Huumekomission, CND, viimeinen kokous ennen UNGASS 2016 kokousta oli osoitus huumesotalobbyn vaikutusvallasta YK:n huumebyrokratiassa. UNGASS prosessi on paljastanut kansalaisille huumesodan kulissien takaa sen pimeän ytimen, joka yrittää jarruttaa väistämätöntä muutosta. Tämä merkitsee huumesodan lopun alkua.
Huumehaukkojen maailmanjärjestö, WFAD, piti kokouksensa Wienissä juuri CND:n kokouksen alla. Huumehaukkojen ensisijainen tavoite Wienissä oli saada aikaan UNGASS 2016 kokouksen hyväksyttäväksi valmis luonnos, jottei asia “politisoituisi” New Yorkissa pidettävässä erikoisyleiskokouksessa. Tämän paljasti huumesodan pitkäaikainen lähettiläs, Ruotsin edustaja Hans Lundborg, joka on työryhmänsä kanssa vedellyt naruja huumebyrokratian kulisseissa.
Strategian takana on se tosiasia, että CND:n kokoukseen Wienin päämajassa osallistui vain osa maailman valtioista eikä lainkaan muiden YK:n toimistojen edustajia. Pitkillä päivästä toiseen jatkuvilla kokouksilla huumehaukat saivat painostettua dokumentin, jossa sivuutetaan huumesodan nimissä tehdyt ihmisoikeuksien loukkaukset ja samalla korostetaan YK:n ihmisoikeuksien kunnioittamista. Millään huumausaineella ei pääse näin syvään jakomielisyyteen!
Tämä on viimeinen luonnos ennen UNGASS 2016 kokousta eikä siinä mainita haittojen vähentämistä eikä myöskään tuomita kuolemanrangaistuksia. Ihmisoikeuksia käsittelevä kohta on kriminaalivalvontaa käsittelevän kohdan jälkeen. Mukana on perinteisten käyttömuotojen salliminen sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Toisaalta yritetään kiinnittää huomiota uusiin muuntohuumeiden ja nettikaupan uhkiin. Huoleksi nostetaan “mikrosalakuljetus” eikä uusien kemikaalien terveysriskejä puhumattakaan siitä, miksi huumemarkkinoille koko ajan tulee uusia huumeita eikä niitä vanhojakaan ole saatu “valvontaan”.
Kannabis mainitaan erikseen vain yhdessä kohdassa sivulla 10 huumekasvien tuhoamista käsittelevässä artiklassa, joka on reliikki vuoden 1998 julistuksesta. Siinä kehotetaan ehkäisemään, vähentämään tai kokonaan hävittämään näiden kasvien laiton kasvatus “narkoottisten tai psykotrooppisten aineiden valmistukseen” myös “hävitystoimenpiteillä” - mutta kuitenkin “kestävillä sadonvalvontastrategioilla ja toimenpiteillä”.
On oikeutettua kysyä, että Häh? Julkilausumaluonnos on niin irrallaan todellisuudesta kuin YK:n huumebyrokratian norsunluutornista voi kuvitella.
Kannabiksen symbolinen asema
Huumebyrokratian vanha kaarti jarruttaa muutosta viimeiseen saakka, mistä on osoituksena Ruotsin valtion rahoittama WHO:n kannabisraporttioperaatio, joka nousi CND:n kokoukseen Ranskan esityksestä 16.3. Lisäksi Marokko, UNODC:n edustajat, Nigeria, Algeria sekä SAM:n edustaja Kevin Sabet nostivat esille kannabisongelman. SAM:n läsnäolo CND:n virallisessa istunnossa kertoo kieltolakilobbyn vaikutusvallasta YK:n huumebyrokratian ytimessä.
Kieltolakijärjestöt Drug Policy Futures ja Smart Approaches to Marijuana, SAM, järjestivät 15.3. kannabista käsittelevän oheistapahtuman. SAM:n edustaja Kevin Sabet julisti, että “Me emme usko rankaisemiseen emmekä pidätyksiin, mutta emme usko myöskään laillistamiseen. Me uskomme kannabiksen tutkimukseen.”
Drug Policy Futures on uusi kansainvälinen huumesotajärjestö, joka väittää SAM:n tavoin olevansa tieteellisesti huumesodan ja laillistamisen yläpuolella. Käytännössä ne ovat huumesodan jatkamisen puolella keskittyessään propagandassaan vain laittomiksi julistettuihin aineisiin ja intohimoisesti erityisesti kannabiksen vastaisuuteen. Drug Policy Futures johtajiin lukeutuu mm. Per Johansson, joka on ruotsalaisen huumesodan ytimen Riksförbundet Narkotikafri Samhälle, RNS, pääsihteeri ja WFAD:n sihteeri. Johansson edustaa Nils Bejerotin perintöä kansainvälisessä huumepolitiikassa eikä mitään ihmisoikeuksia puolustavaa tulevaisuutta.
Tämä intohimoinen keskittyminen vain ja ainoastaan kannabiksen demonisoimiseen kertoo huumesodan syvälle piintyneestä ideologisuudesta. Jos kannabis laillistetaan kansainvälisesti, ei huumevalvontabyrokratialla ja huumedemagogeilla ole enää mitään tehtävää tässä maailmassa.
Uruguayn ja Kanadan kannabispolitiikka
Uruguay ja Kanada nostivat kannabismarkkinoiden laillisen valvonnan esille CND:n erikoissegmentin kokouksissa. Uruguayn 14.3. selonteko uudesta kannabispolitiikasta:
"Tarvitsemme uutta näkemystä siitä, kuinka päihdemarkkinat toimivat, samoin kuin tarvitsemme tehokkaampaa ja inhimillisempää valvontaa. Laillisten ja laittomien markkinoiden kysynnän ja tarjonnan dynamiikka ei ole erilainen vaan se pyrkii maksimoimaan voittoa ja kasvattamaan kulutusta kaikilla tasoilla. Tämä on selvää niiden aineiden kohdalla, jotka ovat laillisia kuten alkoholi ja tupakka. Uruguaylla on oikeutus puhua markkinoiden ajamista eduista, koska me sovellamme WHO:n tupakan valvontasopimusta. Valvomattomia markkinoita ei kiinnosta terveys eikä ihmisten hyvinvointi. Aineiden jakelun jättämisellä laittomien markkinoiden kysynnän ja tarjonnan käsiin on vielä vakavampia seurausvaikutuksia, ja sortoon perustuva valvonta on todettu tehottomaksi ja se vääristää markkinoita.
Uruguaylla on aina ollut sama kanta sovittaa yhteen ihmisoikeudet ja huumepolitiikka rehellisen ja avoimen keskustelun kautta. Tämä on harjoittamamme yhtenäinen lähestymistapa päihdepolitiikaksi, jota me nyt esitämme uudeksi kannabismarkkinoiden valvontamalliksi. Se on perustuslakimme mukainen ja me sovellamme sitä kansallisen itsenäisyytemme puitteissa ottaen huomioon kansainväliset välineet. Lähestymistapamme on hyvin institutionalisoitu kansanterveyden lähtökohdista ja sitä tutkitaan ja muokataan koko ajan tarpeen mukaan. Emme väitä mallimme olevan ainoa mahdollinen muille valtioille. Valvontamalliamme sovelletaan käytäntöön jatkuvassa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan, osavaltioiden, Uruguayn yliopiston, tutkimuslaitosten ja kansanterveysorganisaatioiden kanssa."
Kanadan 15.3. selonteko päätöksestä laillistaa kannabis:
"Kanada on päättänyt laillistaa, valvoa ja rajoittaa kannabiksen saantia. Nykyinen kansallinen politiikka ei toimi. Kanadan nuorison keskuudessa kannabiksen käyttö on maailman korkeimpia. Järjestäytynyt rikollisuus nettoaa laittomasta kannabiskaupasta. Kansalaisten enemmistö kannattaa hallituksen päätöstä. Kanada tiedostaa kyseessä olevan vakava ja monimutkainen tehtävä. Pidämme kansainväliset velvoitteet keskiössä kootessamme työryhmää, joka kehittää uutta kannabiksen valvonnan lainsäädäntöä. Tähän me tarvitsemme yhteistyötä YK:n toimistojen kanssa, kuten WHO, UNODC ja UNAIDS, sekä kansalaisyhteiskunnan ja tieteellisen yhteisön kanssa."
INCB: sopimukset eivät kiveen kirjoitettuja
UNGASS 2016 prosessi on tarjonnut kansalaisjärjestöille näköalan päätöksenteon ytimeen. Huumelautakunta, INCB, valvoo huumesopimuksien noudattamista ja sen pitäisi olla puolueeton asiantuntijalautakunta. Todellisuudessa se on kriminaalivalvonnan herrasmiesklubin ydin, jonka yksipuoliset tulkinnat ovat vieneet huumepolitiikan törmäyskurssille muiden YK:n toimistojen kanssa. 2000-luvulla yhä lisääntyvästi ihmisoikeuskomission kanssa.
“Laillisten kannabismarkkinoiden luominen Uruguayssa ja Yhdysvalloissa on suuri ongelma iNCB:n kannalta. Kantamme on hyvin selvä: valtioilla on selkeä velvoite rajoittaa näiden huumeiden käyttö vain lääketieteellisiin ja tutkimustarkoituksiin tarkoituksiin sekä tehdä ei-lääkinnällisestä käytöstä rangaistava teko.
Mutta ei-lääkinnällisen käytön valvonnan osalta sopimukset sallivat joustoja ja lisäksi monentasoisia joustomahdollisuuksia. Valtioita ei ole velvoitettu rankaisemaan ihmisiä. Tämän lisäksi on paljon sopimuksen osia ja velvoitteita, joista pitää säätää kunkin maan perustuslain mukaan. Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun määrän hallussapidosta rankaiseminen riippuu kunkin maan lainsäädännön periaatteista. Tämän takia sopimukset sallivat paljonkin joustamista niiden velvoitteista. Perusperiaate on käytön rajoittaminen vain lääketieteellisiin ja tutkimustarkoituksiin tarkoituksiin.
Käymme hyvää keskustelua Uruguayn hallituksen kanssa. Ensimmäinen arviomme oli se, että he tekevät asioita täysin sopimusten ulkopuolella sallimalla ja valvomalla ei-lääkinnällisen käytön. Mutta nämä sopimukset ovat valtioiden päättämiä ja siten ne ovat niiden omistajia ja periaatteessa ne saavat muuttaa niitä.
Tässä tapauksessa tilanteemme on vaikea. Toisaalta meidän toimivaltuutemme ja velvollisuutemme on kertoa, mitä sopimuksissa sanotaan ja mitä ei. Toisaalta meidän toimivaltuutemme on auttaa hallituksia sopimusten noudattamisessa. Niinpä meidän pitää neuvotella hallitusten kanssa siitä, voivatko ne peruuttaa muutoksensa. Tämä on poliittinen asia ja tehtävämme on auttaa hallituksia noudattamaan sopimuksia. Jos ne jatkavat politiikkaansa, on meidän velvollisuutemme pitää keskusteluyhteys auki.
Vieraillessani viimeksi Uruguayssa kysyin heiltä, kuinka he soveltavat malliaan, millaisia ongelmia heillä on, miten muutos vaikuttaa kulutukseen, rikollisuuteen ja terveydenhoitoon. Vaikka nämä asiat eivät ole linjassa sopimusten kanssa, ovat nämä tiedot meille tärkeitä."
Stop the Drug War järjestön edustaja David Borden esitti kysymyksen:
YK:n mukaan sopimuksia ei saisi muuttaa. Miksi näin, jos on laadittu säädöksiä, joiden mukaan sopimuksia voidaan muuttaa ja päivittää? Mitä mieltä olette huumesopimuksien ja ihmisoikeusvelvoitteiden sovittamattomasta ristiriidasta? Eikä ihmisoikeuksien pitäisi olla tärkeämpiä? Sopimuksissa ei määritellä lääkinnällisiä ja tieteellisiä tarkoituksia eli nämä käsitteet ovat tulkinnanvaraisia, joten eikö uusien politiikan muotojen kokeilujen pitäisi tällöin olla sallittuja?
Werner Sipp vastasi:
“Huumesopimuksien tärkein tavoite on ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, mikä on ihmisoikeus. Tässä ei ole ristiriitaa. Kansainvälinen yhteisö sopi nämä sopimukset solmimalla, että tämä tavoite saavutetaan rajoittamalla käyttö lääketieteellisiin ja tutkimustarkoituksiin. Joten huumevalvonnan ja ihmisoikeuksien välillä ei ole ristiriitaa. Sopimusten soveltamisessa voi olla ristiriitaa. On joitakin hoitomuotoja, joiden ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen olemme hyvin skeptisiä. Tämä on vaikea ongelma.”
“Sopimusten muuttamisessa olemme hyvin vaatimattomia eikä tämä ole meidän tehtävä. Tämä on valtioiden tehtävä ja velvollisuus. Meidän tehtävämme on sitten valvoa muutettua sopimusta. Emme voi kieltää valtioita muuttamasta sopimuksia.”
“Politiikan tieteellisten kokeilujen käsitteestä ei ole keskusteltu INCB:n keskuudessa. Lainsäätäjä ei voi määritellä tiedettä sillä tavalla, etteikö se käsite muutu. Tiede on muuttunut vuoden 1961 jälkeen. Lääketieteelliset menetelmät ovat kehittyneet. Joten nämä ovat avoimia käsitteitä ja niiden täytyy pysyä avoimina ja muuttuvina. Ei voida pysyvästi määritellä, mikä on tieteellistä tai lääkinnällistä käyttöä, lääketieteellisen yhteisön pitää kertoa se meille hyväksytyssä muodossa. Tästä neuvotellaan INCB:ssä toukokuussa UNGASS 2016:n jälkeen.”
Tämä edustaa INCB:n uutta linjaa. INCB ei ole ollut puolueeton asiantuntijaryhmä vaan kielteinen kaikkea liberalisointia kohtaan ja tukenut yksipuolisesti vankilateollista kompleksia ummistamalla asiantuntijasilmänsä huumesotien aiheuttamilta ihmisoikeusrikoksilta.
Kritiikki kovenee
Kansainvälisen huumevalvonnan tieteellinen uskottavuus ei ole ollut korkealla enää vuosiin. Sen uskottavuus on perustunut ideologisiin väitteisiin, minkä takia huumebyrokratiaa on oikeutusti kutsuttu kieltolakikirkoksi.
Arvovaltainen lääketieteen julkaisu The Lancet ja Johns Hopkins yliopiston asiantuntijaryhmä julkaisivat raportin “Public Health and International Drug Policy” tarkoituksena vaikuttaa keskusteluun UNGASS 2016 prosessissa. Raportti on tyrmäävä lausunnoissaan: nykyiselle huumekieltolaille ei löydy mitään tukea tieteellisestä tutkimuksesta.
“YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2015 maailman valtiot hyväksyivät uuden 2030 kestävän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteiden vastaista julistusta samat valtiot joutuvat käsittelemään UNGASS 2016 kokouksessa huhtikuussa.”
“Huumesota ja nollatoleranssipolitiikka syntyivät kieltolakikonsensuksesta ja nyt ne haastetaan, koska ne ovat vaikuttaneet tuhoisasti terveyteen, ihmisoikeuksiin ja kehitykseen.”
“Joidenkin mielestä huumeiden käytön uhka yhteiskunnalle oikeuttaa ihmisoikeuksien rajoittamisen yhteisen turvallisuuden suojelemiseksi, kuten ihmisoikeuslaissa sallitaan hätätilanteissa.”
“Ihmisoikeuksien mukaan tällaisissa tapauksissa yhteiskuntien tulee silti valita vähiten haitallinen keino hätätilanteen hoitamiseksi, ja hätätoimenpiteiden tulee olla suhteellisia ja ne pitää suunnitella siten, että ne ovat läpinäkyvästi määriteltyjä ja niillä on realistiset tavoitteet. Huumekieltolain toteuttaminen ei täytä yhtään näistä kriteereistä.”
Huumesodan natsitausta
Ruotsin huumekuningatar Silvia oli arvovaltansa ja poliittisten suhteittensa avulla näkyvässä roolissa YK:n yleiskokouksessa vuonna 1998, jolloin päätettiin Drug Free World - We Can Do It! huumeohjelmasta. Käytännössä vankilateollinen lobby valtasi YK:n huumevalvontabyrokratian. Sen jälkeen huumesodassa on kuollut satoja tuhansia ihmisiä, miljoonat ovat saaneet HIV-tartunnan, huumejengit ansainneet satoja miljardeja dollareita ja kokonaiset valtiot ovat alkaneet luhistua väkivallan ja korruption takia. Silvia on osallistunut aktiivisesti UNGASS 2016 prosessin kulkuun ja aikoo olla läsnä huhtikuun huippukokouksessa siunaamassa arvovallallaan huumesodan jatkamisen. Hän on hyvin huolissaan laillistamisaallon leviämisestä, onhan kyseessä hänen henkilökohtainen uskottavuutensa.
Huumekuningatar Silvian taustalla kummittelevat 1900-luvun Euroopan pimeän menneisyyden haamut Kurt Waldheim, Klaus Barbieri, Adolf Eichmann, Reinhard Gehlen, Gabriel Nahas ja Nils Bejerot. Silvian isä Walter Sommerlath teki Saksan armeijalle sotakalustoa juutalaiselta tehtaanomistajalta ryöstetyssä tehtaassa ja siirtyi sodan jälkeen omaisuutensa ja perheensä kanssa Brasiliaan, missä ruotsalainen teräsyhtiö Uddeholm tarjosi hänelle aluejohtajan työpaikan. Sommerlath oli ollut ruotsalaisten terästuottajien asiakas toisen maailmansodan aikana, ja hänen tyttärestään Silviasta tuli Ruotsin kuningatar vuonna 1976, jolloin myös hänen isänsä menneisyys alkoi tulla julkisuuteen. Sommerlath on yrittänyt kiistää menneisyytensä, ja Silvia on ollut hyvin varovainen kommentoidessaan perheensä varallisuuden taustaa.
Vuonna 2010 Ruotsin TV4 kanava esitti dokumentin Walter Sommerlathin natsimenneisyydestä. Todistusaineiston käytyä vastaansanomattomaksi turvautui Silvia natsipuolustukseen, että natsien oli pakko marssia samaan tahtiin. Todellisuudessa natsihallinto ei olisi kyennyt hirmutekoihinsa ilman Waldheimin, Sommerlathin ja heidän kaltaistensa ”hyvää tarkoittavien” mutta kunnianhimoisten kansalaisten tukea ja panosta, pahuuden arkipäiväisyyttä. Seuraavaksi Silvia yritti selitellä isänsä valmistaneen leluja ja hiustenkuivaajia, vaikka todistusaineisto osoittaa Sommerlathin valmistaneen sotakalustoa Hitlerin armeijalle.
Silvia ei ole tilivelvollinen isänsä teoista, mutta hän jatkaa natsien totalitaarista ideologiaa tekemällä inhostaan moraalin muille ihmisille ja propagoimalla natsien Rauschgiftbekämpfungia eli huumesotaa ratkaisuna moraalisiin ongelmiin. Hän on antanut arvovaltansa YK:n huumehaukkojen, huumeiden vastaisen järjestön, WFAD, sekä kuolemantuomioita langettavan Saudi-Arabian käyttöön.
Ruotsissa hänen osallistumistaan huumepolitiikkaan arvostellaan sen takia, että Ruotsin valtion ja kuningashuoneen välisen sopimuksen mukaan kuningasperhe ei sekaannu politiikkaan. Tämä sopimus, “Torekovskompromissen”, solmittiin vuonna 1971 eli ennen Silvian nousua kuningattareksi. 1970-luvulta alkaen Ruotsin valtiovalta omaksui yli puoluerajojen huumeettoman yhteiskunnan ideologian. Tämä näkemys on Ruotsissa kuitenkin ristiriitainen ja kiistelty huumekuolemien jatkuvasti kasvaessa, mutta Silvia on liittoutunut huumepolitiikan äärimmäisen linjan kanssa. Eniten kritiikkiä on herättänyt kuningashuoneen suhteet Saudi-Arabiaan, jossa teloitetaan kymmeniä huumerikollisia vuosittain. Kovan linjan ruotsalaiset huumehaukat tukevat myös Iranin julmaa huumepolitiikkaa.
Silvian läsnäolo UNGASS 2016 prosessissa alleviivaa huumepolitiikkamme moralistista luonnetta, sen taustaa 1900-luvun rotupuhtauden käsitteeseen nojautuvissa rasistisissa ideologioissa. Nämä ideologiat vaikuttivat Euroopassa ennen huumesodan alkua Yhdysvalloissa Nixonin rasistisena ja totalitaristisena kampanjana 1970-luvun alussa, minkä takia Yhdysvaltain hallituksen hysteerinen sotaretoriikka sai vastakaikua Euroopassa ja Skandinaviassa. Bejerotin pseudotieteelliset huumeopit saivat puolestaan vastakaikua Nixonin hallinnossa hänen asettamansa komitean suositellessa dekriminalisaatiota huumesodan sijaan. Lyhyesti sanottuna huumesota on 1900-luvun natsireliikki. Huumepolitiikkamme on moraalitonta ja huumekuningatar Silvia on tämän moraalittoman politiikan ydin.
Vuonna 2009 YK:ssa päädyttiin huumesodan epäonnistumisen tunnustamisen sijaan “tasapainoisen ja integroidun” huumepolitiikan kannalle, mikä Suomessa nimettiin “kahden raiteen huumepolitiikaksi”. Tällöin alettiin puhumaan huumeiden väärinkäytön lisäksi pseudohumaanilla viihdekäyttö termillä, mikä edelleen jatkaa ihmisten leimaamista vain ja ainoastaan huumeiden käyttäjänä. Huumesodan pahuuden banaaliutta uusinnetaan meillä huumevirkamiesten ja -tutkijoiden kokouksissa, seminaareissa, tutkimuksissa, julkaisuissa, valistuksessa ja retoriikassa.
Järjestelmän nykyinen uskottavuus perustuu siihen, etteivät ihmiset tiedä, mistä huumepolitiikka tulee. Tämän tietämättömyyden suurin syy on laiska journalismi, jolle huumejutut ovat vain lööppikamaa. Suurelle yleisölle huumeuutiset ovat tarjonneet ainoan vertailukohteen, johon rinnastamalla he voivat kokea moraalista ylemmyyttä. Tähän perustuu huumesodan koukuttavuus, pyrkimys jatkaa samaa kaikista haitoista huolimatta. Tällä ei ole mitään tekemistä myötätunnon eikä nuorison suojelemisen kanssa.
Huumepolitiikan uudistaminen on tähänkin saakka noussut kansalaisyhteiskunnasta. Kannabismarssit ovat nostaneet käyttäjien mielipiteet julkiseen keskusteluun ja YK:n byrokratian korkeimmalle tasolle. Valtiot ja osavaltiot ovat alkaneet dekriminalisoida ja laillistaa kannabiksen käyttöä ja kauppaa eikä tätä kehitystä voi pysäyttää yhden herrakerhon järjestämillä huumespektaakkeleilla ja todellisuudesta vieraantuneilla pumaskoilla. UNGASS 2016 järjestetään New Yorkissa, Yhdysvaltain maaperällä, jossa jo 61% kansalaisista kannattaa laillistamista.
Maailman huumepoliittinen kirjo ulottuu kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön ja myynnin laillistamisesta kuolemanrangaistuksiin. Uudistusaallon levitessä sopimusten tulkinnan väljeneminen ja väljähtyminen aiheuttaa järjestelmän luhistumisen omaan uskomattomuuteensa. UNGASS 2016 merkitsee huumesodan lopun alkua.
Lähde: Luonnos UNGASS 2016 loppuasiakirjaksi, CND:n kokous 16.3.2016, 14.3. spesiaalisegmentti, 15.3. spesiaalisegmentti, INCB:n kansalaisjärjestötapaaminen, The Lancet 24.3.2016, Vice.com 24.3.2016
Tsekin tasavallan puheenvuoro CND:n kokouksessa: huumesota epäonnistui jo vuosia sitten. Tsekin tasavalta dekriminalisoi vuonna 1990 huumeiden käytön ja hallussapidon omaan käyttöön.
Kolumbian puheenvuoro CND:n kokouksessa: On tyhmää jatkaa huumesotaa!
Raportti Indonesian vuonna 2015 aloitetusta huumesodasta
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti