät ole rikollisia vaan sairaita", Goulão sanoo.
Kaikki eivät olleet samaa mieltä, kuten esimerkiksi Pinto Coelho. Mutta komissio pääsi tästä asiasta yksimielisyyteen ja Portugalin kokeilun perusta on olla tekemisissä huumeiden käyttäjien kanssa ilman uhkailuja ja pelotteita. Goulão kertaa tämän asian useaan otteeseen, kuten huumeklinikoiden lääkärit. Kaikista yllättävintä on kuitenkin se, että myös Lissabonin poliisipäällikkö sanoo näin ja hänen alaisensa etsivät huumeita työkseen.
Looginen seuraus tästä periaatteesta on se, ettei ihmisiä enää kohdella rikollisina. Heitä ei saa pidättää, asettaa oikeuteen eikä pistää linnaan. Ennen dekriminalisointia huumeiden hallussapidosta voitiin langettaa vuoden vankeustuomio.
Portugalin kokeilun aloittamisesta on pian 12 vuotta ja Goulãon henkilökunta on parhaillaan arvioimassa sitä, kuinka paljon maan oikeuslaitos on siitä hyötynyt.
"Poliisi etsii edelleen huumeita", Goulão korostaa. Poliisi takavarikoi ja hävittää edelleen kaikki löytämänsä huumeet.
Ensiksi poliisin pitää kuitenkin punnita kaikki huumeet ja tarkistaa ohjekirjasta 10 päivän käyttöannoksen sallittu ainekohtainen raja. Tämän yli hallussapidosta voidaan epäillä myymisestä ja syyttää oikeudessa. Alle tämän rajan hallussaan pitäneitä kehotetaan ilmoittautumaan "huumeriippuvuuden varoituskomiteaan" 72 tunnin kuluessa.
Pakkovalta ei kuulu tähän järjestelmään
Lissabonissa komitea sijaitsee huomaamattoman virastorakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Kenenkään ei pitäisi tuntea itseään noloksi saapuessaan tänne. 19-vuotias poika istuu odotushuoneessa. Häneltä oli löytynyt gramma hasista viikonloppuna. Sosiaalityöntekijä on keskustellut hänen kanssaan jo puoli tuntia. Tämä on pojan ensimmäinen kerta, hän opiskelee maatalousoppilaitoksessa, asuu vanhempiensa luona ja käyttää kannabista satunnaisesti.
"Sosiaalinen käyttäjä, ei riskitekijöitä", sosiaalityöntekijä kirjoittaa lausuntoonsa.
Seuraavaksi psykologi ja asianajaja keskustelevat nuoren kanssa. He haluavat tietää, kuinka hyvin poika tuntee kannabiksen haitat.
"Meillä oli jo koulussa käytön ehkäisyä", poika kertoo.
Hänen tietonsa poistetaan ellei hän jää kiinni kolmen kuukauden sisällä.
"Me emme kerro käynnistäsi kenellekään, eikä tästä tulee mitään merkintää tiedostoihisi. Mutta toisella kerralla seuraukset voivat olla vakavia", asianajaja selittää.
Myöhemmin näitä seurauksia tarkennettaessa asianajaja ei muista mitään erityisen vakavaa. Pari päivää yhdyskuntapalvelua ehkä. Komissio voi myös langettaa sakkoja, mutta asianajajan mielestä sitä ei kannata tehdä nuorille. Sakot eivät myöskään ole tarkoitettu sellaisille, jotka komissio luokittelee riippuvaisiksi. He joutuvat jo maksamaan tapansa ylläpitämisestä.
"Tärkein tehtävämme on saada ihmisiä mukaan kuntoutukseen", hän kertoo.
Lissabonin poliisi lähettää vuosittain noin 1500 ihmistä komission eteen, keskimäärin viisi päivässä. 70% näistä tapauksista koskee marihuanaa. Ne, jotka eivät saavu komission kuultaviksi, saavat pari muistutusta, mutta pakkovalta ei kuulu tähän järjestelmään.
Dekriminalisointi eikä laillistaminen
Varoituksia, muistutuksia ja kutsuja hoitoon - Portugalin huumesota vaikuttaa lempeältä.
Portugalin eduskunnan keskustellessa aikoinaan laista ennustivat oikean laidan kansanedustajat, että maahan alkaa virrata lentokoneita täynnä huumeita hakevia tyyppejä. Koko yhteiskunnasta tulee yksi huumeslummi. Vasemmistolla oli kuitenkin enemmistö.
Goulão käy läpi vuosien aikana keräämäänsä materiaalia. Tilastojen mukaan huumeita käyttäneiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan Portugalissa. Samalla kuitenkin nuorten huumeiden ensikokeilijoiden määrä laskee. Hoidossa olleiden riippuvaisten määrä on kasvanut merkittävästi kun taas HIV-infektioiden määrä huumeiden käyttäjien keskuudessa on tippunut merkittävästi.
Mitä nämä luvut sitten tarkoittavat? Mihin niitä tarkalleen ottaen voidaan verrata? Ajalta ennen kokeilua ei ole juuri mitään tilastoa. Esimerkiksi joskus huumeita käyttäneiden aikuisten määrä kasvaa kaikissa Euroopan maissa
Rahat loppuvat
"Emme keksineet ihmelääkettä. Dekriminalisaatio ei ole myöskään pahentanut ongelmaa", Goulão summaa 12 vuoden kokemuksensa.
Tällä hetkellä suurin ongelma on Portugalin hallituksen säästöpolitiikka EU-alueen talouskriisin takia. Goulãon mukaan dekriminalisaatio on turha jos siihen ei liitetä ehkäisyohjelmia, huumeklinikoita ja suoraan kadulla toteutettavaa sosiaalityötä. Ennen talouskriisiä Portugali käytti 75 miljoonaa euroa huumeiden vastaiseen politiikkaansa vuodessa. Tähän saakka ohjelmia on leikattu parilla miljoonalla, mutta jos maan ongelmat jatkuvat, ei pian löydy tarpeeksi rahaa.
Sattumalta EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA:n, päämaja on Lissabonissa. Frank Zobel analysoi työkseen erilaisia huumeongelman hoitomuotoja ja hän voi seurata "alan suurinta innovaatiota" suoraan työpaikkansa ovelta.
Zobelin mukaan mikään huumepolitiikka ei estä ihmisiä käyttämästä huumeita tai ainakaan hän ei tiedä yhtään sellaista politiikan muotoa. Portugalista Zobel sanoo, että "Tämä toimii. Huumeiden käyttö ei ole paljoa lisääntynyt. Kaaosta ei näy. Politiikan arviointikriteerinä se on minusta todella hyvä lopputulos".
Lähde: Der Spiegel 27.3.2013
Jälleen yksi mielipidemittaus osoittaa Yhdysvaltojen kansalaisten selvän enemmistön kannattavan kannabiksen laillistamista. Pew Research Centerin julkistaman mittauksen mukaan 52% amerikkalaisista kannattaa laillistamista ja 45% vastustaa. Kymmenen vuotta sitten vain kolmasosa kansalaisista kannatti laillistamista.
72% on sitä mieltä, että hallituksen taistelu kannabista vastaan maksaa enemmän kuin mitä siitä on hyötyä. Yli 60% on sitä mieltä, ettei liittovaltio saa määräillä kannabiksen laillistaneita osavaltioita.
Kaikkiaan 24 osavaltiota ja pääkaupunkiseutu (District of Columbia) on dekriminalisoinut kannabiksen yksityisen käytön, laillistanut sen tai laillistanut lääkekannabiksen käytön. Liittovaltion huumelain mukaan marihuana on vaarallinen huume, jolla ei ole hyväksyttyä lääkinnällistä käyttöä.
Joulukuussa 2012 oikeusministeri Eric H. Holder sanoi liittovaltion ja tiettyjen osavaltioiden välillä olevan jännitteitä ja hän lupasi selvennystä tilanteeseen "suhteellisen pian". Obaman hallinto ei ole vieläkään ottanut virallisesti kantaa Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden laillistamiseen.
Asiasta vallitsee poliittinen kahtiajako valtakunnan politiikassa: konservatiivirepublikaanit vastustavat laillistamista kun taas demokraattien, sitoutumattomien, liberaalien ja edistyksellisten republikaanien enemmistö kannattaa laillistamista. Kongressin republikaanien joukossa konservatiiveillä on vahva asema.
Kieltolaki ei ole hintansa väärti
Kahdessa asiassa mielipiteet kuitenkin yhtyvät: tämänhetkinen lain täytäntöönpano ei ole hintansa väärti ja kannabiksella on hyväksyttäviä lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. 77% vastanneista kannattaa lääkekannabiksen laillistamista ja tämä ylittää kaikki puolue- ja sukupolvirajat ainoastaan 16%:n vastustaessa laillistamista.
Laillistamisen kannatus on tasaista kaikissa osavaltioissa olipa kannabis dekriminalisoitu tai edelleen kriminalisoitu. Kannabiksen laillistamisen kannatus ei myöskään erota USA:n eri alueita, kuten monet muut kulttuuriset asiat.
Tämä havainto on ristiriidassa laillistajien strategian kanssa: he ajattelevat lääkekannabiksen hyväksynnän pehmittävän asenteita seuraavaan askeleeseen eli laillistamiseen. Tämän tuloksen mukaan harjoitettu strategia on ollut tarpeeton ja laaja kulttuurinen muutos laillistamista kohtaan riittää.
Tämänhetkisen käyttönsä tunnustavien ihmisten määrä, n. 10%, on sama riippumatta siitä, oliko osavaltiossa dekriminalisoitu, laillistettu tai ei. Liberaalit lait ovat tuoneet käytön vain enemmän esille, eivätkä lisänneet sitä, kuten moni on pelännyt.
Kannabiksen laillistaminen on edelleen myös sukupolvikysymys: 65% 18-29-vuotiaista kannattaa sitä. 30-49-vuotiaiden keskuudessa lapsiperheissä kannatus on alhaisempaa kuin lapsettomissa. Alle 18-vuotiaiden lapsien vanhempien keskuudessa puntit ovat aika tasan (50% - 47%) kun taas lapsettomien vanhempien keskuudessa laillistaminen saa selkeän kannatuksen (62% - 35%).
Mutta myös suuret ikäluokat ovat muuttaneet mieltään - jopa kahdesti: vuoden 1978 mielipidemittauksessa kannabiksen laillistamisen kannatus kipusi peräti 47%:iin. Tämän sukupolven mielipide muuttui vuoteen 1990 mennessä siten, että 30-40-vuotiaista enää alle 20% kannatti laillistamista. Nyt suuresta ikäluokasta 50% kannattaa laillistamista, eikä syynä ole vanhenemisen mukanaan tuomat kivut ja kolotukset, koska 50-64-vuotiaista vain 7% kertoo käyttävänsä kannabista.
Kaikkiaan 48% kyselyyn vastanneista kertoo käyttäneensä kannabista joskus. Kannabista käyttäneet kannattavat enemmän laillistamista kuin ei koskaan käyttäneet, mutta laillistamisen kannatus on kasvanut molemmissa ryhmissä. 10% kertoi käyttäneensä kannabista kuluneen vuoden aikana ja alle 30-vuotiaista yli 25%.
Ajat ovat todellakin muuttumassa
Kahden osavaltion kannabiksen laillistamisen lisäksi USA:n presidentin pallilla istuu mies, joka kehitti uuden tavan polttaa marihuanaa (Roof hits), kongressiedustajat eivät enää lyö luuria kannabislobbareiden korvaan vaan pyytävät rahaa ja valkoisen talon huumetoimiston päällikkö, huumetsaari Kerlikowski sanoi helmikuussa haastattelussaan, ettei "tätä ongelmaa voiteta pidättämällä ihmisiä".
"Tuolloin tavoitteemme oli sama kuin se on nykyään: vähentää huumevirtaa maahamme, vähentää niiden vahvuutta ja huumeriippuvuutta. Emme ole onnistuneet missään näistä. Hallituksemme valehtelee kertoessaan, kuinka hyvin asiat etenevät", hän laukoo haastattelussaan.
Stephen Downing heittää vielä yhden ratkaisevan tosiasian: pelkästään liittovaltio on käyttänyt 1,3 biljoonaa eli 1300 miljardia dollaria huumesotaan sen julistamisen jälkeen, mikä on 500 miljardia dollaria enemmän kuin mitä Irakin sota on tullut tähän mennessä maksamaan.
Kongressin yrittäessä tukkia liittovaltion budjetin menoaukkoja ovat monet talousorientoituneet republikaanit siirtyneet kannabiksen laillistajien puolelle.
Tämä nostaa tummia pilviä huumesodan ylle. Amerikkalaiset pitävät marihuanasta. Osavaltiot haluavat sen lailliseksi. Lainvalvontaviranomaiset ovat järkyttyneitä toteuttamansa politiikan epäonnistumisesta. Liittovaltio on alkanut kuunnella kannabislobbya. Viimeiset kolme presidenttiä ovat tunnustaneet käyttäneensä sitä.
Muutos ei tule ilmaiseksi. Edelleen on poliitikkoja, valkoinen talo ja entisiä DEA:n pomoja muiden huumehaukkojen ohella, jotka vastustavat laillistamista tiukasti. Seuraavien kahdeksan osavaltion veikataan laillistavan piakkoin: Rhode Island, Vermont, Massachusetts, Maryland, Nevada, Maine, Oregon ja Pennsylvania.
Jopa konservatiivisessa Alabamassa on tehty kannabiksen laillistamisaloite demokraattien kansanedustaja Patricia Toddin pantua vireille lakialoite Alabama Cannabis and Hemp Reform Act of 2013, jonka mukaan aikuinen saisi pitää hallussaan unssin eli 28 grammaa kannabista ja kasvattaa kahtatoista aikuista kasvia.
Marylandin senaatti hyväksyi 19. osavaltiona äänin 42-4 lääkekannabiksen laillistavan lain. Laki menee seuraavaksi kuvernööri Martin O'Malleyn hyväksyttäväksi. Marylandin oikeusministeri Joshua Sharfstein kertoi jo 8.3.2013 puoltavansa lakia ja että O'Malleyn hallinto on viime vuonna muuttanut käsitystään lääkekannabiksesta.
Marylandin osavaltion lääkekannabislaki on herättänyt myös kritiikkiä asiantuntijoiden arvostellessa sitä liian tiukaksi potilaiden kannalta. Päätös kuitenkin kertoo käynnissä olevan muutoksen ripeydestä: tällaisia uutisia on alkanut tippumaan jo joka viikko kun pari vuotta sitten tällaista ratkaisua oltaisiin juhlittu kuukausitolkulla.
Laaja-alainen julkkisjoukko vaatii huumelakireformia
Mukana ryhmässä ovat mm. Nicki Minaj, Mike Tyson, Susan Sarandon, Ron Howard, Richard Branson ja Will Smith. Ryhmä vaatii vankeustuomioiden korvaamista hoidolla ja kuntoutuksella, lautakunnan perustamista käsittelemään armahduksia sekä tuomareille oikeutta olla langettamatta pakollisia minimivankeustuomioita.
"On äärimmäisen tärkeää, että muutamme ajattelutapaamme huumelaeista ja siitä kuinka tuotamme positiivisia ratkaisuja yhteiskuntamme uudelleen rakentamiseksi", Simmons kertoi perusteluna hankkeelleen. Hän lainasi oikeusministeriön tietoja siitä, kuinka USA vangitsee omia kansalaisiaan enemmän kuin yksikään muu valtio maailmassa. Liki puolet vangeista on huumeista tuomittuja.
Kannabiksen laillinen myynti nelinkertaistuu vuoteen 2018
Laillisen kannabiksen myynnin arvon uskotaan nousevan 1,5 miljardiin dollariin vuonna 2103. Lääkekannabisbisneksen kehitystä seuraava Medical Marijuana Business Daily arvioi bisneksen arvon nousevan kuuteen miljardiin dollariin vuonna 2018. Arvioon on laskettu mukaan Washingtonin ja Coloradon osavaltioiden kannabiksen laillistaminen ja lääkekannabiksen käytön kasvaminen.
Kannabisbisneksen arvon kasvaminen ja lisääntynyt kannatus ovat saaneet myös Wall Streetin sijoittajat mukaan toimintaan. Esimerkiksi MedBoxiin eli automaattisten kannabiksen jakelulaitteiden kehittäjä Vincent Mehdizadeh hakee sijoittajilta 20 miljoonaa dollaria yrityksensä laajentamiseen.
"Kaikki alkavat olla jo rentoutuneita asian suhteen, koska yleisesti ymmärretään tilanteen muuttuneen ja talouselämän täytyy tehdä tilaa myös tälle teollisuudenalalle. Wall Streetin ja sijoittajapankkien on pakko tulla mukaan tähän aaltoon", Mehdizadeh luonnehti tilannetta haastattelussa.
Kongressissa jälleen uusi lakialoite
Pääkaupunki Washington D.C:ssä 63% asukkaista kannattaa kannabiksen laillistamista ja vain 30% vastustaa. 75% kannattaa hallussapidon rangaistavuuden alentamista rikkeeksi, josta saisi 100 dollarin sakot ja 21% vastustaa tätä. Kongressissa vaikuttavien poliitikkojen ja sen ympärillä elävien kansalaisten välinen mielipide-ero ei voisi olla suurempi.
Molemmista pääpuolueista koostuva edustajaryhmä esitteli kongressille uuden lakialoitteen USA:n liittovaltion huumelain muuttamiseksi siten, että liittovaltion virkamiehet eivät sekaantuisi osavaltioiden hyväksymien kannabislakien täytäntöönpanemiseen.
Lakialoitteen tekijä on republikaanisen puolueen edustaja Dana Rohrabacher ja hänen tukenaan on lisäksi kaksi republikaania Justin Amash ja Don Young sekä kolme demokraattia Earl Blumenauer, Steve Cohen ja Jared Polis.
Kongressissa on tällä hetkellä useampiakin lakialoitteita kannabiksen kieltolain lopettamiseksi, lääkekannabispotilaiden suojelemiseksi ja teollisen hampun viljelyn laillistamiseksi.
Lähde: NORML 12.4.2013, Drug Policy Alliance 12.4.2013, Washington Post 9.4.2013, LA Times 4.4.2013, Business Insider 4.4.2013, Business Insider 23.3.2013, NORML 5.4.2013, Huffington Post 8.4.2013, Huffington Post 8.4.2013 2 ja Medical Marijuana Business Daily 21.3.2013
Entinen huumepoliisin päällikkö Stephen Downing kertoo totuuden huumesodasta:
Uruguayn presidentti Jose Mujica ehdotti kannabiksen kaupan ja kasvatuksen laillistamista viime syksynä. Kannabiksen hallussapito ei koskaan ole ollutkaan laitonta Uruguayssa. Hän joutui kuitenkin perumaan alkuperäisen lakialoitteensa joulukuussa julkisen vastustuksen takia: 64 prosenttia kansasta ilmaisi olevansa varauksellinen uudistuksen suhteen. Tulevina kuukausina laillistamissuunnitelmista järjestetään julkisia keskustelutilaisuuksia.
Mujica on sitä mieltä, että kannabiskaupan laillistaminen heikentäisi huumejengejä ja sitä kautta vähentäisi rikollisuutta. Uruguay on yksi Latinalaisen Amerikan turvallisimmista maista, mutta huumekauppaan liittyvä väkivalta on lisääntynyt myös siellä.
Lailla olisi tarkoitus perustaa kansallinen kannabisinstituutti säätelemään kannabiksen tuotantoa ja jakelua. Sillä ei kuitenkaan luotaisi valtion kannabiskauppoja, kuten alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoitus. Instituutti langettaisi myös rangaistuksia sääntöjen rikkomisesta sekä tuottaisi kannabiksen käytön haitoista tiedottavia ohjelmia. Yksityistalouksien sallittaisiin kasvattaa kuusi kasvia ja pitää hallussaan noin puoli kiloa kannabista.
Jos aloitteesta tulee laki, tekisi se Uruguaysta maailman ensimmäisen valtion, joka laillistaa kannabiskaupan. Tällainen kauppa on jatkunut Hollannissa jo vuosikymmeniä ja vaikka se on laissa kielletty, niin laki on sivuutettu hollantilaisen "pragmaattisen suvaitsemisen" hengessä. Monissa maissa kannabiksen hallussapito on dekriminalisoitu, mutta kauppaa ei.
Maldonadossa virkamiehiä ja asiantuntijoita
Torstaina 4.4.2013 pääkaupungissa Montevideossa sekä Maldonadossa, Coloniassa ja Tacuarembóssa järjestettiin ensimmäiset "kansallisen keskustelun" yleisötilaisuudet.
Maldonadossa keskustelijoina olivat Maldonadon pormestari Oscar de los Santos, terveysministeriön alivaltiosihteeri Leonel Briozzo, IDM-yhtiön johtaja Carlos Lopez ja kansallisen huumeviraston sihteeri Elena Lagomarsino.
Ulkopuolisina asiantuntijoina keskusteluun osallistuivat hollantilainen politiikan tutkija Martin Jelsma, joka on erikoistunut Latinalaisen Amerikan ongelmiin ja kansainväliseen huumepolitiikkaan, Drugs and Democracy -ohjelman johtaja ja Transform-säätiön poliittinen analyytikko Steve Rolles, Meksikosta kongressiedustaja Fernando Belauzarán - joka laati kannabiksen dekriminalisointia esittävän lakialoitteen - ja Drug Policy Reform -järjestön asiantuntija ja lakimies Graham Boyd.
Lähde: Subrayado 1.4.2013 ja Stop The Drug War 25.3.2013
Turun seudun kannabisyhdistys järjestää 4.5. hamppumarssin, joka lähtee aiempien vuosien tapaan Puolalanpuistosta taidemuseon vierestä kello 14.00. Viime vuonna Turusta järjestettiin linja-autokuljetus Helsingin marssille, mutta nyt hamppumarssi palaa juurilleen Turkuun, jossa osoitettiin mieltä kannabiksen laillistamiseksi ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2000.
Marssi kulkee Turun keskustan läpi (Aurakatu - kävelykatu - Kristiinankatu - Eerikinkatu - Torin ympäri - Aurakatu - Kaskenkatu) ja päättyy Vartiovuoren puistoon, jossa on luvassa musiikkia, puheita ja ilmavirtoja nuuhkivia viranomaisia.
Marssin jälkeen mahdollisesti järjestettävästä keskustelutilaisuudesta tiedotetaan myöhemmin.
Alla vapaasti ladattavia ja levitettäviä flyereita. Ethän liisteröi mainosmateriaalia kiellettyihin paikkoihin, kuten liikehuoneistojen tai miliisiautojen ikkunoihin! Kaikki kuusi flyeria ja julisteen sisältävän paketin voit ladata tästä.
Viimevuotista Helsingissä järjestettyä marssia voit fiilistellä videon muodossa tästä.
Jeffrey Miron on Harvardin yliopiston taloustieteen professori, joka on suositellut huumeiden laillistamista jo vuosikymmeniä. Vuonna 2005 hän julkaisi tutkimuksen The Budgetary Implications of Marijuana Prohibition in the United States, jossa hän arvioi kannabiksen laillistamisen säästävän USA:ssa lain täytäntöönpanokustannuksia 7,7 miljardia dollaria. Lisäksi kannabiksen laillistaminen tuottaisi verotuloina vuodessa 2,4 miljardia jos kannabista verotettaisiin kuten muita kulutustavaroita, ja 6,2 miljardia jos kannabista verotettaisiin kuten alkoholia ja tupakkaa.
Der Spiegelin haastattelussa Miron kertoo, miksi kieltolaki on paljon vaarallisempaa kuin kaikkien huumeiden myynti marketeissa.
Kysymys: Miksi heroiinin, kokaiinin ja kannabiksen pitäisi olla laillisia?
Miron: Huumeiden kieltolaki on huonoin ratkaisu väärinkäytön ehkäisemiseksi. Ensiksikin se luo laittomat markkinat, joka korruptoi ja tappaa ihmisiä. Toiseksi se rajoittaa niiden ihmisten oikeuksia, jotka eivät käytä huumeita. Kolmanneksi huumeiden kieltolaki on kallista pitää yllä.
Kuinka kallista?
USA voisi säästää 85-90 miljardia dollaria vuodessa laillistamalla kaikki huumeet. Puolet tästä summasta kulutetaan nykyisen huumepolitiikan toteuttamiseen ja toinen puoli menetetään huumeiden verotuottona, jonka hallitus voisi muuten asettaa kaupalle.
Yhtälön toisella puolella on paljon huumeisiin riippuvaiseksi joutuvia.
Oletetaan, että huumeiden käyttö lisääntyisi laillistamisen seurauksena. Olisiko se huono asia? Jos sovellamme tässä talousteorian ehtoja, olisi tämä ainakin osittain hyvä asia. Mikä hyvänsä politiikka, joka rajoittaa minua tekemästä sitä mitä haluan tehdä, rajoittaa minun onnellisuuttani.
Huumeet aiheuttavat riippuvuutta. Ne vievät ihmiseltä onnellisuuden.
Riippuvuus ei ole ongelma. Monet ihmiset ovat riippuvaisia kahvista, eikä ketään huoleta. Moni on riippuvainen urheilusta, oluesta tai ruuasta. Se ei huoleta edes valtiota.
Tulisiko valtion kohdella urheilua ja kokaiinia samalla tavalla?
Kokaiinin vaikutuksia on liioiteltu. Wall Streetillä toimii pankkiireita, jotka käyttävät kokaiinia; heillä on korkea palkkataso, hyvät terveydenhoitojärjestelmät, toimiva avioliitto ja vakaa elämäntilanne. Monet heistä lopettavat kokaiinin käytön vanhetessaan. Minulla on sellainen käsitys, että nämä ihmiset nauttivat sen käytöstä. Mutta sitten meillä on crackia polttavia ihmisiä, joiden elämä poikkeaa täysin noiden pankkiirien elämästä; alhainen tulotaso, ei työtä eikä paljoa terveyttä. Monille heistä käy huonosti. Mutta siitä ei voi syyttää kokaiinia, vaan huonoja elinolosuhteita.
Yritätkö sanoa crackinkin olevan haitatonta?
Eli voiko käyttää crackia pitkiäkin aikoja ja lopettaa sitten? Kyllä, tutkimukset tukevat tätä. Kieltolakilobby liioittelee rankasti pitääkseen kiinni saavuttamistaan eduista. Huumeet ovat haitattomampia kuin mitä ihmiset yleensä luulevat. Ei ole osoitettu kovinkaan selvästi, että marihuana tai kokaiini vaikuttaisivat kovin kielteisesti, jos tuote on edullinen, meidän ei tarvitsisi ottaa riskejä sen hankkimiseksi eikä tuotteeseen ole sekoitettu rotanmyrkkyä.
Yritätkö sanoa, että heroiinin suonensisäinen käyttö ei ole vaarallista?
Suonensisäinen käyttö on levinnyt siksi, koska kieltolain takia heroiini on niin kallista, että pistoskäyttö tulee halvemmaksi. Jos huumeet olisivat halvempia, suurin osa käyttäjistä polttaisi heroiinia, eikä pistäisi suoneen.
Olisiko mielestäsi siis hyvä, jos laillistaminen lisäisi huumeiden käyttöä?
Jos me lainkaan uskomme Amerikan perusarvoihin - vapaus, yksilöllisyys, henkilökohtainen vastuu - on huumeet pakko laillistaa. Sinulla on täysi vapaus kunhan et vahingoita toista ihmistä. Vallalla on sellainen oletus, että huumeen käyttäminen vahingoittaa jotakin toista, mutta tieteellinen näyttö ei tue tätä oletusta.
Kokaiini tekee ihmisistä agressiivisia.
Tieteellinen näyttö on hyvin heikkoa. Merkittävää näyttöä on oikeastaan alkoholin ja väkivallan suhteesta. Pitäisikö alkoholi siis kieltää? Kaikkien huumeiden laillistaminen vähentäisi väkivaltaa USA:ssa.
Kuinka?
Kieltolaki luo väkivaltaa. Laittomien markkinoiden luominen aiheuttaa väistämättä väkivaltaa, koska kiistan osapuolien konfliktia ei voida ratkaista laillisin menetelmin. Heidät on työnnetty varjomaailmaan, missä pitää ampua sen sijaan, että palkattaisiin asianajaja. Arvioiden mukaan USA:ssa murhien lukumäärä alenisi 25% jos huumeet laillistettaisiin
Valtion tulisi siten antaa kartelleille toimintavapaus?
Tutkimusten mukaan väkivallan taso laskee jos valtio antaa huumekaupan olla ja selitys on se, että kauppiailla on vähemmän ongelmia selvitettävänään. Meksikon antama tuore esimerkki tukee tätä. Siellä on ollut kauan huumeisiin liittyvää väkivaltaa mutta se eskaloitui presidentti Calderonin julistettua huumesota vuonna 2006. Arvioiden mukaan USA:ssa murhien lukumäärä alenisi 25% jos huumeet laillistettaisiin.
Kuinka laillistaminen muuttaisi hintatasoa?
Kannabiksen hinnat tuskin muuttuisivat. Jos vertaamme laittomien markkinoiden hintatasoa niiden paikkojen hintatasoon, missä kannabis on käytännössä laillista, kuten Hollannissa, niin ne ovat aikalailla tasoissa. Kokaiinin hinnat tulisivat tippumaan.
Sen jälkeen koko valtakunta vetäisi viivaa.
Haitattomampien huumeiden kulutus tulisi lisääntymään. Ja lisäksi olisi paljon satunnaiskäyttäjiä. Mutta eihän kieltolain jälkeen viskin laillistuttua kaikista amerikkalaisista tullut viskisieppoja.
Eikö meillä demokratiassa ole velvollisuus suojella ihmisiä heiltä itseltään?
Uskon siihen, että itseään huumeilla vahingoittavat ihmiset tekisivät niin joka tapauksessa laillisilla tai laittomilla aineilla.
Eikö meillä ole moraalista velvollisuutta?
Jos ystäväsi tekee jotakin tyhmää, etkö mietikin sitä, että tekeekö sekaantumisesi hyvää vai huonontaako se tilannetta? Ehkä ystäväsi sysääminen vankilaan tai pakottaminen terapiaan ei olekaan paras ratkaisu. Ehkä olisi paras puhua ystävällesi rauhallisesti ja rakentavasti.
Olisiko keskustelu ratkaisu huumeongelmaan?
Kieltolaki ei ainakaan ole.
Miksi huumeet ylipäänsä kiellettiin?
Lapselliset ihmiset uskovat siihen, että jos jokin kielletään lailla, ihmiset eivät enää tee sitä. Tämä ei selvästikään pidä paikkaansa. Jotkut ajattelavat, että jos jokin kriminalisoidaan, sen hinta nousee ja harvempi ihminen käyttää sitä. Mutta joillekin ihmisille hinta ei ratkaise.
Millainen maailma olisi jos huumeet olisivat laillisia?
Kuten Portugal. Siellä käyttö on ollut laillista jo vuosia eikä huumeiden käytössä ole tapahtunut juuri mitään muutoksia. Laillistaminen ei lisää käyttöä paljoakaan. Ja jos ihmiset alkaisivat käyttää enemmän kannabista niin se olisi aivan oikein. Se olisi heidän oma asia.
Haluatko tosissaan huumeet myyntiin supermarketteihin?
Kyllä.
Olisiko huumeiden myynti reseptiä vastaan mahdollista?
Sellainen hyvin löysä reseptijärjestelmä, kuten Kaliforniassa, ei aiheuttaisi ongelmia koska jokainen voi saada reseptin. Mutta mitä hyötyä siitä olisi? Jos luot tiukan reseptijärjestelmän, luot laittomat markkinat uudestaan.
Mitä laittomille markkinoille tapahtuisi jos huumeet laillistettaisiin?
Sinä voit valita. Voit ostaa kokaiinisi supermarketista tai tuntemattomalta meksikolaiselta diileriltä kadunkulmassa, joka voi ampua sinut. Tämä tyrehdyttää laittomat markkinat.
Mitä tapahtuisi huumekartelleille?
Jos huumeet laillistettaisiin niin Meksikon isot kartellit voisivat yrittää hyötyä kokemuksistaan perustamalla laillisen yrityksen. He haluaisivat olla ensimmäisten joukossa, heillä on hyvät tuotteet ja jakeluverkostot valmiina. Maailman voimakkaimmalla kartellipomolla tällä hetkellä, El Chapo Guzmánilla, on luonnollinen etu siinä, että hän on niin taitava rikollinen - siksi hän on niin rikas. Jos laittomat markkinat häviävät, menettäisi Guzmán etunsa.
Pitäisikö huumeita verottaa?
Korkea vero on huono ajatus, koska se lisää laittomien markkinoiden houkutusta.
Miksi sinun ajatuksiasi ei toteuteta?
Tuhannet valtioiden virkamiehet menettäisivät työnsä laillistamisen seurauksena. Vieroitushoidot menettäisivät asiakkaitaan, koska monet ihmiset pakotetaan vieroitukseen oikeuslaitoksen päätöksellä. Vankilalaitoksella on etunaan pitää paljon vankeja. Lisäksi kirkko ei pidä huumeista ja kirkolla on paljon valtaa USA:ssa.
Käytätkö itse huumeita?
En. Käytin hieman kannabista opiskeluaikoinani, mutta se oli silloin se. Jos huumeet laillistettaisiin huomenna niin voisin käydä kokeilemassa. En uskoisi käyttäväni niitä useammin kuin kerran; kaiken tutkimuksen jälkeen olen kuitenkin utelias.
Lähde: Der Spiegel 1.3.2013
Coloradossa äänestäjien hyväksymä kannabiksen laillistaminen etenee tällä hetkellä vitkaan lainsäätäjien venyttäessä valvontaa koskevien lakien laatimisen aikarajoja. Lakeja laatinut komitea ajautui ristiriitoihin ja lykkäsi päätösten tekemistä myöhemmäksi.
Kannabiksen myymisen pitäisi alkaa vuoden päästä tammikuussa ja poliittisten johtajien mukaan aikaa on siten riittävästi. Komitean riitely alkoi Coloradon lääkekannabisohjelmaa tutkineen raportin osoitettua lääkekannabista valvoneen viraston, Medical Marijuana Enforcement Division (MMED), toiminnan olevan huonossa jamassa rahojen väärinkäytön ja huonon johtamisen takia. Lääkekannabisviraston olisi pitänyt alkaa valvomaan myös kannabiksen viihdekäyttöä, mutta tämä päätös on nyt auki.
Lääkekannabiksen valvonnassa vaikeuksia
MMED:tä on vaivannut paha rahoitusongelma, koska toimiluvista ei ole tullutkaan odotetun kaltaista tulonlähdettä, mutta raportin mukaan ongelmat ovat syvemmällä.
Tutkijoiden mukaan MMED ei ole pystynyt ottamaan johtavaa roolia tässä asiassa, eikä se ole tehnyt tarpeeksi työtä ohjelman ja rahoituksensa hallinnoimiseksi.
"Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meillä on vielä opittavaa kannabiksen valvonnan soveltamisessa. Me ymmärrämme, että soveltamisessa on ongelmia, mutta emme pysty kehittymään, ellei meillä ole selviä perustietoja. Tässä meillä nyt on sellainen perusta", tutkimusryhmän johtaja Barbara Brohl kertoi tiedotustilaisuudessa.
Coloradon lain mukaan kannabisbisnekseen mielivien pitää antaa selvityksiä lukuisista asioista, kuten omasta rikostaustastaan. Lisäksi vaaditaan omien taloustietojen avaamista tarkastuksille ja edellytetään valvontajärjestelmien hankkimista ja tuotteiden tarkistuttamista. Tutkimuksen mukaan osavaltio ei ole hoitanut omaa osuuttaan tässä asiassa.
Colorado oli esimerkiksi maksanut miljoona dollaria yksityiselle yritykselle valvontajärjestelmän suunnittelusta, mutta sitten sen asentamiseen ei löytynytkään rahoitusta. Tutkijat huomasivat myös, ettei virasto käynyt läpi kasvattajilta vaatimiaan seurantalomakkeita.
"Meillä näyttää olevan epätäydellisesti toimiva kannabiksen seurantajärjestelmä", senaattori Steve King totesi.
Seuranta on ratkaisevan tärkeää
Tutkimuksen tekijät ehdottivat, että kannabiksen "mikrotason" valvonnasta luovuttaisiin nyt kun jokainen aikuinen saa alkaa kasvattamaan ja pitämään hallussaan kannabista.
MMED:n toiminnanjohtaja Ron Kammerzell kuitenkin kertoo, että valvontajärjestelmä aiotaan laittaa toimintakuntoon vuoden loppuun mennessä ilman lisäkustannuksia. Hän piti järjestelmää ratkaisevan tärkeänä, jotta lääkekannabiksen vuotaminen muille markkinoille tai jopa muihin osavaltioihin voitaisiin estää.
Lisäksi yli 40% yrityksistä, jotka olivat jättäneet toimilupahakemuksensa ajoissa kesällä 2010, eivät olleet saaneet asiaansa käsitellyksi. Näiden yritysten annettiin kuitenkin aloittaa toimintansa ilman hyväksyttyä toimilupaa.
Tutkijat pitivät joitakin myönnettyjä lupia myös kyseenalaisina. Tutkijat löysivät puutteellisia tietoja 13 tapauksessa kaikkiaan 35 hakemuksesta. Viidestä hakemuksesta löytyi taustalta aikaisempia rikostuomioita, rahoituspuolelta "sopimattomia henkilöitä" osavaltion ulkopuolelta tai hakijoiden läpikäymiä huume- ja päihdehoitoja.
Kymmenestä hyväksytystä hakemuksesta tutkijat pitivät neljää kyseenalaisina.
Joitakin yrityksiä oli perustettu liian lähelle kouluja, eli lähemmäs kuin laissa asetetun 1000 jalan etäisyydelle.
Työtekijöiden valvonnassa myös puutteita
Myös työntekijöiden lisensoiminen lääkekannabisbisnekseen on puutteellista. Vaikka lain mukaan työnhakijoiden pitää osoittaa "hyvää moraalista luonnetta", osoitti 25 satunnaisesti valitun työhakemuksen käsittelyn tutkinta, että 22 työskentelylupaa oli myönnetty ennen kuin MMED oli saanut sormenjälkiin perustuvan rikollistaustan tarkistuksen suoritettua.
MMED oli samaa mieltä ehdotettujen suositusten kanssa, joihin kuuluu hakemusprosessin, valvonnan, kulunseurannan sekä takavarikointien ja takavarikoitujen tuotteiden hävittämisen kehittäminen.
Kannabiksen tuottajia edustavan Medical Marijuana Industry Group'n johtajan Michael Elliottin mukaan osavaltion valvonta toimii, mutta se tarvitsee rahoitusta. Vaikka osavaltion valvonnassa onkin puutteita, niin Elliottin mukaan suurin osa yritysten omistajista noudattaa tiukasti osavaltion lakeja.
MMED puolestaan kertoo, että sen on pitänyt venyttää yhden vuoden toimintamäärärahat kahdelle vuodelle, koska sen päärahoituslähde - uusien yrityshakemusten käsittely - ei tuottanut tarpeeksi rahaa. MMED oli joutunut vuonna 2012 sulkemaan kolme sivutoimistoa ja supistamaan henkilökuntaansa yli puolella.
Viihdekäytön valvonta tarvitsee pysyvän rahoituksen
Coloradon osavaltion apulaisoikeusministeri David Blake selitti lainsäätäjille, että Coloradon lääkekannabisohjelman ongelmat osoittavat sen, millaisia vaaroja seuraa siitä jos kannabiksen viihdekäytön valvontaan ei anneta tarpeeksi rahoitusta. Lainsäätäjien tulee luoda yhtenäinen rahoituskanava tulevan kannabiksen viihdekäytön valvontajärjestelmälle.
"Jos tämän kaupanalan valvontaa ei rahoiteta tarpeeksi, seuraa siitä suuria ongelmia osavaltiolle", Blake korosti lainsäätäjille. Ilman riittävää rahoitusta säädösten noudattamiseksi viihdekannabiksen pitäminen pois alaikäisten ulottuvilta tai laittomilta markkinoilta voi epäonnistua.
"Opetus on se, että jos haluamme luoda legitiimin teollisuuden alan, niin sille täytyy luoda kestävä ja pitkäjänteinen rahoitusmekanismi", korosti Blake.
Lähde: Denver Post 26.3.2013 1 ja 2, Denver Post 28.3.2013, Coloradon toimintasuunnitelma kannabiksen laillistamiseksi viihdekäyttöön ja raportti Coloradon lääkekannabisprojektista
Maailmassa on YK:n arvion mukaan 300 miljoonaa laittomien huumeiden käyttäjää, joista 225 miljoonaa on kannabiksen käyttäjiä. Kannabis on siten maailman eniten käytetty laiton huume ja sen kulutus on pysynyt tasaisena. Tämän takia kaikki huumepolitiikasta käytävä keskustelu koskettaa suoraan kannabiksen käyttäjiä, joiden tulisi olla tietoisia heidän asemaansa käsittelevästä keskustelusta.
Kansainvälisen huumepolitiikan tärkein toimija on USA, mutta valkoisen talon huumetoimiston johtaja, "huumetsaari" Gil Kerlikowske loisti tänä vuonna poissaolollaan. Hänen olisi ollut ehkä vaikea muotoilla tiukkaa politiikkaa kannattavia puheenvuoroja kun päivän keskusteluaiheena on USA:n kahdessa osavaltiossa äänestäjien hyväksymä kannabiksen laillistaminen.
Bolivian presidentti Evo Morales kiitti puheessaan komissiota siitä, että Bolivian sallittiin liittyä uudelleen vuoden 1961 huumesopimuksen allekirjoittajavaltioksi sillä varauksella, että kokapensas on siellä perustuslain suojaa nauttiva kulttuuriperinne. Hän jatkoi kysymällä, onko kokoussalissa jännitteitä ilmassa ja johtuuko se siitä tiedosta, että huumeiden vastainen sota on epäonnistunut maailmanlaajuisesti. Sitten hän syytti USA:ta siitä, että se pakotti Boliviaa lopettamaan kokan viljelyn ja kiristi kytkemällä koulujen rakentamisen kokapensaiden kitkemiseen. Moralesin mielestä yritykset huumekaupan valvontaan kietoutuvat geopoliittiseen hallintaan ja valvontaan. Näin rohkea puhe on ollut harvinaista CND:n kokouksissa.
YK:n huumetoimiston, UNODC:n, pääsihteeri Yuri Fedotov yhdisti omassa puheenvuorossaan mielenkiintoisesti perinteistä huumesota-ajattelua uusiin ajatuksiin. Hän toi esille sen, ettei kansainvälinen huumevalvonta voi toimia eristettynä HIV-epidemian ehkäisystä, eikä se voi sivuuttaa huumeiden käyttäjien syrjäyttämistä ja tutkittuun tietoon perustuvien hoitomuotojen puutetta. Fedotov oli aktiivisesti mukana kansalaisjärjestöjen kanssa käydyssä dialogissa ja osoitti avoimmuutta huumepolitiikan uudistamisesta käydyssä keskustelussa.
Uuden-Seelannin tulliministeri Peter Dunne esitteli komissiolle uuden aloitteen uusien psykoaktiivisten aineiden eli ns. muuntohuumeiden valvontaan. Näitä aineita ilmestyy markkinoille nykyään melkein päivittäin, eivätkä ne kuulu nykyisen valvonnan piiriin. Uuden-Seelannin uuden lain mukaan aineen valmistajalle langetetaan vastuu osoittaa aineen haitattomuus. Sen sijaan, että hallitus kieltäisi aineet sitä mukaa kuin niitä tulee markkinoille, pitää teollisuuden taata tuotteidensa laatu ja turvallisuus. Jos aine läpäisee tämän testin, voidaan sen myynti sallia tietyin rajoituksin. Uuden-Seelannin kokeilua tullaan varmasti seuraamaan tarkasti.
Kansalaisjärjestöt mukaan huumepolitiikan tekemiseen
Open Society Foundations -säätiön edustaja Kasia Malinowska-Sempruch on osallistunut CND:n kokouksiin jo kymmenen vuoden ajan ja todistanut muutoksen ihmisoikeuksista piittaamattomasta huumesotapolitiikasta tämän vuotiseen kansalaisjärjestöjen monipuoliseen osallistumiseen.
Kasia Malinowska-Sempruch oli ollut aikaisemmin mukana YK:n AIDS:ia käsittelevässä yleiskokouksessa, eikä hän nähnyt lainkaan samanlaista täydellistä tietämättömyyttä tosiasioista ja kansainvälisen politiikan standardeista, mikä on puolestaan ollut vallitseva asiaintila huumekokouksissa. Vielä vuonna 2003 valtio toisensa jälkeen kehui itseään, kuinka ponnekkaasti he ovatkaan käyneet laittomien huumeiden tarjonnan ja kysynnän kimppuun. Huumekeskustelua käytiin valtiokeskeisessä umpiossa.
Vuonna 2013 hallitukset pitävät edelleen kiinni vanhoista politiikan muodoista, mutta keskusteluun on tullut mukaan poikkeavia puheenvuoroja. Yhä useampi valtio nosti esille huolen siitä, ettei järjestelmä toimi. Muutama valtio vaati nykyisen järjestelmän aiheuttamien kustannusten ja haittojen arviointia.
Kansalaisjärjestöt ovat kymmenessä vuodessa tulleet aktiivisesti mukaan tähän keskusteluun. Vaikka kaikki hallitukset eivät ole toivottaneet heitä tervetulleiksi, on muutama valtio ottanut järjestöjä mukaan kansainvälisen politiikan muotoiluun.
Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat tuoneet läpinäkyvyyttä tähän huumepolitiikan tekoprosessiin, joka on perinteisesti tapahtunut peitellysti, melkein salaillen.
CND on edelleen 1900-luvulle jämähtänyt ja itse itseään kiittelevä ja palkitseva byrokratia. Miljoonille vankiloihin ja pakkohoitolaitoksiin suljetuille huumeiden käyttäjille sen prosessi on aivan liian hidas.
Kansainvälisen haittojen vähentämistä ajavan järjestön, IHRA:n, edustaja Damon Barrett tiivisti ihmisoikeuksien aseman huumepoliittisessa keskustelussa: huumeiden käyttö ei ole itsessään ihmisoikeus, mutta valvontajärjestelmän nykyinen toteutustapa loukkaa ihmisoikeuksia niin, että järjestelmän on muututtava.
CND:n tulee muuttua, ettei vuoden 2016 YK:n huumeyleiskokousta käytäisi enää 1900-luvun hengessä.
YK:n kehitysohjelma: huumesota on epäonnistunut
Ei edes YK seiso yhtenäisenä huumesodan takana. Sen huumevalvontabyrokratia ja varsinkin INCB alkavat jäämään yksin tiukkapipoisen kumpujen yöstä -linjansa kanssa. YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, johtaja Helen Clark arvosteli sangen tiukasti huumesotaa vuosiraporttinsa julkistamistilaisuudessa.
"Olen toiminut aiemmin Uuden-Seelannin terveysministerinä, eikä ole epäilystäkään siitä, että terveysnäkökulmasta tarkasteltuna huumeiden käyttöä tulisi pitää terveys- ja sosiaalialan kysymyksenä, eikä kriminaaliasiana."
Clarkin mielestä Latinalaisen Amerikan johtajia tulisi rohkaista kehittämään erilaisia politiikan muotoja huumeongelman ratkaisemiseksi.
"Huumeiden kriminalisointi nostaa niiden kaupan tuottamia voittoja. Olemme tietenkin kehittyneet niistä olosuhteista, joissa kriminalisointi oli ainoa lähestymistapa", hän lisää.
Uusimmassa UNDP:n raportissa tuodaan esille sitä, että aikaisemmin köyhässä etelässä varallisuuden kasvu hyödyttää inhimillistä kehitystä. Tämän seurauksena "yhä voimistuvin äänenpainoin vaaditaan lisää edustusta kansainväliseen hallintoon". Näiden vaatimusten joukossa on huumesodan rintamalinjojen uudelleenmäärittely.
"Huumeongelman käsittely yksiulotteisena laki-ja-järjestyskysymyksenä sivuuttaa pääasiat", Clark sanoi.
Clark ei vaadi laillistamista, mutta hän sanoi, että keskiössä pitäisi olla laittomien tulovirtojen pitäminen poissa rikollisten käsistä.
"Huumekauppa pitää yllä väkivaltarikollisuutta, joten meidän pitää ottaa rahat pois huumekapausta. Huumekartellien aseellisen väkivallan piinaamilla alueilla sijaitsevat maat ovat alkaneet pohtimaan erilaisia menettelytapoja ja heitä tulisi rohkaista tässä. Heidän tulisi toimia todistusaineistoon perustuen", hän jatkoi.
Myöhemmin UNDP:n edustaja Christina LoNigro antoi lausunnon, ettei Clark kritisoinut USA:n politiikkaa ns. huumesodassa.
"Hän puhui huumekaupan aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista joissakin Latinalaisen Amerikan maissa UNDP:n raportin kontekstissa", hän lisäsi.
Laillistaminen muilla kansainvälisillä areenoilla
Amerikan valtioiden organisaatio, OAS, käynnisti viime vuonna läntisen pallonpuoliskon huumepolitiikkaa tarkastelevan tutkimuksen, jonka tulokset tullaan julkistamaan vielä vuoden 2013 kevään aikana. OAS:n seuraavan huippukokouksen teemana on huumepolitiikka ja siksi tutkimuksen tuloksia tullaan tarkastelemaan kansainvälisesti huolella.
IPU on parlamenttien välinen liitto, jonka 128. kokouksessa Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa 22. - 27.3.2013 oli puheenaiheena myös huumekaupan laillistaminen siitä näkökulmasta, että voitaisiinko sillä vaikuttaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. IPU on perustettu jo vuonna 1898, se oli alunperin parlamentaarikkojen organisaatio, mutta siitä on kehittynyt itsenäisten valtioiden parlamenttien kansainvälinen järjestö, jolla on YK:ssa tarkkailijan asema.
IPU:n kokouksessa järjestettiin 25.3. paneelikeskustelu huumepolitiikasta ja siinä keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:
Guatemalan presidentti Otto Pérez Molina toi kokoukseen ehdotuksensa huumekaupan säätelystä ja valvonnasta huumekartellien demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle aiheuttaman uhan torjumiseksi.
Davosissa miljardöörisijoittaja George Soros vaati länsimaita lopettamaan huumesotansa. Soros asetti arvovaltansa Guatemalan presidentti Perez Molinan tueksi, joka on julistanut useissa yhteyksissä sitä, että kieltolakiajattelu tulisi hylätä.
Talousfoorumissa Soros painotti, että huumekauppa uhkaa useiden maiden vakautta. Valtioiden nykyinen säästöpolitiikka vaatii uutta lähestysmistapaa huumepolitiikkaan, koska ihmisten vangitseminen tulee todella kalliiksi.
Lähde: IDPC Blog maaliskuu, Huffington Post 25.3.2013, BBC 23.1.2013, Guardian 19.1.2013, Reuters 14.3.2013, Kansalaisjärjestöjen ylläpitämän blogi, jossa seurattiin CND:n kokousta ja UNODC:n vuosiraportti 2012
HCLU:n videoreportaasi CND:n kokouksesta 2013:
Harm Reduction International -edustajan Damon Barrettin haastattelu CND:ssa:
Saksassa huumelakien täytäntöönpanoon uhrataan suuria rahasummia. Käyttäjät ovat kuitenkin aina askeleen edellä ja lainlaatijoilla ei näytä olevan halua tutkia vaihtoehtoja epäonnistuneelle järjestelmälle.
Viime lokakuussa Dychmans esitteli huumesodan tämän hetkistä tilaa liittovaltion lehdistökeskuksessa, mutta vain parikymmentä toimittajaa saapui paikalle tehden salin tyhjänoloiseksi. Dychmansilla oli edessään papereita täynnä lukuja, joihin hän olisi halunnut yleisön osoittavan mielenkiintoa. Tuhdin opettajan tyylillä hän kertoi kuin levottomille oppilaille, ettei edellisvuodesta ole tapahtunut mitään muutoksia.
Ainoa todellinen haaste tällä hetkellä on "ongelmainen" huumeiden käyttö, Dychmans kertoi. Hänen mukaan kannabis on eniten käytetty huume Saksassa. Lehdistötilaisuus on ohi puolessa tunnissa yleisön heitettyä muutama kysymys. Saksan huumepolitiikka näyttää olevan suhteellisen menestyksekäs. Valtio käyttää 3,7 - 4,6 miljardia euroa vuodessa huumesotaan, joka työllistää lainvalvontaviranomaisia, syyttäjiä ja tuomareita. Heitä yhdistää huumeettoman yhteiskunnan tavoite. Mutta onko tuo enää saavutettavissa?
Valvontaviranomaiset - suuria kustannuksia pikkurikoksesta
Huumesota työllistää kokonaisia tuomioistuimia, joissa huumetuomioita luetaan kuin liukuhihnalta. Berliinissä oikeuslaitoksen salit C 106, 138 ja D 107 tekevät tätä joka työpäivä. Heitä kutsutaan pikatuomareiksi: he lukevat vain poliisiraportin, johon kuluu 20 minuuttia, ja 45 minuutissa juttu on saatu päätökseen. Tämän jälkeen tuomari kirjoittaa tuomion muistiin, josta avustaja kopioi sen ja ojentaa tuomitulle.
25-vuotias vaaleakutrinen Marcel myöntää poliisin löytäneen hänen hallustaan 17,8 grammasta hasista, mistä hän saa 20 päiväsakkoa á 15€.
Kannabis on ollut Saksassa laitonta aina vuodesta 1972. Sortoon perustuva laki suunniteltiin kitkemään kannabiksen käyttö, joka oli lisääntynyt 1960-luvulla. Mutta näin ei käynyt, vaan uusia huumeita alkoi tulla mukaan markkinoille. Huumelakeja kiristettiin sen myötä.
Poliisin pitää silti kirjoittaa näistäkin tapauksista raportit, jolloin prosessiin kuluu helposti pari tuntia. Syyttäjälaitoksen pitää näissäkin tapauksissa käynnistää prosessi.
Näitä tapauksia lojuu mappipinoissa erään syyttäjän toimistossa. Hän noutaa niitä päivittäin lisää eri toimistoista kärryillä.
Yhdessä tapauksessa on kyse 1,5 grammasta kannabista erillisissä pikkupusseissa. Tämäkin määrä työllistää syyttäjää ja sen hylkääminen vie vielä lisää aikaa.
Tässä tapauksessa ei ole myyjää ja hallussapitäjä tunnusti tekonsa. Hänellä ei ole aikaisempaa rikosmerkintää. Syyttäjän pitää täyttää kaksi lomaketta: toisella lopetetaan syytteen ajaminen ja toisella pyydetään tuhoamaan huume-erä. Syyttäjä kirjoittaa molempiin jotakin kuulakärkikynällä, leimaa ne ja tarkistaa ajan: 5 minuuttia ja 13 sekuntia.
Yhdellä syyttäjällä on keskimäärin 40 tällaista tapausta kuukaudessa vieden vuodessa yhteensä 35 tuntia virastoaikaa, minkä voisi hyödyntää jonkun merkittävän rikoksen selvittämiseen.
Oikeudenkäynnin jälkeen Marcel kertoo olevansa töissä elektoniikkaliikkeessä ja käyttävänsä kannabista viikonloppuisin. Hän poistuu oikeusrakennuksesta tuomarien jatkaessa tapausten kuuntelemista ja syyttäjän yrittäessä pitää paisuvia raporttipinoja järjestyksessä.
17,8 grammaa oli vajaa kolme grammaa yli sallitun rajan Berliinissä. Baijerissa määrä olisi 12 grammaa yli sallitun rajan. Saksan lakiin kirjattu "pieni määrä" vaihtelee osavaltioittain. Berliinissä se on 15 grammaa, Nordhein-Westfalenissa 10 ja Baijerissa 6.
Vuonna 1994 Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin määräsi, että kaikkien osavaltioiden tulisi keskittyä isoihin juttuihin. Tämän ns. kannabispäätöksen tarkoitus oli luoda järkeä järjestelmään. Siinä vaadittiin osavaltioita "luomaan yhtenäinen käytäntö syytteiden hylkäämisessä. Lisäksi joukko osavaltioita laati tavoitteen, jonka mukaan "laintäytäntöönpanovirkamiehille luodaan mahdollisuudet keskittyä järjestäytyneen huumekaupan vastaiseen toimintaan helpottamalla pienten määrien käsittelyä".
19 vuoden kuluttua tuosta päätöksestä Saksin ja Baijerin osavaltioissa ei välttämättä hylätä yli 6 gramman tapauksia. Huumerikosten määrä ei ole vähentynyt Saksassa, vaan itse asiassa se on peräti kolminkertaistunut.
"C 106 edustaa tyypillistä Saksan huumepolitiikkaa. Riippuvaiset on kriminalisoitu ja köyhät luuserit siivotaan näkyvistä, koska kenelläkään ei ole hajua siitä, mitä oikeasti tapahtuu", selittää yhden syytetyn oikeusavustaja.
Huumesota autobahnilla
Baijerissa kaksi siviilipukuista huumepoliisia varustautuu illan partiointia varten pukeutumalla luotiliiveihin, laittamalla taskuun pippurisumutetta ja ottamalla konetuliaseet mukaan. He ajelevat neljänä iltana viikossa 10 tuntia pitkin moottoriteitä siviili BMW:llä tarkkaillen vastaantulijoita ja ohittamiaan autoja. Heidän suurin saaliinsa oli 37 kilon kokaiinierän löytäminen autosta vuonna 2009.
Leppoisa kissanhakureissu muuttuu poliisiauton kyydiksi asemalle. Määrän vähäisyydestä huolimatta mies joutuu poliisiasemalla antamaan tunnistetiedot ja sormenjäljet. Poliisi joutuu täyttämään kaksiosaisen lomakkeen. Murhatapauksesta menettely poikkeaa ainoastaan siinä, ettei DNA-näytettä oteta.
Yöllä poliisit kirjoittavat loppuraportin: illan huumesaalis oli 0,75 grammaa marihuanaa. Yleensä he eivät löydä yhtään mitään.
Vaihtoehtoja etsimässä
Berliinissä syyttäjä kertoo voivansa kuvitella Saksaan sellaisen järjestelmän, jossa valvotusti myytäisiin kannabista aikuisille. Ongelmana on sekä poliittisen painostuksen että muutosta haluavan huumetsaarin puuttuminen.
Toisaalla Meksikossa on kuollut ainakin 60 000 ihmistä huumesodan alettua vuonna 2006. Näiden uhrien ja jokaisen huumeiden käyttäjän välillä on yhteys. Mikä olisi ratkaisu?
Ethan Nadelman on huumepolitiikan asiantuntija New Yorkista ja hän on vielä tarkempi liberalisointiehdotuksissaan kuin syyttäjä Berliinissä. Hänen mielestään huumeita ei pidäkään vapauttaa kaikista rajoitteista. Marihuanan tai kokaiinin saatavuudelle pitää asettaa ikärajat. Toiseksi valtion pitää valvoa huumeiden tuottajia. Kolmanneksi huumesotaan nyt käytetyt miljardit - sotilaat, poliisit, oikeuslaitokset, vankilat - pitää käyttää neuvontaan ja ehkäisyyn.
Siitä tulee valtavan suuri kokeilu.
Mutta mikä on vasta-argumentti? Pelko.
Ehkä tuntemattoman pelko ei ole niin paha kuin varmuus siitä, että jos mitään ei tehdä, ei mikään muutu.
Lähde: Der Spiegel 21.3.2013
Blogitekstit (Atom)
