Huumesotateollisuutta rahoittava liittovaltion hunajapurkki olisi sulkeutunut jos Kalifornian lakialoite kannabiksen laillistamiseksi olisi hyväksytty vuonna 2010. Siksi kieltolaista hyötyvät eturyhmät käyttivät miljoonia tämän aloitteen kaatamiseksi. Likaisen työn tekivät ammattilobbarit, jotka ansaitsivat siitä reilusti rahaa.
Poliisit, sheriffit, syyttäjät, tuomarit ja vanginvartijat väittävät, etteivät he säädä lakeja, vaan ainoastaan toteuttavat niitä. John Lovell kuitenkin tekee paljon rahaa varmistamalla sen, etteivät kansalaiset saa polttaa kannabista rauhassa, eivätkä potilaat halpaa ja toimivaa lääkettä. Tämä on Lovellin duuni. Hän edustaa Sacramenton poliisiliittoa ja on yksi päävaikuttajista siihen, ettei liittovaltion rahahanoja suljeta.
Huumesota on ehkä joskus ollut suosittu, mutta ei enää. Mielipidemittausten tulokset ovat olleet selviä ja mikä tärkeintä viimeiset kolme presidenttiä ovat itsekin käyttäneet laittomia huumeita. Joten miksi USA:ssa edelleen pannaan sadointuhansin ihmisiä häkkiin kannabiksen käytöstä? Syitä on varmaan lukuisia, mutta merkittävin on politiikassa pyörivä raha. Korruptio - tai miksi sitä kukin haluaa kutsua - on päätekijä sille, ettet voi sihauttaa sätkää rikkomatta lakia, vaikka toisaalta pillereitä ja viinaa saa kaataa huoletta kitaansa.
Yksi kannabiksen laittomana pitämistä haluava ryhmä on poliisiliitot, jotka haluavat yhä enemmän jäsenmaksuja maksavia jäseniä. Yksi pääasiallisista poliisitoimintaa rahoittavista lähteistä ovat liittovaltion jakamat määrärahat laittomien huumeiden käytöstä rankaisemiseen, joista maksetaan ylityöt, lisämiehistön palkat sekä välineet. Lovellin työ on pitää huolta näiden määrärahojen myöntämisestä. Hänen työhön kuuluu myös niiden demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien torjuminen, jotka voisivat johtaa laillistamiseen.
Vuonna 2010 Kaliforniassa äänestettiin kansalaisaloitteesta Prop 19 kannabiksen laillistamiseksi ja verottamiseksi. Se sai hyvin paljon ääniä, mutta ei tarpeeksi.
Kannabiksen laillistamisen vastustajat kustansivat mainoksia, järjestivät mielenosoituksia ja levittivät salaliittoteorioita George Soroksesta hämmentääkseen äänestäjiä.
Kalifornian poliisipäällystön liitto (CPCA) maksoi Lovellille liki 400 000 dollaria lakialoitteen kaatamisesta ja tutkimusten mukaan hän oli yksi eniten rahaa ansainnut lobbari, jonka tehtävänä oli lakialoitteen kaataminen. Hänen avullaan CPCA saa edelleen miljoonia dollareita liittovaltion huumesotabudjetista, joka on yksi merkittävimmistä poliisijoukkojen rahoittajista.
Obaman hallinnon säädettyä vuonna 2009 lain American Recovery and Reinvestment Act, Lovell tiedotti poliisiliittoja "tärkeistä mahdollisuuksista" hankkia lisää liittovaltion rahaa. Näitä mahdollisuuksia olivat mm. 2,2 miljoonaa dollaria "marihuanan tukahduttamisohjelman" ja 7,5 miljoonaa dollaria "kampanjan marihuanan viljelyä vastaan" toteuttamisesta.
Jos Prop 19 olisi hyväksytty, olisivat nämä liittovaltion rahavirrat kuivuneet nopeasti ja Kalifornian poliisivoimien olisi pitänyt alkaa etsimään vaihtoehtoisia rahoituskanavia. Mm. "Pohjois-Kalifornian marihuanankitkemisjoukko", johon kuuluu poliiseja useista paikallisosastoista, ei olisi saanut vuosittaista 550 000 dollarin määrärahaansa.
Jälleen työpaikan turvaaminen ja ahneus jyräsi kansanvallan. CPCA:n huolet liittovaltion miljoonien menettämisestä ovat näköjään tärkeämpiä kuin Kalifornian talouden saaminen nousuun laillistamalla luonnontuote, jonka kasvatus tuottaisi miljoonia ja joka on paljon turvallisempi kuin alkoholi.
Huumesodalla rikastuvat teollisuudenalat
Vuonna 2011 USA:ssa pidätettiin 850 000 ihmistä marihuanaan liittyvien rikosten takia. Kansan, lääketieteen edustajien ja ihmisoikeusasiantuntijoiden mielipiteestä huolimatta politiikka ei näytä muuttuvan.
Vuonna 2011 USA:n ulkoministeri Hillary Clinton sanoi haastattelussa, ettei "laillistaminen toimi, koska alalla liikkuu liian paljon rahaa". Clinton viittasi tällä huumekartelleihin, mutta sama pätee niihin teollisuudenaloihin, jotka hyötyvät huumesodasta tai joiden olemassaolo on siitä riippuvainen.
Siksi on tärkeää tuoda esille ne omia etujaan ajavat ryhmät, jotka käyttävät paljon rahaa pitääkseen nuo vahingolliset lait voimassa: poliisi, huumetestiteollisuus, lääketeollisuus, alkoholiteollisuus, yksityinen vankilateollisuus ja vanginvartijoiden liitot.
Poliisijärjestöt
USA:n poliisilaitokset ovat tulleet riippuvaisiksi liittovaltion huumeiden vastaisista määrärahoista pitääkseen taloutensa pystyssä. Vuonna 2010 Kalifornian poliisiliittojen lobbarit yhdistivät voimansa kannabiksen laillistamista vaatineen lakialoitteen kumoamiseksi. Muualla maassa on paljastunut, että poliisiliittojen lobbarit yrittävät saada kannabisrikosten rangaistuksia yhä ankarammiksi.
Huumetestiteollisuus
Obaman hallinnon uuden huumestrategian keskeinen kohta on huumevapaiden työpaikkojen ohjelma, jota raportti hehkuttaa "työvoimaa, työnantajia, perheitä ja yleensä yhteisöjä hyödyttävänä". Raportissa painotetaan myös hallituksen sitoutumista sylkitestien tutkimuksen rahoittamiseen, joita voidaan alkaa soveltaa virtsatestien rinnalla. Kokonainen testiteollisuus on toteuttamassa näitä tavoitteita ja haluaa myös laajentaa niitä. Yksi alan yritysryhmä Drugs of Abuse Testing Coalition käytti vuosina 2011 - 2012 90 000 dollaria oman aloitteensa Medicare reimbursement codes and payment rates for qualitative drug screen testing lobbaamiseen. Toinen ryhmä Drug & Alcohol Testing Industry Association on rahoittanut vuodesta 1999 saakka lobbausryhmää Washington Policy Association 10 000 dollarilla vuodessa. Besinger, DuPont & Associates on entisen NIDA:n johtajan ja entisen valkoisen talon huumetsaarin Robert DuPontin perustama huumetestiyhtiö. Nämä ryhmät ovat yhdessä onnistuneet saamaan läpi huumetestilakeja ja -säädöksiä kautta USA:n ja he olivat vuonna 2008 säädetyn Drug Testing Integrity Act -lain takana. Tällä lailla kriminalisoitiin "puhdistusaineiden" myynti, ostaminen, valmistaminen ja mainostaminen huumetestien kiertämiseksi. Uusi liittovaltion laki, joka sallii osavaltioiden testata yhteiskunnan tukia anovat, on osoittautumassa jälleen yhdeksi kultakaivokseksi näille yrityksille. Florida on käyttänyt jo yli 100 000 dollaria yhteiskunnan tukien hakijoiden huumetesteihin.
Alkoholiteollisuus
Kannabiksen laillistamista puolustavat vetoavat siihen, että kannabis on haitattomampaa kuin alkoholi ainakin siinä suhteessa, ettei kukaan ole koskaan kuollut kannabiksen yliannokseen. Alkoholiteollisuus on jo vuosikymmeniä ollut mukana tukahduttamassa huumepolitiikan uudistusta. 1990-luvun alussa NORML paljasti Partnership for a Drug-Free America -järjestön saavan suuria lahjoituksia mm. Jim Beam ja Anheuser Busch yhtiöiltä. Tämän paljastuksen jälkeen alkoholiyhtiöt ovat tulleet varovaisemmiksi laillistamisen vastustamisessa. Mutta vuonna 2010 California Beer and Beverage Distributors eli alkoholin jakeluyhtiöiden järjestö lahjoitti 10 000 dollaria Kalifornian kannabiksen laillistamisaloitteen vastustamiseen.
Lääketeollisuus
Aivan kuten edellä mainittu teollisuudenala, on myös lääketeollisuuden etuna pitää halpa vaihtoehto nykylääkkeille poissa markkinoilta. Poliisiliittojen jälkeen lääketeollisuus on toiseksi suurin kannabislakien lieventämistä vastustava ryhmä, koska kannabis voi korvata kaikki lääkkeet "Advilista Vicodiniin".
Yksityinen vankilateollisuus
USA:n suurin yksityinen vankilayhtiö Corrections Corp. of America (CCA) on 20 vuoden aikana lahjoittanut 4,5 miljoonaa dollaria poliittisiin kampanjoihin ja 18 miljoonaa dollaria lobbaamiseen. CCA ja sen kumppanit ovat korviaan myöten mukana huumesodan rahankulutuksessa. Ne tekevät rahaa lusittamalla katutason huumeiden käyttäjiä ja pyörittämällä vankiloiden sisäisiä vieroitusohjelmia. CCA myös kouluttaa huumekoiria. Vuonna 2010 CCA:n budjetti oli 1,67 miljardia dollaria. Floridalainen GEO Groupin budjetti oli samana vuonna 1,27 miljardia dollaria ja se on vuodesta 1999 lähtien lahjoittanut 4 miljoonaa dollaria kampanjoihin ja 2,2 miljoonaa dollaria lobbaamiseen.
Vankilateollisuuden riippuvuus huumesodasta tulee selvästi esille CCA:n vuoden 2010 raportista osakkeenomistajille: "Tilojemme ja palveluksiemme tarpeeseen saattaa vaikuttaa kielteisesti lain täytäntöönpanon höllentäminen, tuomitsemisen ja ehdonalaissäädösten tai rangaistusmääräysten lieventäminen tai tiettyjen tällä hetkellä rikoslaissa säädettyjen tekojen dekriminalisointi. Esimerkiksi kaikki muutokset huumeiden, valvottujen aineiden tai laittomien siirtolaisten käsittelyssä vaikuttavat pidätettyjen, tuomittujen ja vankilaan tuomittujen määrään, mikä voi vähentää heitä varten rakennettujen vankilatilojen käyttöastetta. Useilla alueilla on noussut lakialoitteita, jotka voisivat alentaa joidenkin väkivallattomien rikosten minimirangaistuksia, mikä oikeuttaisi yhä useampien vankien vapauttamisen hyvän käytöksen perusteella. Lisäksi on esitetty erilaisia vankeuden vaihtoehtoja, joiden mukaan muuten vankilaan joutuva henkilö voitaisiin asettaa ehdonalaiseen sähköisesti valvottuna. Samoin rikosten sekä niiden ehkäisyyn ja lain täytäntöönpanemiseen osoitettujen resurssien väheneminen saattaa johtaa pidätysten, tuomioiden ja vangitsemisen vähenemiseen."
Justice Policy Institute'n raportin mukaan yksityisen vankilateollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi ns. three strikes ja truth-in-sentencing -lait kautta maan. Molemmat lakimallit ovat vaikuttaneet haitallisesti nimenomaan huumeiden käyttäjien asemaan.
Huumevieroitusteollisuus
Huumevieroitusteollisuus on kasvanut suunnattomasti sen jälkeen kun Bill Wilson kehitti 12 askeleen ohjelman 1930-luvulla. Siitä on kasvanut suuri ja ahne teollisuus, jolla on vaikuttava budjetti lobbaamista varten ja peitelty etu harjoittaa paternalistista kansanterveyspolitiikkaa. Tällä teollisuudella on kaksi suurta poliittista etua ajettavanaan: se haluaa hallituksen ohjaavan käyttäjät - sekä riippuvaiset että viihdekäyttäjät - vieroitushoitolaitoksiinsa vankilan sijaan ja se haluaa hallituksen vaativan vakuutusyhtiöt korvaamaan riippuvuushoidon, kuten se korvaa muita sairauksia. Tämä ei ole osoitus siitä, etteikö huumevieroitusteollisuudella olisi vapaaehtoisia asiakkaita, vaan se haluaa hallituksen julistavan huumeiden käytön sairaudeksi, pakottavan jokaisen käyttäjän hakeutumaan erikoislääkärin määräämään hoitoon ja kolmannen osapuolen maksamaan tästä. Vuodesta 1989 riippuvuushoitopalveluita tarjoavat ryhmät ja yksittäiset yhtiöt ovat lahjoittaneet yhteensä liki 900 000 dollaria poliittisiin kampanjoihin ja käyttäneet liki 5 miljoonaa dollaria sen lobbaamiseen, että he saavat suoraa ja epäsuoraa yhteiskunnan rahoitusta vieroituspalveluille. Suurin vieroitusalan toimija on Phoenix House, jonka kuusi heroinistia aloitti vuonna 1967 New Yorkissa. Tällä hetkellä yhtiöllä on 150 vieroitusohjelmaa 10:ssä osavaltiossa. Suurin osa sen 100 miljoonan dollarin vuosibudjetista tulee hallituksen sopimuksista sekä korvamerkityistä määrärahoista. Vuosina 2002 - 2011 Phoenix House käytti 1,28 miljoonaa dollaria lobbaamiseen. Se kannattaa myös Obaman hallinnon uusinta aloitetta käyttää yhä enemmän rahaa kiistanalaisiin huumeoikeuksiin ja muihin projekteihin, jotka ohjaavat käyttäjiä huumevieroitukseen.
The National Association of Alcoholism and Drug Abuse Counselors (NAADAC), joka mainostaa itseään "valtakunnan suurimpana riippuvuusammattilaisten liittona", on käyttänyt vuodesta 1995 134 000 dollaria kampanjoihin ja 338 000 dollaria lobbaamiseen. Eniten heidän tukeaan on saanut republikaanien Jim Ramstad, joka sai NAADAC:lta 12 000 dollaria vaalikampanjaansa. Ramstad on vaikuttanut vieroitusbisneksen kannalta tärkeissä asemissa ja hänen huhuttiin olevan ehdolla Obaman huumetsaariksi. Hän on korvamerkinnyt määrärahoja mm. 250 000 dollaria kristilliselle vieroitusohjelmalle Minnesotassa, jonka tunnuslause on "Riippuvuus on synti eikä sairaus".
Lähde: Reason 22.5.2012, NORML 8.3.2012, Republic Report 20.4.2012 ja Natural News 18.4.2012
0 comments:
Lähetä kommentti