UNGASS 2016 kokouksen anti oli ristiriitainen sen pitäessä yksimielisen huumepolitiikan kulissia pystyssä samalla kun YK:n jäsenvaltioiden enemmistö on liittynyt sen arvostelijoiden joukkoon. Kannabiksen laillistaminen jatkuu sopimusten ulkopuolella, ja seuraava mahdollisuus päivittää YK:n huumeohjelma vastaamaan todellisuutta on vuonna 2019.
UNGASS 2016 oli merkittävä, koska YK kokoontui viimeksi yleiskokoukseen huumeongelman takia 18 vuotta sitten, jos vuoden 2009 kokousta Wienissä ei lasketa. Vuoden 1998 Drugfree World ohjelman fiasko yritettiin pelastaa vuoden 2009 “yhtenäisellä ja tasapainoisella” huumeohjelmalla, mikä sekään ei ole ratkaissut ongelmia, koska kriminaalivalvonta itsessään on ongelma kun taas suurin osa huumeiden käytöstä on ongelmatonta!
Kokousprosessi paljasti sen, kuinka huumepolitiikkaa tehdään ja millaiset tahot siihen vaikuttavat. Kokouksen loppuasiakirja oli torjuntavoitto niille, jotka hyötyvät eniten nykyisestä järjestelmästä: kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, diktatuurivaltiot sekä vankilateollinen kompleksi. Järjestäytynyt rikollisuus hankkii huumekaupalla joka vuosi 300 mrd $ ja vankilateollinen kompleksi 100 mrd $ näiden aiheuttamien kustannusten jäädessä yksipuolisesti kansalaisten ja yhteiskunnan maksettavaksi.
Kansainvälinen huumepoliittinen komissio pisti arvovaltansa peliin politiikan muuttamiseksi kerralla tässä kokouksessa ja komission pettymys on täysin ymmärrettävä. Komissioon kuuluu sellaisia henkilöitä, jotka ovat aikanaan olleet lietsomassa huumesotaa. Video komission lehdistötilaisuudesta
Huumepoliittisen komission jäsen, liikemies Richard Branson arvosteli kokouksen julkilausumaa siitä, ettei siinä vaadita miljoonien ihmisten kriminalisoinnin ja vangitsemisen lopettamista. Siinä ei vaadita kuolemanrangaistuksen lopettamista. Siinä ei vaadita WHO:ta tarkistamaan huumausaineiden luokittelua. Siinä ei edes selitetä sitä, kuinka voisimme taata hoitoa huumeita käyttäville ihmisille eikä siinä puhuta lainkaan kaupan valvonnasta.
Kokous oli tappio YK:n huumebyrokratialle, koska UNGASS olisi voinut olla keino kehittää järjestelmää vastaamaan paremmin muuttunutta todellisuutta. Muutoksen kiistäminen vie uskottavuuden byrokratian kyvyltä ratkaista ongelmia ja johtaa yhä avoimempaan järjestelmän hajoamiseen.
Loppuasiakirjan merkittävin anti on YK:n ajaman huumepolitiikan kytkeminen 2030 kestävän kehityksen ohjelmaan. Huumesodan ristiriita kehitystavoitteiden kanssa johtaa YK:n huumebyrokratian yhä lisääntyvään eristäytymiseen YK:n toiminnasta - tai sen muuttamiseen sisältäpäin organisaatiota uudistaen ja demokratisoiden järjestelmän yhdenmukaisuuden käsitteen kautta.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja entinen pääsihteeri Kofi Annan sekä lukuisat muut korkean tason vaikuttajat ovat prosessin myötä tehneet laillistamisesta legitiimin puheenaiheen.
Huumesodan kolmas vaiettu osapuoli
UNGASS 2016 prosessi oli suuri opetus niille, jotka eivät ole aikaisemmin tienneet mitään siitä, mistä huumepolitiikka tulee ja kuka sitä ohjaa. Kokousprosessi oli myös laajemman YK:n järjestökentän tilaisuus osoittaa mielipiteensä. Näitä ovat mm. YK:n ihmisoikeustoimisto, UNAIDS ja YK:n kehitysohjelma, jotka joutuvat omassa työssään todistamaan ja korjaamaan huumesodan aiheuttamia tuhoja.
Huumesota on myyty kansalaisille narratiivina, kertomuksena, jonka keskiössä on hyvän ja pahan eli häikäilemättömien huumekartellien ja pyyteettömien valvontaviranomaisten taistelu. Huumekaupan mahdollistava kansainvälinen pankkijärjestelmä on kolmas vaiettu osapuoli, jota ilman nykyaikainen huumekauppa ei ole mahdollista. Monet kansainväliset pankit, kuten BCCI, Wachovia ja HSBC, ovat paljastuneet järjestäytyneen rikollisuuden rahanpesijöiksi mutta niiden rankaiseminen on muistuttanut lähinnä sormen heristystä.
Yhdysvalloissa neljä omaisiaan Meksikon huumesodassa menettänyttä perhettä on nostanut syytteen HSBC pankkia vastaan. Kanteen mukaan pankin tarjoama materiaalinen apu Meksikon huumekartelleille on aiheuttanut lukuisien ihmishenkien menetykset.
Vuonna 2009 YK:n huumetoimiston, UNODC, silloinen johtaja Antonio Costa kertoi julkisuuteen, että finanssikriisin ollessa pahimmillaan huumekartellien välittämä käteisvirta pelasti kansainvälisiä pankkeja kaatumiselta. Silti UNGASS:n julkilausumassa ei puututa tähän huumekaupan mahdollistavaan pankkitoimintaan.
Nykyisen huumepolitiikan jatkaminen perustuu sille huumebyrokraattien väitteelle, että “jotakin edistystä on havaittavissa”. Kuten huumekokouksissa ja valistustilaisuuksissa käyneille on valjennut, tarkoittaa edistys vain ja ainoastaan huumebyrokraattien resursseja, jo 100 mrd $ vuodessa. Ankaraa huumepolitiikkaa jatkavat valtiot tarvitsevat sitä poliittisen opposition, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen tukahduttamiseen. Tämä oli aikoinaan Nixonin ja Reaganin motivaatio militarisoida huumepolitiikka ja perustella se ulkoisilla uhkakuvilla. Sota huumeita vastaan on ollut alusta saakka sotaa tiettyjä ihmisryhmiä vastaan.
Keväällä julkisuuteen noussut ns. Panamapaperi-skandaali on esimerkki siitä, miten nämä huumesodan aloittaneet poliitikot loivat sen rahajärjestelmän, joka on mahdollistanut nykyaikaisen kansainvälisen huumekaupan, joka tuottaa 300 mrd $ huumerikollisten pankkitileille joka vuosi.
Kanada ilmoitti laillistavansa YK:n yleiskokouksessa
Jo UNGASS 2016 prosessin alussa oli tiedossa se, että huumehaukat tekevät kaikkensa uudistuksen torjumiseksi, ja siksi kansalaisjärjestöt kehottivat ihmisiä “varovaiseen optimismiin”.
UNGASS kokouksessa hyväksytty julkilausuma on yksi asia ja käytäntö toinen. Vuodesta 2012 on ollut selvää, etteivät huumesopimukset kiellä laillistamista, jos noudatetaan niiden asettamia ehtoja. Bolivia, Uruguay, Kanada sekä yhä useammat osavaltiot venyttävät huumesopimuksien tulkintaa laillistamisen suuntaan ilman, että ne ovat joutuneet kärsimään politiikastaan kansainvälisellä areenalla. INCB:n vuosiraporteissaan jakama nuhtelu ei enää pelota, koska sen takana ei ole USA:n pelote.
Sopimukset eivät kiellä dekriminalisointia, jota mallia Euroopassa edustavat Portugali ja Tsekki. Kaikissa dekriminalisoineissa maissa ollaan kiusallisen tietoisia siitä, että sekin malli jatkaa varsinaista huumeongelmaa eli järjestäytynyttä rikollisuutta, siihen kytkeytyvää korruption ja väkivallan kierrettä sekä viranomaisten mielivaltaa käyttää huumelakeja eri vähemmistöjä tai ihmisryhmiä vastaan.
UNGASS ei muuttanut kannabiksen asemaa huumesopimuksissa mutta valtiot ja osavaltiot jatkavat laillistamista. Kannabiksen laillistaminen ei toteudu vielä vuoden 2019 varsinaisessa huumeohjelman tarkistuskokouksessakaan mutta siinä vaiheessa laillistaminen voi olla uuteen huumeohjelmaan hyväksytty sana. UNGASS:n hyväksymässä julistuksessa huumepolitiikka linkitettiin kestävän kehityksen ohjelmaan, mistä nousee uuden vuosituhannen ihmisoikeuksia kunnioittava huumepolitiikka.
YK:n jäsenvaltioiden puheenvuorot kokouksen aikana olivatkin julkilausumaa tärkeämpiä viestejä huumepolitiikan väistämättömästä muutoksesta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin kehittynyt länsimainen valtio ilmoitti YK:n yleiskokouksessa laillistavansa kannabiksen vuonna 2017. Tämän historiallisen puheenvuoron piti Kanadan terveysministeri Jane Philpott, jonka puhe sai useat aplodit. Kannabis oli näyttävästi esillä UNGASS 2016 kokouksessa vaikka tätä keskustelua on yritetty vähätellä erityisesti huumevirkamiesten taholta.
Uudistusta ajavat valtiot
Britannia on esimerkki valtiosta, jossa hallituksen kykenemättömyyden takia vaihtoehtoinen politiikka alkaa levitä valvontaviranomaisten joukkoon. Vuoden 2015 kesällä Britannian poliisiviranomaiset ilmoittivat lopettavansa kotikasvatuksen ratsaamisen ja keväällä 2016 julkaistut takavarikkoluvut osoittavat ilmoituksen pitävän paikkansa ja takavarikointien vähentyneen radikaalisti. Kannabikseen liittyvät pidätykset ovat vähentyneet tuoreimpien lukujen mukaan 46% vuodesta 2010.
Tsekki valitsi hoitavan huumepolitiikan vapauduttuaan kommunismista vuonna 1989 nuorten poliitikkojen huomattua länsimaisen huumevalvonnan olevan samanlainen ideologia kuin kommunismi. Tsekki dekriminalisoi kannabiksen hallussapidon vuonna 2010. Maassa on länsimaiden lievin huumeongelma.
Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön vuonna 2001 ja tällä hetkellä huumekuolleisuus on Euroopan kolmanneksi alhaisin.
Italiassa on kannabiksen laillistaminen noussut korkealle poliittisella agendalla lääkekäytön ollessa jo laillista niin että valtio aikoo ottaa sen kasvatuksen valvontaansa. Italian terrorismin ja mafian vastaisen toiminnan johtaja Franco Roberti kannattaa kannabiksen laillistamista, koska poliisilla on selvää näyttöä mafiajärjestöjen ja ISIS:n yhteistyöstä kansainvälisessä huumekaupassa.
Itse asiassa vuodesta 2012 alkaen kannabiksen kieltolaki ei ole enää ollut uskottava missään. Uuden-Seelannin puheenvuoro kurotti tulevaisuuteen: “Jos muutos saa taakseen tukea ja aloitamme asianmukaisen valvonnan ja rohkean, innovatiivisen, myötätuntoisen ja oikeudenmukaisen politiikan niin edistys tulee olemaan ratkaisu ongelmiin.”
Jamaika nosti kokouksessa esille kannabiksen luokittelun vaikeudet. Jamaika dekriminalisoi vuonna 2015 kannabiksen käytön ja hallussapidon sekä laillisti sen uskonnollisen ja lääkekäytön. Tässä Jamaikan uudistus meni niin pitkälle kuin se voidaan toteuttaa rikkomatta sopimusten kirjainta ja henkeä. Kokouksessa Jamaika nosti esille sopimusten anomalian eli sen, että kannabis on sopimuskirjaimen mukaan yhtä vaarallinen huumausaine kuin heroiini.
Jamaikan ulkoministeri Kamina Johnson-Smith kertoi, että vuoden 1961 sopimuksen määritelmä kannabiksesta vaarallisena huumeena vailla lääkinnällistä hyötyä on vanhentunut eikä vastaa tutkimustietoja. Ulkoministeri Johnson-Smith arvosteli myös kokouksen julkilausuman laatimista Wienissä, missä Karibian alueen valtioilla ei ole edustusta.
Meksikon presidentti Peña Nieto ilmoitti kokouksessa Meksikon jatkavan vuonna 2015 alkanutta kannabispolitiikan lieventämistä. Vuoden 2015 Meksikon korkein oikeus antoi päätöksen, että kannabiksen kieltolaki rikkoo yksilön oikeutta oman persoonansa vapaaseen kehittämiseen. Meksikossa on sallittu pitää hallussaan viisi grammaa kannabista. Presidentti Nieto ilmoitti esittävänsä tämän määrän korottamista 28:aan grammaan ja laillistavansa lääkekäytön.
“Meidän pitää siirtyä kieltolaista tehokkaaseen käytön ehkäisyyn”, presidentti Nieto lausui kokoukselle ja korosti kansanterveydellistä näkökulmaa.
Uruguayn edustaja kertoi kokoukselle, että huumemarkkinoiden laillinen valvonta on paras keino vaikuttaa huumeiden väärinkäyttöön. Kannabis tulee apteekkeihin vielä tämän vuoden aikana.
USA:n puheenvuoron kokouksessa käytti valkoisen talon huumetoimiston uusi huumetsaari Michael Botticelli. Hän painotti sitä, että kriminaalivalvonta pitää suunnata rikollisorganisaatioihin eikä huumeita käyttäviin ihmisiin. Botticellin mukaan USA on vahvasti huumesopimuksien takana. Ne sallivat huumepolitiikan uudistamisen.
Obaman hallintokaudella USA ei ole enää kuulunut YK:n huumehaukkoihin. 24 osavaltiota, pääkaupunki DC ja Guam ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön. Neljä osavaltiota sekä DC ovat laillistaneet kannabiksen kaupan. Tämän vuoden lopulla ainakin Arizonan, Kalifornian, Mainen, Massachusettsin, Ohion ja Nevadan asukkaat äänestävät laillistamisesta. Mielipidemittaukset ovat osoittaneet 60% kannatusta laillistamiselle kun taas kieltolain kannatus on tippunut 35%:iin. Senaatin rahoituskomitea kielsi jo kolmantena vuonna rahoituksen huumepoliisilta, DEA, niissä osavaltioissa, joissa kannabis on laillista. Sama komitea salli veteraaneja hoitavien lääkäreiden määrätä kannabista PTSD:n hoitoon DEA:n myöntyessä ensimmäisen kerran sen historian aikana tunnustamaan kannabiksella olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Yhdysvallat ovat siirtymässä kohti laillistamista myös liittovaltion tasolla.
Meksiko, Kolumbia ja Guatemala vaativat vuonna 2012 tämän kokouksen järjestämistä. Kolumbian presidentti Manuel Santos arvosteli kokouksen julkilausumaa siitä, että se jäi kauas niistä tavoitteista, joita Etelä- ja Väli-Amerikan valtiot olivat asettaneet.
“On korkea aika jättää ideologia ja harkita asioita tieteellisen tutkimuksen valossa. Tutkimus osoittaa meidän tarvitsevan uutta politiikkaa. Jos joku järjestelmä ei ole toiminut yli 40:een vuoteen, logiikka ja arkiajattelu kehottavat muuttamaan ja lopettamaan se.”
UNGASS:n julkilausuma tosiaan päätyi jatkamaan sitä samaa politiikkaa, mikä on epäonnistunut jo 40 vuotta. 18 vuotta sitten Drugfree World - We Can Do It! ohjelmassa julistettu kansainvälinen yksimielisyys on kuitenkin enää yksi alaluku huumesodan onnettomassa historiassa. Kahden raiteen huumepolitiikan rinnalle on syntynyt kolmas ihmisoikeuksiin perustuva vaihtoehto.
Kansalaisjärjestöt ja YK:n huumebyrokratian repeämä
Maanantaina 18.4. Latinalaisen Amerikan rauhankaravaani, Students for Sensible Drug Policy ja Moms United toivat satoja ihmisiä kumoamaan maailmanlaajuista huumeiden vastaista kieltolakia. Tiistaina 19.4. vietettiin kansainvälistä pyöräilypäivää: 19.4.1943 sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann kokeili kehittämäänsä LSD-25:tä ja lähti polkupyörällä kotiinsa aloittaen nykyaikaisen psykedeelisen aikakauden. Keskiviikkona 20.4. vietettiin kansainvälistä 420-päivää, jolloin kannabiskulttuuri kokoontui YK:n päämajalle.
Yli 1000 maailman huippujohtajaa, asiantuntijoita, tutkijoita ja muita vaikutusvaltaisia ihmisiä laati kokoukselle kannanoton, jossa kehotettiin huumepolitiikan uudistamiseen. Kannanotossa nykyistä huumepolitiikkaa luonnehdittiin “katastrofiksi, jollaiseen ihmiskunnalla ei ole varaa 21:llä vuosituhannella”. Mukana olivat mm. USA:n demokraattisen puolueen molemmat presidenttiehdokkaat Hillary Clinton ja Bernie Sanders. Kannanotto huomattiin myös suomalaisissa tiedotusvälineissä.
Opiskelija- ja nuorisojärjestöjen edustajat jakelivat tuhansia kopioita kannanotosta YK:n päämajan ympärillä, mutta YK:n järjestysmiehet takavarikoivat niitä kokoukseen saapuvilta. Samoin nuorten edustajat sivuutettiin heidän asemaansa käsittelevissä pyöreän pöydän keskusteluissa, joissa keski-ikäiset diplomaatit keskustelivat heistä. Kaikesta vapaus- ja ihmisoikeusretoriikasta huolimatta YK:n huumebyrokratiassa elää vahva elitistinen perinne, the gentlemen’s club!
Ensimmäisen kerran potilas on vaatimassa itselleen kannabislääkettä YK:ssa. Marianne Hojgaard Jensen teki ihmisoikeuskomitealle valituksen Tanskasta, joka rikkoo hänen kansalais- ja poliittisia vapauksia. Tanskan laki estää häntä saamasta ainoaa lääkehoitoa, joka mahdollistaisi hänen elää ihmisarvoista elämää ilman kipuja ja lisähaittoja.
LATImes uutisoi 20.4., että YK olisi valinnut kokousajankohdan sen takia, että kansainvälinen kannabispäivä 20.4. saatiin kokouksen keskelle. Lisäksi UNODC:n pääsihteeri Yuri Fedotov ilmoitti samassa jutussa: “Tutkittu tieto tukee yhä vankemmin dekriminalisaatiota ja haittoja vähentävää politiikkaa kieltoihin ja pelotteluun perustuvien menetelmien sijaan”.
Yuri Fedotov twiittasi julkilausuman hyväksymisen jälkeen viestin, mikä kertoo hänen todellisen kantansa: “#UNGASS outcome doc reaffirms joint responses to world drug problem based on agreed frameworks, #sharedresponsibility, intl cooperation”.
Juttu paljastui kuuluisan Yes Men satiiriryhmän UNODC:n nimissä julkaistuksi lehdistötiedotteeksi. Pilan uutisointi useissa tiedotusvälineissä pakotti UNODC:n julkaisemaan omilla sivuillaan oikaisun otsikolla "UN urges pot smokers to opt out of drug violence by home growing", joka paljasti mielenkiintoisen repeämän YK:n huumebyrokratiassa:
"YK ei tunnusta 4/20 juhlapäivää, ja vaikka toivoisimme voivamme välittää kansalaisille hyviä uutisia, niin silti muutamat vaikutusvaltaiset valtiot estävät enemmistöä dekriminalisoimasta tarkoittaen sitä, että tämä mieletön sota ihmisiä vastaan jatkuu".
“Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kansalaisten pitää painostaa hallituksiaan, jos he haluavat muutosta. Mutta jos aikoo juhlia 4/20 päivää sellaisessa maassa, missä se on laitonta, on parasta kasvattaa omansa. Ikävä kyllä kotikasvatus on ainoa tapa, jolla käyttäjä voi suojautua huumekaupan väkivallalta ennen järkevää valtiollista politiikkaa", UNODC:n edustaja David Dadge neuvoi.
Muuttuuko Ruotsin huumepolitiikka?
Yhdysvaltojen lopetettua valtioiden painostaminen huumesotaan, on Venäjä astunut sen tilalle. Venäjän valtuuskunnan johtajana toimi huumetoimiston, UNODC:n, johtaja Yuri Fedotov. Kieltolakilobbylla on ollut valtioiden lukumäärään nähden vaikutusvaltainen edustus byrokratian huipulla. Tämä näkyi suoraan loppuasiakirjan käsittelyssä CND:ssä, missä Venäjä vastusti kaikkea muutokseen viittaavaa. Päätöksentekoprosessissa ei ole mitään demokratiaan viittaavaa.
Suomen kannalta hyvä uutinen on se, että Ruotsia edustanut ministeri koki joutuneensa väärään seuraan huumehaukkojen kuten Venäjän kanssa. Ruotsista kokouksessa oli mukana terveysministeri Gabriel Wikström, joka kertoi tiedotusvälineille, että Ruotsi on alkanut muuttaa huumepolitiikkaansa jo viime syksynä saatuaan huomautuksia YK:n ihmisoikeusvaltuutetulta.
“Olemme aikaisemmin ajaneet itsemme nurkkaan ja meitä on ollut helppo nimitellä kiihkoilijoiksi. Meidät on ollut helppo niputtaa yhteen sellaisten maiden kanssa, joihin me emme halua samaistua, joilla on äärimmäisen rankaiseva näkemys huumeista ja niiden käyttäjistä”, lausui Wikström.
Tämä häiritsee ministeriä selvästi, koska muissa terveysasioissa Ruotsia pidetään pienenä suurvaltana ja mallimaana. Wikström etsii nyt yhteyksiä sellaisista maista kuten Hollanti, Sveitsi ja Kolumbia, jotka eivät aiemmin ole olleet kumppaneita huumeasioissa. Terveysministerin mukaan yhteistyöstä Venäjän kanssa voi tulla vaikeaa, koska sillä on niin erilainen näkemys ihmisoikeuksista ja huumeriippuvuudesta. Ruotsi on yksi suurimmista huumebyrokratian rahoittajamaista, mikä selittää järjestelmän epädemokraattisuuden.
Wikströmin esiintyminen UNGASS 2016:ssa sai tuomion Ruotsin johtavalta huumehaukalta Per Johanssonilta, joka samassa yhteydessä kehuu kuningatar Silvian “vahvaa panosta”. Per Johansson painottaa 90%:n ruotsalaisista kannattavan “rajoittavaa” eli “alistavaa” huumepolitiikkaa. Ruotsissa ja Suomessa ei voida puhua täydestä sananvapaudesta huumekeskustelussa. Johansson itse edustaa huumesodan eliittiä, jonka työ koostuu veronmaksajien rahoilla kustannetuista konferenssimatkoista luksushotelleineen ja propagandan suoltamisesta.
Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä
Suomi tyytyi virkamiesvaltuuston lähettämiseen paikalle ja tiedotusvälineemme seurasivat YK:n huumepolitiikkaa Ruotsiin verratuna laiskasti.
Uusi Suomi jatkoi UNGASS prosessia kartoittanutta uutissarjaansa kertomalla kokouksen alkaessa Richard Bransonin kampanjoinnista huumepolitiikan muuttamiseksi.
HS uutisoi 22.4., että Suomen delegaatioon osallistunut johtaja Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo kokouksessa näkyneen ajattelutavan muutos, ”suuren laivan kääntyminen”.
Iltasanomat puolestaan kertoi Ruotsin kuningattaren saaneen kuulla lapsenlapsensa syntymästä juuri työmatkallaan. Iltasanomien mukaan Silvia oli New Yorkissa keskustelemassa, kuinka nuoria voidaan auttaa eroon päihteistä.
YLE uutisoi YK:n huumepolitiikan herättämästä kritiikistä syvällisessä artikkelissa ennen UNGASS kokousta, mutta muuten se on näkynyt uutisissa heikonlaisesti. Kokouksen jälkeen YLE:n aamuTV:ssä haastateltiin kahta suomalaista huumeasiantuntijaa, joiden mielestä meidänkin politiikkaamme pitäisi muuttaa. Dekriminalisaatiolle alkaa löytyä vastakaikua myös suomalaisen huumebyrokratian piiristä.
Rankaiseva huumepolitiikka on monelta taholta tuomittu epäonnistuneeksi mutta edelleen se roikkuu asiantuntijoitemme puheessa “kahdenraiteen politiikan” itseoikeutettuna elementtinä kuin se olisi kiveen hakattu dogmi, yhdestoista käsky. Eivät edes asiantuntijat perustele rankaisemista eivätkä toimittajat sitä kyseenalaista. Rankaisemisesta puhuminen on tabu ja kannabiksen laillistaminen norsu olohuoneessamme eli se isoin ongelma, josta ei osata puhua asiallisesti ja tasapuolisesti.
Huumepolitiikan intohimot näkyivät 26.4. koko Suomen lehdistön julkaisemassa kieltolakilobbyn kokousta varten laatimassa kannabistietoiskussa "Entistä vahvempaa kannabista liikkuu myös Suomessa". Tämä uutinen julkaistiin alunperin The Guardian lehdessä 15.4.2016 eli se oli ajoitettu UNGASS kokoukselle. Artikkelissa esiintyi kansainvälisen kieltolakilobbyn kannabistutkijat Robin Murray ja Jim van Os, molemmat hyvin tunnettuja kannabiksen vastaisen tutkimuksen auktoriteetteja sekä USA:n huumeriippuvuustutkimuslaitoksen, NIDA, johtaja Nora Volkow. NIDA rahoittaa 90% maailman kannabistutkimuksesta ja instituutti on tunnettu siitä, ettei se tue eikä tutki kannabiksen lääkekäyttöä vaan haittojen tutkimusta.
Kun Suomen lehdistössä selitettiin kannabiksen vahvuuden olleen 2% 1980-luvulla, kirjoittaa van Os alkuperäisessä sen olleen näin heikkoa 1960-luvulla. Tämä oli jälleen kerran huumesodan tuottama uutisankka ja osoitus siitä, kuinka vähän huumeuutisointi perustuu faktoille. Kannabisuutisoinnin taso muistuttaa suomettumisen aikakaudesta. Nykyaikana nuoriso tarkistaa faktat eikä ihme, että valistus on menettänyt uskottavuutensa.
Turun Sanomien julkaisemassa paperiversiossa Robin Murray tekee vertauksen alkoholi- ja tupakkateollisuuteen. Hän ehdottaa dekriminalisaatiota mutta suhtautuu laillistamiseen varauksella, koska silloin suuryritykset voivat kaapata markkinat ja alkaa lietsomaan liikakäyttöä. THL:n omien lukujen mukaan jo 20% suomalaisista on ainakin kokeillut kannabista, ja viikosta toiseen saamme lukea uutisia yhä uusista kannabistakavarikoista ja alaikäisten kannabisjengeistä. On vaikea kuvitella toista politiikkaa, joka saisi ihmiset käyttämään kannabista kieltolakia enemmän. Tupakan kulutus on esimerkki siitä, miten haitallista käyttöä voidaan rajoittaa säädöksillä ja tutkimustiedolla.
On kummallista, ettei tätä lobbya eikä tiedotusvälineitä ole koskaan oikeasti huolettanut se, että järjestäytynyt rikollisuus levittää vaarallista skunkkia jopa alaikäisille!
Hyvä vihollinen 2016
Ny Tid -lehden jutussa haastatellaan kokoukseen osallistuvaa THL:n neuvottelevaa virkamiestä Elina Kotovirtaa huumepolitiikan taustoista ja tavoitteista.
Kotovirta tunnustaa sen matalan profiilin, millä huumepolitiikkaa ajetaan Suomessa verrattuna nimenomaan Ruotsiin, mutta hän taustoittaa Suomen käyttäytymistä YK:ssa äänestettäessä Bolivian liittymisestä uudelleen huumesopimuksiin sen laillistettua kokalehden perinteiset käyttötavat. Suomi oli yksi niistä vain 15:sta valtiosta, jotka vastustivat tätä eli käytännössä Suomi halusi jatkaa Bolivian alkuperäiskansan ja köyhien maanviljelijöiden sortamista huumesodan nimissä. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että Suomi oli samaan aikaan pyrkimässä turvallisuusneuvoston jäseneksi eikä halunnut riskeerata valintaa ristiriitaisella kysymyksellä.
Suomalainen huumetutkimuksen klassikko Kettil Bruun toi 1980-luvulla huumekeskusteluun käsitteen hyvä vihollinen: huumeiden käyttäjät edustavat yhteiskunnan marginaalia, joilla ei ole ketään puolesta puhujaa. Yhteiskunnan ongelmat on tällöin helppo sysätä heidän niskaan.
Suomen edustajat yrittävät kansainvälisissä kuvioissa esitellä hyviä yhteyksiä kansalaisjärjestöihin. Jokainen kannabisaktivisti tietää, että tämä tarkoittaa yksipuolisesti huumeiden vastaisia järjestöjä, joita tuetaan miljoonilla myös Suomessa. Suomen kannabisyhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin vasta vuonna 2014.
YK:n huumevalvontabyrokratiassa tiivistyy YK:n byrokratian ongelma: tulosvastuuttomuus ja poliittisten etujen ajaminen. YK:n yleiskokouksen pitäisi olla ylin päättävä elin, mutta huumevalvonnan byrokratiassa määrää se, joka maksaa kokoukset, asiantuntijat ja raportit. Kuningatar Silvian rooli alleviivaa tämän institutionalisoidun impotenssin, kyvyttömyyden mukautua muuttuvaan maailmaan. Kaikista vahingollisinta huumeiden käyttöä on niiden poliittinen käyttö: huumepolitiikalla tehdään muuta politiikkaa.
Tämä on byrokratian toimintaa ulkopuolisena seuraavalle tärkein tulos UNGASS 2016 kokouksesta: uusi, 2000-luvun huumepolitiikkaa ei synny diplomaattien ja virkamiesten arvotyhjiössä vaan sen täytyy perustua tutkitulle tiedolle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Kannabispolitiikan uudistus on tähänkin saakka noussut kansalaisyhteiskunnasta käsin.
Lähde:
Transform 22.4.2016, Nature lehden pääkirjoitus 27.4.2016, Drugnews 20.4.2016, UNGASS 2016 loppuasiakirja, Vice 21.4.2016, LATimes 10.4.2016, Brookings Institute 4.4.2016, Guardian 11.2.2016
Kanadan terveysministeri Jane Philpott ilmoitti 20.4. Kanadan laillistavan kannabiksen vuonna 2017
Meksikon presidentti Pena Nieto
Tsekin terveysministeri Svatopluk Nemecek
Kansainvälisen huumepoliittisen komission lehdistötilaisuus 21.4.2016
Richard Bransonin tuomio UNGASS:sta
Blogitekstit (Atom)