Kansainvälisten huumehaukkojen kattojärjestön World Federation Against Drugs´in (WFAD) tuore kannanotto paljastaa huumesodan suurimman haitan olevan valtion ja yhteiskuntien taloudellinen ja henkinen korruptio. WFAD julkaisi oman kannanottonsa Britannian parlamentin huumepoliittisen komitean raportista, joka kertoo huumehaukkojen olevan häviämässä oman sotansa, niin katkeraa tekstiä ja niin karkeita valheita tuo kannanotto sisältää.
Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) tuore tutkimus huumepolitiikan rahankäytöstä EU:ssa kertoo lahjomattomasti siitä, kuinka huumehaukat saavat valtiovallalta edelleen miljardeja vuodessa surkeasti epäonnistuneen huumesotansa sotimiseen. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan ja siinä kehotetaan suhtautumaan esitettyihin lukuihin enemmänkin suuntaa-antavina kuin tarkkoina lukuina, koska huumesodan kustannukset jaetaan eri maissa eri tavoin.
Suomessa 128 380 000 euroa jaetaan seuraavasti: 54,5% eli noin 70 miljoonaa euroa menee huumesotaan, 11,2% menee tarveydenhoitoon ja 8,3% sosiaaliturvan kustannuksiin eli sairaspäivärahoihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin ja lopuistakin valtaosa ns. huumeiden vastaiseen työhön ja propagandaan.
Ruotsi on ollut huumesodassa niin innovatiivinen valtio, että sen huumepolitiikan kustannuksista ei edes EMCDDA näytä saavan selvää. Kokonaismenojen arvioidaan olevan 449 miljoonaa euroa - miljardi euroa. Huumesotaan tuosta määrästä menee 70% - 79% eli 300 - 800 miljoonaa euroa. Ei ihme, että Suomen huumehaukat tuovat propagandansa sieltä.
Britanniassa huumepolitiikka maksaa liki 9 miljardia euroa, mistä 60% käytetään huumesotaan ja 13% terveydenhoitoon. Saksassa kustannukset ovat kokonaisuudessaan 5 - 6 miljardia euroa, mistä 60% menee huumesotaan. Ranskassa huumepolitiikkaan käytetään virallisen ilmoituksen mukaan vain 1,8 miljardia euroa ja huumesotaan 47% eli 855 miljoonaa euroa. Jopa liberaalina tunnettu Hollanti käyttää 2 miljardin euron budjetista 75% huumesotaan ja hoitoon vain 13%. Näistä esimerkeistä voidaan todeta EU:n käyttävän valtaosan huumepolitiikkaan tarkoitetuista rahoista huumesotaan eli yhteensä useita miljardeja euroja vuodessa. Hoito ja haittojen vähentäminen ovat jääneet huumesodan varjoon kaikesta tutkimuksesta ja ylevästä retoriikasta huolimatta.
Huumesota, yhteiskunnan viides kolonna
Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kyseessä on valtavat summat rahaa, jolla voitaisiin rakentaa kaikkea hyödyllistä, hoitaa vanhuksia ja helpottaa sairaiden elämää. Ranskan huumepolitiikkaan uhrataan kuitenkin vain 0,1% bruttokansantuotteesta ja Suomessa 0,07% BKT:stä ja 0,25% koko valtion budjetista. Rahasumma on valtiovallan ja yhteiskunnan kokonaisuuteen verrattuna marginaalinen ja aiheesta keskustelu on marginalisoitu samalla tavalla kuin huumeiden käyttäjät. Poliitikot ovat käytännössä ummistaneet silmänsä yhteiskunnan huumeongelmilta tai käyttäneet aihetta kampanjatäkynään.
WFAD pitää nyt ongelmana sitä, että poliitikot ovat alkaneet kiinnostumaan "heidän reviiristään". Huumepolitiikkaa onkin tehty vuosikymmeniä siten, että se on jätetty YK:n tasolta paikallistasolle pienen "moraalisen enemmistön" puuhasteluksi, jonka äänitorvena WFAD toimii. Huumesota on kuin se legendaarinen "viides kolonna" yhteiskuntamme rakenteissa, jota voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuudessaan, mutta joka imee yhteisiä varojamme omaan turhaan taisteluunsa.On paljastettava ne huumepolitiikan rakenteet ja puhetavat, jotka marginalisoivat ja kriminalisoivat juuri sitä nuorisoa, jota huumesoturit ovat pelastavinaan
Dekriminalisoinnista mainetta saanut Portugali näyttää EU:n ainoana valtiona esimerkkiä käytännön muutoksesta: se käyttää vain 123 miljoonaa euroa (0,03% BKT:stä) huumepolitiikkaansa, mistä reilu puolet menee hoitoon ja alle puolet huumesotaan. Halvin ratkaisu ei ole välttämättä huonoin jos se perustuu tutkittuun tietoon ja demokraattiseen päätöksentekoon. Paitsi WFAD:n mielestä, joka näkee Portugalissa lähinnä salaliiton!
Huumeongelmia ei voida ratkaista sulkemalla politiikka ja poliitikot pois huumepolitiikasta, vaan päinvastoin tämä huumepolitiikan omavaltainen "viides kolonna" on tuotava päivänvaloon ja demokraattisen keskustelun piiriin.
Usual suspects
WFAD asettaa kannanotossaan laillistajien maineen ja aseman kyseenlaiseksi, koska huumehaukat eivät kykene järkevään ja demokraattiseen keskusteluun. Rankaisevan huumepolitiikan perusteluksi ei ole esittää yhtä ainutta tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta tai muuten WFAD olisi esittänyt sen viimeistään tässä kannanotossa. Siksi Suomessakin huumepolitiikka perustuu sensuuriin ja pakkovaltaan mm. kannabisyhdistyksien rekisteröinnin kieltämisenä.
Erityisen huvittava on heidän luonnehdintansa, että Global Commission on Drug Policy'ssä (GCDP) ovat mukana ns. "usual suspects". Poliisikielen käyttö kertoo militaristisen poliisikulttuurin olevan WFAD:n ja yleensä kansainvälisen huumepolitiikan kova ydin. WFAD pitää GCDP:n syntipukkina George Sorosia ja hänen Open Society Institute -järjestöä, mutta se jättää mainitsematta Kofi Annanin, Bill Clintonin, muut entiset presidentit tai Richard Bransonin, koska tämä aiheuttaisi akuutin kongitiivisen dissonanssin huumehaukkojen keskuudessa.
Richard Nixon julisti vuonna 1971 huumesodan ja irrotti dollarin kultasidonnaisuudesta sysäten liikkeelle kaksi kehityslinjaa, jotka leimaavat aikamme polttavimpia ongelmia, finanssikriisiä ja huumesotaa. Dollarin kultasidonnaisuuden poistamista pidetään ns. uusliberaalin talouspolitiikan lähtölaukauksena. USA:n huumesota on osa uusliberaalin talouspolitiikan projektia, jossa nuorison suojeleminen huumeiden orjuudelta on mainoslause ja todellinen tavoite on yhteiskuntien militarisoiminen ja kansalaisten lisääntyvä valvonta. Huumesodalla USA:n kansalaiset totutettiin siihen ajatukseen, että raskaasti aseistetut joukot saattoivat murtaa kansalaisten kotiovet, tunkeutua ihmisten koteihin ammuskellen, takavarikoida omaisuuden - ja heittää nuoren vuosiksi vankilaan pelkästä kannabiksen hallussapidosta.
Huumesodan tavoitteena on huumeeton yhteiskunta, mutta käytännössä sillä on luotu joka yhteiskuntaan "Lumpen proletariaatti", nuoresta saakka huumetuomioilla syrjäytetty ja marginalisoitu väestönosa, jolta on viety ihmisoikeudet ja joka on tuomittu tekemään uusliberaalin talouspolitiikan luomat pimeät ja pätkätyöt, "paskaduunin". 1970-luvun hyvinvointiyhteiskunnasta on siirrytty jatkuvan kriisin yhteiskuntaan, jossa tuloerot on palautettu 1930-lukua edeltävälle tasolle
Huumeiden käyttäjistä on kaikissa maissa luotu syntipukki, johon kansalaiset voivat kohdistaa yhteiskunnan palvelujen eli ns. hyvinvointivaltion yksityistämisen ja laajojen irtisanomisten luoma katkeruus ja viha. Huumesodan varjolla poliisille annettaan koko ajan lisää erityisoikeuksia kaventaa toisessa maailmansodassa saavutettuja vapauksia.
1970-luvulta saakka länsimaiset valtiot ovat sijoittaneet huumepolitiikan resurssejaan yhä uusiin vankiloihin, poliisijoukkoihin, sotilasteknologiaan, Just say No -kampanjoihin ja virtsatesteihin. Kieltolaki inflatoi huumeiden hinnat tuottaen ennennäkemättömät voitonmahdollisuudet ja uusliberaali talouspolitiikka nosti kansainvälisen huumerikollisuuden aivan uudelle tasolle huumekaupan ollessa jo kolmanneksi arvokkain teollisuudenala öljyteollisuuden ja maatalouden jälkeen.
Huumesodasta huolimatta - tai mitä ilmeisimmin juuri sen takia - huumeita on tarjolla enemmän ja ne ovat halvempia ja vahvempia kuin koskaan aiemmin. Niiden kaupasta saatavat voitot ovat synnyttäneet maailman historian rikkaimpia ja julmimpia huumekartelleja, joiden toiminta rapauttaa yhteiskuntien rakenteita ja luo turvattomuutta.
Rahanpesu osoittaa huumesodan olevan rivo vitsi
Uusliberaalin talouspolitiikan ja huumesodan kohtalonyhteys nousi julkisuuteen vuonna 2008, jolloin YK:n huumetoimiston johtaja Antonio Costa ilmoitti kansainvälisen huumerahan pelastaneen länsimaisia pankkeja ns. finanssikriisissä samalla kun länsimaiset valtiot joutuvat karsimaan hyvinvointipolitiikastaan pelastaessaan samoja pankkeja huumebudjettejaan huomattavasti isommilla summilla.
HSBC-pankin huumerahan pesusta USA:n valtiolle vuonna 2012 langetettu korvaussumma 1,9 miljardia dollaria on valtava: se vastaa parin 
HSBC-pankin rahanpesuskandaali paljasti sen, että huumesota on rivo vitsi huumehaukkojen ja huumekunkkujen ollessa samassa veneessä. Nuoren urasuunnitelmat voidaan tuhota yhden kannabissätkän takia samalla kun oikeuslaitos ja huumepoliisit ovat käytännössä suurimpien huumekauppiaiden ja näiden rahojen pesijöiden suojelijoita. Huumesotaa ei ole tarkoitettukaan voitettavaksi, koska niin monella taholla on siinä mukana omia peiteltyjä tai julkisia etuja aina CIA:sta aseteollisuuden ja pankkien kautta huumeiden vastaisiin järjestöihin.
Huumepolitiikka aiheuttaa yhteiskunnille suuremmat kustannukset kuin huumeiden käyttö
USA:ssa on neljänkymmenen vuoden aikana käytetty huumesotaan biljoona dollaria ja muissa maissa lukemattomia miljardeja, jotka ovat pois valtioiden muista menoista ja projekteista. YK:n arvion mukaan 300 miljardia dollaria vuodessa valuu rikollisten käsiin, mikä on pois yhteiskuntien kehittämisestä ja hyvinvoinnista. Tämän lisäksi kansalaisyhteiskunta joutuu kantamaan huumesodan aiheuttamat kasautuvat vahingot.
Huumesodan traagisin vahinko on se, kuinka ns. suuri yleisö on antanut vetää itseään nenästä luullessaan huumeiden aiheuttavan kaikki nykyajan ongelmat samalla kun yhteiskuntaa kehitetään poliisivaltion suuntaan huumeongelman varjolla. Huumeiden vastaisuus on tehnyt ihmisistä tyhmiä asiantuntijoiden, järkevien kansalaisten ja poliitikkojen joutuessa vaikenemaan leimautumisen pelossa. Korruptoituneen virkamiehen tai poliitikon tunnistaa siitä, että tämä "vastustaa huumeita".
Miljardien dollareiden, puntien ja eurojen tuhlaamisen jälkeen ongelma ei ole 40 vuodessa kadonnut eikä edes pienentynyt, vaan huumeongelma ja uusien huumeina käytettävien aineiden määrä vain kasvaa. Huumesodan perustelemisen sijaan WFAD yrittää turvautua huumesodan liberalismin isän John Stuart Millin ajatuksiin, mutta Mill uskoi ihmisen vapauteen, ja kieltolaki on vastoin hänen esittämänsä liberalismin ideaa. Liberalismin sijaan huumesota edustaa kyynistä nihilismiä, jossa huumehaukkojen ajamat edut, propagandan uskottavuus ja kansalaisten valvonta ovat hyvinvointia ja ihmisoikeuksia tärkeämpiä.
Uusliberaalien ideologi Milton Friedmankin kannatti huumeiden laillistamista. Hän havaitsi sen, kuinka kieltolain kannattajilla oli kannettavanaan vuosikymmenien mittaan aiheuttamiensa onnettomuuksien, rikollisuuden ja kärsimyksen taakka. He tulevat häviämään, koska historian vuorovesi on heitä vastaan, eikä heidän puhemiehillään ole mitään hyödyllistä tarjottavanaan.
Huumesodan aiheuttamat vahingot valtioille, yhteiskunnille ja kansalaisille:
- valtion verovarojen ja resurssien tuhlaaminen ilman toivottuja tuloksia
- yhteiskunnan resurssien valuminen tuloksettoman politiikan seurauksena huumerikollisille ja huumesotaan
- huumehoidon ja haittojen vähentämisen laiminlyönti
- huume- ja päihdevalistuksen uskottavuuden mureneminen
- virkamiesten ja poliitikkojen taloudellinen ja henkinen korruptio
- rodullinen eriarvoisuus
- syrjäytyminen työstä, koulutuksesta ja asumisesta
- asuinalueiden turvattomuus
- ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien rappio
- verenvuodatus Latinalaisessa Amerikassa
- nuorten turvallisen kehityksen vaarantaminen
- kansanterveyden vaarantaminen, tarttuvien tautien leviäminen
- perheiden hajoaminen
- hyvinvointiyhteiskunnan rappio
Lähde: WFAD 12.12.2012, EMCDDA National drug-related public expenditure, Lancet 8.12.2012, Rolling Stone 13.12.2012, Open Society Foundation 19.12.2012, TuSKY 27.2011 ja Huffington Post 3.1.2013
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti