YK:n yleiskokouksen 68. istunnon avajaisviikolla syyskuussa New Yorkissa Latinalaisen Amerikan valtioiden presidentit nostivat joukolla kansainvälisen huumesodan yhdeksi puheenaiheista. Tämä nostaa esille sen, estävätkö YK:n huumesopimukset kannabiksen laillistamisen ja mikä on paras strategia konkreettisten tulosten saavuttamiseksi YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksessa? Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtama valtuuskunta.
Syyskuun yleiskokouksessa käsiteltiin YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista ja Syyrian kriisiä. Huumesota on suuri uhka ihmisten terveydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle ja sen täytäntöönpanossa kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä kautta maailman eli vähintään yhtä paljon kuin ns. normaaleissa sodissa.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kehotti kesäkuussa antamassaan lausunnossa valtioita tuomaan kaikki vaihtoehdot esille YK:n valmistautuessa vuonna 2016 toteutettavaan erikoisyleiskokoukseen huumeongelmasta.
Presidentit ja pääministerit laillistamisen puolesta
Tähän tilaisuuteen tarttui ensiksi Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos tiistaina 24.9. pitämässään puheessa. ”Huumesotaa ei ole voitettu”, Santos lausui yleiskokouksen osanottajille kehottaen YK:n organisaatiota terästäytymään vuoden 2016 erikoisyleiskokoukseen mennessä.
”Kerron tämän sellaisen maan presidenttinä, joka on kärsinyt tappamisesta, verenvuodatuksesta ja sodan uhreista, mutta joka on myös saanut paljon aikaan tämän vitsauksen ja siitä hyötyvien mafioiden vastaisessa taistelussa.”
Santos kertoi tämän aseellisen konfliktin tappaneen Kolumbiassa yli 220 000 ihmistä kuluneiden 50 vuoden aikana.
”Jos toimimme yhdessä huumeongelman ratkaisemiseksi kaikenkattavan näkemyksen varassa ilman ideologisia rasitteita, pystymme ehkäisemään paljon haittoja ja väkivaltaa.”
Costa Rican presidentti Laura Chinchilla ilmoitti omassa puheenvuorossaan, että ”Costa Rica yhtyy alueen muiden valtioiden vetoomukseen arvioida uudelleen kansainvälisesti sovitut politiikan muodot haettaessa tehokkaampia toimintamalleja huumeiden salakuljetukseen terveyden näkökulmasta kunnioittaen ihmisarvoja ja pyrkien haittojen vähentämiseen.”
Guatemalan presidentti Perez Molina tuli viime vuonna YK:n istunnossa maailman ensimmäisenä virassa olevana presidenttinä julkisuuteen vaatimaan huumekaupan laillistamista. Tänä vuonna hän jatkoi saman sanoman levittämistä:
”Valtakauteni alusta saakka olemme selkeästi tuoneet esille sen, että huumesota ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Me emme voi jatkaa saman toistamista odottaen eri tuloksia.”
Uruquayn presidentti Jose Mujica ei omassa puheessaan maininnut kannabiksen laillistamisesta, onhan se prosessi vielä kesken. Presidentti Molina sen sijaan ylisti Mujican aloitetta kannabislainsäädännön kehittämisessä ”epäonnistuneen mallin seuraamisen sijaan”. Presidenteillä oli myöhemmin kahden keskinen tapaaminen.
Presidentti Molina ylisti myös Coloradon ja Washingtonin äänestäjiä heidän ”visionäärisestä päätöksestä” laillistaa kannabis ja presidentti Obamaa ”Coloradon ja Washingtonin kansalaisten mielipiteen kunnioittamisesta sallimalla heidän kokeilunsa tuottaa tuloksia”.
Latinalaisen Amerikan valtioiden päämiesten tarmo käsitellä kansainvälisesti herkkää aihetta herättää toiveikkaita odotuksia YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksen varalle.
Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?
YK:n yleiskokous on jo hyväksynyt erikoisyleiskokouksen järjestämisen huumepolitiikasta, mutta YK:n huumevalvontabyrokratiassa aiheesta vallitsee hyvin ristiriitaisia käsityksiä. Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?
YK:n alainen huumevalvontalautakunta, INCB, ilmaisi viimeisimmässä raportissaan tyytymättömyytensä kannabiksen laillistamista kohtaan USA:n kahdessa osavaltiossa, Coloradossa ja Washingtonissa, ja kehotti ”Yhdysvaltain hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen kansainvälisten sopimusten täydellinen noudattaminen koko valtion alueella”. Tästä lausunnosta kirjoitettiin monta uutista, joissa kerrottiin USA:n rikkovan allekirjoittamiaan YK:n huumeiden vastaisia sopimuksia. Näiden sopimusten asettamat velvoitteet USA:lle sekä laajemmin kannabiksen laillistamisen tulevaisuus ovat monimutkaisia asioita.
1. Rikkooko Yhdysvallat allekirjoittamiaan YK:n sopimuksia hyväksymällä kannabiksen laillistamisen osavaltioissaan?
Joidenkin YK:n virkamiesten mielestä näiden sopimusten henki edellyttää USA:n liittohallinnolta edes yritystä haastaa osavaltioiden kannabiksen laillistaminen. Mutta sopimuksen kirjaimen mukaan oikeusministeri Holderin kieltäytyminen haastaa Washingtonin ja Coloradon kannabispolitiikka on sopimuksen rajoissa.
2. Voiko YK rangaista kannabiksen laillistavia valtioita?
Vain rajoitetusti. INCB on näiden sopimusten ylin valvoja ja se rankaisee säännöllisesti sopimuksien asettamia sitoumuksia rikkovia hallituksia. Se voi olla noloa kansainvälisissä diplomaattisissa piireissä, mutta yksikään valtio ei ole vielä luhistunut nolostumiseen.
Koska INCB:llä on valta valvoa lääkeaineina käytettyjen huumeiden tuotantoa ja kuljetusta, voi se teoriassa rangaista kannabiksen laillistanutta maata langettamalla rankaisevia rajoituksia kipulääkkeiden saantiin. Mutta tällainen aiheuttaisi valtavan kansainvälisen humanitaarisen skandaalin. Lisäksi opiaattien raaka-aineita tuottavia maita (esim. Intia, Australia ja USA) ei pysty helpolla komentelemaan. Siksi voi arvioida, että lääkeaineiden saatavuuden rajoittaminen ei tule olemaan INCB:n kiristysruuvi.
3. Pitääkö koko YK:n huumevalvontajärjestelmä lopettaa, jotta valtiot voisivat laillistaa kannabiksen viihdekäytön?
Ei. Kannabis on vain yksi YK:n huumesopimuksilla kielletty psykoaktiivinen aine. Jotkut laillistamisaktivistit toivovat, että jos kannabiksen laillistamisen kannatus kasvaa kansainväliseksi, vaatisi tämä YK:n huumesopimusten tarkistamista tarjoten tilaisuuden laillistaa kokaiini, heroiini ja kaikki muutkin huumeet. Tässä tulkitaan kansainvälistä poliittista tahtoa ja YK:n protokollaa väärin.
Jopa kannabiksen laillistamiseen myönteisesti suhtautuvien valtioiden keskuudessa on vain vähän intoa sallia vaikkapa Phillip Morrisin alkaa myymään kokaiinia kautta maailman kuten tupakkaa. Jos kannabiksen laillisen aseman muuttamisen hintana on kaikkien huumeiden laillistaminen, tulee moni muuten myötämielinen valtio vastustamaan tätä kiivaasti.
Mutta tämä on keskustelua herättävä kysymys, koska YK:n protokollan mukaan uudet sopimukset korvaavat vanhat. Niinpä jos maailman valtiot pääsevät joskus yksimielisyyteen kannabiksen laillistamisesta, he voivat kirjoittaa uuden vain siihen keskittyvän sopimuksen. Tämä korvaisi kaikki kannabikseen liittyvät YK:n huumesopimusten säädökset jättäen muiden laittomien huumeiden aseman silleen.
4. Eikö YK:n uusi kannabissopimus olisi USA:lle uusi väline pakottaa sen tiukka kannabispolitiikka kansainväliseksi normiksi?
Tämä onkin yllätys. Kansainvälinen kannabiksenvalvonta lievenisi merkittävästi jos kaikki valtiot omaksuisivat USA:n tämänhetkisen politiikan. Ennen Obaman hallintoa Rand Corporation havaitsi tutkimuksessaan USA:n kannabispolitiikan olevan hyvin samankaltainen kuin Länsi-Euroopassa. Obaman valinnan jälkeen kannabislakien täytäntöönpanon intensiteetti on laskenut ja liittovaltio ei enää vastusta osavaltioiden laillistamis- ja dekriminalisointipyrkimyksiä.
Lopuksi kannattaa muistaa, että ainoat lailliset kannabiksen viihdekäyttömarkkinat maailmassa eivät ole Hollannissa eivätkä Portugalissa, vaan Yhdysvalloissa. Asettamalla USA:n nykyinen kannabispolitiikka maailmanlaajuiseksi uuden YK:n sopimuksen normiksi aiheuttaisi Eurooppaan jonkin verran nykyistä liberaalimman kannabispolitiikan, mutta suurimpaan osaan muita maailman maita dramaattisesti rennomman politiikan.
Kaiken kaikkiaan kannabiksen laillistamisen kannattajien ei tarvitse huolehtia YK:n huumevalvontasopimuksista. Se pyyhkäiseekö kannabiksen laillistamisaalto maailman yli vai ei, riippuu jostakin paljon perustavammasta: minkä ihmiset ympäri maailman päättävät parhaaksi lähestymistavaksi tähän huumeeseen.
Reformi valtaa myös YK:n
Laillistajat eivät ole pelkästään sitä rastatukkaista porukkaa, jota kerääntyy mielenosoituksiin YK:n rakennusten eteen paukuttamaan djembe-rumpujaan. Heitä löytyy nykyään myös YK:n byrokratiasta ja jotkut merkittävissä asemissa olevat uskaltavat puhua avoimesti mielipiteistään.
Nykyinen pääsihteeri Ban Ki-moon peräänkuulutti kesällä 2013 avoimempaa keskustelua YK:n kokouksissa. Mutta hän totesi jo vuonna 2008 AIDS-raporttia kommentoidessaan, että ”laajamittainen nuorten huumeidenkäyttäjien vangitseminen huumeiden vastaisten ohjelmien varjolla voi olla haitallista ja estää laajoja riskiryhmiä saamasta edes sitä rajallista hoitoa, mitä heidän maissaan on tarjolla. Meidän pitää tarkistaa sellaiset lainsäädännöt, joilla kriminalisoidaan haavoittuvaisia väestönosia heidän elämäntyylinsä perusteella.”
YK:n huumetoimisto, UNODC, on kuulunut myös perinteisesti huumehaukkojen mandaattiin. Sen uusin johtaja, venäläinen Yuri Fedotov on yllättäen antanut dekriminalisointia puoltavia lausuntoja. Tämän vuoden YK:n huumekomission, CND, kokouksen yhteydessä järjestetyssä kansalaisjärjestötapaamisessa Fedotov vastasi kysymykseen ihmisoikeuksien noudattamisesta YK:n sopimusten noudattamisessa:
”Ongelmat eivät aiheudu itse huumevalvontajärjestelmästä, vaan kansallisista lainsäädännöistä. Meidän pitää tutkia sitä, mitä me voimme saavuttaa kansallisten lainsäädäntöjen puitteissa ihmisten oikeuksien ja terveyden suojelemiseksi niin ettei ihmisiä kohdeltaisi rikollisina, vaan potilaina kunnioittaen heidän kaikkia ihmisoikeuksiaan.”
Fedotovin edeltäjä Antonio Maria Costa edusti YK:n huumeiden vastaisuutta puhtaimmillaan: häntä pidettiin uradiplomaattina, jolle byrokratian jatkuvuus ja sopimusten seremoniallinen kunnioittaminen olivat tärkeämpiä kuin käytännön tulokset. Costa yllätti vuonna 2008 raportilla Making drug control 'fit for purpose': Building on the UNGASS decade, jossa hän analyyttisesti luetteli järjestelmän aiheuttamat ei-aiotut haittavaikutukset ja summasi tilanteen:
”Ilmassa on muutoksen tuulia YK:n huumesopimusten saamiseksi paremmin vastaamaan tarkoituksiaan ja mukautumaan siihen kentällä vallitsevaan todellisuuteen, joka on tyystin erilainen kuin silloin, kun nämä sopimukset laadittiin.”
YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija Anand Grover kehotti vuonna 2010 pääsihteerin tilaamassa huumesodan arviointiraportissa maailman valtioita harkitsemaan huumepolitiikan liberalisointia:
”Erikoisraportoijan mukaan jatkuva rikosoikeudellisten rangaistusten soveltaminen huumeiden käytöstä ja hallussapidosta pitää yllä monia niistä pahimmista haitoista, jotka liitetään huumeiden käyttöön. Hän suosittelee vähemmän rajoittavien lähestymistapojen harkitsemista huumevalvontaan mukaan lukien dekriminalisoinnin ja depenalisoinnin.”
Lähde: Reuters 24.9.2013, Drug Policy Alliance, Huffington Post 25.9.2013 ja YLE 27.9.2013
Kannabiksen kieltolain kasvot: INCB:n puheenjohtajan Raymond Yansin kanta laillistamiseen:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti